Kultaa ja kukkia!

Meidän pieni prinsessa on jo yli 8 viikon ikäinen. Hän syö ja kakkaa. Osaa myös jo hymyille ja yrittää jutella.

Maitokooma. 👣❤


Meillä kävi naapurista minua hiukan vanhempi Turkin Kurdi rouva tervehtimässä vauvaa. Toi myös mukanaan kultaisen ”kultarahan” ja kasan vaatteita. Turkissa ns. Vauvaloma kestää 40pv vauvan syntymän jälkeen. Silloin siis yleensä vauvan kanssa ei lähdetä ulos peläten sen tuovan huonoa onnea ja yleensä tuolloin 40pv jälkeen vieraat tuovat syntyneelle lapselle kultarahoja ja vaatteita lahjaksi. Myös äitiä saattaa ns. lykästää ja pöytää voi pian koristaa kaunis kukkakimppu. Kulta on suuressa osassa turkkilaista kulttuuria.

Kuuluisa ensimmäinen ”kultaraha”.

Meidän kolmas pippuri täytti kolme vuotta viikonloppuna. Hänellä on sama syntymäpäivä, kun minun äidilläni. Ja minulla syntymäpäivä on kolme päivää heidän jälkeen.

Sacherkakku, mummon 50v päivään.

Meidän kaveripariskunnalle syntyi myös viimeviikolla pieni prinsessa ilahduttamaan tuoreita ja uusia vanhempia. Heille syntyi esikoinen kiireeliselläsektiolla perätilan takia.


Sitten niihin niin sanottuihin tylsempiin ja ankeimpiin uutisiin.

Meillä aivokurjettomalla linnunpoikasella jalka menee väärään asentoon. Tästä syystä soitinkin fyssarille. Eli nyt sitten hieman mentiin takapakkia.
Ja omaksi harmikseni huomasin huomattavan eron lantiossani. Se meinaa leveni huomattavasti odotusaikana. Mikään vanhoista housuista ei mahdu jalkaan. Edes osa raskausajan housuista joita käytin alkuraskaudessa. Joltain keskustelupalstalta luin, että lantio voi pysyä leveenä koko loppu ikänsä. Tai palautua normaaliksi 1-2 vuotta synnytyksen jälkeen.. Enää ns. Ylimääräistä painoa jota raskauden aikana tuli on n.3kg. Painoin ennen raskautta 72,8kg. Nyt vaa’alla käydessä painoa oli 76kg. Synnyttämään mennessä painoa oli vähän yli 90kg. 😂 Eli hyvin tasaisesti on laskenut. Ja tiedän sen laskevan ihan itekseen.

Maitoa olen luovuttanut jo n.8l + vauvan imetys. Eli siinä osa syy. Pakastimessa odottaa vielä lisäsatsi maitoa. Ongelma jonka olemassaolo on taas yllättänyt minut on imetyksen aikana esiintyvä pahoinvointi. Ihan siis sellainen pahoinvointi, että melkeen vati pitäisi olla vieressä oksennuksen lentämisen varalle. Ystävä google kertoi sen johtuvan oksitosiinin erittymisestä nopean herumisen aikana. Naapurin kurdi rouva kyselikin, että mikä on minun hurja salaisuus nopeaan palautumiseen. Kun kehon vetreys ja kaikki ylimääräinen paino on hujahtanut jonnekkin näin nopeasti synnytyksen jälkeen.

Eka maitosatsi lähdössä maidonhakijalle.

Toinen satsi rintamaitoa odottelemassa hakijaa.

Aivokurjettoman fyssari ja rv 38 palloilua! 👣

Tuon aivokurjettoman fyssari oli 15.5. Kaikki oli fyssarin mielestä oikein hyvin. Kaikki menee ikätasoisesti normaalin rajoihin. Neurologille aika on luutavasti n.3kk päästä. Hän on oppinut kävelelemisen hienosti. Ainut missä on hieman erillaisuutta on tasapaino. Mutta sitä pystyy parantamaan harjoittelulla. Lisäksi toinen puoli kropasta on hieman ”jäykähkö”. Herra Kurdi kävi siellä fyssarilla tuon prinsessan kanssa. Itse jäin kotiin vanhempien lasten kanssa. Onneksi omakantaan saa suoraan lausunnot.

Miehen kaveri kysyi yhtenä päivänä, että voinko opettaa hänen vaimoa fileeroimaan lohen. Tokasin vain, että ku löytyy kunnon veitsi, mikä olisi terävä ja fileerointiin tarkoitettu olisi se kunniatehtävä. 🤣 Nyt täytyy kyllä sanoa etten uskalla edes veistä ottaa käteen, koska bebe täällä mahassa liikuttaa päätänsä niin, että meinaa jalat lähtee alta. Luulisi hänen pian ulostautuvan tuolta vatsan suojista.

Kävin taas neuvolassa verenpaineiden mittauksessa viime perjantaina. Oli kyllä neuvola th sitä mieltä, että ne ovat nousseet vain sen takia, koska synnytys lähenee. Pissanäyte oli meinaa ihan puhdas. Tällä hetkellä aloituspainoon tullut 15kg. Tässä vaiheessa raskautta tuosta aivokurjettomasta oli jo 16kg. En toki ota enää stressiä painosta. Syön terveellisesti ja harkitusti. Outoa ajatella, että rv 38+1 tuo aivokurjeton rinsessa oli jo täällä meidän kanssa. Hassua ajatella, että kuinka ”valmis” tuon ikäinen on. Tämän raskauden uskon kyllä menevän rv 39+ viikoille tai minun tuurilla kekkuloitten tämän pallon kanssa vielä siellä laskettunakin. 😂

Herra Kurdi kyselee jokapäivä, että tuntuuko yhtään mitään synnytyksen merkkejä. Pakko vain todeta, että ihan normaaleja supistuksia joita on jo ollut parisen viikkoa. Yllätyn suuresti tämän paineentunteen sijasta, tuntuisikin yksi ”hiki pintaan” supistus. Olen varmaan aika mäntti ennen, kun edes ymmärrän synnytyksen olevan käynnissä. Tulee varmasti sellainen kuuluisa ”ahaa elämys”, että ”ai nämä on NIITÄ supistuksia!”. 🤣 Parina yönä on ollut meinaa supistuksia jotka tuntuu tuolla alaselässä ja alavatsassa. Tukalia ja vihlovia. Eli ns. ennakoivia kiusankappaleita.

Rv 38. 👣❤

Aivokurjettoman 1v taival! 👣👑

Pieni aivokurjeton täyttää tänään 1-vuotta!

Muistan raskausaikana, että itkin koko loppuraskauden ja rv 34 saatiin vahvistus tuon pienokaisen aivokurkiaisen puutokselle MRI kuvausten jälkeen. Tolloin myös me tavattiin ensimmäistä kertaa  Sanna neurologi. Joka valoi ja vahvisti tunteen, että kaikki tulee varmasti menemään hyvin.

Synnyttyä tuo pieni kuljetettiin nopeasti minulle näyttäen ja suoraan lääkäreiden huomaan. Sain pitää häntä ensimmäistä kertaa sylissäni vastasyntyneiden teho-osastolla hänen ollessa 3h ikäinen. Vuorokauden jälkeen sain hänet osastolle vierihoitoon. Tuosta lähtien tuo pieni suloisuus on tarttunut kovin kiinni sylissä ollessaan ja irti ei ole päästetty ennen, kun hän on niin päättänyt. Hän on sitkeästi opetellut istumaan ja seisomaan. Sanoja on alkanut tulemaan ”mamma”, ”baba”, ”täältä”, ”täällä”, ”anna”, ”pupu”. Lempi lastenlaulu on ”ihhahhaa”. Kuukausia taaksepäin ajatellessani mietin, että kuinka huimaa tuon pienokaisen kehitys on ollut. Ja nyt hänestä on tulossa jo isosisko! ❤👑

Tarrasi kiinni! Kahden keskenmenon jälkeen.
(Dpo 9-13, aamu ja ilta pissasta tehtyjä.)
Rv 12 Np-ultra jossa pieni prinsessa potki ja huitoi vimmatusti. ❤
Rv 17 jollon hän vilkutteli ja saimme tietää hänen olevan tyttö. 👑
Meidän kurdi-prinsessa rakenneultrassa! ❤👣
Samana päivänä häntä alettiin häätämään yksiöstä. Eli 38+0 suuntasin käynnistykseen Helsinkiin.
Hän syntyi vauhdikkaasti saaden mustelman naamaansa 30.3.2019 klo 2.35. Rv 38+1.
(Ensimmäistä kertaa äidin sylissä 👣❤👑)
Äidin sylissä maitohetken jälkeen. ❤
1-vuotias prinsessa. 👣👑

Korona kriiseilyä 😱

Siis ihan näin aluksi täytyy sanoa, että sen kuuluisan sikainfluenssa episodin jälkeen kuvittelin ettei tarvitsisi mieltää enää tällasta paniikkia. Mutta nyt, kun on omia lapsia ja viides murunen mahassa niin iskee väkisinkin pienoinen kriisi.

Itsellä siis tällä hetkellä suu täynnä aftoja ja kurkku kipeänä. Lapset saivat jonkinlaisen flunssan taas tuossa viikko sitten päiväkodista. Ja tietenkin koko perhe sen tässä pikkuhiljaa sairastaa läpi. Meillä siis lapsilla nenät vuosi. Kuumetta ei ollut kenelläkään ja yskä kesti pari päivää. Tuo kuopus tekee mukavasti hampaita samalla. Eli ihan normi flunssaa luultavasti. Toki kotona ollaan hengailtu, kun ei tässä muutenkaan ole menoja ollut. Ovat siis lapset saaneet paranneltua itsensä rauhassa.

Mukavasti tuli uusi aika sinne pelkopolillekkin 17.3 klo 13.00. Jonne joudun mennä bussilla. Nyt on onneksi hyvä tilanne siinä, että saan oman äitini hoitamaan lapsia tuon äitiyspoli käynnin ajaksi. Hieman kutkuttaa, että olisiko mitään muuta vaihtoehtoa kun bussi. Mutta valitettavasti ei taida olla. Aamulla täytyisi ensin mennä äitiysneuvolaan.. Herra Kurdi on työssä joten se tarkoittaa sitä, että joudun raahautua kahden nuorinmaisen kanssa aamulla neuvolaan. Omalla tuurillani bussitkaan ei kulje ja joudun perumaan TAAS pelkopoli käynnin. Toki tässä pitää ottaa korona aika vakavasti ja meidän perheessä on jo parisen viikkoa noudatettukin varovaisuutta.

Mutta tämä maha on plompsahtanut vihdoin viime päivien aikana. Siellä mamman pieni köllii. Kovasti hikotellaan ja möyritään. Supistaa kohtalaisesti ja välillä yöllä kesken unien havahtuu selässä jomottaviin supistuksiin. Iso sisarrukset odottaa niin malttamattomana tulevaa pikkusisarrusta. 👣

Siinä tuo vauvamasu ”töröttää”. 🤰❤
Tuleva isoveikka kuuntelee kuuluuko sieltä mahasta vauvan ääniä. 😂

Rakenneultra paniikki

Minut otti vastaan sikiölääketieteen erikoislääkäri. Oikein mukava ja rempseä keski-ikäinen nainen. Ultrattiin ensin yleisnäkymää kohdusta. Istukka oli edelleen tuossa edessä. Ei kuitenkaan lähelläkään kohdunsuuta. Pikkuinen istui siellä lantiossa polvi otsassa. Näytteli lääkärille kaikki ultrattavat alueet mm. sydän, jalat, ylähuuli, pallean kaari, vatsalaukku, virtsarakko, napanuoran, munuaiset, ja aivot. Tällä kertaa aivoista löytyi kaikki tarvittava normaalien aivokammioiden lisäksi. Painoarvio oli n.370g. Lääkäri huomautti edellisten raskausten ja tämän uuden tulokkaan vatsanympäryksen perusteella sokerirasituksen tärkeyttä. (Kyse voi olla siis joko raskausdiabeteksesta tai hänen vartalon mallista.) Meillä on myös tiedossa tulevan vauvan sukupuoli, joka pysyy meillä salassa hänen syntymäänsä asti. (Ihan vain asian mainitakseni, kun oli tullut viestiä blogin kautta.)

Siellä hän on, polvet otsassa.
Pienet jalat.

Pienen pieni paniikki tuli heti ultra aamuna. Lähinnä sen takia, että meillä tuli lapset aivan järkyttävään flunssaan. Itselläkin oli kurkussa tunne niin ku kaktus olisi jännyt jumiin (mukava flunssa siitä tuli). Herra Kurdi on ainut keneen ei tuo flunssa iskenyt juuri salla hetkellä. Joka tapauksessa kipitin kovaa vauhtia linja-autoasemalle. Ja saavuin naistenklinikalle tunti ennen varattua-aikaa. Kerin onneksi hyvin syömään ennen, kun oli ultra aika. Aika hyvin muistui mieleen se kokemus siitä epätietoisuudesta, joka tuli 2/2019 aivokurjettoman rinsessan odotusaikana. Lisäksi ajat oli hieman myöhässä. Aivan niin kuin silloin.

Kävin miehen kaverin vaimolla kylässä. Ollaan tässä muutaman viikon ajan tutustuttu toisiimme ja ajatukset kohtaa hyvin. Hän on Turkin kurdi ja heillä on kolme tyttöä. Häneltä olen oppinut mm. keiton ohjeen. Lisäksi lapset ovat saaneet leikkiä yhdessä ja heillä lapset ovat puhuneet ja kyselleet minulta suomeen liittyviä asoita. Ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mukavaa käydä heillä kahvilla ja saada joka kerta häivähdyksiä heidän kulttuurista. Vaikka toki antaa tuo herra kurdikin niitä häivähdyksiä.. 🤣 Lisäksi pystyn neuvomaan heitä arki asioissa. Heillä kuitenkin äidinkieli on kurmancı ja välillä nämä suomenkielen kimurantit kieliopit tuottavat haasteita.

Meillä on aivokurjettoman prinsessan neurologi 27.1. Meillähän on kehittynyt liikkuminen aivan älyttömästi. Hän on alkanut ottamaan muutamia konttausaskelia ja oppinut istumista itekseen. Nousee myös jokaista tavaraa ja asiaa vasten polvilleen. Yrittää nousta myös jalkojen varaan, mutta se näyttää olevan vielä haaste. Hän on aika sitkeä yrittämään ja useasti yrittää niin kauan, että onnistuu. Rappusiin olisikova halu päästä ja hän olikin päässyt yhden portaan ylös pelkällä ryömimisellä. En edes tiedä miten hän siinä onnistui mutta ilmeisesti päättäväisyydellä. (Meillä on portti ylhäällä ja alhaalla, joku lapsista oli ilmeisesti jättänyt alaportin auki minun vessan käynnin aikana.)