Pientä hienosäätöä..

Innostuinkin sitten sisustamaan. Ensimmäisenä meni olohuoneen verhot vaihtoon. Tein jo olohuoneen lipastoon tilaa vauvan vaatteille. Vielä pitäisi käydä läpi niitä pienempiä vaatteita ja käyttää pesukoneessa.

Toissapäivänä tuli hieman limatulppaa. Tosin asentelin verhojakin kiitettävällä vauhdilla. Ja vatsa tönötti kivikovana koko päivän. Järjestelin herra Kurdille arviointikäyntejä ja kävin läpi yritysrekisterillisiä asioita. Illalla olin jo valmis kaatumaan sänkyyn ja jo lastenohjelmien aikaan silmät lupsuivat kiinni.

Eilen kävin neuvolassa ja sf mitta oli hienosti noussut. Tänään se oli 31cm, lisäksi paino oli noussut 700g/viikko. Seuraava aika neuvolaan onkin sitten lääkärille, tällön viikkoja onkin 35 ja  neuvola lääkäri ultralla tarkistaa vauvan tarjonnan. Koska neuvola th ei ollut varma onko vauvan takapuoli vai pää minun lantiossa. Mutta itsellä on ainakin tällä hetkellä semmoinen olo, että vauva on raivotarjonnassa. Uskon kyllä ettei vauva viihdy ainakaan yli lasketun tuolla mahassa. Toiveikkaana toivoisin tämän syntyvän rv 39+jotain. Verenpaineet oli noussu hieman. Mikä on kyllä ihan positiivinen asia sillai ettei tunnu pyörtymisen olevan lähellä. Enkä osaa oikeastaan olla huolissani vauvan tarjonnastakaan. Neuvola th:n mukaan vauva tuntuu aika pieneltä käteen. Eli ainakaan tällä kertaa ei pitäisi isoa vauvaa tulla. Vaan ilmeisesti saman kokoinen, kun esim. Toisiksi vanhin, joka painoi syntyessä 3,6kg. Kovasti puheli, että jos vauva lähtee syntymään niin siinä tapauksessa täytyy muistaa vain peruuttaa viimeinen rv 37 neuvola th aika. Ja ettei missään tapauksessa saa jäädä miettimään kotiin supistuksia. Jos yhtään epäilyttää niin täytyy mielummin taksin sijasta soittaa ambulanssi, koska sanoinkin etten ole ihan varma siitä tiedänkö milloin olevan aika lähteä sairaalaan. 😂

Huomenna alkaisi ns. ”Äitiysloma”. Pieniä mielen sisäisiä naurun höräyksiä ilmenee yhdistäen tuohon sanaan ”loma”. Äitiyshän on joka päiväistä, mutta lomaa se ei ole nähnytkään. Täällä kotona on kuitenkin neljä lasta. Eikä tuota miestäkään voi jättää huomiotta. Tuntuu etten ole täysin kerennyt huomioimaan herra Kurdia. Erityisesti mietityttää, että mitä tapahtuu, kun herra Kurdi perustaa oman yrityksen ja tämä bebe syntyy. Suurinosa kotona olevista/tapahtuvista asioista jää minun harteilleni. Minua tämä ei haittaa. Mutta tietenkin herra Kurdin jaksaminen mietityttää. Hänellä on ihmeellinen tapa väsyttää ja kuluttaa itsensä äärimmäisyyksiin ja vähitellen rakentaa itseään takaisin maanpinnalle. Nämäkin asiat pitää vissiin vain elää ja käydä läpi.


Ps.Tässä kirjottaessa tuntuu mukavasti tuttua jumputusta alaselästä. Eli tutut ystävät nimeltä supistus tuli taas kerran kylään. Kirjoittelen taas seuraavalla viikolla, kun olen käynyt lääkärineuvolassa loppuraskauden lääkärikäynnillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *