Sairastupa

Terve vaan taas sairastuvasta.

Meillä sai ensin toisiksi vanhin yskä/kuume/flunssa combon, joka sitten tarttui toiseksi nuorimpaan ja siitä sitten myös tuohon kuopukseen. Vanhin lapsista tuli eilen samaan tautiin. Ja aamulla heräsin silmät ristissä klo 4 maissa, koska esikoinen mönki yskien viereen herättäen kuopuksen.

Huonoon aikaan aloin myös opettamaan tuota kuopusta omaan sänkyyn (tähän asti hän on nukkunut minun vieressä, joka jäi tavaksi imetyksen loputtua). Kuopus on nyt pari yötä nukkunut koko yön omassa sängyssä. Aamusin tulee kädet ojossa mahan ja rinnan päälle köllöttelemään.

Meillä herra Kurdilla on taas aikajakso, joka tulee aika usein talven aikana. Tällön hänen kanssa kommunikointi on täysin turhaa eikä häneen saa mitää järkevää yhteyttä. Tämä näkyy yleensä siinä, että katkaisee välit sukulaisiinsa. Kyse on luutavasti aika pitkälti stressistä ja masennuksesta. Mutta koska hän on mies ja kurdi on aivan turha edes keskustella hänen kanssa siitä, että on ihan ok sanoa jos oma olo on huono. Hän kävi myös verikokeissa josta tuli diagnoosina korkea kolestroli ja rasvamaksa. Olen jo pitkän aikaa yrittänyt potkia häntä eteenpäin siinä, että huolehtisi paremmin itsestään. Ja tämän lääkärin tekemän diagnoosin jälkeen olin taas minä syypää tähän hänen huonoon terveyteen. Jonka tasan varmana hän on itse itselleen aiheuttanut huonojen liikunta ja syömistapojensa takia.

Olen itse saanut pidettyä painon kurissa. Meillä ei vain ole kotona vaakaa, joka toimisi. En ole tehnyt oikeastaan muuta, kun vähentänyt rasvaa, hiilihydraatteja ja sokeria. Lisäsin myös kasviksien syöntiä. Ensiviikolla onkin jo se sokerirasitus.

Sain eilen pelkopolille ajan, joka on 9.3. Aika on kätilön kanssa keskusteluun. Enkä nyt oikein ymmärrä, että kuinka kätilö voi tässä oikein auttaa. Minulle sanoi kuitenkin neuvola lääkäri, että synnytystapa-arvio on välttämätön. Minulla tuon synnytystapa-arvion syyt olisivat nopea synnytyksen eteneminen ja istukkaretentio, veren korvaushoito istukkaretention vuoksi. Tuo istukkaretention uusimisriski on kohonnut nyt sitten tässä synnytyksessä. Kun synnytys itsessään ei pelota vaan haluan lääkäriltä mielipiteen siihen, että kuinka tässä synnytyksessä toimittaisiin jos sama toistuisi. Koska en tiedä oliko itse synnytys kamala kokemus. Omasta mielestä tuo jälkeisvaihe oli se kivuliain ja hirvein. Ja tietysti olisi kiva saada loppuraskaudessa jonkinlainen arvio tämän pienen beben painosta. Tuo aivokurjeton kun olisi ollut sen yli 4kg. Toki se ei olisi lääkärin mukaan ollut mikään ongelma synnytyksessä, koska pään koko ratkaisee kaiken. Mutta jos sokerirasituksessa ei ne arvot yli menisi taaskaan niin olisin hyvinkin epävarma asiasta..

Päivät ovat meneet vilisten. Lapsilla on tämän viikon ollut hiihtoloma päiväkodista. Ensiviikolla taas paluu arkeen. Ensikuussa tuo meidän aivokurjeton tapaus täyttää 1 vuotta!

Kirjoittelen taas sokerirasituksen jälkeen, kun tulokset ovat tulleet omakantaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *