Raskausviikko 34 (Rv 33+0)

Tuntuu ettei se pahoinvointi ole vieläkään mennyt pois.. Tuskin meneekään ennen, kun vauva on ulkona..

Edelleen etenkin aamuisin tuntuu etovaa oloa ja iltaisin. Päivisin vointi on pääosin hyvä. Koronasta toipuminen on alkanut hyvin. Ilman maku ja hajuaistia ollaan, mutta en odota sen palautuvan vielä viikkoihin (viimeksi palautui vähitellen puolenvuoden aikana, mutta ei täysin). Yskä on alkanut helpottamaan onneksi. Yskiminen oli painajaismaista, kun tuntui niin kuin olisi jotain holahtanut housuun. Rauhallisesti on tullut otettua ja olen antanut toipumiselle sen oman tilan.

Tällä hetkellä himoitsen Porkkanoita ja maitorahkaa mustaherukkakeitolla.. 😂

Supistuksia tulee silloin tällöin ja täytyy sanoa, että on päässyt hieman yllättämään tämä näiden supistusten kipu. Minullahan alkoi viimeksi supistuksia tulemaan rv 36–> satunnaisesti ja ne olivat kivuliaita.  Niitähän tuli viikko kaupalla ja samaan aikaan alkoi limatulppaa tulemaan (muistaakseni 3 viikkoa kerki tulemaan ennen synnytystä). Minulla yleensä veri kertoo siitä onko supistukset tekemässä jotain tuolla kohdunsuulla. Viimeksi neuvola th käski vain ottamaan hieman rauhallisemmin. Minulla usein supistukset liittyy omiin ja vauvan liikkeisiin. Olen aina omistanut supistusherkän kohdun ja mitä useampi raskaus sitä herkemmin kaikki tuntuu. Meidän sairaalassa on synnytyksen rajana 35+0. Sitä ennen synnyttävät ohjataan Helsinkiin. Mutta lähtökohtaisesti minulle sanottiin ettei rv 34 jälkeen varmaankaan alettaisiin keskeyttämään synnytystä, koska monisynnyttäjillä kuulemma usein se ei auta. Mutta eiköhän tässäkin raskaudessa mennä lasketusta ajasta yli. Koska minulla on ultran arvio lasketusta ajasta, niin laskettu aika on hieman niin ja näin.. Vaikka erikoislääkäri vähän vilauttikin, että vauva saattaa saapua hieman ennen laskettua.

Ajattelin muuten, että alan päivittelemään blogiin kahden viikon välein näistä raskausviikoista. Meillähän alkaa tässä ihan kohta lapsilla hoidot, eskari ja koulu. Arki on siis aika täynnä ohjelmaa ja mielelläni kirjoitankin sitte kunnolla. Loppuraskaushan on siitä hauskaa aikaa, että oikeastaan mitään kummallista ei tapahdu. Tiedän ettei tässä lopussa tule ns. tylsää, koska tekemistä riittää aina (Etenkin talon remontti vetää ajatuksia itseensä) . Minuahan voi tulla ig:hen seuraamaan, niin näette enemmän.

Kuka sanoi, että remontointi on tylsää?

Minullahan jakautuu neuvolakäynnit näin: rv 36 neuvolassa lääkäri ja rv 38 neuvola th. Tuosta neuvola käyntejä mietitään voinnin mukaan 1-2vk välein. Hermojahan raastaa se, että jos sitä joutuisi vielä ravata neuvolassa lasketun ajan jälkeen, kun sitä toki toivoisi vauvan jo sitten syntyvän. Heinäkuu meni aivan täysin stressatessa noita sokereita ja se ärsyttääkin, että stressaamiset olisi voinut jättää pois, jos oma neuvola th olisi ollut paikalla rv 29 neuvolassa.

Mietinkin jo valmiiksi, että millainenhan rv 36 neuvolalääkäri käynnistä tulee, kun oma neuvola th on  jo omassa neuvolassa. Mutta koska  meidän oman neuvolan neuvolalääkäri jäi virkavapaalle, niin joutuu kaikki raskaana olevat mennä parin kuukauden ajan isolle kylälle neuvolalääkäriin. Tämähän ei nyt varsinaisesti minua haittaa, mutta sitä mietin miten lääkäri tämän raskauden arvioi ja raskausdiabeteksestä varmasti tullaan juttelemaan. Paino tulee tippumaan väkisinkin, kun ollaan tuossa kökkö viruksessa oltu ja arjessa minulla liikunta lisääntyy kaupassa käyntien lisäksi (kävelen eskariin viemään ja hakemaan vanhinta tyttöä). Ja sitten se, että palauduin siihen vanhaan ruokavalioon. Toki ihan lopussa se tulee nousemaan, kun turvotus lisääntyy ja kroppa valmistuu synnytykseen. Mutta siihen on minun keholla lupa. Voin jopa nauttia näistä loppuviikosta hyvällä omallatunnolla..

Muistathan tulla ig:hen seuraamaan meidän arkea :

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

RASKAUSVIIKKO 33 (Rv 32+0)

Tämän viikon alussa kävin neuvolassa ja oikeestaan se mitä siellä nyt oli, niin paino oli hieman noussut. Eli laskenut se ei ollut.. Mutta kuulemma se painon nousu ei ole tässä se pääasia, eli saan oman neuvola th:n mukaan mennä ihan samalla ruokavaliolla, kun ennenkin. Ei ole kuulemma mitään järkeä turhaan nostattaa sokereita lisäämällä niitä hiilihydraatteja ruokavalioon. Ja annoskoista sanoi sen, että ne saa todellakin pysyä entisellään. Vauva on aika ylhäällä eli ihan ymmärrettävää on myös se, että sinne mahaan ei oikeasti mahdu paljon ruokaa. Ja painon lasku tulee jossain vaiheessa pysähtymään varmastikin. Koska en ole ollut alipainoinen ennen raskautta, niin siitä ei ole tässä kohtaa mitään haittaa, että paino laskee. On kuulemma lupa vältellä lääkitystä viimeiseen asti ja sitten rv 36 lääkärissä lääkäri vielä arvioi hiilihydraattien lisäämistä ruokavalioon, kun nähdään laskeeko paino kuinka paljon vielä lisää tuosta. Kuulemma minun vointi on paras mittari tähän asiaan. Meillä muuten omasta neuvolasta jää lääkäri virkavapaalle, eli menen nyt sitten rv 36 vielä tuonne isompaan neuvolaan lääkäri käynnille (bussilla ajelua tiedossa kuopuksen kanssa). Mutta sitten rv 38 pääsen omaan neuvolaan th käynnille.
Sitä meidän neuvola th kysyikin, että haluanko lääkärikäynnin rv 35 vai rv 36, mutta itse pidän rv 36 lääkäriä parempana ajankohtana.

Neuvolassa: (suluissa rv 29+0)
Paino: 74,8 + 0,067g/viikko (74,6  – 875g/viikko)
Verenpaineet: 105/73 (106/69)
Sf-mitta: 30cm (27,5cm)
Hb: 120 (115)


Vauva ei vielä ollut kiinnittynyt (eikä varmasti kiinnity vielä pitkiin aikoihin, tai tämähän voi tapahtua vaikka vasta synnytyksessä).

No, mitäs muuta tähän viikkoon kuuluu?
Huomasin ainakin sen, että rinnoista valuu jo nestettä.. Eli rinnat valmistuvat selvästi maidontuotantoon. Siis kuppikokohan kasvoi jo tuossa puolenvälin jälkeen, mutta yleensä juurikin näillä viikoilla sieltä rinnoista alkaa jotain valumaan ja näköjään se tässäkin raskaudessa alkoi samoilla viikoilla, kun edellisissä raskauksissa.. Bebe potkii oikeanpuoleiseen kylkiluu rivistöön ja välillä punkee peppua toisesta kyljestä läpi..

Mitä tällä viikolla on havaittavissa?

Herra Kurdi murehteli sitä, että kuka vie ja hakee tuota vanhinta tyttöä. Minullahan ei ole ongelmaa lähteä kävellen hakemaan tuota lasta sieltä eskarista. Ainut toive mikä minulla on.. Herra kurdi voisi välillä viedä tuota tyttöä eskariin. Kyllä minäkin voi välillä viedä, jos se sopii aikatauluun. Toisin sanottuna. Samalla lailla varmasti järjestyy haut ja hakemisen, kuin esikoisen eskarissa. Pystyn varmasti loppuun asti kävelemään mahan kanssa. Enkä ole asiasta mitenkään huolissani. Nämä asiat tuppaavat aina järjestymään. Teen varmasti aika paljonkin kävelylenkkejä lopussa, koska se pitää ainakin minulla paikat vetreenä.

Meille rantautui tuo k-virus taas. Minullahan ei pärähtänyt testiin kahta viivaa räikeenä heti, kun oireet alkoi lauantaina. Esikoisella sen sijaan tuli testi viiva vahvasti näkyviin ennen kontrolli viivaa.. Mutta sitten seuraavana päivänä tuli selkeä viiva myös minulle. Ja maanantaina olikin sitten jo testissä tummempi testiviiva, kun mitä kontrolliviiva. Kävinkin sitten vielä ihan virallisessa testissä (ohje on, että virallinen testi otetaan riskiryhmään kuuluvilta ja minähän kuulun riskiryhmään raskauden takia). Sen tulos tulikin samana iltana, kun olin testissä käynyt ja tietenkin positiivisena tuloksena. Lisäohjeita jäinkin sitten odottamaan ja seuraavana päivänä soitin neuvolaan vielä kysyäkseni, että miten nyt sitten sokeriseurantojen kanssa tehdään. Syöminenhän on ollut tuossa viikolla tuskaa, koska olo on ollut aivan hirveä.. Kipeämpinä päivinä ei kannata mittailla sokereita. Eli sitten, kun olo alkaa parenemaan, niin sitten taas mittailisi. Ja tietenkin jos arvot jäisivät ylös (minulla lähinnä paasto), niin sitten pitäisi ilmoittaa neuvolaan.

Lauantaina testi oli nega, sunnuntaina positiivinen ja maanantaina raikuvan positiivinen.

Mitenkäs tämä nyt sitten meille tuli?
Lapset oli siis Ma-to minun äidillä (hän halusi lapset sinne, koska piti kesäloman) ja hän oli altistunut koronalle sunnuntaina, kun oli istunut samassa autossa positiivisen koronatesti tuloksen saaneen kanssa. Tämä kuitenkin ilmoitti vasta myöhemmin Maanantaina minun äidilleni positiivisesta tuloksesta. Oireita alkoi hänellä kyllä ilmentyä kolme päivää tästä altistumisesta. Lapset tulivatkin sitten torstaina kotiin ja perjantaina esikoinen alkoi köhimään. Lauantaina hän alkoi oksentamaan ja myös parilla muulla lapsella oli oireita. Sunnuntaina olikin kaikilla muilla selvät oireet, mutta Herra Kurdi ei juuri kotona viihtynyt ja vältteli meitä muita. Toki tämä ei auttanut vaan oireita tuli myös hänelle. Hänhän ei ensin myöntänyt, että kyllä se tälläkin kerralla se korona kropassa tuntuu. Väitti vastaan, että ei se enää tule ja oireita ei tule. Mitähän vielä..

Minulla ne oireet alkoi jo lauantaina.
Oireita oli:

Höntti olo (lauantaina)
Vatsakipu (lauantaina)
Kurkkukipu ja
kurkun karheus (sunnuntaina)
Ikenien kipuilu (sunnuntaina)
Lihaskipu (sunnuntaina. Jopa suun avaaminen tuntuu kivuliaalta, koska kasvon/leuan lihaksia särki. )
Kipu palleassa (sunnuntaina)
Pahaolo (sunnuntaina)
Päänsärky (sunnuntaina)
Voimattomuus (sunnuntaina. Kävely rappusista alhaalta yläkertaan tuntui ylivoimaiselta)
Ruokahaluttomuus (sunnuntaina)
Lämpöinen olo (sunnuntaina, jja lämpö nousikin iltaa kohden)
Nenän ja nielun kirvely (sunnuntaina)
Nuha (maanantaina)
Äänenkäheys (maanantaina)
Limainen kurkku (maanantaina)

Lisänä tuli joku ihme korvien humina. Yskä tuli myös kuvioihin. Vauva onneksi voi oikein hyvin.

Tällä viikolla alkoi talolla kylpyhuoneen remontointi. Koska itse palloilen kotona, niin annoin remonttimiehelle vapaat kädet kylpyhuoneen valmistukseen. Oikeastaan kadunkin sitä jo, mutta hän on ehkä viisaampi valinta kylpyhuoneen suunnitteluun, kun tuo toinen puolisko.. Ig:n puolella varmasti päivittelen tätä kaaosta.

Löydät meidät ig:stä:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:


Raskausviikko 32 (Rv 31+0)

ARVAATTEKO kenellä suonikohjut muistuttavat taas olemassaolostaan?

Mulla tuli suonikohjuja pohkeisiin jo täysikäisyyden kynnyksellä ja tukisukkia olen joutunut käyttämään jo ihan tämän raskauden alusta asti. Tässähän oli välissä helteitä ja joutusin heittämään tukisukat nurkkaan. Tämähän ei varsinaisesti auta suonikohjuihin, koska tukisukat pitäisi pukea jalkaan ennen sängystä nousua ja ottaa pois nukkumaan mennessä. Olen koko ajan kuullut kuinka ylipaino ja raskaudet altistavat suonikohjuille. Mutta minulle lääkäri sanoi, että sukurasite on suurin syy niiden ilmestymiselle. Ja meillähän on minun äidin puolella vahvasti suonikohjut vaivana. Raskaus kyllä pahentaa oireita, koska veri pääsee virtaamaan jaloissa huonommin. Paino minulla ei ole paljon noussut tässä raskaudessa, mutta huomattavasti enemmän joudun olla jaloillani. Minullahan alkoi suonikohjut oireilemaan jo ennen 18v synttäreitä, eli tästäkin voi jo päätellä ettei raskaus ole tähän syynä.

Sokeriarvot pomppivat, mutta katsotaan nyt mitä mieltä neuvola th on niiden tarkkailusta. Siis minulla on välipalaa ennen otettava arvo usein koholla. Mutta onko hirveästi, niin ei. Eikä se joka päivä ole. Paino ei vain ole omasta mielestä noussut ja syön edelleen terveellisesti. Ihan perusruokia. Mutta sokerit eivät kestä enää edes vesimeloonia. Perunaa ja riisiä en myöskään pysty syömään. Tästä pitääkin keskustella neuvola th:n kanssa. Millon ollaan siinä pisteessä että asiaa pitää käydä läpi diabeteskätilön kanssa. Olen siis ihminen, joka yrittää viimeiseen asti sinnitellä ja toivoa, että pärjään. Nyt jo joudun myöntämään neuvola th:lle, että en ymmärrä miten tehdä toisin. Tuntuu etten pysty syömään mitään ilman, että juurikin tuo ennen välipalaa otettava arvo ei jäisi koholle. Olen lisännyt mm. Kasviksia kypsennettynä ruokavalioon ja olen syönyt myös mm. Jauhelihapihvin ja kastiketta kasvisten kanssa. Silti arvot vain kasvavat ja nyt oli jo se ensimmäinen arvo, joka meni yli. Ennen aterioita otettavat arvot ovat siis ongelma ei sen jälkeen otettavat.

Mainitsin muuten vahingossa omalle mummolleni sokerien mittauksesta. Heti tämän jälkeen kirosin tätä lipsahdusta mielessäni. Ja totta kai sieltä tuli heti ”aijaaha, onko sulla sokerit koholla?” vastasin vain ”on ollut jo kuukauden”. No sieltähän kuului ”nyt sitten.. No, en edes viitsi sanoa”. Tässä kohtaa vain mietin mielessäni, että olipas taas tokaisu. Ja toivotin hyvät loppuillat. Hänhän tuskin muistaa, että olihan minulla myös radi kolmannessa raskaudessa, ja tuntuu myös tuo radi olevan aika yleistä. Mutta tästä en jaksanut alkaa muistuttamaan. Häntähän ei koko raskaus kiinnosta yhtään. Ja olen hänet ulkoistanut kaikesta siihen liittyvästä. Enkä myöskään aio mainita, että olen synnyttämässä tai mitään muutakaan. Aion myös ottaa häneen etäisyyttä synnytyksen jälkeen ym. En miellä ansaitsevani mitään negatiivista  ja arvostelua. Elämähän on minun ja tuntuu, että sitä yritetään sörkkiä ja tonkia aivan turhaan. Toisin sanottuna olen saanut tarpeekseni siitä, että minua neuvotaan tekemään asioita, vaikka olen jo 28-vuotias. Minulla on kohta kuusi lasta. Aviomies ja omakotitalo. Lisäksi nämä neuvot on 60-luvulta ja kasvatustaidot 70-luvulta.. Kunnioituksen pitäisi olla molemminpuolista ja tuntuu, että sitä en häneltä ainakaan saa ja rajat on johonkin pakko laittaa..

Seuraa blogia ig:ssä:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

Raskausviikko 30(Rv 29+0)

Saako itkeä, jos itkettää ja nauraa jos naurattaa?

Kävin viikon alussa taas neuvolassa ja neuvola th:n mukaan paino oli laskenut liikaa. Kyseessä oli siis eri neuvola th. Tuntui jotenkin turhalta käynniltä, koska ensinnäkään hän ei tuntenut minua ja toimi kuin robotti. Lisäksi hän varasi neuvolan aivan turhaan ensikuulle ja toiseksi se neuvola aika on eri neuvolassa. Sovittiin meinaan oman neuvola th:n kanssa, että minulle varataan lääkäri seuraavaksi ja jätetään välikäynti th:lla väliin. Ja tarvittaessa otan sitten neuvolaan yhteyttä esim. jos sokerit ylittyvät toistuvasti (tämä siis sen takia, että joudun kaikki viisi lasta raahaamaan bussissa neuvolaan, koska heillä on kesäloma ja neuvola th ei pitänyt tarpeellisena tuota käyntiä. Raskaus on sujunut sen verran hyvin, että hänen mielestä vielä ei olisi tarvetta rampata neuvolassa 2 viikon välein).

Neuvolassa (suluissa rv 26+5):
Paino: 74,6  – 875g/viikko (77,6, – 297g/viikko)
Verenpaineet: 106/69 (105/71)
Sf-mitta: 27,5cm (25cm)
Hb: 115 (mitattu rv 22, 132)

Paino on siis laskenut yhteensä 3,4kg rv 22 jälkeen. Minua pyydettiin lisäämään hiilihydraatteja ja rasvoja aterialle.. Th sanoi viimeksi kun paino tippui, että se saattaa notkahtaa alaspäin ja nousta viimesillä viikoilla vauvan kasvaessa. Lisäksi äiti alkaa automaattisesti syömään enemmän hiilihydraatteja. Itse en ole huolissani painosta, koska se varmasti alkaa nousemaan. Ja nämä helteet tekevät ainakin minulla tämän pahanolon kanssa syömisen vaikeaksi. Vauva kuitenkin kasvaa hyvin ja syön säännöllisesti sekä monipuolisesti. Hemoglobiinista sanottiin, että se voi aiheuttaa huonoa oloa ja vaikuttaa siis myös jaksamiseen yleisesti. Saan siis aloittaa lisä-raudan ottamisen joka toinen päivä (Siitä raudan ottamisesta huomasin vatsan alkavan kipuilemaan, vaikka sitä otankin vain joka toinen päivä).

Supistuksista keskusteltiin myös ja niistä sanoinkin, että ne tuntuu joka raskaudessa kivuliaampina ja voimakkaampina. Kuulemma ihan normaalia monisynnyttäjälle. Lähinnä vaan ihmetyttää, kun pitää sitten höllätä vauhtia. En muista, että muissa raskauksissa olisi ollut tällasta.. Vähän pelottaa, että miten loppu viikkoina..

Sokereista sen verran, että sokerit ylittyivät ensimmäistä kertaa. Tämä tapahtui siis kakunpalan jälkeen, jonka söin lounaan päälle. Raja on 1h jälkeen ruokailusta alle 7,8. No arvo oli 8,4 ja siis minulle sanottiin, että silloin tällöin tällaisilla ylityksillä ei ole mitään väliä. Mutta se olo ja hirveä olo saa miettimään haluanko sellaista oloa edes silloin tällöin. Eli nautin mielummin suolaisista herkuista jatkossa. Karkin olen jo jättänyt pois johtuen juurikin siitä hirveästä olosta, kun sokerit nousee. Eli jäljelle jää ne suolaiset. Ja tietenkin hedelmät/marjat ovat ok.

Sairastuin myös johonkin tautiin. Itse epäilen influenssaa. Minulla ei normaalisti nouse ikinä kuume ja kuumetta minulla oli viime kesänä koronassa. Sokerit olivat hieman koholla. Normaalisti Paasto on 4,4-4,7, nyt oli 5,0. Eli ilmeisesti tämä tauti vaikuttaa myös verensokereihin. Olen toki tyytyväinen, että löytyi selitys näille verensokereille. Ne ovat olleet normaalisti tasaisia tai alhaisia. Kuulemma insuliinin tarve kasvaa kipeänä ollessa. Ja sehän on jo muutenkin häiriintynyt, niin tautihan saa vielä enemmän verensokerit nousemaan, koska insuliinia ei erity välttämättä yhtä tehokkaasti.

Onneksi laski särkylääkkeellä lämpö 37,5:een..

Loppuviikko menikin lepäillessä. Herra Kurdi tasoitteli maata talolla ja kävimme läpi lupa-asioita piirustuksiin liittyen. Naapurihan veti herneen nenään, kun talon vierestä tasoitimme tonttia. Hänen mukaan vedet alkaa seisomaan hänen tontilla. Mutta kaverin mukaan tämä ei ole mahdollista uusilla sadevesijärjestelmillä, jotka pitäisi myös naapurin tontilta löytyä.. Ja heidänkin tontti on rinnetontti, eli vedet valuvat kyllä alaspäin..

Kuten näette, niin naapuri on aika lähellä. Mutta heidän ja meidän tontin väliin tulee aita.

Seuraathan blogia myös ig:ssä:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

Raskausviikko 29 (Rv 28+0)

Sinne meni viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko!

Aivan älyttömän nopeasti. Ajatelkaa.. Parin viikon päästä viikot alkaa jo kolmosella..

Nii ja mitä tähän raskauteen tulee niin pakko sanoa, että olo on aika hyvä. Siihen nähden, että ollaan viimeisellä kolmanneksella. Tässä on helteitä ollut ja asteet kivunnut lähemmäs +30 astetta, ehkä ylikin. Kävely vielä sujuu. Käytiin lasten kanssa uimarannalla ja poltin selkäni. Onneksi en pahasti.. Nauroin kuitenkin, että ehkä synnyttämään mennessä selkää koristaa nätti rusketus. Tietenkin urheiluliivien rajalla varustettuna..

Syöminen on edelleen vaikeaa ja nämä helteet ei ole ainakaan helpottaneet tätä syömistä. Sokeriarvot ovat olleet hyvät, mutta saa nähdä kuinka sitten viimeisellä kuukaudella.. Etenkin aamuisin pahaolo vaivaa ja tuntuu välillä vaikealta syödä. Iltaa kohden olo helpottuu. Syön yleensä iltaisin rasvatonta maitorahkaa herukkamehukeitolla. Välillä laitan hieman jäisiä mustikoita joukkoon. Päivisin uppoo paljon vesimelonia ja tähän Herra Kurdi sanoikin, että Turkissa minun ruokavalio olisi erittäin helppo toteuttaa. Helteellä on hyvä syödä myös jäisiä viinirypäleitä muutama. Laitoin myös vesimelonia hetkeksi pakastimeen. Minulta kysyttiinkin, että syönkö herkkuja ollenkaan. Mutta tähän sanon kyllä. Kyllä niitä herkkuja saa syödä, mutta kohtuudella. Ei ole kyse dieetistä, vaan ruokavaliosta. Itsehän en pysty enään syömään, kun esim. Sorbettia johon palottelen pari palaa tummaa suklaata. Minulle tulee ihan normaalista karkista pahaolo. Tuli jo ennen tätä radi diagnoosia. Eikä kyllä tee mieli juuri mitään. Saatan jäätelöä syödä silloin, kun lapsilla on karkkipäivä. Ja tämähän on ihan ok. Myös neuvola th sanoi, että ei ole syytä jättää kaikkia herkkuja pois. Myös synttäreillä on ihan ok syödä herkkuja ym. Mutta itsellä tulee huono olo herkuista. Ei vain enään pysty. Syön mielummin sellaista mistä ei tule huono olo ja vaikuttaahan se positiivisesti sokereihin, kun pysyy verensokerit tasaisempana. Söin taannoin ihan kokeiluksi pari karkkia ja olo oli kamala sen jälkeen. Eli mielummin jätän ne karkit sinne synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Rv 28

Käytiin taas lasten isomummon kanssa keskustelua siitä kuinka lapsia on paljon. Ei tiedättekö vaan jaksa käydä samoja keskusteluja. En enää hänelle juurikaan soita, vaan hän puhuu esikoisen kanssa ja ihmettelee tätä suureen ääneen esikoiselle. En ymmärrä, miksi ja kuinka hän tämän tekee joka kerta. Olen jo kerran sanonut, että lapset jätetään ulkopuolelle tästä kummastelusta ja keskustelusta ym. En vain ymmärrä, että mikä siinä on, että meidän lasten hankinta määrää pitää käydä vatvomassa ja määräämässä. Yritys menestyy hyvin ja meillä molemmilla on ammatit hankittuna. Myös minut laitetaan palkalliseksi vakituiseksi työntekijäksi yritykseen, koska yrityksestä tulee osakeyhtiö (En ole ollut palkkalistoilla, koska äitiyslomaraha olisi mennyt täysin sekaisin). Omistamme myös omakotitalon yhdessä puoliksi ja sitä remontoidaan. Lapset hoidetaan ja pidetään huoli, että he saavat kaiken tarvitsemansa. Olemme Herra Kurdin kanssa kuitenkin naimisissa ja ollaan monista vastoinkäymisistä selvitty. Ylä- ja alamäkiä on ollut ja niitä nyt tulee jatkossakin. Kyse on kuitenkin meidän kahden välisestä avioliitosta ja päätökset tekee hän ja minä.

Asia saa minulla karvat nousemaan pystyyn joka kerta, kun siitä joudun keskustelemaan. Ensinäkin lapsia saadaan, niitä ei hankita. Lisäksi tätäkin raskautta on varjostanut minun huono luottamus kehoani kohtaan ja jokainen kannustus ja positiivinen sana antaa pientä vahvistusta ja luottamusta siihen, että minun keho toimii oikein. Sitten siinä samalla saan kuulla kaikkea negatiivista raskautta ja lapsia kohtaan. Välillä mietinkin, että olenko aivan täysin järjiltäni, kun olen lähtenyt tähän uudelleen keskenmenon jälkeen.

Ikävä asia on, että itsellä tulee kaikesta vatvomisesta surullinen olo. Elämässä on paljon negatiivisuutta, mutta omasta mielestä niistä positiivisista asioista pitäisi saada nauttia ihan omana itsenä!

Tule seuraamaan ig:hen: