Sokerihumalaa ja lääkärineuvolaa!

Tiedättehän sen tunteen, kun heti 8 aamulla ”saa” juoda tyhjään vatsaan vadelman makuista sokerilitkua. Tämähän oli nyt 6 kerta tässä 7 vuoden aikana. Pääsen siis vielä toisen kerran tässä raskaudessa nauttimaan sokerilitkua. Arvot olivat hyvät tässä raskaudessa. Eli terveydenhoitajan arvio radista ei nyt ihan menny putkeen. Itse myös ajattelin, että ne arvot olisivat menneet yli huonon olon takia. Joudun edelleen syömään 2-3h välein tai muuten tulee etova ja huono olo. Sitten taas jos syö liian paljon sydän alkaa takomaan ja kirkussa etoo.



Meillähän tuo aivokurjeton rinsessa painoin syntyessään melkein 3,9kg rv 38+1. Laskettuna lääkäri antoi arvioksi 4-4,1kg. Eli paljon enemmän, kun mitä muista lapsista. Meillä lapset ovat painaneet syntyessään 1. 3,5kg, 2. 3,6kg ja 3. 3,7kg. Lisäksi kolmannessa raskaudessa minulla oli raskausdiabetes. Lääkäri oli helsingissä sitä mieltä, että minulla on luutavasti ollut jonkunnäköistä heikkenemistä insuliinin tuotannossa raskausaikana. Minullahan oli ensimmäiset rasitustulokset huonommat, kun ne toiset. Ja ensimmäisessä rasituksessa paastoarvo jäi juuri alle rajan. Eli nyt sitten pelkään ettei tuossa toisessa rasituksessa tulekkaan radi diagnoosia ja synnytän 4kg painavan mini norsun. Aivokurjettomasta arvot olivat siis 5,2, 9,8 ja 7,6. Ja tästä nykyisestä 4,8, 6,1 ja 6,3. Tuota vaan ihmettelin, kun tuo sokeri on noussut tuolloin eikä laskenut. Mutta lääkärin mukaan raskaana naisen keho voi reagoida noin. Tai joissain tapauksissa se voi kieliä myöhemmästä diabeteksesta. Sanoi että olisi laittanut minut uudestaan rasitukseen. Menen joka tapauksessa rasitukseen uudestaan viimeisellä kolmanneksella niin jätetään asia nyt sitten tähän.



Maha pompsahti viikon aikana näkyviin. Siellä se mamman pikkunen kasvaa. ❤

Rv 12.
Rv 15+3.

Aivokurjettoman prinsessa lääkärineuvola meni loistavasti. Oli tuo meidän lääkäri rinsessan mielestä pelottava. Tutki myös korvat, koska niissä oli tulehdusta n. kk takaperin. Kehitys menee normaalin rajoilla. Kääntymisen unohtaa edelleen. Eli neurologin ja fyssarin kontrollit jatkuvat.

Sukupuolen tärkeys?

”Miten nopeesti viikot on menny, kohta tiedätte kumpi sieltä tulee.”

”Sitten vaan jännittämään kumpi sieltä tulee.”

”Kumpi teille on tulossa?”

”No sitte se on varmaan tyttö”

”Se on varmaankin poika”

Nämä on näitä lauseita joita olen jo kuullut monen ihmisen suusta vaikka viikkoja on täydet 15.

Mietittiinkin herra Kurdin kanssa, että mitä jos ei halutakkaan tietää vauvan sukupuolta ennen hänen syntymää. Tai ainakin jätän kertomatta, jos se ultrassa paljastuisikin.



Rasittavaa on se, että etenkin kuopuksen syntymän jälkeen miehen kaveri kehtasi mainita siitä. Kuinka hienoa on, kun hänen veljen vaimo odottaa poikaa. Toki olisi varmasti hiljentynyt, jos mies olisi ymmärtänyt sanoa ettei sillä sukupuolella ole väliä kunhan vauva on terve ja hänet saa elävänä käsivarsille. Tuntuu ettei moni ihminen ymmärrä millainen lahja se on, kun lapsi todetaan terveeksi ja lapsella on jokainen elin paikoillaan. Ajatellaan ettei siellä ultrassa ole mitään poikkeavaa ja mennään katsomaan ultraan vauvan sukupuolta. Unohdetaan myös se, että se rakennettu pilvihattara voi romahtaa. Vaikka rakenneultrassa olisikin kaikki hyvin.



Tiedän etten pysty tämänkään raskauden kulkuun vaikuttaa yhtään mitenkään, mutta luutavasti rakenneultran jälkeen tulen olemaan järkyttävässä paniikissa. Viimeksi  äitiysneuvolassa terveydenhoitaja kyseli omia tuntemuksia raskaudesta ja synnytyksestä. Oikeastaan tällä hetkellä olo on positiivinen, ainakin raskauden osalta. Synnytyksen osalla pelottaa se, että vuodan kuiviin tai ettei istukka irtoa taas suosiolla. Postilaatikkoon tipahti vielä sikeltä ajanvarauskirje, joka on nätisti aseteltu mikron päälle odottamaan.



Ensiviikolla olisikin sitten se kauhulla odotettu sokerirasitus.. Terveydenhoitaja katseli siihen malliin pois lähtiessäni ”sitten kun soitat, jos siis tarvitset sokeriseuranta ohjeet ja tarvikkeet. Niin muistathan ottaa ajan ennen joulua” Ehkä pieni hymy nousu huulille molemmilla.



Lisäksi ensiviikolla on aivokurjettoman beben lääkäri. Normaali neuvola lääkäri siis. Äitiysneuvola käynnillä terveydenhoitaja mittasi ja punnitsi. Pituus meni keski- ja yläkäyrän välissä tasaisesti. Paino oli pompsahtanut keskikäyrältä hieman ylös  (viimeksi oli laskenut hieman sen alle), joten erinomaisesti on kasvanut.



Äitiysneuvolassa minun verenpaine oli 93/74 eli hieman alhainen yläpaine. Paino oli 200g/vk. Vauvan sykkeet 150+. Ja pissa puhdas. Sain myös influenssarokotuksen..

Nt-ultra #5

Nt-ultrasta selvitty!

Olihan se aikamoinen koitos. Ensin vein aamulla aikaisin lapset päiväkotiin ja lähdin tämän jälkeen kävelemään kohti linja-autoasemaa. Kipasin hakemassa kaupasta hieman aamupalaa. Aika nopeasti bussi tulikin ja pääsin sairaalalle nopeasti. Ilmoittauduin ja pääsinkin melkeen heti ultraan. Hieman etuajassa. Ei siinä kauaa pölisty, kun käskettiin pöydälle ja ultrattiin vatsan päältä. Sieltä ilmestyi pieni vauvalta näyttävä tirppa. (Omasta mielestä tytöltä näyttävä pikku murunen.) Kätilö naureskeli tirpan aamujumpille ja miettikin saisiko otettua mitat kuinka helposti. Nt-mitta oli 0,9mm (raja 3,0) eli täysin normaali. Seulan kokonais tulos tulikin netpostiin saman päivän aikana. Eikä sen mukaan ole havaittu suurentunutta riskiä.

 Mitta päästä peppuun oli n.58mm. Vastasi rv 12+2, joten tästä syystä laskettua aikaa siirettiin päivällä aikaisemmaksi (uusi la 30.5.2020). Tarkasteltiin myös aivoja, raajoja ja virtsarakkoa. Kätilö myös tarkisti onko sikiöllä alkanut muodostua munuaiskudosta. Siellä meidän pieni rakas heilutteli sormia ja pompahteli istukkaa vasten, joka muuten sijaitsi taas etuseinämässä. Vielä täytyy varata aika sykelle rakenneultraan. Tässä täytyy tosin miettiä millon ajan varaan ja minne, koska jos muutetaan niin ei tuo helsinkiin meneminen välttämättä onnistu..





Ps. Maanantaina olisi autokoulussa ajamista neljä tuntia. Jos tälleen n.7 vuoden tauon jälkeen vihdoin saisin sen ajokortin taskuun. Jännittää ja pelottaa vaan samaan aikaan. 🤔

Aivokurjeton tapaus.

Huomasin tuossa kuopusta odottaessa, että kuinka vähän tietoa aivokurkiaisen puutoksesta löytyy. Kuten jokainen vanhempi tietää, että epätietoisuuden hetkellä haluaisi haalia mahdollisen paljon tietoa jotta oma olo helpottuisi.

Kokemuksesta voin sanoa, että google ei ole tähän tiedon haalimiseen paras paikka. Täytyy muistaa, että juuri sinun lapsella tai läheisellä aivokurkiaisen puutokseen voi liittyä muitakin poikkeamia tai esiintyä ainoana poikkeamana. Kukaan ei voi sanoa tietenkään varmaksi miten puutos voi vaikuttaa JUURI sinun lapseesi tai läheiseesi.


Neuvola oli tähän asiaan surkea tiedon lähde. Ja ajattelinkin miten huonosti tietoa edes meidän terveydenhoitaja oli saanut. Lapsiin erikoistunut terveyskeskuslääkäri tiesi hyvinkin mitä aivokurjettomuus voi tuoda tullessaan. Kun taas normaali terveyskeskuslääkäri hymisi ja luki tietoa koneelta tokaisten ”tämähän on mielenkiintoista”.

Netistä löytyi haku sanalla ”corpus callosum agnesia?” Englannin kielisiä pitkiä artikkeleita. Ja Norio keskuksen sivut. Soitin Noriolle Helsinkiin ja ihmettelin suureen ääneen, että minkä takia terveydenhuollon ammattilaiset ovat niin pihalla asioista. Ja mielestäni etenkin neuvolassa asioista pitäisi olla tietoa tarjolla. Heillä on kuulemma ollut ihminen yhteydessä isompaan neuvolaterveydenhuollon tapahtumaan. Mutta he eivät saaneet paikkaa kyseisestä tapahtumasta. Tapahtuman järjestäjä ei nähnyt heidän toimintaa tärkeäksi.

Neuvolalääkäri sanoikin, että on mainostanut tuota Noriota. Facebookissa on myös ryhmiä, mutta sielläkin on laidasta laitaan oireiden kirjo. Osalla on löytynyt syy tälle poikkeamalle ja osalla on muita poikkeamia myös aivokurkiaisen lisäksi.


Mutta oikeastaan luotettavin henkilö, joka osaa vastata faktoin ja ammattimaisesti oli meidän kuopuksen Sanna Neurologi. Ja raskausaikana sikiötutkimusyksikössä ultrannut lääkäri Aydin Tekay. Mitään tiettyä ennustetta ei antanut kukaan ja tässä sivusta seuranneena olen huomannut, että oireet aivokurkiaisen puutoksesta johtuen voi olla hyvinkin eri alueilla. (Norio keskuksen sivuilta näkee yleisemmät.) Eikä tule verrata saman poikkeaman omaavan oireita oman lapsen tai läheisen oireisiin. Parhaan neuvon ja avun saa juurikin omalta hoitavalta neurologilta tai poikkeammiin erikoistuneelta lääkäriltä.


Meidän kohdalla täytyy motoorisen kehityksen viivästymä. Ja oppineen asian unohtaminen.

Fysioterapia alkoi hyvin ajoissa, jotta saataisiin mahdollisimman nopeasti puututtua harjoitettaviin asioihin. Motoorinen kehitys ja kehon kierteet ovat meillä ne avainsanat. Meillä käännyttään kyllä, mutta välillä unohdetaan miten. Tällä hetkellä harjoitellaan kääntymistä myös oikean puolen kautta fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Kehon kierteitä harjoitellaan kääntämällä istuessa lantiota suuntaan jonne hän haluaa katsoa. Uutena ollaan opittu pyörimään mahallaan. Lisäksi hän on alkanut harjoittelemaan eteenpäin menemistä. Saa vedettyä itseään eteenpäin pienen käden mitan. Tämäkin kehitys on ollut suuri. Tarvitaan vaan aikaa ja harjoitusta. Paljon motivaatiota!

Sairastelua

Nämä pari tai oikeastaan kolme viikkoa on ollut aika raskaita. Lapset ovat olleet kipeänä vuorotellen. Ensin sairastu toisiksi vanhin, sitten vanhin ja toisiksinuorin. Tietenkin minä sain saman taudin ja myös tuo nuorimmainen. Toisiksi vanhimmalla oli sitkeä korvatulehdus (tarvitsi kaksi antibioottikuuria) ja silmätulehdus. Vanhimmalla onneksi vain silmätulehdus. Ja toisiksi nuorimmaisella korvatulehdus. Nuorimmaisella korva- ja silmätulehdus. Ja minulla erittäin paha silmätulehdus (kävin lääkärissä huuhdetua tovin silmiäni, mutta tollon lääkäri sanoi ettei tipoille ollut tarvetta. Itse tiesin ettei tämä ole lääkäriltä hyvä päätös! Pari pv tämän jälkeen silmät turposivat umpeen ja kipu silmissä oli järkyttävä. Lääkäri oli muutenkin omituinen ja vähätteli kaikkea. (Taisi sukunimi taas olla esteenä hänelle normaaliin hoitoon.) Sain omalta terveysasemalta vihdoin lääkkeet ja oli lääkäri tuohtunut, koska tämä lääkäri ei ollut edes kirjannut koko käyntiä! Ja kihisin kamalasta kiukusta. Lisäksi poskiontelotkin tulehtuivat niin ettei pystynyt tekemään normaaleita arkiaskareita. No nyt alkaa onneksi vointi paranemaan. Toki jokasella on vieläkin räkää röörit täynnä. Ja herra Kurdilla hirveä miesflunssa.



Meillä tuo nuorin rinsessa on alkanut päristelemään. Ja kovasti tehdään fysioterapia harjoituksia. Hän on kyllä sellainen pieni pippuri. Sylissä ollessa pitäisi koko ajan pomputella. Hiljaa hyvää tulee!



Sain ensimmäistä kertaa sykkeet kuuluviin rv 8+1. Ja toisen kerran rv 8+5. Aika pienihän hän on. Hukkuu sydänäänet aika lailla vielä tuonne kohdun suhinoihin ja istukan taakse. Tämän viikon lopussa täydet viikot ovatkin jo kaksinumeroiset. Tänään on meinaa tasan rv 9+3. Todella nopeasti tämä aika on mennyt. Ja toivon tietysti, että saan nauttia jatkossakin raskaudesta. Kävin rv 8+3 neuvolassa. Aika nopeasti tuo neuvola oli taputeltu. Kaikki edellisten raskauksien tiedot olivat tuoreena neuvolan tietokannoissa. Käytiin läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä. Muistutti myös tulevasta sokerirasituksesta. Tälläkin kertaa joudun kaksi kertaa rasitukseen (ellei radi diagnoosi napsahda jo ensimmäisellä kerralla).  Paino oli 72,6kg. Painoindeksi 24. Eli normaali. Nyt tässä raskaudessa paino on alempana, kun viime raskauden alussa. Pahoinvointia on vahtelevasti päivän aikaa. Herra Kurdi ravistelee useasti päätä, koska hänen tekee pahaa. Ja ihmettelee tietysti välillä sitä, että kuinka kovasti voi erinnäiset hajut ja ruoat yököttää. Kaikista pahin haju on tupakan löyhkä. Herra Kurdi vetäsee sen pari askillista yhden vuorokauden aikana..



Tällä viikolla Herra Kurdi sai ammatiitutkinto todistuksensa. Hän on ammatiltaan metsäenergian tuottaja. Hyvän todistuksen hän oli itselleen opiskellut. Siellä oli vain ”hyvä” ja ”kiitettävä” kohtia. Aika hyvin ihmiseltä, joka on opiskellut muulla kiellellä ku omalla äidinkielellään. Tässä kohtaa voin ylpeänä tokaista ”Minun mies!” 💖