Kemiallinenko taas?

Ei se raskautuminen olekkaan niin helppoa..
Taitaa lähtee yk 5 käyntiin viimeistään parin pv päästä, ja olo on vain niin luovuttanut. Testejäkin tuli tehtyä.. En tiedä miksi, mutta vain se harmaa viivanpaikka saa aina itkemään. Yhteen rfsun testiin tuli jopa haamuviiva dpo 11 ja 12.

Dpo 11-12, tuossa ylempi näyttää tummemmalta. Mutta on todellisuudessa aika saman näköinen, kun alempi.

Kaverilta sain neuvon, että jätä raskaustestit tekemättä. Mutta kun kiusaus on niin suuri.
Vauva uutisia pulppuaa koko ajan. Ja yksi tuttavakin laittoi viestiä, että on raskaana (ihan alussa). En edes tiedä miksi se piti minulle ilmoittaa. Itse teen vaan negatiivisia tuloksia, tai epämääräisiä haamu viivoja. Yhden pienen kemiallisen raskauden sain aikaseksi. Ihan vain silleen, että ”tuossa, saat olla raskaana kolme päivää! Ja pum, menkat”!
Vai onko tämä rankaisu siitä, että toinen +kolmas ovat saaneet alun heti. Esikoista tehtiin puolivuotta. Jotain kiinnittymisen jättämisen tapasta tapahtui tästäkin kierrosta, tai siis tapahtuu.

Raskaus on vaan niin ainutlaatuista. Kaikkialta tulee kysymyksiä: ”oletko raskaana, ootko jo raskaan”. Jopa mies: ”no nyt oot raskaana, ku sun maha on hirveen iso”. Ja minä: ”ei en ole paska ei kulje ja vi*****a”.
Ärsyttää enemmän se, että saan vaan kuulla: ”sulla on jo kolme, älä stressaa”.

Ajattelin jo, että keksin jonkun ehkäisyn. Menee niin hermot! Eipähän tarveis toljotella itku silmässä niitä negatiivisia testejä, tai niitä haamuviivoja mitkä valuu veren mukana vessanpytystä alas. Haluaisin vain olla raskaana, ja saada sen pienen käärön syliin..

Dpo 9-12, kaksi alinta on dpo 9. Kolmanneksi ylin dpo 10. Toiseksi ylin dpo 11. Ja ylin tältä aamulta eli dpo 12.

Kemiallinen raskaus.

Kirjottelenpa nyt teille ensimmäisen kokemukseni kemiallisesta.

Sen verran täytyy teille kertoa, että kolme raskautta ja ensimmäinen tietoinen kemiallinen raskaus. Tämä kerta oli siis yritys 2. Positiivisena ihmisenä yritän ajatella, että siihen hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisyritykseen on jonkinlainen syy. Tämä luonto on sentään suunnitellut ns. hyvän keinon seuloa kaikki huonot ja epälaadukkaat yksilöt pois.

Mutta asiaan. Omien laskujen mukaan kierto oli n.28pv, mutta puhelinsovelluksen mukaan 27pv. 🤔

Ovisplussan sain siis kp 13, eli ovis ollut n. Kp 13-15.

DPO= päivää ovulaatiosta.

Oireet olivat täysin samoja, kun muissakin raskauksissa. Ainut ero oli ettei turvotusta ollut, kun vähän. Lisäksi kärsin pahoinvoinnista pari pv ennen kun sain testiin haalean viivan.

DPO 1: Nännejä kivistää.. Ei kuitenkaan mitään ihmeitä.

DPO 2: Alavatsankipuilua.

DPO 3: Ei tuntemuksia.

DPO 4: Alavatsa kipeä, ja naama kukkii.

DPO 5: Nälkä! Alavatsaa on vihlonut välillä kuukautismaisesti. Kn kova. Koko ajan pissattaa.

DPO 6: Pahaolo! Aivan kamala pahaolo.. Kahvi ei maistunu, normisti vetelen pari kuppia. R-testiin viivanpaikka? Testiajan jälkeen violetti haamu. Valkovuotoa hulahtelee.

DPO 7: Viiva vai viivanpaikka? Rinnat vähän arat, ei koko ajan. Kn hieman omasta mielestä pehminyt. Herkkä r-testi nega. 😥 Itkettää ja surettaa. Olo: Ei raskaana!. 😣 Toivo raskauteen menetetty. Huomenna ja lauantaina vielä r-testi. Jos nega niin kyynelhanat aukeaa. Ja yk 3 lähtee käyntiin. ☹

DPO 8: Kn hieman pehmennyt. Lämmöt tipahtivat 36,7:ään (Niin on kyllä tapahtunut raskausaikanakin). R-testi neg. Odottelen uutta kiertoa alkavaksi viimeistään ensviikon alussa.

DPO 9: Nännin hieman ”arat”. R-testi on omasta mielestä positiivinen. En ihan varma ole. Pregcheckin puikkotesti positiivinen, mutta One step ehkä tai ehkä ei. En vielä luota. Ihan vain kokemuksien järjen sanalla. 😏 Oireita ei oikeastaan ole kun kuvottava olo. Rintojen kipuilu, ja kohdunseudun kipuilu. Mutta ne voivat olla oireita myös lähestyvistä menkoista. Testin meinasin tehdä ylihuomenna uudestaan. Ja jos se on neg, niin odottelen tätiä saapuvaksi viim keskiviikkona. (Huom! Jos joku ihmettelee miksi testaan niin aikasin. Niin johtuu ihan siitä, että olen kaikissa raskauksissa saanut plussan kauan ennen menkkoja. Ja tunnen omassa kehossa kaikki muutokset. Nyt en vain luota omiin tuntemuksiin, koska lopetin 2kk sitten yhdistelmäehkäisyn.)

DPO 10: Omasta mielestä plussat kaikkiin testeihin. 😍 8 testiä tein, ja jokaiseen haamut testiajalla. 😘 Ihan vielä en kuitenkaan hurraa, koska pregcheckin puikkotesti oli tummempi toissa pv kuin apteekin testi. 😣

DPO 11: Hirveä pahoinvointi. 😣 Rintoja hieman särkee. kamalat ilmavaivat..

DPO 12: Raskaustesti edelleen haaleasti pos. Luulen vuodon alkavan viimeistään viikon sisällä.

DPO 13: R-testi haaleampi. alavatsa kramppaa. Eli taitaa vuoto alkaa minä hetkenä hyvänsä.

DPO 14: Apteekin raskaustesti vitivalkonen eli nega. Kemiallinen se oli. Ehkä kolmas kerta on meidän kierto. Kaikki oireet poissa, paitsi kamala päänsärky tulossa. Mikä kielii, että vuoto alkaa minä hetkenä hyvänsä. Valkovuotoa valahtelee ja päivemmällä tehty liuska r-testi haamu, mutta eiköhän se vuodon aikana haalene.

DPO 15: Vuoto alkoi. Kp 1 –> Ja suuri veetutus. Kn kova ja ylhäällä, mikä sekin on oire kemiallisesta tyhjennysvuodosta (normaalisti siis alhaalla ja pehmeä, eiköhän tule alemmas ku vuoto runsastuu). Yrityskerta 3 käynnistyi.

Tuollainen oli vahvimmillaan.

 

Tuollaiseksi haaleni paria päivää ennen vuotoa.

Ystäväni epätietoisuus.

Tein siis raskaustestin, tai siis useammankin. 😅 Ja yllätys, yllätys…

POSITIIVINEN! 

Tässähän ei nyt ole vielä aikaa hurrata, koska menkat pitäisi alkaa vasta 3-4pv päästä. Eli kyseessä voi olla kemiallinen ym. Viiva on kolmeen aikaisempaan raskauteen verrattuna haalea. Olen siis saanut kolmasta aiemmasta tummemman viivan jo tässä vaiheessa. 🤔 Kierto on siis 28-29, luutavastikin.. Ihan varma en ole. Mutta ovisplussan tikutin kp 13.

Kp 13 ovulaatiotesti.

Tein tietysti 7 eri merkkistä r-testiä, ja kaikkiin tuli jonkun näköinen viiva. Tunne on vaan sellainen ”miksi iloita, kun tuntuu ettei kaikki ole ok?” 😥Jotenkin outo olo tästä raskaudesta. Vatsa toimii hieman yleistä paremmin. (Normaalisti ei toimi ollenkaan!) 😂 Ja muitakin raskaus oireita on mm. pahaolo. 😣 Nämä voi johtu raskaudesta, tai mahdollisesti alkavasta vuodosta. Olo on oikeastaan aika epätoivoinen, ja olen itse sitä mieltä ettei tämä raskaus ole normaali. Itketty on, ja valmistauduttu tulevaan. 😔 Nyt siis kp 25.

Ylin dpo 10, ja alin dpo12.

Bebe #4?

Ilolla voin ilmoittaa, että meillä alkoin bebe #4 yritys. 🤔

Ensimmäinen kierto meni vähän ovulaation opiskelussa.. Mies oli jotenkin niin tuudittautunut siihen, että heti ensimmäisellä kerralla tulee tärppi. Meillähän on esikoista tehty 7kk:tta. Ja kaksi muuta on saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta.

Mies kyseli viikkoa ennen kuukautisten alkua ”No, oletko raskaana?”. Voi sitä pettynyttä ilmettä, kun menkat alkoi.

Ovulaation nappasin kp 15, eli ilmeisesti kp 16 olisi ollut ovulaatio. Kierto oli normaalit 29pv. 😊 Ensikierrossa sitä pääsee taas jännittämään! 🤗

 

Naisen elämää?

Meillä mies aloittaa usein päivänsä musiikilla. Eikä millä tahansa musiikilla. Vaan musiikilla mikä kaikuu naapuriin asti, ja lauletaan Kurdiksi!

Niin kuin jokaisessa parisuhteessa, niin kyllä meilläkin riidellään. Riitely on lähinnä miehen puolelta lapsellista nyrpeää silmiin katsomista, ja tappavaa tuijotusta. Itse lähinnä papatan, ja nieleskelen kiukkuani. Mutta mikä on tervettä riitelyä?
Sanoisin ettei terveeseen riitelyyn kuulu väkivalta, eikä anteeksi annottomuus.
Meillä sopiminen on yleensä pusu, ja toteamus siitä kuinka turha riita oli.
Tiedän myös monia perheitä ketkä ei pääse riidoissa kovinkaan pitkälle, ja sukulaiset on hälytettävä apuun.

Meillä myös mies tekee samoja asioita niin kuin minäkin. Ainut mitä mies ei ”joudu” tekemään on pyykkikoneen päälle laitto, ja pyykin lajittelu. Lisäksi lasten vaipanvaihto jää minulle. Mies kuitenkin imuroi, tekee ruokaa, leikkii lasten kanssa ja tekee välillä miehisiä hommia. Välillä tunnen itseni tarpeettomaksi, ja huonoksi vaimoksi. En ole luonteeltani nuoleskeleva ja usein teen asiat omalla tavalla. Esim. siivouksesta on meille täysin eri käsitteet. Minä pidän ylläpitosiivosta, ja herra suursiivousta. Usein saan mainintaa miehen puolelta siitä, että asiat pitää tehdä hänen tavallaan. Siispä siivous on ratkaistu sillä, että hän saa osallistua tuohon ylenpalttiseen puunaukseen.

Miehen mielestä minun tehtäväni on hoitaa lapsia, tehdä ruokaa, kävellä kauppaan kolmen lapsen kanssa, siivota, leikkiä lääkäriä, hoitaa yhteiset asioimiset, hoitaa lasten neuvolat (myös omat neuvolat, jos raskaana olen), olla miehen omaishoitaja (pahuksen miesflunssa!), antaa miehelle huomiota, keittää kahvia, ommella herran rikkinäiset vaatteet (uusia ei voi ostaa.), stressata kun mieskin stressaa, olla kotona ja tehdä nuo asiat päivän mittaa.

Ammatilta olen kodinhuoltaja, mutta ammatinvaihdos on suunnitteilla. Haluaisin ammatin jossa minun ei tarvitsisi tehdä mitään mitä kotona joudun tekemään. Valitettavasti tuo kodinhuoltajana olo on noita kaikkia yllämainittuja. Vielä vain pitäisi keksiä se uusi ammatti.

Tämä on tätä.

Mies haaveilee talosta järvenrannalla. Kymmenestä lampaasta, ja ties kuinka monesta kanasta. Hänellä on vielä vuosi koulua jäljellä, ja tästä johtuen nämä haaveilut lähinnä ärsyttää. (Opiskelee metsäkoneen kuljettajaksi.) Lisäksi sanoi haluavansa kymmenen lasta, ja neljäs saisi tulla koulun loputtua. (Paljon puhuttavaa siis vielä on.)
Lapsista on ollut kova puhe. Yleensä mies on se, joka nämä lapsi puheet aloittaa. Melkein päivittäin saan kuulla: ”Sitten kun valmistun tulee neljäs!”. Olen itse sitä mieltä, että kolmannen ja neljännen välillä voisi olla pidempi väli. Mutta mies on sitä mieltä, että max 2v väliä uuteen raskauteen. Minullahan on solumuutoksia ollut kohdunsuulla jo 19v:stä lähtösin. Onneksi Loop-hoidolla nämä pahimmat muutokset saatiin poistettua. Kuitenkin niitä lievempiä muutoksia jäi. Lääkäri neuvoi tästä syystä harkitsemaan millon ne lapset hankkii. Lähinnä sen takia, kun nuo muutokset ovat olleet niin arvaamattomia. Ja useimmat Loop-hoidot on riski raskaudelle.

Asutaan tällä hetkellä kerrostalossa. Eikä siinä mitään. Tähänkin taloon mahtuu monikulttuuria yllin kyllin. Yläkerrassa asuu Kurdiperhe. Meidän kanssa samassa kerroksessa asuu ilmeisesti Irakilaisia. Heillä on kaksi tyttöä, ja toisella tytöllä on CP-vamma. Sitten löytyy Suomi-Venäjä mix. Koiria löytyy myös melkein jokaisesta huoneistosta. (Tämähän se miestä kaihertaa.) Mietin kauan muuttoa. Olemme siis asuttu tässä huoneistossa tasan 6kk:tta. Kuopus ilmoitti tulostaan samana yönä, kun miehen piti kuorma viedä uuteen asuntoon. Lopputulos oli se, että minä pusersin vauvaa ulos. Enkä osallistunut koko muuttoon. Sairaalasta pääsin valmiiseen huoneistoon, ja pieneen vauvakuplaani.

Miehen painostuksesta autokoulu pitäisi käydä loppuun. Mutta motivaatio puuttuu. Lisäksi se vaatii lukemista. En varmasti ole ainut ketä on vaikeuksissa teorian ja teoriakokeen kanssa. En vain järin onnellinen ole tästä miehen päähän pinttymästä. Lähinnä ahdistaa se, että mies ei kuuntele. Kärsin todella pahasta hahmotus/lukihäiriöstä. Lisäksi esikoisella näyttäisi olevan samoja ”ongelmia”. Mies on sitä mieltä, että tutkimukset on täysin turhia ja tyhmiä. Ja aina jostai saa käännettyä negatiivisuuksia esiin. Niin kun se tutkiminen tekisi lapsesta tyhmän tai vähempi arvoisen. Itse olen käynyt koulua kaksi ensimmäistä vuotta täysin omillaan, ja apua sain vasta kolmannella luokalla. Isälläni on täysin samat häiriöt, ja tällöin ei edes mitään tutkimuksia ollut. Sanottiin vain tyhmäksi. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että mitä aikasemmin häiriöt huomataan, sitä mukavampaa opiskelu on.

Sain myös kuulla, että minusta tulee täti! Ihanaa! Tämä on mukava yllätys siinä mielessä, että siskon ei pitänyt lapsia saada. Tai ainakin vaikeuksien kautta. Nyt kuitenkin kävi niin onnellisesti, että taanoinen vatsatauti osottautui raskaudeksi. Kaksi vuotta tässä luonnollisessa hedelmöittymisessä meni. Tälleen jo kolmen lapsen äitinä iloitsee toisen ensimmäisestä. Varmasti meidän suvun tuntien kaikki on erittäin iloisia tästä yllätyksestä. Toista se olisi minun kohdallani. Lasten isomummo kysy jo ensimmäisestä, että olenko ajatellut aborttia. Samoin kolmannesta. Kaikki lapset on erittäin toivottuja, ja huolella tehtyjä!

Ajattelin jossain vaiheessa koota yleisiä monikulttuurisuus mietteitä, ja kyselen ihmisiltä miten kokee eri kulttuurin vaikuttavan omaan parisuhteeseen ja perheen elämään. Tästä on tulossa erillinen lyhennelmä viimeistään parin viikon päästä.

Tuossa vielä linkki edelliseen blogiini. Kyseisessä blogissa on raskausajasta ja viikoista.
http://mammutti94.munblogi.com

Alku puheita!

Esittely sen olla pitää!

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen elämää. Tämähän on vaihtelu rikasta, ja vauhdikasta. Ehkä myös osaksi perheen elämäntarinaa ja lukemattomia katastrofeja. Blogi kirjoitus on lähellä sydäntä siinä mielessä, että tiedän monia monikulttuurisia perheitä. Uskon saavani monikulttuurisille perheille (vertaistuen) kirjoittamalla meidän perheen tapahtumista. Lisäksi myös oman kulttuurin omaavat ovat tervetulleita lukemaan Elämää kurdi perheessä!– Blogia.