👣Raskausviikko 33+0 👣

Heh, tässä tuntee itsensä raihnaiseksi ja vanhaksi. Jalat turvoksissa, naama finneillä ja rinnoista suorastaan pursuaa keltaista mömmöä ulos.. Kävely on osoittanut vaikeuden merkkejä. Mutta sitkeästi kävelen silti eteenpäin. Sen lisäksi lempitakki ei enää mahdu kiinni. Jos joku nyt ihmettelee, että miten tämä on mahdollista niin voin kertoa ettei tämä ole mikään ihme. Jokaisessa raskaudessa vatsa on ottanut kasvuspurtin omiin mittoihinsa. Tässä tapauksessa tämä spurtti tuli vasta rv 33, eli ihan ymmärrettävään aikaan. Lisäksi vauva on kääntynyt jotenkin hassuun asentoon. Liikkeet tuntuu lähinnä tuolla alhaalla vasemmalla ja välillä tuossa edessä. Eli kiinnittynyt ei ole, mutta osaa välillä liikkua niin, että liikkeet sattuu tuolla alhaalla. Mutta yöllä potkii oikeaa kylkeä. Eli kääntyy raivotarjontaan ja pois. Tässähän on vielä aikaa kääntyillä ja vääntyillä. Esikoinen kääntyi pääalaspäin vasta rv 36 ja toisiksi vanhin rv 34.  Selvästi on kyllä vauva kasvanut, koska liikkeet on muuttunu laahaaviksi ja kivuliaiksi. Supistelee niin, että ne tuntuu kivuliaana aaltona tuolla selässä ja kipu siirtyy tuonne etupäähän alas. Välillä vihloo tuonne alas, kun bebe liikkuu.

Tämä viikko on tuntunut erityisen raskaalta johtuen siitä, että tasan rv 33+0 menin äitiyspolille lääkärin ultraukseen tuon 1-vuoden ikäisen aivokurjettoman rinsessan liikkumattomuuden takia. Vähän mieltä kuitenkin rauhoittaa se, että  sikellä ultrasi erikoislääkäri vauvan rakenteet läpi. Ns. Rakenteellista poikkeamaa ei pitäisi olla tällä kertaa. Tämä raskaus on mennyt hyvin ja tietenkin toivon myös lopunkin sujuvan. Neuvola on taas n.viikon päästä, kun viikkoja on 34+3. Hormoonit tekee selvästi omaa säätöään ja tunteet ailahtelee miten sattuu.

rv 32+0.

Autokoulu ahdistaa aivan älyttömästi ja tekisi vaan mieli luovuttaa asian suhteen. Synnytyksen jälkeinenkin aika tuntuu ajateltuna aivan älyttömältä ja stressaavalta. Herra Kurdi suunnittelee avaavansa firman juuri sillon.. Lisäksi tässä on tämä korona riasana. Joudun ilmeisesti menemään taksilla sairaalaan ja itseä suorastaan NOLOTTAA jo valmiiksi kuinka kroppa aiheuttaa kivuliaita supistuksia ja itse varmaan pillitän koko matkan. Joudun yksin synnyttämään joten sekin on vähän uusi asia. En saa aikaiseksi edes katsoa niitä pieniä vauvan vaatteita. Tuolla ne kaapissa on pölyyntymässä. Sairaalakassia en edes kuvittele pakkaavani ennen rv 38. Alkoi naurattamaan se, että ennen olisin pakannut kassin jo nyt valmiiksi. Ja viikannut vauvan vaatteet valmiiksi lipastoon. Nyt en vaan miellä sen olevan tässä kohtaa raskautta ajankohtasta.

Ahtasin takin kolmannen lapsen odotusajalta päälle.

Mutta niihin ”parempiin” asioihin. Tuo meidän kuopus sai 1v syntymäpäivä lahjaksi taaperokärryn. Hän repäsi ja lähti välittömästi kävellen työntämään kärryä eteenpäin. Lisäksi on alkanut seisomaan ilman tukea. Ei voi käsittää kuinka hienosti hän on oppinut asioita. Ensikuussa olisi taas fysioterapia tapaaminen (en kyllä tiedä toteutuuko tämä, koska korona jyllää vai soittaako mahdolliaesti fyssari minulle). Mutta tulee kyllä tuo fyssari yllättymään iloisesti.