Oppimisen vaikeutta..

Minun piti ensin kirjoittaa eri aiheesta, mutta päädyinkin tähän..

Meinaa meidän lasten oppimisen – ja puhevaikeuteen.

Meidän esikoinen oppi aika myöhään kävelemään.. Olisiko hän ollut 1v2kk. Lisäksi puhuminen tuotti hankaluuksia. Päiväkodissa havaittiin myös tarvetta tarkemmille tutkimuksille. Hänellä meinaa epäillään ADD:tä, eli tarkkaavaisuushäiriötä. Olemme pitäneet häntä pienenä vilkkaana, mutta nyt on oikeastaan vasta huomattu, että hänellä on keskittymisessä vaikeuksia. Eskarissa huomattiin tämä sama ominaisuus ja hän pääsikin alkuluokkaan, jossa on avustaja. Hänellä tehtävien teko tapahtuu omassa huoneessa ja eristyksissä muista lapsista. Tällöin hän keskittyy paremmin. Tiedän kyllä itsestäni, että jos en osannut tehdä annettua tehtävää aloin keskittyä muuhun. Hän tekee sitä samaa.
Eli lopettaa tehtävien tekemisen ja tekee muuta.

Sitten. Se puhuminen.. Hän oppi puhumaan vasta lähemmäs 4 vuotiaana. Nyt meidän toinen poika (3v) taitaa olla samassa tilanteessa. Hän ei osaa puhua suomea normaalilla puhekielellä. Hän puhuu ns. huonoa suomea. Hän siis puhuu niin huonosti, että voisi jo sanoa Herra Kurdin osaavan suomea paremmin.. Tässähän on ongelmana se ettei tällä hetkellä täällä meillä päin ole puheterapeuttia. Sain edelliseltä terapeutilta opetusmateriaalia, mutta opettaminen onkin aika haastavaa, koska tunnetusti taustahälyä täältä kotoonta löytyy ja siihen päälle vielä oppimishäiriöinen äiti.. 😂 Mikä katastrofi. Syöpyy mieleen se, että onko minulla oikeus edes olla äiti.. Mutta ilmeisesti on! Oppimiseen voi löytää keinoja ja oppimisenvaikeuden hyväksyminen on vaikeaa lapsellekin. Itse muistan ajatelleen, että mikä minussa on vikana. Hyvin vahvasti kärsin siitä itse. Olen toki oppinut omasta häiriöstäni sen miten voin auttaa lastani oppimaan. Kuinka tukea lapsen oppimista ja kuinka opettaa erilaisia keinoja oppimiseen. Eli kuinka oppimishäiriön kanssa eletään.

Ensiviikolla on keskustelu esikoisen koulu asioissa. Jonne muuten esikoinen pitää ilmoittaa.. Hui! Keskusteluun tulee mukaan opettaja, erityisopettaja ja psykologi.

Oikeastaan mietin kuinka esikoinen sopeutuu koulunkäyntiin. Mahtaako hän selviytyä siitä, että enään ei leikitä koko päivää ja pitäisi keskittyä myös oppimiseen. Kotona pitäisi tehdä myös niitä annettuja tehtäviä. En tiedä onko muilla äideillä samoja ajatuksia, mutta minusta tuntuu todella haikealta. Minun esikoinen menee seuraavaksi kouluun. En tunne olevani valmis mitenkään.. Olisiko äideillekin koulun aloitus kursseja? 🤔

Löydät meidät Instassa nimellä:

Se on ”Mongoliläiskä” !

Kuten otsikosta huomaa, on taas aihe kohillaan..

Kyse on siis sinisenharmaista läskistä joita voi tulla tummemman ihon omaaville vauvoille. Meillä ei esikoisella ollut noita läiskiä, mutta muilla lapsilla oli/on. Toisella lapsella läiskä oli pepun päällä, kolmannella lapsella molemmissa jaloissa ja pepun päällä, neljännellä haaleaa läiskä pepun päällä ja tällä viidennellä tummempi huomion vievä läiskä pepun päällä. Läiskät ovat havaittu jo synnärillä ja synnärillä ollessa tieto on merkattu terveydenhuollon tietokantaan. Tämä läiskä on aiheuttanut monissa perheissä ongelmia terveydenhuollon kanssa. Meillä lääkäri sanoikin, että on alettu enemmän antamaan hoitohenkilökunnalle ohjeita tämän mongoliläiskän kohtaamiseen. Koska ennen vanhaan on ajateltu, että lapsi on ollut väkivallan uhri.. Meidän neuvola terveydenhoitaja ei edes kiinnittänyt huomiota tähän läiskään ennen, kuin sanoin siitä hänelle ja hän todisti sen mongolialäiskäksi. Mutta mongolialäiskästä tietämätön voi luulla virheellisesti läiskää esim. mustelmaksi, joka saattaa vanhemmat kiusalliseen tilanteeseen..

