Järkevää elämää?

Ehkäisyä minulla EI OLE OLLUT 5kk:teen (eli synnytyksen jälkeen). Meillä ei oikeastaan puhuttu synnytyksen jälkeen ehkäisystä, vasta kun mainitsin herra kurdille kierukan asennuksesta alettiin miettimään onko ehkäisylle tarvetta. Oikeastaan herra Kurdi oli sitä mieltä ettei ehkäisylle ole juuri nyt tarve. Välillä molempia epäilyttää ehkäisemättömyys ja kuitenkin molemmat tiedostaa sen, että raskautuminen on mahdollista.

Emme siis yrittämällä yritetä, eli otamme ns.löysin rantein ja kun aika tulee plussaukseen annetaan vaan elämän viedä.



 En tiedä kuinka reagoisin raskauteen. Kuinka kertoisin läheisilleni raskaudesta, tai kuinka he tulisi reagoimaan. Vaikka vastuu ja päätökset ovat minulla ja minun miehelläni, on aina jollain asioihin sanomista. Ja usein mielipiteet tulevat päin naamaa.



Kerroin ehkäisy asiasta siskolleni, joka sanoi vain ”se on teidän asia, kunhan olet miettinyt omaa jaksamista ym.”

Itseä vaan ahdistaa ajatus raskaudesta tuon pienen prinsessan loppuraskaus kokemuksen takia. Toki tässä on muitakin asioita jotka vaikuttaa. Esimerkiksi se kuinka paljon tuo erikoistyttö tulee tarvitsemaan minua. En halua sysätä vastuuta muille, enkä jättää ketään tai mitään huomioitta.



 Alkuraskaudet ovat minulle vaikeita, ja useasti olen väsynyt. Siispä asioita on pitänyt miettiä monelta kantilta ja oikeastaan omassa mielessä olen ajatellut ettei minulla (ja muiden mielestä) olisi oikeutta uuteen raskauteen. Lapsia on jo neljä, joka on iso siunaus. Itse vain ajattelen asian niin, että vaikka tällä hetkellä varmasti pelkäisin koko raskauden jotain huonoa tapahtuvan niin se olisi kuitenkin elämää ja elämää ei voi suunnitella etukäteen. Monessa keskustelussa on tullut varsin selväksi se, että jotkut ihmiset luulevat asioiden olevan helppo nakki. Enkä ymmärrä sitä, että joku pystyy toiselle sanomaan ettei tällä ole ”oikeutta” omiin päätöksiin tai oman elämän rakentamiseen. Lasten isomummo ja äitini on tästä hyvä esimerkki. Oma äitini kysyy joka puhelussa ja keskustelussa, että onko minulla ja se kierukka. Ja isomummo selittää kuinka tulen kuolemaan seuraavassa synnytyksessä ja kuinka kehitysvammainen myös seuraava lapsi olisi. Heillä ei kummallakaan ole ollut ongelmia tuolla alavärkissä.



Minullahan on jatkuvasti solumuutoksia ja lääkäri onkin sanonut, että jos haluan lapsia nyt on aika ne hankkia. Myöhemmin lääkäri piti kohdun poistoa suositeltavana jottein muutokset ns.leviä kohtuonteloon, ja sitä kautta munasarjoihin. Loop-hoitoja ei lääkäri suositellut tehtäväksi enää montaa. Muutokset ovat sen verran syvällä ettei niitä pystytä poistaa kokonaan. Näitä asioita omat vanhempani eivät ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään.



Eli tämä ns. Raskauden yrittäminen on oikeastaan iso prosessi käsittelemättömistä asioista joita en pystynyt pienen prinsessan loppuraskausaikana käsittelemään. Joudun miettimään asioita todella tarkkaan.



Kierto minulla on edelleen sekaisin. Mikä tarkoittaa veristä kuukautta ja ihmeellisiä alavatsakipuja (johtuu osaksi loopista). Aloitin sinkin ja vehnänalkioöljyn heti tämän kierron alussa. Oikeastaan vehnänalkioöljy limakalvojen takia.  Ovulaatiosta ei ole mitään hajua, vaikka olen ovistestejäkin tehnyt..



Olemme tässä herra Kurdin kanssa miettineen muuttoa pohjoisemmaksi. Oikeastaan sen takia, että saan hajuraon sukulaisiin ja saisin aloittaa ns.oman elämän elämisen. Olen niin kyllätynyt jatkuvaan ohjeiden kulemiseen ja siihen ettei mitään päätöksiä pysty itse tekemään ilman jonkun painavaa mielipidettä.

Lapset ovat minulle kultaakin rakkaimpia ja tärkeinpiä. ❤

Hyvät ja aurinkoiset syksyt, kirkoittelen taas!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *