Nuori 29v nainen, ja kurdi-mies 32v. Perheeseen kuuluu lisäksi 9v poika, 8v tyttö ja 6v vanha poika. Lisäksi perheeseen syntyi 3/19 pieni aivokurjeton (corpus callosum agnesia, ACC) ja isoilla aivokammioilla varustettu prinsessa. Blogissa on mahdollisuus tutustua kultuurin tuomiin eroihin, ja eri elämäntilanteiden tuomiin haasteisiin. Perheeseen syntyi tyttö 6.6.2020, eli aivokurjettomasta prinsessasta tuli isosisko.. 9/2022 syntyi perheeseen poika. Nyt perheeseen odotellaan taas pientä tulokasta. Blogissa pääset lukemaan kuulumisia pienestä aivokurjettomasta prinsessasta, vauvasta ja muista perheen sisaruksista. (Leivonta blogi löytyy osoitteesta – https://elamaa-kurdiperheessa.webnode.fi/)
Tässä sitä mennään jo raskausviikolla 18! Voitteko uskoa?
Kävin sokerirasituksessa raskausviikolla 16. Siellä arvot olivat ihan ok. Ajattelin saavani arvot itselleni, mutta ilmeisesti näin ei enää ole.. Neuvolalääkäri sanoi, että arvot on täydelliset. Niinhän ne oli viimeraskaudessakin näillä viikoilla..
Masu rv 17+
Neuvolassa lääkäri oli raskausviikolla 17. Paino oli ottanut pienehkön nousun (n.600g, 4 viikon aikana eli 150g/vk).. Nythän on meinaa niin, että paino ei saisi nousta samalla lailla, kun viime raskaudessa. Se meinaa alkoi viime raskaudessa nousta kuin ohjus konsanaan. Mutta radi diagnoosin jälkeen se laskikin ja pahoinvoinnin saattelemana taisi olla paino +2kg synnyttämään mennessä. Viimeksi radi diagnosoitiin raskausviikon 26 rasituksessa. Uskoisin myös tässä raskaudessa diagnoosin tulevan samoilla viikoilla.
Nyt lääkäri määräsi pahoinvointiin lääkkeet ja närästykseen reseptilääkkeen.
(Edellisen neuvolan tulokset suluissa) Paino 72,2kg (71,6kg) Verenpaine 103/74 (112/74) Vauvan syke 160 (154+) Sf-mittaa ei vielä otettu
Maha pyöristyy ja voisin jopa väittää, että napa yrittää pullahdella eteenpäin. Neuvolalääkäri sanoikin, että kohtu on ylempänä ja vauva myös hengailee ihan kohdun yläosassa.
Vauvan liikkeet tuntuvat tuossa edessä ja ovat hieman vahvistuneet. Enemmän ne liikkeet tuntuvat maatessa ja etenkin sillon, kun yrittää alkaa nukkumaan.
Treenit ovat vähentyneet lähinnä nivusissa olevien kipujen vuoksi. Onneksi kävely vielä onnistuu ja nyt ajattelin aloittaa uinnin uudestaan. Liikkuminen on nykyisin minulle paras keino käsitellä ahdistusta. Lisäksi voin paremmin, kun liikun.
Piti muuten sanoa, että meillä on tämän 2022 syntyneen minin kanssa imetys loppumassa.. Hän ei ole rinnalla enään käynyt ollenkaan. Pienen huudon kanssa ollaan kamppailtu, mutta näin on parempi. Minulla alkoi tulla imettäessä supistuksia, jotka vahvisti sitä, että nyt on aika lopettaa imetys ja antaa kehon levätä ennen seuraavaa imetys rupeamaa. Hieman kieltämättä haikea olo, mutta imetyksen lopettaminen on myös auttanut miniä nukkumaan paremmin yöllä. Eli oikea päätös tässä kohtaa.
Nyt sitten odottelen seuraavaksi sitä rakenneultraa joka onkin heti Tammikuun ensimmäisellä viikolla. Kumpa vain siellä kaikki olisi hyvin. Sukupuolta ei kysytä ollenkaan.
Kävin tosissaan viimekuun loppupuolella seuloissa. Nykysinhän ne tulokset pitää erikseen soittaa neuvolasta, koska ennenhän ne ovat tulleet suoraan omakantaan näkyviin.
Raskauspahoinvointi tulee ja menee edelleen.. Omasta mielestä se on ehkä vähän helpottunut. (Vatsa näyttää aika samalta, kun viimeraskaudessa tässä vaiheessa.)
Nt-ultra oli ja rv:t piti olla 12+4, mittojen mukaan viikot olivat juuri rv 8 otettujen mittojen mukaiset. Eli 12+4 ja laskettu aika pysyi siis samana (16.5.2024) , mitäkö siellä näkyi?
(Hello! Rv 12+4)
Jännittävintä ultrassa on se hetki ennen ultraukseen pyytämistä.. Nytkin odottamassa oli vanhempia yhdessä. Siellä minä yksin istuin ja ärsytti kuunnella jännittyneitä keskusteluita siitä, että onko siellä vatsassa ketään ja mikähän mahtaa olla vauvan sukupuoli. Ei puhettakaan siitä, että onko kaikki hyvin. Tieto lisää tuskaa ja itsellä se jännitys on lähinnä sellaista vellovaa pelkoa.. Kätilö tokaisi heti ultrauksen aluksi, että nyt on hyvä aloittaa ultraus kun on käynyt tiedot läpi ja sanoikin, että ihana tavata monisynnyttäjä. Hänellä oli kuulemma ollut useampi ensisynnyttäjä ultrattavana sinä päivänä. Kuulemma monisynnyttäjät vain hymyilee ja katsovat ruutua hiljaa. Ensisynnyttäjät odottavat aina tietoa kätilöltä joka asiasta, koska eivät osaa kuvaa tulkita juuri ollenkaan.. Kyseessä oli muuten sama kätilö, joka teki aivokurjettoman rakenneultran. Tästä tulikin juttua, kun hän kyseli aivokurjettoman poikkeamasta (eikä oikeastaan tämä saanut minussa mitään reaktiota aikaiseksi..).
Viimeisiin ultrauksiin poiketen kätilö kysyi, että yrittääkö piilotella sikiön alapuolta, koska monisynnyttäjänä kuulemma saattaisin saada nubin selville vai haittaako, jos sen saa kuvaan.. Sanoinkin että saa näkyä kuvassa. En sitä ala sen enempää tulkitsemaan. Viimeksikin pikku Duden ultrauksessa meni napanuora ja nubit sekaisin. Mietin siis muutenkin, että mahdankohan rakenneultrassa haluta sitä tietää.. Mutta tämä mini oli todella hankalassa asennossa. Pääperämitta oli n.63mm, eli vähän yli 6cm. Toki jalat siihen vielä päälle.. Nt-mitta oli 0,9mm. Eli oikein hyvä. Kuvat olivat lähinnä yläkroppaan sijoittuvia. Hän oli polvet koukussa ja kädet pään vieressä. Hän lähinnä heilutteli päätä koko ultrauksen ajan..
Seulojen tulokset tulivatkin ja down riskiluku oli 1/6459 ja trinosomia 18 riskiluku oli 1/100000. Verikokeet oli ok, eli kaikki hyvin!
Kärsin aivan kamalista mielialanvaihteluista. Tätähän joutuu kuunnella lähinnä tuo toinen puolisko.. Ilahduttavaa on se, että tiuskiminen ja ärsyyntyminen tulee luutavasti muuttumaan itkemiseksi. Unet on myös muuttuneet villeiksi. Alussa tuskin muistin mitä unta olin nähnyt. Mutta nyt.. Edes mielikuvitus ei riitä rajaksi! Voisin sanoa, että yöt menee elokuvia katsellessa. Päivisin kärsin edelleen väsymyksestä, mutta päiväunia en silti pysty nukkumaan.
Hello bebe!
Vanhin poika kertoi sitten mummolle nämä ns. Ilo-uutiset tästä tulevasta pienokaisesta. No. Kuten nyt jo tiesin, niin shokki ja ne ihanat kommentit alkoivat heti. Laittoi myös luurin pojan korvaan.. Kyllä hän asiasta toipuu, mutta ne kysymykset joihin joutusin pojalle vastata oli jotenkin liikaa ”eikö mummo tykkää meistä?”, ”miksi mummo noin sanoi?” ym.
Virallisesti sanotaan, että tässä kohtaa raskautta pitäisi olon alkaa helpottamaan. Se miltä osin sen pitäisi helpottaa onkin aika yksilöllistä. Varasin jo ajan sokerirasitukseen 15+ viikoille. Sikelle soitin myös ja aika rakenneultraan tulee seuraavan viikon aikana. Kaikin puolin olo on ollut hyvinkin vaihteleva ja tämä raskaus tuntuu täysin uudelta kokemukselta..
Rakenneultraus on siis erikoislääketieteen yksikössä aivokurjettoman poikkeaman vuoksi. Tähän on siis oikeus jokaisessa seuraavassa raskaudessa, jos sisarruksella on ollut tämän laatuinen poikkeama. Olen siis jo käynyt rakenneultrauksessa sikellä kahdesta seuraavasta sisarruksesta aivokurjettoman jälkeen. Olen tähän ollut hyvin tyytyväinen!
Jatkossa kirjoittelen omien fiiliksien ja lähinnä pahoinvoinnin mukaan (todellakin toivon, että se helpottuu..).
Tästä tuli monta pyyntöä tehdä tämä ns.haaste, joten teidän pyynnöstä tein tämän tänne blogin puolelle. Tuli muuten tätä tehdessä hyvinkin teinimäinen olo..
@elamaakuediperheessablogi
No mutta tässä tämä nyt on:
1. Olen käynyt vain ruotsissa, virossa ja turkissa, lisäksi haluaisin päästä käymään myös saksassa, espanjassa, italiassa ja pariisissa (why not?).
2. Minulla on kuusi lasta (sukupuolista viis!)
3. Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa jo 10 vuotta (naimisissa 9 vuotta).
4. Koin keskenmenon syksyllä 2021 (elämäni raskain jakso, myöskin kemiallisia raskauksia on ollut useita.)
6. Minulle on diegnosoitu ylä-asteella määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
7. Vihaan turhia höpinöitä! (Siis oikeasti vihaan, turhat höpöttelyt ja juorut vievät turhaa aikaa ahdistavista asioista.. vink, vink)
8. Vihaan seksuaalista määrittelyä. (Haloo, ihmisen latinankielinen nimi on ”homo sapiens”. Itse olen seksuaalisuudeltani ”bi”.. Ketä tämä nyt kiinnosti. Ihmisethän saavat olla mitä juuri sellaisia, kun ovat ja elämme jo 2000 lukua!)
9. Rakastan lyhyitä hiuksia! (Minulla on ollut koko ala-aste ajan lyhyt tukka).
10. Pidän luonnollisuudesta. (En ole käyttänyt meikkiä vuosiin, ainakaan 11 vuoteen.).
11. Liikunta on henkireikäni! (Ennen vihasin kaikkea liikuntaan liittyvää. Nykyisin rakastan sitä.).
12. Minulla on yksi isosisko ja yksi pikkusiskopuoli.
13. En ole joutunut kertaakaan suureen leikkaukseen. (Minulta on joskus leikattu imusolmukkeesta hyvälaatuinen kasvain paikallispuudutuksessa korvan taanta.).
14. Olen viettänyt lapsuuden maaseudulla pellon keskellä. (Kärpäset ja lehmän kakka tuli tutuksi.).
15. Olen pohjimmiltani ystävällinen ja sympaattinen ihminen (tarvittaessa osaan olla aika hirveä. Voin kertoa että elämä opettaa!).
16. Olen asunut neljällä eri paikkakunnalla.
17. Nettikauppa shoppailu on lempi harrastukseni.. (Toinen puolisko hoitaa taas enemmän paikanpäällä shoppailua..).
18. Olen hyvä leipomaan ja se leputtaa hermojani.
19. Minulta löydettiin kohdunkaulasta solumuutoksia 2013. (Elämäni ensimmäisessä papa-kokeessa. Ja minulle tehtiin sähkösilmukkahoito 3/2015. Solumuutokset ovat olleet ainakin nyt väliaikaisesti kurissa. Tosin lääkärin mukaan hoitoja tullaan vielä tekemään ja viimeisenä vaihtoehtona kohtu poistetaan, jos muutokset jatkuvat.)
20. Olen oppinut rakastamaan itseäni paremmin lapsia saatuani.
Miten kuvittelin, että tämän kirjoituksen aika olisi ollut myöhemmin..
Minulla on jokaisen synnytyksen jälkeen vaihdellut paljon kuukautisten alkaminen. Imetän siis edelleen tätä meidän kuopusta, mutta soseiden alettua ilmeisesti minun kroppani päätti alkaa käynnistämään tätä kemiallista toimintoa, joka on nimeltään ”hormoonitoiminta”. Eli kierto..
Pari viikkoa ennen alkoi kropassa tuntumaan mm. Rintojen arkuutta ja alavatsan nippailua. Lisäksi maidon tulo niukkeni pariksi päiväksi ennen tuhruamisen alkua (myöhemmin maidon tulon tulva kirjaimellisesti yllätti, koska mini ihminen tilaili sitä liiaksi).
Turvotus.. Tuo tuttu kaveri menneisyydestä.
Vuoto alkoi salakalavasti tuhruamisella (mitä ihmettä?). Seuraavana päivänä oli epäselvää, että oliko kyseessä kuukautiset vai ei.. Vai oliko kyse vain hormoonitoiminnan sekoamisesta?
Kiertohan on usein hyvinkin epäsäännöllinen synnytyksen jälkeen ja näin se on ollutkin. Seuraava vuoto (Huom.. Mistä tietää onko kyse ovuloinnin aiheuttamasta tuhruamisesta?) voikin tulla vasta parin kuukauden päästä. Tosin myös yli 90 päivän kierrot ovat hyvinkin tuttuja!
Hmm.. Kenen keho tämä on?
Kuukautiset voivat myös olla hyvinkin niukat ja hormoonitoiminta heräilee etenkin imettäessä hyvin hiljaksiin ja huomaamatta. Mielialan muutokset voivat myös herättää mielipidettä suuntaan ja toiseen. Myöskin kehon neste tasapaino muuttuu kierron mukana. Samoin turvotus.. Omaan kroppaan olen joutunut tutustumaan jokaisen synnytyksen jälkeen uudelleen ja näin se on tällakin kertaa. Ilokseni voin sanoa, että kyllä se kropan toiminta palautuu ennalleen ajan kanssa.
Paras ymmärrys omasta kehosta saadaan, kun annetaan omalle kropalle aikaa toipua!
Tällä viikolla pumpattiin lasten kanssa jumppapallot henkiin. Siis aivan mahtava väline. Minulla etenkin lantio tekee istumisen sohvalla vaikeaksi. Jumppapallolla istuessa myös vauva pääsee mukavaan asentoon tuolla mahassa. Itselleni valitsin istumiseen 90cm pallon. Hommasin myös 75cm pallon siihen, että ihan lopussa saan avattua lantiota ja vauva mahdollisesti saa laskeuduttua pään kanssa oikeaan asentoon. Sain viimeksi synnytyksen etenemään jumppapallolla istumisella. Pyörittelin siis lantiota pallolla ja tämä ilmeisesti sai tällöin vauvan pään painautumaan kohdunsuulle. Taisin tosin istua pallolla sellaiset 3 tuntia. Jumppapallo on on myös hyvä tukeutua raskauden lopussa ja siinä kohtaa, kun supistukset lisääntyvät.
Hommasin myös pari kampaa synnytystä ajatellen (auttaa kivunlievityksessä painamalla kämmenen akupisteitä). Ja muutama poppaskonsti löytyy myös supistuksien lopahtamiseen (nämä syväkyykyt ja käsien akupisteiden painamiset).
Aivokurjettomalla alkoi hoito ja tämähän jännitti aivan älyttömästi minua. Vaikka siis kyseessä on todellakin tuttu päiväkoti ja ihmiset, saa se silti minun mielen jotenkin haikeaksi. Myöskin hänen aika lasten neurologin vastaanotolle tuli. Tämän joutusin tosin peruttamaan, koska aika on juuri lasketun ajan tienoolla. He kuulemma ilmoittavat meille myöhemmin uuden ajan. Mutta erityislastentarhaopettaja sanoi ennen kesää, että ei ole mitään kiirettä neurologin lausunnolla. Kunhan tämän vuoden puolella tulee lausunto, niin asia on ok.
Olen keskittynyt leipomiseen näillä viimeisillä viikoilla. Ajattelin tehdä pakastimeen kaikkea tarjottavaa. Lähinnä esikoisen synttäreitä ajatellen. Luulen olevani aika väsynyt ajattelemaan tarjottavia, joten on hyvä pitää tarjoilu varaa pakastimessa. Hänhän odottaa jo syntymäpäiviänsä.. Tosin, ensin taitaa kyllä vauva syntyä. Esikoinen on siis syntynyt syyskuussa. Ja laskettu aika oli tällöin 28.9.14. Hän syntyi kuitenkin 29.9 klo 4.20.. Sen takia olenkin kiinnostunut, että millainen pallero sieltä oikein syntyy. Onkohan yhtään samanlainen, kun isoveljensä.
Rv 35+0
Tällä viikolla alkoi koulu ja eskari kahdella vanhimmalla lapsella. RAVASIN oikeastaan edestakaisin ja iltaisin kaaduin sänkyyn. Sain myös seuraksi oudon uuden raskausoireen. Meinaa korvan lukkiutuminen.. Erittäin ikävä vaiva ja tähänhän auttaa vain pään alas pitäminen. Eli voitte kuvitella kuinka paljon sain päätä alaspäin pitää. Limatulppaa alkoi myös valumaan ja näillä viikoilla se on ihan normaalia minulle. Tulppa ei ollut veristä joten sitä voi valua minulla monta viikkoa. Vasta kun tulpasta löytyy verta (oikeastaan aika paljonkin), synnytys voi alkaa lähipäivinä.
Sokeriarvot ovat olleet hieman alhaiset Ja tätä ihmettelinkin. Vai onko se nyt kropan oma keino hankkia sitä ylimääräistä energiaa. Aamupalan joudun syömään aikaisemmin ja tästä seuraa se, että yleensä sokerit nousevat hieman korkeammalle aamulla puuron jälkeen (ei kuitenkaan lähelle rajaa). Nälkä tulee myös useasti nopeammin ja lounasta syönkin aikaisemmin, että säästyn tärinöiltä. Välillä lisään välipalan aamupalan ja lounaan väliin.
Tällä viikolla oli muuten loppuraskauden lääkärikäynti. Käynti oli oikeastaan aika turha.. Ensinnäkin lääkäri kiinnitti vain huomion minun painoon hieman sillä tyylillä, että asia on nyt ok ja kysyi nopeasti vain sokereista. Ruokavaliosta ei kysellyt sen enempää vaan muistutti ettei sitten nälässä tarvitse olla (kun olisinkin..) ja hieman saa ”löysätä” ruokavalion kanssa.. Lääkärin aloittaessa tutkimusta alkoi vauva potkimaan vimmatusti ja sanoi jo tässä vaiheessa, että mitenköhän me oikein saadaan tutkittua tuota vatsaa (Naureskelin muuten ig:ssä, että mitenköhän lääkäri saa kohdunsuuta tutkittua, kun tämä on aikaisemmissa raskauksissa ollut hankalaa lääkäreille). No, tämähän meni juuri, niin kuin ajattelinkin ja sanoin lääkärille, että kohdunsuuta on saatu tutkittua vasta synnytyksessä.. Paitsi aivokurjettomasta prinsessasta rv 37+5 lääkärissä tilanne oli todella kypsä ja tämä tutkimus onnistui hyvin vaikka paria viikkoa ennen oli vaikeuksia lääkärin ylettää kohdunsuulle. Nyt tilanne olisi ollut hyvin epäkypsä pelkällä arviolla, ja tähän lääkäri sanoikin ettei nyt kyllä omaan sormituntumaan usko. Kuulemma vauvan pää on hyvin syvällä lantiossa ja selvästi kiinnittynyt. Kohdunsuu jäi vauvan pään taakse ja, jos olisi arviolta heittänyt arviota, niin olisi tilanne kohdunsuulla ollut sama, kuin ennenkin (kiinteä, kiinni ja kanavaa 3cm<). Sain reseptillä närästyslääkettä ja lääkäri halusi vielä ultrata miten tuo bebe oikein tuolla vatsassa majailee.. Lapsivettä näkyi kuulemma hyvin olevan ja nopeasti ultralla katsoessa näkyi, että peppu tököttäisi vasemmalla puolella ja jalat oikealla.
Neuvolassa: 35+6 (suluissa rv 32+0)
Paino: 72,0kg -726g/viikko (74,8 kg +0,067g/viikko, edellinen 74,6 kg) Verenpaineet: 109/75 (105/73) Sf-mitta: 32cm (30cm) Hb: ei mitattu (120)
Painosta sen verran, että omasta mielestä ehkä 72,8kg olisi lähempänä totuutta. Lääkärin huoneessa oli joku vanha vaaka, mutta vessassa mitatessa oli digivaaka. Eli tuon digi vaa’an mukaan painoa olisi tullut nyt 4kg koko raskauden aikana. Lääkärin vaa’an mukaan n.3kg.
@elamaakurdiperheessablogi
Sf-mitta oli notkahtanut käyrillä alaspäin, mutta se johtuu ihan tuosta vauvan laskeutumisesta ja kiinnittymisestä.
@elamaakurdiperheessablogi
Tässä nyt sitten vain hengaillaan ja seuraava neuvola on kahden viikon päästä. Sitä odottaessa.. Jäi hieman epäselväksi, kun lääkäri kyseli, että onko vatsa omasta mielestä isompi vai pienempi kuin muissa minun raskauksissa. Oliko hänellä jotain huolta asiasta vai huvikseenko vain kyseli.. Lähinnä ärsyttää, kun annetaan tuollaisia ylimääräisiä kysymyksiä, joita ei sitten kuitenkaan sen enempää selitetä. Mitään miniä sieltä nyt tuskin on joka tapauksessa tulossa, joten selitys olisi ollut kiva kuulla kysymykselle.