Tämä läiskä on hyvin yleinen esim. Turkissa. Mongoliläiskää esiintyy 95–100 prosentilla aasialaisvauvoista, 90–95 prosentilla itäafrikkalaisvauvoista, 85–90 prosentilla intiaanivauvoista, 50–70 prosentilla hispaanovauvoista, mutta vain 1–10 prosentilla valkoisista vauvoista.

Mikä ihmeen läiskä häiskä?

Eli mongoliläiskä on synnynnäinen ihon pigmenttimuutos, eli syntymämerkki.

  • Se näkyy yleensä jo vastasyntyneellä, joskus se tulee näkyviin vasta seuraavina viikkoina.
  • Yksittäinen 2–15 senttimetrin kokoinen siniharmaa läiskä ristiselässä tai pakaroissa (läiskiä voi olla muuallakin kehossa, mutta ristiselkä/pakara ovat yleisiä paikkoja!).
  • Mongoliläiskä yleensä häviää neljään ikävuoteen mennessä, mutta suuret ja tarkkarajaiset läiskät voivat säilyä koko elämän ajan.
  • Mongoliläiskä kehittyy sikiöaikana. Läiskän kohdalla pigmenttiä tuottavat solut eli melanosyytit eivät ole nousseet ihon pintakerrokseen vaan jäävät syvemmälle verinahkaan, jolloin ne kuultavat paksun ihokerroksen läpi siniharmaana. 

Seuraa meitä Instassa! 🤗 ❤️

Löydät meidät myös blogit.fi:stä!

Kiusattu..

Joku kysyi Instan puolella, että miten minulla on mielestäni kiusattuna olo tuntunut, ja kuinka se on vaikuttanut minuun.

Ihan aluksi täytyy sanoa, että minun kiusaaminen alkoi kolmos luokalla ja ns. koulukiusaaminen loppui siihen, kun vaihdoin luokkaa 13v:nä pienryhmäopetukseen. Kaikista pahinta kiusaaminen oli, kun olin 11-12 vuotias. Tällöin olin siis kaikki päivät yksin koulun välitunneilla ja mietin, että miksi minulla ei ole kavereita. Melkein koko luokka supisi välitunnilla ja avoimesti kikateltiin, mulkoiltiin ja jätettiin ryhmän ulkopuolelle. Olen edelleen hyvin varautunut ja luokittelen kaverit eri tavalla, kun esim. Herra Kurdi. Olen surullinen siitä, että en osannut pitää puoliani. Mutta myöhemmin ymmärsin sen, että voin itse päättää omat kaverit. Nykyisille kavereille olenkin sanonut, että olen ”avoin kirja”. Eli joko minun kanssa ollaan kaveri tai sitten ei ja minut voi jättää kokonaan draamasta pois ja en  mielelläni osallistu mihinkään draamaan..

Itsetunto sai isonkin kolauksen kouluaikana ja se onkin vaikuttanut paljon elämään myöskin aikuisiällä. Peruskoulun jälkeen olin mm. Kotibileissä joissa oli myös yksi peruskoulun kiusaajistani. Siellä oli myös yksi minuun ihastunut ”poika” ja tämä (Huom! Olin varmaankin häntä pari vuotta vanhempi) ja hän sanoi kuuluvalla äänellä, että ”ei voi olla totta! Tuo kaunis tyttö on täällä, vau!” Ja jatkoi ihastelua. Kunnes tämä minua koulussa kiusanut tokaisi ”siis TOI VAI?”  Ja jatko, että ”et oo tosissas? Onks sul silmissä vikaa?! ”.

Tällön mietin kauan, että miksi, miksi ja miksi? En voinut ymmärtää, että minkä takia.. Myöhemmin vasta olen huomannut, että kaikki muut olivat epävarmoja itsestään ja he eivät antaneet itselleen lupaa tutustua minuun. Kauneus on katsojan silmissä. Tämän olen huomannut itsekin.. Kauneutta on monenlaista ja oma Itsevarmuus rakentaa myöskin omaa elämänhallintaa. Moni ihminen tekee omat johtopäätöksen aivan ilman muuta tulkintaa. Lisäksi kaveriporukassa tyhmyys pääsee tiivistymään eri tavalla.

Koulussa ei myöskään kiusaamiseen puututtu toivotulla tavalla. Kiusaaminen jatkui ja kiusaaminen sai vain enemmän vettä myllyyn opettajan sanoista.. Monen opettajan silmissä olin turhan herkkä. Moni ei myöskään ymmärtänyt minun pahaa oloa kiusatuksi joutumisesta. Monta vuotta kestänyt kiusaaminen turrutti todella pahasti.

”Kiusaamisen voi antaa anteeksi, mutta sitä ei voi koskaan unohtaa.”

Olen antanut osalle kiusaajista anteeksi ja pyrkinyt näyttämään omille lapsilleni sen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tiedän myös kuinka tukea omia lapsiani vastaavassa tilanteessa ja kuinka puuttua siihen. Luulen pystyväni estämään myös lapsiani kiusaamasta muita.

Herra Kurdin kanssa saamme kokea erilaista arvostelua. Milloin aihe liittyy siihen, että hän ei ole syntynyt Suomessa ja ihmiset luulevat voivansa arvostella koko perhettä sillä perusteella. Tai ihmiset luulevat voivansa arvostella meidän perheen kokoa.
Välillä mietinkin miten lapsia pystyy valmistella tuleviin sosiaalisiin pulmiin (joita tulee varmasti eteen..) Ja kuinka niistä voi selvitä puhumalla.

Mutta kuinka näyttää kiusaajille ns. ”uhrin” kokema henkinen lyönti. Niin sitä, en tiedä.. Kuinka ihmiset saa oikeasti ymmärtämään, että tämä on maailma jossa me kaikki eletään ja ihmisellä on lupa omaan rauhaan. Kuinka jokaisella on velvollisuus tehdä siitä hyvä paikka kaikille.. Enkä pysty kuvittelemaan, mitä kiusaajan päässä oikeasti liikkuu, mutta sen tiedän, että kiusattuna oleminen tuntuu kamalalta.

Löydät meidät blogit.fi:stä:

Baklava resepti:

@elamaakurdiperheessablogi

Baklavasta tuli aivan erinomaista!
Laitathan reseptin testiin ja merkitse Instassa”@elamaakurdiperheessablogi”.

Ohje:
Filotaikinaa (pakastettua)
Suolatonta voita 250g
n.1dl öljyä
Kuorittuja pistaasipähkinöitä
Saksanpähkinöitä

Tarvikkeet:
Jokin mihin kokoat Baklavan esim. Pelti tai metallivuoka.
Pullasuti
Jokin kulho johon saat rasvan sulatettua.
Kostutettu pyyhe filotaikinaa varten.

Huom! Muista käyttää kostutettua pyyhettä. Filotaikina kuivuu TODELLA helposti.

Laita uuni päälle n. 200 asteeseen.
Rouhi pähkinät nopeasti.
Voitele vuoka johon alat kokoamaan baklavaa.
Aseta yksi filotaikina vuokaan ja voitele voi /öljy seoksellla. Toista tämä n. 4-5 kertaa ja lisää pähkinät. Jatka taas filotaikinoiden lisäämistä ja muista voidellaan seoksella joka kerta ennen uuden kerroksen lisäämistä. Toista 4-5 kertaa. Leikkaa veitsellä Baklava halutun kokoisiksi. Muista voidella vielä päältä ja laita uuniin n. 45min. Valmista sillä aikaa siirappi.

Siirapin valmistus:

n. 3-4l vettä
1pss sokeria
3 viipaletta sitruuna

Laita vesi kattilaan ja anna kiehua.
Lisää sokeri ja sitruunan viipaleet.
Poista viipaleet, kun seos on kiehunut 15min. Kiehuta siirappia niin kauan että se alkaa paksuuntumaan. Seoksen pitäisi paksuuntuu 1h aikana.

Lisää siirappia reilusti Baklavan päälle ja anna seistä yön yli huoneenlämmössä. Baklava on valmis nautittavaksi seuraavana päivänä.

