Ne sukulaiset..

Tiedättehän kuinka mukavaa on, kun on isovanhemmat olemassa? Meillä tosissaan tuo aivokurjeton tuli kipeäksi ja tästä mainitsin sekä omalle äidille sekä mummolleni. Pari päivää tästä sain kuulla kuinka vastuuton ja huono äiti olen, kun en rytisten vienytkään häntä oikopäätä lääkäriin. Soitin yhtenä aamuna pääterveyskeskukseen ja sieltä akuuttivastaanoton lääkäri otti yhteyttä tunnin päästä. Tämä lääkäri oli tuttu omalta terveysasemalta ja oli vahvasti sitä mieltä ettei kyse ole ainakaan koronasta. Mainitsin myös korvatulehduksesta mikä hänellä viimekuussa oli. Mutta sanoi ettei mikään oire viittaa siihen. Eli kyse on varmasti ja vahvasti vain kuumeviruksesta. Jota on tällä hetkellä liikkeellä myöskin koronan lisäksi. Rauhallisin mielin voi kuulemma seurailla tilannetta vielä muutaman päivää. Tietysti jos tilanne muuttuu huonompaan suuntaan niin siinä tapauksessa suoraan yhteydenotto terveysasemalle. Kotonahan ollaan oltu eli siihen nyt ei muutoksia tule. Hyvin tuo pikkuinen paranikin taudista, vaikka sitkeessä oli. Muut lapset säästyivätkin taudilta.

Herra Kurdi tuskin tulee kesken päivän kotiin, kun synnytys käynnistyy. Hänellä on taas ns. työmoodi päällä.. Tästä ollaan aika useasti keskusteltu. Usein hän unohtaa sen, että myös täällä kotona on elämää. Kun tuolla aivokurjettomalla nousi kuume huomasin ettei kaapissa ollut yhtään kuumelääkettä. No, minä sitten reippaana lähdin tallustamaan huomattuani ettei herra Kurdi vastaa puhelimeen (tämähän olisi mukava huomata siinä kohtaa, kun synnytys käynnistyisi). Lisäksi se puhelimeen vastaaminen on aika rajoittunuttta myös vapaa-ajalla. Olisin yhtenä päivänä pyytänyt häntä hakemaan tullessaan kotiin kaupasta maitoa. Taas lopputulos oli se, että minä itse lähdin tallustelemaan kauppaan. Ahdistaa ajatus siitä, että synnytys käynnistyy ja joudun lähtemään sairaalaan kovissa kivuissa. Vielä enemmän ahdistaa se, että vauva syntyisi kotiin herra Kurdin huolimattomuuden takia. Toki saan naapurista herra Kurdin kaverin vaimon lasten kanssa tähän siksi aikaa, jos tulee kiire ja herra Kurdi ei vastaa puhelimeen tai hänellä kestää tulla kotiin.

Mutta tämäpä se ongelma myös osaksi on, kun en halua turhaan mennä sairaalaan. Eikä todellakaan kiinnosta kokeilla kotisynnytystä.

Vanhimmat lapset tuskin ymmärtää sitä miksi äitiin sattuu, vaikka tämä onkin jo viides lapsi perheessä. Aikaisemmin he ovat olleet sen verran pieniä ettei heidän ole tarvinnut kokea sitä synnyttämistä. Aivokurjettoman synnytys hoidettiin alusta loppuun sairaalassa niin tämä on lapsille uusi tilanne. Kaikkein paras olisi, jos supistukset alkaisivat yöllä. Saisin rauhassa tuskailla alkusupistusten yli ennen sairaalaan siirtymistä. Mutta nähtäväksi jää..

Herra Kurdin siskon tyttö täytti 28.4, 1-vuoden. Kovasti myös Turkista on tullut kyselyitä uuden pienen murusen syntymästä. Herra Kurdin sisko oli kovin kärsimätön ja kyseli jo millon pikkuinen syntyy. Ajattelin kyllä ilmoittavani hänelle, kun synnytys käynnistyy.

Vanha tuttu otti myös yhteyttä. Itseasissa sama, joka ilmoitti raskaudestaan sillon, kun sain kemiallisen raskauden. Nyt hän ilmoitti odottavansa toista. Tyhmänä kerroin odottavani viidettä. Onnitteluja ei sadellut vaan puhelimen toisesta päästä kuului ”täh, viides. Eiks riittäis jo?!” Tämähän on parasta viihdettä johtuen siitä, että hän tosissaan on myöskin raskaana ja kyse ei hänellä ole esikoisesta. Minulla ei itsellä tulisi mieleenkään arvostella toisen lapsilukua. Edelleen tuntuu ettei ole normaalia se, että perheessä on enemmän lapsia, kun kaksi. Ainuat ketkä tietää raskaudesta on hyvät kaverit ja perhe. Herra Kurdi ei ole kertonut, kun sellaisille ihmisille joille hän pystyy kertomaan, jos jotain menee vikaan ja tämä on ihan hyvä asia. Ystävissä on siis sellaisia joiden puolisoita herra Kurdin keverit on. Muut saavat sitten selville, kun vauva on täällä. En todella jaksa käydä läpi sitä miksi olen raskaana ja odotan viidettä. Luulen, että häntä ärsytti se että minun laskettu aika on jo tässä kuussa ja hänen vasta talvella. Enkä ole ilmoittanut hänelle raskaudestani.

Rv 37.

Nyt onkin viikkoja täydet 37 ja vähän päälle. Eli nyt saa pikkuinen tulla, kun haluaa. Neuvolassa oli kaikki hyvin, paitsi alapaine oli hieman korkeampi ku normaalisti. Luulen kyllä sen johtuvan lähestyvästä synnytyksestä. 🤔 Ja taas oli th:n mukaan tullut painoa liikaa yhden viikon aikana. Sf-mitta menee tasaisesti keskikäyrällä.

Tuo meidän rinsessa on oppinut seistä. Lisäksi on alkanut ottamaan askelia. Jalat on vain vähän tönköt. Mutta eilenkin käveli olohuoneesta keittiöön. 👣❤

Näin hienosti minä seison! 👣❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *