Raskaana vielä tovin!

Lääkärissä ei näkynyt mitään epänormaalia. Tosin uudelleensynnyttäjällä voi lääkärin mukaan tapahtua edistyminen haipakkaa vauhtia. Tällä hetkellä kohdunsuu oli auki sormelle ja kohdunkaulaa oli jäljellä 1cm:in. Lisäksi kohdunsuu oli muuttunut ”mössöksi”, eli pehmeä. Bebe oli myös ymmärtäny oikasta itsensä pääalaspäin raivotarjontaan ja tämän lääkäri vahvisti antiikin aikaisella ultralla. Lisäksi pää painaa tuonne alas niin, että painetta tuntuu tuolla lantiossa. Lääkärin mukaan hän on jo tulo asemissa. Olo on kuitenkin aika hyvä. Turvotusta ja väsymystä on, mutta tuntuu ettei se ole ylitsepääsemätöntä. Eilen nukkumaan mennessä tuli aika kivuliaita lyhyitä supistuksia ja olinkin valmis jo kokeilemaan panadolia. Supistukset kuitenkin laantui. Kovasti vanhemmat sisarrukset odottaa tulevaa pikkusisarrusta syntyväksi.

Raskausviikolla 36 mennään. 😊👣❤
Kuten näkyy niin ”pallo haaravälissä” fiilis pitää paikkansa. 😂

Sain jopa aikaiseksi järjestellä uudelle vauvalle vaatteet ja harsot lipastoon. Ostin myös vaipat ym. hoitotuotteet valmiiksi. Ei tarvitse niitä enää miettiä. 😊 Sairaalakassin pakkaan vasta parin viikon päästä. Tai sitten änkäsen tavarat kassiin, kun alkaa näyttämään siltä ettei vauva pysy enää mahassa. Supistuksia tuntuu välillä selässä ja välillä selässä + kohdunsuun tienoilla. Alkoi oikeastaan vähän pelottamaan eilen, että jos synnytys käynistyykin niin miten sinne sairaalaan kerkiää ja millä. Lisäksi tällä aivokurjettomalla tapauksella nousi eilen päiväunien aikana kuume. Laskee onneksi särkylääkkeellä mutta, kun ei tiedä mistä tuo johtuu.. Eli seuraillaan.

Pientä hienosäätöä..

Innostuinkin sitten sisustamaan. Ensimmäisenä meni olohuoneen verhot vaihtoon. Tein jo olohuoneen lipastoon tilaa vauvan vaatteille. Vielä pitäisi käydä läpi niitä pienempiä vaatteita ja käyttää pesukoneessa.

Toissapäivänä tuli hieman limatulppaa. Tosin asentelin verhojakin kiitettävällä vauhdilla. Ja vatsa tönötti kivikovana koko päivän. Järjestelin herra Kurdille arviointikäyntejä ja kävin läpi yritysrekisterillisiä asioita. Illalla olin jo valmis kaatumaan sänkyyn ja jo lastenohjelmien aikaan silmät lupsuivat kiinni.

Eilen kävin neuvolassa ja sf mitta oli hienosti noussut. Tänään se oli 31cm, lisäksi paino oli noussut 700g/viikko. Seuraava aika neuvolaan onkin sitten lääkärille, tällön viikkoja onkin 35 ja  neuvola lääkäri ultralla tarkistaa vauvan tarjonnan. Koska neuvola th ei ollut varma onko vauvan takapuoli vai pää minun lantiossa. Mutta itsellä on ainakin tällä hetkellä semmoinen olo, että vauva on raivotarjonnassa. Uskon kyllä ettei vauva viihdy ainakaan yli lasketun tuolla mahassa. Toiveikkaana toivoisin tämän syntyvän rv 39+jotain. Verenpaineet oli noussu hieman. Mikä on kyllä ihan positiivinen asia sillai ettei tunnu pyörtymisen olevan lähellä. Enkä osaa oikeastaan olla huolissani vauvan tarjonnastakaan. Neuvola th:n mukaan vauva tuntuu aika pieneltä käteen. Eli ainakaan tällä kertaa ei pitäisi isoa vauvaa tulla. Vaan ilmeisesti saman kokoinen, kun esim. Toisiksi vanhin, joka painoi syntyessä 3,6kg. Kovasti puheli, että jos vauva lähtee syntymään niin siinä tapauksessa täytyy muistaa vain peruuttaa viimeinen rv 37 neuvola th aika. Ja ettei missään tapauksessa saa jäädä miettimään kotiin supistuksia. Jos yhtään epäilyttää niin täytyy mielummin taksin sijasta soittaa ambulanssi, koska sanoinkin etten ole ihan varma siitä tiedänkö milloin olevan aika lähteä sairaalaan. 😂

Huomenna alkaisi ns. ”Äitiysloma”. Pieniä mielen sisäisiä naurun höräyksiä ilmenee yhdistäen tuohon sanaan ”loma”. Äitiyshän on joka päiväistä, mutta lomaa se ei ole nähnytkään. Täällä kotona on kuitenkin neljä lasta. Eikä tuota miestäkään voi jättää huomiotta. Tuntuu etten ole täysin kerennyt huomioimaan herra Kurdia. Erityisesti mietityttää, että mitä tapahtuu, kun herra Kurdi perustaa oman yrityksen ja tämä bebe syntyy. Suurinosa kotona olevista/tapahtuvista asioista jää minun harteilleni. Minua tämä ei haittaa. Mutta tietenkin herra Kurdin jaksaminen mietityttää. Hänellä on ihmeellinen tapa väsyttää ja kuluttaa itsensä äärimmäisyyksiin ja vähitellen rakentaa itseään takaisin maanpinnalle. Nämäkin asiat pitää vissiin vain elää ja käydä läpi.


Ps.Tässä kirjottaessa tuntuu mukavasti tuttua jumputusta alaselästä. Eli tutut ystävät nimeltä supistus tuli taas kerran kylään. Kirjoittelen taas seuraavalla viikolla, kun olen käynyt lääkärineuvolassa loppuraskauden lääkärikäynnillä.

👣Raskausviikko 33+0 👣

Heh, tässä tuntee itsensä raihnaiseksi ja vanhaksi. Jalat turvoksissa, naama finneillä ja rinnoista suorastaan pursuaa keltaista mömmöä ulos.. Kävely on osoittanut vaikeuden merkkejä. Mutta sitkeästi kävelen silti eteenpäin. Sen lisäksi lempitakki ei enää mahdu kiinni. Jos joku nyt ihmettelee, että miten tämä on mahdollista niin voin kertoa ettei tämä ole mikään ihme. Jokaisessa raskaudessa vatsa on ottanut kasvuspurtin omiin mittoihinsa. Tässä tapauksessa tämä spurtti tuli vasta rv 33, eli ihan ymmärrettävään aikaan. Lisäksi vauva on kääntynyt jotenkin hassuun asentoon. Liikkeet tuntuu lähinnä tuolla alhaalla vasemmalla ja välillä tuossa edessä. Eli kiinnittynyt ei ole, mutta osaa välillä liikkua niin, että liikkeet sattuu tuolla alhaalla. Mutta yöllä potkii oikeaa kylkeä. Eli kääntyy raivotarjontaan ja pois. Tässähän on vielä aikaa kääntyillä ja vääntyillä. Esikoinen kääntyi pääalaspäin vasta rv 36 ja toisiksi vanhin rv 34.  Selvästi on kyllä vauva kasvanut, koska liikkeet on muuttunu laahaaviksi ja kivuliaiksi. Supistelee niin, että ne tuntuu kivuliaana aaltona tuolla selässä ja kipu siirtyy tuonne etupäähän alas. Välillä vihloo tuonne alas, kun bebe liikkuu.

Tämä viikko on tuntunut erityisen raskaalta johtuen siitä, että tasan rv 33+0 menin äitiyspolille lääkärin ultraukseen tuon 1-vuoden ikäisen aivokurjettoman rinsessan liikkumattomuuden takia. Vähän mieltä kuitenkin rauhoittaa se, että  sikellä ultrasi erikoislääkäri vauvan rakenteet läpi. Ns. Rakenteellista poikkeamaa ei pitäisi olla tällä kertaa. Tämä raskaus on mennyt hyvin ja tietenkin toivon myös lopunkin sujuvan. Neuvola on taas n.viikon päästä, kun viikkoja on 34+3. Hormoonit tekee selvästi omaa säätöään ja tunteet ailahtelee miten sattuu.

rv 32+0.

Autokoulu ahdistaa aivan älyttömästi ja tekisi vaan mieli luovuttaa asian suhteen. Synnytyksen jälkeinenkin aika tuntuu ajateltuna aivan älyttömältä ja stressaavalta. Herra Kurdi suunnittelee avaavansa firman juuri sillon.. Lisäksi tässä on tämä korona riasana. Joudun ilmeisesti menemään taksilla sairaalaan ja itseä suorastaan NOLOTTAA jo valmiiksi kuinka kroppa aiheuttaa kivuliaita supistuksia ja itse varmaan pillitän koko matkan. Joudun yksin synnyttämään joten sekin on vähän uusi asia. En saa aikaiseksi edes katsoa niitä pieniä vauvan vaatteita. Tuolla ne kaapissa on pölyyntymässä. Sairaalakassia en edes kuvittele pakkaavani ennen rv 38. Alkoi naurattamaan se, että ennen olisin pakannut kassin jo nyt valmiiksi. Ja viikannut vauvan vaatteet valmiiksi lipastoon. Nyt en vaan miellä sen olevan tässä kohtaa raskautta ajankohtasta.

Ahtasin takin kolmannen lapsen odotusajalta päälle.

Mutta niihin ”parempiin” asioihin. Tuo meidän kuopus sai 1v syntymäpäivä lahjaksi taaperokärryn. Hän repäsi ja lähti välittömästi kävellen työntämään kärryä eteenpäin. Lisäksi on alkanut seisomaan ilman tukea. Ei voi käsittää kuinka hienosti hän on oppinut asioita. Ensikuussa olisi taas fysioterapia tapaaminen (en kyllä tiedä toteutuuko tämä, koska korona jyllää vai soittaako mahdolliaesti fyssari minulle). Mutta tulee kyllä tuo fyssari yllättymään iloisesti.