@elamaakurdiperheessablogi

Löydät videon Baklavan teosta myös Instagramistamme:

Löydät meidät myös:

Turhauttaa..

Meinaa imetys. Vaikka rakastankin vauvan imetystä, en vain nauti siitä samalla lailla kuin ennen.. Onkohan tämä vain normaalia kehon käyttäytymistä. Toisaalta tämä meidän 7kk:den ikäinen ei oikeastaan syö enää Maitoa, kun vain muutaman kerran päivässä. Loppuyöstä roikutaan rinnassa ja hermoillaan, kun ote irtoaa.
Tuo 7kk:den ikäinen on oppinut seisomaan myös ilman tukea ja se tekee pienen lisäsäväksen tähän arkeen. Istuu tukevasti syöttötuolissa ja on alkanut syömään isompia määriä soseita.

Päivät menee oikeastaan siinä, että saan koko ajan ruokkia lapsia. Mietinkin kuinka mahtaa käydä, kun lapsilla alkaa taas eskari ja päiväkoti toiminta.. Olen tottunut passaamaan kaikkia ja luulen, että ensimmäisenä tulee tylsyys. Toisaalta arki helpottuu siinä, että on helpompi siivota ja tehdä sitä ruokaa, kun kaikki lapset ei ole samaan aikaan kotona. Nyttenkin kirjoittaessa makaan sängyssä, imetän vauvaa ja kuuntelen kuinka pyykkikone linkoo vaatteita.. Äitiys se on kyllä kummallinen sana. Siihen sisältyy PALJON! Äitiys ja muistot. Pohdin paljon, että miten niitä muistoja oikeen muistaa.

Muistojen lapsuus:

”Pieni on käsi ja pieni on aika muistojen,
pieni on myös tuo lapsukainen.. Ah, sä mun laps oot ja niin suloinen, niin kaunis ja niin tärkeä muistojen.

Kuinka katson sua nyt, katson pitkään, kuinka muistojen käypi, ajattelen. Tuo lapsuusiän muistot kultaakin kultain, tuo pien helmi. Omani on lapsein. Oma lapsein oot, niin suloinen, niin kaunein ja niin tärkein mun kaikkien muistojen.

Muistathan pieni muistohis ja kuinka rakkaana sua piti, sun äitis. Mitä tulevaisuus tuo sitä en tiedä. Mutta pienenä sä tulet pysymään mulle aina. Niin pieni. Ah, mun laps oot ja niin suloinen, niin kaunis ja niin tärkeä muistojen.

Mun pien lapsein, muistoista pidä kiinni, niin muistohis saat palata aina. Ikuisesti sydämmeen ne paina niin onnelisena elämäs elät aina.”

– @elamaakurdiperheessablogi –

Alkoi jotenkin ärsyttämään, kun naapurin Kurdi rouva piti minulle tämän viidennen vauvan synnyttyä teoriatunnin siitä miksi kummankaan meistä ei pitäisi enää hankkia lapsia vähään aikaan. No hän ilmeisesti onkin nyt sitten raskaana. Lähinnä tässä ärsyttää se, että hän puhui aivan muuta ja tekee aivan muuta. Tästä voisi taas päätellä, että minulla ei ole enää hänen mielestä oikeutta ”lisääntyä”. Tähän olen törmännyt monessa ihmisessä (yllätys, yllätys ja kaikki kurdeja). Puhuttiinkin Herra Kurdin kanssa tästä ja sanoikin, että heillä on tapana ajatella vasta jälkeenpäin sanomisia ja hän ei yleensä puhu kaveriensa kanssa henkilökohtaisista asioista, koska tulos on kuulemma sekalainen. Itse en vain ole vieläkään tottunut siihen, koska olen saanut erittäin avoimen kasvatuksen. Heillä säädyllisyys on tärkeää ja useasti kaikki onkin, kun sillit suolassa samassa huoneessa. Tai Herra Kurdin sanoin ”ujous tarttuu jokaiseen”. Välillä tuntuu etten oikein sovi ns.kurdi muottiin. Heidän kulttuurissa on paljon opittavaa ja opeteltavaa (vaikka naimisissa olemme oltu 2/14 lähtien).

Ensikuussaolisi vanhimman tytön syntymäpäivä. Hänkin täyttää jo 5 vuotta.. Herranen aika, mihin tämä aika on mennyt!

Voit seurata meitä myös blogit.fi:ssä:

Tai tule seuraamaan meitä Instaan: