Bebe #4?

Ilolla voin ilmoittaa, että meillä alkoin bebe #4 yritys. 🤔

Ensimmäinen kierto meni vähän ovulaation opiskelussa.. Mies oli jotenkin niin tuudittautunut siihen, että heti ensimmäisellä kerralla tulee tärppi. Meillähän on esikoista tehty 7kk:tta. Ja kaksi muuta on saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta.

Mies kyseli viikkoa ennen kuukautisten alkua ”No, oletko raskaana?”. Voi sitä pettynyttä ilmettä, kun menkat alkoi.

Ovulaation nappasin kp 15, eli ilmeisesti kp 16 olisi ollut ovulaatio. Kierto oli normaalit 29pv. 😊 Ensikierrossa sitä pääsee taas jännittämään! 🤗

 

Naisen elämää?

Meillä mies aloittaa usein päivänsä musiikilla. Eikä millä tahansa musiikilla. Vaan musiikilla mikä kaikuu naapuriin asti, ja lauletaan Kurdiksi!

Niin kuin jokaisessa parisuhteessa, niin kyllä meilläkin riidellään. Riitely on lähinnä miehen puolelta lapsellista nyrpeää silmiin katsomista, ja tappavaa tuijotusta. Itse lähinnä papatan, ja nieleskelen kiukkuani. Mutta mikä on tervettä riitelyä?
Sanoisin ettei terveeseen riitelyyn kuulu väkivalta, eikä anteeksi annottomuus.
Meillä sopiminen on yleensä pusu, ja toteamus siitä kuinka turha riita oli.
Tiedän myös monia perheitä ketkä ei pääse riidoissa kovinkaan pitkälle, ja sukulaiset on hälytettävä apuun.

Meillä myös mies tekee samoja asioita niin kuin minäkin. Ainut mitä mies ei ”joudu” tekemään on pyykkikoneen päälle laitto, ja pyykin lajittelu. Lisäksi lasten vaipanvaihto jää minulle. Mies kuitenkin imuroi, tekee ruokaa, leikkii lasten kanssa ja tekee välillä miehisiä hommia. Välillä tunnen itseni tarpeettomaksi, ja huonoksi vaimoksi. En ole luonteeltani nuoleskeleva ja usein teen asiat omalla tavalla. Esim. siivouksesta on meille täysin eri käsitteet. Minä pidän ylläpitosiivosta, ja herra suursiivousta. Usein saan mainintaa miehen puolelta siitä, että asiat pitää tehdä hänen tavallaan. Siispä siivous on ratkaistu sillä, että hän saa osallistua tuohon ylenpalttiseen puunaukseen.

Miehen mielestä minun tehtäväni on hoitaa lapsia, tehdä ruokaa, kävellä kauppaan kolmen lapsen kanssa, siivota, leikkiä lääkäriä, hoitaa yhteiset asioimiset, hoitaa lasten neuvolat (myös omat neuvolat, jos raskaana olen), olla miehen omaishoitaja (pahuksen miesflunssa!), antaa miehelle huomiota, keittää kahvia, ommella herran rikkinäiset vaatteet (uusia ei voi ostaa.), stressata kun mieskin stressaa, olla kotona ja tehdä nuo asiat päivän mittaa.

Ammatilta olen kodinhuoltaja, mutta ammatinvaihdos on suunnitteilla. Haluaisin ammatin jossa minun ei tarvitsisi tehdä mitään mitä kotona joudun tekemään. Valitettavasti tuo kodinhuoltajana olo on noita kaikkia yllämainittuja. Vielä vain pitäisi keksiä se uusi ammatti.

Tämä on tätä.

Mies haaveilee talosta järvenrannalla. Kymmenestä lampaasta, ja ties kuinka monesta kanasta. Hänellä on vielä vuosi koulua jäljellä, ja tästä johtuen nämä haaveilut lähinnä ärsyttää. (Opiskelee metsäkoneen kuljettajaksi.) Lisäksi sanoi haluavansa kymmenen lasta, ja neljäs saisi tulla koulun loputtua. (Paljon puhuttavaa siis vielä on.)
Lapsista on ollut kova puhe. Yleensä mies on se, joka nämä lapsi puheet aloittaa. Melkein päivittäin saan kuulla: ”Sitten kun valmistun tulee neljäs!”. Olen itse sitä mieltä, että kolmannen ja neljännen välillä voisi olla pidempi väli. Mutta mies on sitä mieltä, että max 2v väliä uuteen raskauteen. Minullahan on solumuutoksia ollut kohdunsuulla jo 19v:stä lähtösin. Onneksi Loop-hoidolla nämä pahimmat muutokset saatiin poistettua. Kuitenkin niitä lievempiä muutoksia jäi. Lääkäri neuvoi tästä syystä harkitsemaan millon ne lapset hankkii. Lähinnä sen takia, kun nuo muutokset ovat olleet niin arvaamattomia. Ja useimmat Loop-hoidot on riski raskaudelle.

Asutaan tällä hetkellä kerrostalossa. Eikä siinä mitään. Tähänkin taloon mahtuu monikulttuuria yllin kyllin. Yläkerrassa asuu Kurdiperhe. Meidän kanssa samassa kerroksessa asuu ilmeisesti Irakilaisia. Heillä on kaksi tyttöä, ja toisella tytöllä on CP-vamma. Sitten löytyy Suomi-Venäjä mix. Koiria löytyy myös melkein jokaisesta huoneistosta. (Tämähän se miestä kaihertaa.) Mietin kauan muuttoa. Olemme siis asuttu tässä huoneistossa tasan 6kk:tta. Kuopus ilmoitti tulostaan samana yönä, kun miehen piti kuorma viedä uuteen asuntoon. Lopputulos oli se, että minä pusersin vauvaa ulos. Enkä osallistunut koko muuttoon. Sairaalasta pääsin valmiiseen huoneistoon, ja pieneen vauvakuplaani.

Miehen painostuksesta autokoulu pitäisi käydä loppuun. Mutta motivaatio puuttuu. Lisäksi se vaatii lukemista. En varmasti ole ainut ketä on vaikeuksissa teorian ja teoriakokeen kanssa. En vain järin onnellinen ole tästä miehen päähän pinttymästä. Lähinnä ahdistaa se, että mies ei kuuntele. Kärsin todella pahasta hahmotus/lukihäiriöstä. Lisäksi esikoisella näyttäisi olevan samoja ”ongelmia”. Mies on sitä mieltä, että tutkimukset on täysin turhia ja tyhmiä. Ja aina jostai saa käännettyä negatiivisuuksia esiin. Niin kun se tutkiminen tekisi lapsesta tyhmän tai vähempi arvoisen. Itse olen käynyt koulua kaksi ensimmäistä vuotta täysin omillaan, ja apua sain vasta kolmannella luokalla. Isälläni on täysin samat häiriöt, ja tällöin ei edes mitään tutkimuksia ollut. Sanottiin vain tyhmäksi. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että mitä aikasemmin häiriöt huomataan, sitä mukavampaa opiskelu on.

Sain myös kuulla, että minusta tulee täti! Ihanaa! Tämä on mukava yllätys siinä mielessä, että siskon ei pitänyt lapsia saada. Tai ainakin vaikeuksien kautta. Nyt kuitenkin kävi niin onnellisesti, että taanoinen vatsatauti osottautui raskaudeksi. Kaksi vuotta tässä luonnollisessa hedelmöittymisessä meni. Tälleen jo kolmen lapsen äitinä iloitsee toisen ensimmäisestä. Varmasti meidän suvun tuntien kaikki on erittäin iloisia tästä yllätyksestä. Toista se olisi minun kohdallani. Lasten isomummo kysy jo ensimmäisestä, että olenko ajatellut aborttia. Samoin kolmannesta. Kaikki lapset on erittäin toivottuja, ja huolella tehtyjä!

Ajattelin jossain vaiheessa koota yleisiä monikulttuurisuus mietteitä, ja kyselen ihmisiltä miten kokee eri kulttuurin vaikuttavan omaan parisuhteeseen ja perheen elämään. Tästä on tulossa erillinen lyhennelmä viimeistään parin viikon päästä.

Tuossa vielä linkki edelliseen blogiini. Kyseisessä blogissa on raskausajasta ja viikoista.
http://mammutti94.munblogi.com

Alku puheita!

Esittely sen olla pitää!

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen elämää. Tämähän on vaihtelu rikasta, ja vauhdikasta. Ehkä myös osaksi perheen elämäntarinaa ja lukemattomia katastrofeja. Blogi kirjoitus on lähellä sydäntä siinä mielessä, että tiedän monia monikulttuurisia perheitä. Uskon saavani monikulttuurisille perheille (vertaistuen) kirjoittamalla meidän perheen tapahtumista. Lisäksi myös oman kulttuurin omaavat ovat tervetulleita lukemaan Elämää kurdi perheessä!– Blogia.