Vauva 3kk:tta! ❤

Meidän perhe kasvoi yhdellä pienellä prinsessalla 30.3 klo 2.35. Hän oli 3860g ja 51cm pitkä. Lisäksi pää oli 36,5cm. Ensimmäisen vuorokauden hän vietti teholla. Vierihoitoon hän pääsi heti teholta päästyä.
Edellisenä päivänä lääkäri sai painoarvioksi yli 4kg. Eikä lapsivettä ollut tarpeeksi. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että vauvan pää on jo sen kokoinen ettei voida odottaa kauempaa.

Sovittiin siis käynnistys seuraavaksi päiväksi.

Seuraavana päivänä meninkin Naistenklinikalle käynnistykseen klo 9.30. Aluksi yritettiin asentaa ballonki, mutta ballonki tuli välittömästi ulos täytön jälkeen. Lääkäri kokeili kahteen kertaan asentamista, ja lopuksi päätti puhkoa kalvot. Olin 2cm auki ja kanavaa jäljellä n.2cm. Mutta paikat olivat lääkärin mukaan kypsät. Odoteltiin n.2h omia supistuksia, mutta ne eivät alkaneet joten aloitettiin oksitosiini. Oksitosiinia tiputettiin korkeimmalla mahdollisella ja klo 19 siirryin saliin (lääkäri pelkäsi mahdollista syöksysynnytystä, joten heti saliin päästyä kätilö valmisteli välineet valmiiksi). Vauva oli aika ylhäällä, ja vielä klo 22.00 olin auennut 3cm:iin. Ja oksentelin. Otin kuitenkin epin tuossa kohtaa jotta saisin nukkua, ja klo 1 maissa heräsin pissahätään. Kätilö tutki nopeasti ennen vessassa käyntiä ja olin 4cm auki. Kävin vessassa ja hengailin seisaalleen. Paine lantiossa lisääntyi, ja tunsin kuinka vauva painui alaspäin. Klo 2 maissa aloin tuntemaan supistukset kivuliaina, ja supistusten aikana tunsin takapuolessa painetta. Tällön kätilö pyysi mennä sänkyyn tutkimusta varten. Tunsin aivan järkyttävää painetta ja hieman ponnistamisen tarvetta. Olin 8cm auki ja klo oli 2.20. Kätilö kerkesi laittaa verkkohousut takasin jalkaani, kun tuntu että alapää repee ja tuntui tarvetta ponnistaa. Vauvan pää näkyi, ja keho ponnisti itekseen vauvan ulos kätilön kiellosta huolimatta, ja vaikka yritin pidättää vauvaa syntymästä. Hän syntyi huutaen klo 2.35. Hänet vietiin suoraa teholle, jonne pääsin häntä katsomaan kun hän oli 2h ikäinen. Teholla hän sai lääkärin määräyksestä lisämaidot. Mutta söi myös hienosti rintaa. Hänen aivoja ultrattiin aukileen kautta vielä samana aamuna. Otettiin  verikokeita. Verikokeissa ei ollut mitään mikä olisi selittänyt tämän poikkeaman. Ultrassa näkyi samat asiat kun muissakin ultrissa. Kotiin päästiin kolmantena päivänä synnytyksestä. Tällön lääkäri tutki vielä vauvan kotiinlähtö tarkastuksessa, ja antoi kotiutus luvan. Käytiin vielä 4pv kotiutumisesta pään MRI:ssä. Ja vauvan ollessa 2viikkoa käytiin Hyvinkäällä lasten neurologilla. Hän kertoi meidän pienen prinsessan olevan poikkeamalla varustettu valioyksilö. Hänellä ei siis aivoissa ole muuta kun aivokurkiaisen puutos, jonka takia aivokammiot ovat laajentuneet.

”Uunituore” teholla, ensimmäistä kertaa äidin sylissä.

Neuvolassa ja lääkärillä ollaan käyty n.2 viikon välein. Pään kasvua seurataan joka käynnillä, ja lasten neurologi kontrolloi myös aktiivisesti vauvan kehitystä. 28.6 käytiin taas tapaamassa neurologia. Kaikki oli muuten hyvin, (pää kasvaa hienosti omalla käyrällä) mutta vauva on toispuoleinen ja kärsii epämääräsistä kohtauksista. Satiin siis lähete fysioterapiaan ja uni eeg tutkimukseen. Eeg tutkimuksessa käytiin eilen, ja niiden vastauksia odotellaan. Perjantaina 5.7 mennään fysioterapiaan. Jonne herra Kurdi tulee myös mukaan. Arki vauvan kanssa on aika hetkessä elämistä, ja edelleen uutta. Paljon huomioita vauvan käyttäytymisestä on tullut tehtyä. Jo ihan sairaalassa huomasi ettei vauva osaa käsitellä vaipan vaihtoa, eikä alasti olemista. Reagoi voimakkaasti koviin ääniin ja kosketukseen. Hän itkee paljon ja tuntuu tarvitsevan paljon läheisyyttä. (Tiedän myös ”normaalin” vauvan käyttäytyvän näin, mutta hänen käyttäytyminen oli neuroottista.) Kannoin häntä päivisin kantoliinassa 6viikon ikään joka päivä ja joka tunti. Lisäksi hänen kehon motoriikka poikkeaa  hieman normaalista. Luonteeltaan hän on nykyisin iloinen, läheisyyden kaipuuvainen ja herkkä. Välillä hän osaa juoksuttaa koko perhettä ja tekee kyllä kaikille tarpeensa selviksi. Tuollainen pieni kurdi prinsessa, joka vei koko perheen sydämmet. Häntä en vaihtaisi mihinkään, enkä antaisi pois. Meidän perhe tuntuu nyt kokonaiselta, vaikka lisähaastetta tämä pienokainen toi tullessaan. ❤

Huolta ja surua..

Tämä raskaus sai kurjan käänteen 22.2.2019. Paria päivää ennen menin neuvolaan turvotuksen, ja sikiön vaisujen liikkeiden takia. Siellä sitten terveydenhoitaja huomasi, että sf-mitta oli jo 33cm (tällainen mitta on ollut muista rv 36-37), ja raskausviikkoja oli tällön 32+4. Sain siis lähetteen äitiyspoliklinikalle. Ja sieltä soitettiinkin aikaa jo heti seuraavana päivänä. Menin kuitenki rauhallisin mielin, ja ensin kätilö otti käyrää. Lääkärille ku pääsin, niin keskusteltiin ensin. Sitten ultrattiin. Aika nopeasti lääkäri huomasi sikiön pään erottuvan muusta vartalosta, ja alkoi tutkimaan tarkemmin aivoja. Aivoista löytyi laajentunee aivokammiot, oikea 19mm ja vasen 20mm (raja 10mm). Lisäksi lääkäri ei nähnyt aivokurkiaista. Ja kalvostossa oli poikkeamaa. Pää vastasi tollon n. 3viikkoa isompaa (oli siis n33cm päänympärykseltään). Painoarvio oli tuolloin jo 2544g, johtuen sikiön pään koosta. Itkin viikon tämän jälkeen, ja pääsin vasta 33+6 Naistenklinikalle sikiöntutkimusyksikköön.  Siellä näkyi samat löydökset (ja lisäksi näkyi, että myös kolmas kammio oli hieman laajentunut), ja pää vastasi n.3-4 viikkoa isompaa, tällön painoarvio oli 2664g. Sain lähetteen magneettikuvaukseen. Ja magneettikuvauksen jälkeen perinnöllisyysneuvojalle. Lisäksi erikoislääkäri oli sitä mieltä, että synnytän tämän beben alakautta. Eli käynnisteltäisiin synnytys niin, että hän mahtuu tulemaan alakautta. Itseä tämä nyt hieman kauhistuttaa, mutta onneksi sekin asia suunnitellaan Perinatologin kanssa.

Eli surullisin mielin on tässä oltu. Ja lääkäri ei osannut antaa ennusteita sikiöstä. Eli päivä kerrallaan ja toivotaan hänen selviävän. Syntymän jälkeen oikeastaan selvii enemmän, mutta takeita henkiin jäämisestä ei ole.

Tässä on käyty tunteita surusta vihaan. Ja ei tätä tilannetta pysty käsittämään, kun kaikenhan piti olla hyvin.. Joka päivä mietin, että miksi juuri näin kävi meille.

Oma olo tuntuu kurjalta, ja herkistyn itkuun melkein aina, kun bebe liikkuu. Pelottaa aivan älyttömästi. Ja huomaan vahtaavani aina beben potkuja. Menettämisen pelko on aivan kamalaa. Mietin minkälaista se on sitten, kun tämä pieni syntyy. Yritän mahdollisimman paljon kirjoitella tilanteesta, mutta joudun ensin itse sulatella tilannetta. Ja herra Kurdi on yhtä peloissaan. Eikä oikeen kummallakaan löydy sanoja tällä hetkellä.

Rv 20+3! 😍👣

Anteeksi ihanaiset!

Olen ollu niin raskaushuumassa viikot, että en ole koko blogia muistanu.

Mutta niihin positiivisiin uutisiin!

Minulla ja vauvalla on kaikki hyvin. Rakenneultra oli rv 20+0,9 23.11. Ja kaikki oli niin kun pitikin! Meille tulee pieni prinsessa. Painoa hänellä oli 366g, ja ultrassa päiviä oli 4pv enemmän(eli 20+4). Laskettu aika pysyi kuitenkin samana. Johtuen siitä, että myös muut lapset ovat olleet sen 3-4pv isompia ultrissa. Silti ovat syntyneet rv 2×40+1 ja 39+5.
Olen niin onnellinen!

Meidän kurdi-prinsessa! ❤👣

Kävin rv 15 sokerirasituksessa ja sillon arvot jäivät nipin napin alle rajan. (0h 5,2, 1h 9,8 ja 7,9.) Rv 26 sitten taas uudestaan.

Täällä kovasti isommat odottaa pikkusiskoa. Kovasti käydään läpsimässä, pusuttelemassa ja halailemassa masua.

Herra kurdi on nyt sulatellu tätä prinsessa uutista jonkun aikaa. Oikeestaan sulattelee vieläkin. Mutta ei tunnu olevan niin kova pettymys kuitenkaan, kun toisen lapsen kohdalla. Ehkä tätä lieventää se, että herra kurdin sisko odottaa myös pientä tyttöä. Hänellä laskettu aika on toukokuun alussa. Minulla 12.4.2019.

Nämä päivät menee tässä arjen tahdissa. Mukavinta tässä on se, että muutettiin syksyllä rivitaloon. Ylhäällä on makuuhuoneet+sauna. Alhaalla olohuone ja keittiö+wc. Siivottavaa on oikeastaan vaan alakerrassa. Eli helpottaa minua hieman. Eikä tuo oma pieni takapihakaan pöllömpi ole.
Herra kurdin kanssa menee vaihtelevati päivät. Välillä molempia väsyttää, ja toisten naamat saa kiukun valtaan. Sitten on välillä semmonen molemminpuolinen täys rakastava, ja halittava olo. (Mikä lie molemmin puolinen hormooni transsi.) Vai onko se sitten sitä himottavaa molemminpuolista tempperamenttia.

Herra kurdi on arkipäivät koulussa ja viikonloput kotona. Ite viihdyn kotona mahani kanssa. Pari kertaa viikossa käyn kävelemässä. Mutta itellä on alkanu jo supistukset, eikä näissä liitoskivuissakaan huvita lähtee kirmaamaan pitkin pihoja. Tuntuu myös siltä, että tämä prinsessa pippuri on myös mestari aiheuttamaan liikkumisellaan kaikenlaisia tuntemuksia.

Tässä rv 20+1, ihan ”pieni” maha.. 🙄

Joulua ja neljättä pippuria tässä kovin odotellaan! 😍👍

Toistaiseksi jatkuva raskaus

Hello ystävät!

Tuntuu että tämä raskaus on pidemmällä, kun laskettuna olisi. Kun sain sillon dpo 11 digitaaliseenkin 2-3, niin kuin myös dpo 16 raskaana 2-3. Sain tasavahvat viivat apteekin testiin dpo 16. 🤔 Ja omasta mielestä testiviiva oli kontrolliviivaa tummempi dpo 18. Lisäksi dpo 20 digiin 3+, päiväpissasta. Tein vielä erikseen aamupissasta digin dpo 22, ja tuli taas 3+.

Clear blue digital 3+! 😍

No joka tapauksessa. Oireet on lähinnä alavatsan nippailu, väsymys ja itkuisuus. Välillä alavatsaa vähän joulii..

Testiviiva tummempi kuin kontrolli.

Herra on enemmän kun iloinen raskaudesta. Jotenkin pelottavan iloinen.

Fiilis on vähän samanlainen, kun poikien odotuksissa. 🤔 Eli siis olen aika oireeton. Toki odotan sitä ah niin ihanaa pahoinvointia.. Itse asiassa kyselin hieman neuvolatädiltä milloin menen sinne sokerirasitukseen, kun sellaisessakin pitäisi käydä. Kuopuksen raskausaikana, kun oli radi. Mutta ei ole nyt kuulemma ajankohtainen. Ensimmäisen äitiysneuvola ajankin sain. (Nuorimmaisen 1v neuvolassa.) Pelottaa vain ettei kaikki menekkään hyvin.

Ajattelin kertovani ensin np-ultran jälkeen omalle äidilleni. Mutta kerroinkin rv 4+6.Katsotaan nyt onko siihen aihetta kertoa muille.
Mietin juuri pitäisikö mennä rv 7 alkuraskauden ultraan vai ei. 🤔 Pelottaa kohdunulkoinen ym.

Herra kurdin koulukin alkoi juuri sopivasti. Onneksi nyt on hyvää aikaa kummankin keskittyä asioihin, jotka on jäänyt vähän ns. ”retuperälle”. Ja nuo kolme lastakin ilahduttaa tätä arkea. Monen muun ihmisen mielestä tämä meidän hullun mylly saattaisi olla, kun komedia/draama elokuvasta. Mutta omasta mielestä tämä on arkea, joka pitää sekä minut ja herra kurdin järjissä.

Lisäksi tuo meidän alakerta on ottanut omaksi oikeudekseen hakata pattereita päivisin, kun lapset huutaa.. Niinhän ne saa hiljaiseksi. 😔 Liekö hänellä vikaa omassa päässänsä, vai onko tuo meidän sukunimi syy.. Näitä ihmisiä valitettavasti löytyy joka talosta. Kurja vain, että juuri meille sattui tällainen alakerran naapuri.

Miehen siskokin laittoi viestiä, kun on lapsia ikävä. Haluaisi siis nähdä kuvia lapsista. Suomalaisena käskin tylysti odottamaan. 🤣

No, kuotenkin.. Hermot on mitä on. Olen lähinnä peloissani tämän raskauden kanssa. Pelkään vain keskenmenoa, tai epänormaalia raskautta. Varhaisraskauden ultraan ajattelin mennä rv 7 jälkeen. Tietysti ensin pitää vertailla hintoja. 😉

Shokissa! 💋

Kyllä tältä mammalta meinaa itku tulla 😍

Viiva vahvistui kuitenki. Huomenna vasta dpo 14, eli kaikkea voi vielä tapahtua!

Mikä ihana yllätys. ❤

Joka päivä viiva on vahvistunut aina vaan enemmän ja enemmän. Ja kyllä, testejä olen tehnyt ties kuinka paljon. Enemmän yllätti Clear bluen digitaalinen. Ajattelin ensin, että olisin tehnyt kyseisen testin dpo 12 aamu pissasta. Mutta yllätyksenä näyttöön tuli ”Raskaana 2-3”, ja oli dpo 11! Siis what! Ja kaiken lisäksi testin tein päivä pissasta 1,5h pidätyksellä. 🤔

Dpo 11, päivä pissasta tehty testi.

Olen myös saanut hienoa värisuoraa Pregcheckin testeillä.

Dpo 9-13, aamu ja ilta pissasta tehtyjä.

On tätä värisuoraa odotettukin. Pelottaa vaan keskenmenot ym.

Sormet ja varpaat pystyyn, että tämä rakaus onnistuu! Tulen vielä myöhemmin kirjoittelemaan, kunhan menkat on kunnolla myöhässä.

 

Ei taas..

Yk 5, ja luutavasti kolmas kemiallinen menossa.

Miksi minulle käy aina näin! 😣

Kun ei vaan enään kestä. Haluan olla raskaana, haluan edes pysyä raskaana..
Raskaustestiin sain siis eilen ekan plussan. Eli siis vasta dpo 10. Mutta jo nyt tiedän ettei se tule päättymään hyvin. Ainut asia minkä tunnun tietävän jo valmiiksi on se, että taas kohta vuodetaan ja kovaa.. Testin tein sen takia, että rinnat on kipeät. Ja pahaolo vaivaa aamuisin. ( helpottaa ku syö jotain). Lisäks sydän hakkaa aivan erillailla ja on koko ajan kuuma.
Näistä oireista johtuen tulee mieleen ensimmäinen yk 2 kemiallinen.
En tahdo tehdä enään yhtään raskaustestiäkään, kun tiedän sen viivan haalenevan.. Minkä takia luonto on keksinyt kemiallisen, miksi!

Kaksi alinta eilen dpo 9. Ja ylin tänään dpo 10.

Päivittelen jos tilanne muuttuu. Mitä epäilen kyllä..

Kemiallinenko taas?

Ei se raskautuminen olekkaan niin helppoa..
Taitaa lähtee yk 5 käyntiin viimeistään parin pv päästä, ja olo on vain niin luovuttanut. Testejäkin tuli tehtyä.. En tiedä miksi, mutta vain se harmaa viivanpaikka saa aina itkemään. Yhteen rfsun testiin tuli jopa haamuviiva dpo 11 ja 12.

Dpo 11-12, tuossa ylempi näyttää tummemmalta. Mutta on todellisuudessa aika saman näköinen, kun alempi.

Kaverilta sain neuvon, että jätä raskaustestit tekemättä. Mutta kun kiusaus on niin suuri.
Vauva uutisia pulppuaa koko ajan. Ja yksi tuttavakin laittoi viestiä, että on raskaana (ihan alussa). En edes tiedä miksi se piti minulle ilmoittaa. Itse teen vaan negatiivisia tuloksia, tai epämääräisiä haamu viivoja. Yhden pienen kemiallisen raskauden sain aikaseksi. Ihan vain silleen, että ”tuossa, saat olla raskaana kolme päivää! Ja pum, menkat”!
Vai onko tämä rankaisu siitä, että toinen +kolmas ovat saaneet alun heti. Esikoista tehtiin puolivuotta. Jotain kiinnittymisen jättämisen tapasta tapahtui tästäkin kierrosta, tai siis tapahtuu.

Raskaus on vaan niin ainutlaatuista. Kaikkialta tulee kysymyksiä: ”oletko raskaana, ootko jo raskaan”. Jopa mies: ”no nyt oot raskaana, ku sun maha on hirveen iso”. Ja minä: ”ei en ole paska ei kulje ja vi*****a”.
Ärsyttää enemmän se, että saan vaan kuulla: ”sulla on jo kolme, älä stressaa”.

Ajattelin jo, että keksin jonkun ehkäisyn. Menee niin hermot! Eipähän tarveis toljotella itku silmässä niitä negatiivisia testejä, tai niitä haamuviivoja mitkä valuu veren mukana vessanpytystä alas. Haluaisin vain olla raskaana, ja saada sen pienen käärön syliin..

Dpo 9-12, kaksi alinta on dpo 9. Kolmanneksi ylin dpo 10. Toiseksi ylin dpo 11. Ja ylin tältä aamulta eli dpo 12.

Kemiallinen raskaus.

Kirjottelenpa nyt teille ensimmäisen kokemukseni kemiallisesta.

Sen verran täytyy teille kertoa, että kolme raskautta ja ensimmäinen tietoinen kemiallinen raskaus. Tämä kerta oli siis yritys 2. Positiivisena ihmisenä yritän ajatella, että siihen hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisyritykseen on jonkinlainen syy. Tämä luonto on sentään suunnitellut ns. hyvän keinon seuloa kaikki huonot ja epälaadukkaat yksilöt pois.

Mutta asiaan. Omien laskujen mukaan kierto oli n.28pv, mutta puhelinsovelluksen mukaan 27pv. 🤔

Ovisplussan sain siis kp 13, eli ovis ollut n. Kp 13-15.

DPO= päivää ovulaatiosta.

Oireet olivat täysin samoja, kun muissakin raskauksissa. Ainut ero oli ettei turvotusta ollut, kun vähän. Lisäksi kärsin pahoinvoinnista pari pv ennen kun sain testiin haalean viivan.

DPO 1: Nännejä kivistää.. Ei kuitenkaan mitään ihmeitä.

DPO 2: Alavatsankipuilua.

DPO 3: Ei tuntemuksia.

DPO 4: Alavatsa kipeä, ja naama kukkii.

DPO 5: Nälkä! Alavatsaa on vihlonut välillä kuukautismaisesti. Kn kova. Koko ajan pissattaa.

DPO 6: Pahaolo! Aivan kamala pahaolo.. Kahvi ei maistunu, normisti vetelen pari kuppia. R-testiin viivanpaikka? Testiajan jälkeen violetti haamu. Valkovuotoa hulahtelee.

DPO 7: Viiva vai viivanpaikka? Rinnat vähän arat, ei koko ajan. Kn hieman omasta mielestä pehminyt. Herkkä r-testi nega. 😥 Itkettää ja surettaa. Olo: Ei raskaana!. 😣 Toivo raskauteen menetetty. Huomenna ja lauantaina vielä r-testi. Jos nega niin kyynelhanat aukeaa. Ja yk 3 lähtee käyntiin. ☹

DPO 8: Kn hieman pehmennyt. Lämmöt tipahtivat 36,7:ään (Niin on kyllä tapahtunut raskausaikanakin). R-testi neg. Odottelen uutta kiertoa alkavaksi viimeistään ensviikon alussa.

DPO 9: Nännin hieman ”arat”. R-testi on omasta mielestä positiivinen. En ihan varma ole. Pregcheckin puikkotesti positiivinen, mutta One step ehkä tai ehkä ei. En vielä luota. Ihan vain kokemuksien järjen sanalla. 😏 Oireita ei oikeastaan ole kun kuvottava olo. Rintojen kipuilu, ja kohdunseudun kipuilu. Mutta ne voivat olla oireita myös lähestyvistä menkoista. Testin meinasin tehdä ylihuomenna uudestaan. Ja jos se on neg, niin odottelen tätiä saapuvaksi viim keskiviikkona. (Huom! Jos joku ihmettelee miksi testaan niin aikasin. Niin johtuu ihan siitä, että olen kaikissa raskauksissa saanut plussan kauan ennen menkkoja. Ja tunnen omassa kehossa kaikki muutokset. Nyt en vain luota omiin tuntemuksiin, koska lopetin 2kk sitten yhdistelmäehkäisyn.)

DPO 10: Omasta mielestä plussat kaikkiin testeihin. 😍 8 testiä tein, ja jokaiseen haamut testiajalla. 😘 Ihan vielä en kuitenkaan hurraa, koska pregcheckin puikkotesti oli tummempi toissa pv kuin apteekin testi. 😣

DPO 11: Hirveä pahoinvointi. 😣 Rintoja hieman särkee. kamalat ilmavaivat..

DPO 12: Raskaustesti edelleen haaleasti pos. Luulen vuodon alkavan viimeistään viikon sisällä.

DPO 13: R-testi haaleampi. alavatsa kramppaa. Eli taitaa vuoto alkaa minä hetkenä hyvänsä.

DPO 14: Apteekin raskaustesti vitivalkonen eli nega. Kemiallinen se oli. Ehkä kolmas kerta on meidän kierto. Kaikki oireet poissa, paitsi kamala päänsärky tulossa. Mikä kielii, että vuoto alkaa minä hetkenä hyvänsä. Valkovuotoa valahtelee ja päivemmällä tehty liuska r-testi haamu, mutta eiköhän se vuodon aikana haalene.

DPO 15: Vuoto alkoi. Kp 1 –> Ja suuri veetutus. Kn kova ja ylhäällä, mikä sekin on oire kemiallisesta tyhjennysvuodosta (normaalisti siis alhaalla ja pehmeä, eiköhän tule alemmas ku vuoto runsastuu). Yrityskerta 3 käynnistyi.

Tuollainen oli vahvimmillaan.

 

Tuollaiseksi haaleni paria päivää ennen vuotoa.

Ystäväni epätietoisuus.

Tein siis raskaustestin, tai siis useammankin. 😅 Ja yllätys, yllätys…

POSITIIVINEN! 

Tässähän ei nyt ole vielä aikaa hurrata, koska menkat pitäisi alkaa vasta 3-4pv päästä. Eli kyseessä voi olla kemiallinen ym. Viiva on kolmeen aikaisempaan raskauteen verrattuna haalea. Olen siis saanut kolmasta aiemmasta tummemman viivan jo tässä vaiheessa. 🤔 Kierto on siis 28-29, luutavastikin.. Ihan varma en ole. Mutta ovisplussan tikutin kp 13.

Kp 13 ovulaatiotesti.

Tein tietysti 7 eri merkkistä r-testiä, ja kaikkiin tuli jonkun näköinen viiva. Tunne on vaan sellainen ”miksi iloita, kun tuntuu ettei kaikki ole ok?” 😥Jotenkin outo olo tästä raskaudesta. Vatsa toimii hieman yleistä paremmin. (Normaalisti ei toimi ollenkaan!) 😂 Ja muitakin raskaus oireita on mm. pahaolo. 😣 Nämä voi johtu raskaudesta, tai mahdollisesti alkavasta vuodosta. Olo on oikeastaan aika epätoivoinen, ja olen itse sitä mieltä ettei tämä raskaus ole normaali. Itketty on, ja valmistauduttu tulevaan. 😔 Nyt siis kp 25.

Ylin dpo 10, ja alin dpo12.

Bebe #4?

Ilolla voin ilmoittaa, että meillä alkoin bebe #4 yritys. 🤔

Ensimmäinen kierto meni vähän ovulaation opiskelussa.. Mies oli jotenkin niin tuudittautunut siihen, että heti ensimmäisellä kerralla tulee tärppi. Meillähän on esikoista tehty 7kk:tta. Ja kaksi muuta on saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta.

Mies kyseli viikkoa ennen kuukautisten alkua ”No, oletko raskaana?”. Voi sitä pettynyttä ilmettä, kun menkat alkoi.

Ovulaation nappasin kp 15, eli ilmeisesti kp 16 olisi ollut ovulaatio. Kierto oli normaalit 29pv. 😊 Ensikierrossa sitä pääsee taas jännittämään! 🤗