Joulu 2020, Tervetuloa parempi vuosi!

Aion ottaa tulevan vuoden positiivisesti. Ai miksikö? Ihan vain siksi, koska voin.

Päätin etten anna negatiivisuuden lannistaa minua. Aion myös suhtautua itseeni hieman lempeämmin ja annan oman pään viedä. Tämä vuosi 2020 on ollut kokemuksia täynnä. Suurin kokemus oli meidän viidennen lapsen syntymä. ❤️ Myöskin se, että sain imetyksen onnistumaan ensimmäisen kerran kunnolla on super iso asia minulle. Tuntuu ettei elämästäni puutu tällä hetkellä mitään. Olen hyvässä asemassa tällä hetkellä elämäni kanssa. Suuri toive työpaikasta vielä jyskyttää tuolla takaraivossa..

Vaikka mieli saikin takapakkia, koska kävi haavari. Jos nyt joku ei tiedä, niin voin ihan kirjoittaa koko tarinan:
Yhtenä päivänä (taisi olla perjantai 19.12.), kun istahdin olohuoneessa uudelle sisustus projektille (Herra Kurdi päätti, että sohvat heitetään pois, koska ne olivat rikki). Imetin nuorimmaisen ja aivokurjeton linnunpoikanen toi juomalasin, koska halusi vettä. Kun olin saanut vauvan syötettyä, päätin lähteä hakemaan vettä aivokurjettomalle. Noustessani olin toisen polven varassa. Varoessani vauvaa horjahdin suoraan vieressä olevan lasin päälle ja lasi hajosi. En edes ensin huomannut koko haaveri, vaan ihmettelin kuinka pahasti lasi hajosi ja mihin. Huomasin kuitenkin samalla sen, että jalastani törötti pitkä lasinsiru.. Vaihtaessani asentoa lasinsiru putosi ja verivana valui myös mukana. Nopeasti soitin Herra Kurdille ja hän kiiruhti kotiin. Tämän jälkeen vei minut nopeasti sairaalaan. Sain kolme tikkiä. Tikit onneksi poistetaan 28.12, mutta ollen jo tässä muutaman päivän aikana kironnut sitä kuinka ankeaa on, kun ei pääse hyppimään ja pomppimaan pihalle. Ihan vain ettei tikit repeä.. Rappusten nouseminen on jalalle kivuliasta ja myöskin yleisesti jalan päälle painon varaaminen. Ompeleet kiristävät ärsyttävästi ja kävely on super hidasta.

Joulu meni hyvin ja nopeasti.
Oikeastaan oli kamala kiire koko joulun. No, siitä on selvitty. 👍 Lapset saivat taas aivan älyttömästi leluja.. Mietinkin pitäisikö vanhoja leluja laittaa peräti kierrätykseen.

Oli ihana nähdä kuinka paljon siskon poika oli kasvanut. Ihana poika. Lähtiessä vilkutti ja kävi jopa halaamassa Herra Kurdia. Lähti hymyssä suin juuri saadut lelut kainalossa ulos.
Harmittaa jotenkin, kun niin vähän näkee heitä. Mutta sille ei voi oikein mitään..

Ajattelin muuten laittaa vielä Instassa jakaman perinteisen joulutorttu reseptin:

250g pehmeää voita
250g eli 1prk huoneen lämpöistä maitorahkaa
4dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Maitorahka ja pehmeä voi sekoitetaan keskenään ja joukkoon lisätään vehnäjauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Seos saa seisoa jääkaapissa kelmun alla n. 1-1,5h,
(tällä reseptillä voi tehdä myös suolaisia leivonnaisia).
Käy katsomassa ihmeessä  video torttujen leivonnasta instagram sivulla.

Mikä ihme tällainen ikä lapsella on, kun meidän kohta 7kk:den ikäinen rinsessa ei malta syödä. Rinnalla syö kyllä jonkin aikaa rauhassa maitoa, mutta kiinteitä syödessä ei malta pysyä paikoillaan. Olen yrittänyt antaa hänelle sormiruokaa, koska hän on selvästi kiinnostunut sormiruokailusta.
Sitä malttaa syödä hetken ennen, kun alkaa taas hösäämään. Meillä ei muut lapset ole olleet ensinnäkään näin aikaisin liikkeellä liikkumisen kanssa joten olen jotenkin aivan ihmeissäni.

Ruokailusta tulikin mieleen, että naapurin kurdi rouva syöttää nuorinta lastaan sillai, että lapsi on makuullaan. No tämä lapsi kakoo ruokaansa ja melkeen tukehtuu, joka kerta. Mainitsin yhden kerran tälle naapurin rouvalle, että se voi olla aika vaarallistakin. Hän ihmettelikin minkä takia meillä vauva (kohta 7kk:tta) saa syödä ja istua itse. Eikä syö pelkästään hienoksi jauhettua ruokaa (mainittakoon hänen saaneen vähän rakeisempaa ruokaa nyt). Jäi ihmettelemään, kun annoin tytön kakoa rauhassa ruoan pois kurkustaan, enkä ollut läiskimäässä selkään paniikissa. Sanoinkin ääneen, että tämän ikäinen kakoo aika herkästikin. Mutta se on normaalia, eikä siihen pidä puuttua ennen, kun näyttää tulevan merkkejä siitä ettei selviä itse kurkun selvityksestä.  Muistan kerran lähettäneen siskolleni videon, kun meidän aivokurjeton söi sormiruokaa. Hän laittoi silloin paniikissa viestiä, että heidän poika oli tukehtua. Mutta sanoin sen olevan normaalia ja loppuvan ajan kanssa ja käskin olla puuttumatta kakomiseen ennen, kun on pakko. Hieman nolona laittoi takaisin viestiä, että oli ilmeisesti reagoinut turhaan liian voimakkaasti. Meillä aivokurjettomalla tuli silmistä ihan kyyneleet, mutta silti sitkeesti laittoi ruokaa uudestaan suuhun, kun sai eka vanhat selvitettyä pois. Aion kylläkin antaa myös tuon meidän 6/20 rinsessan syödä sormiruokaa. Sen verran kiinnostunut tuosta on. Esim. Makututti on meidän rinsessan suosikki.

Artikkelissa tuli aika sekainen sepustus. Mutta uusi artikkeli tulee varmasti sitten ensvuoden puolella.. Eli hyvää uutta vuotta kaikille!

Käy katsomassa Instassa uusimmat videot ja tule seuraamaan meidän arkea lähemmin:

Löydät meidät nyt myös blogit.fi:stä:

Blogin uudistamista

Blogille on tulossa video vlogeja blogin omalle instagram sivuille. Siellä voit katsoa tätä meidän arkea hieman tarkemmin. Toki tännekin kirjoittelen aina välillä kuulumisia. Mutta tämä blogi on lähinnä pintakosketusta tähän meidän arkeen.

Jos on joitakin aiheita joista haluat tietää tai vaikka peräti kuulla videolla voit laittaa viestiä Instassa. Tai laittaa tähän blogin kommentointi osioon nimettömästi viestiä.

Käyhän katsomassa uusin video instassa:

Tai voit lukea blogiamme myös blogit.fi:

Mukava on ollut huomata, että näitä blogeja on luettu ja moni käy katselemassa myös meidän arkea tuolla Instagramin puolella. ❤️ Olen erittäin iloisesti yllättynyt kuinka ihania ihmisiä tätä blogia lukee. Vaikka pari kökköä kommenttia sainkin, mutta syy oli enemmänkin siinä, että mieheni ei ole syntyperäinen suomalainen. Mutta ne kommentit ovat roskakopassa ja vieläpä syvällä siellä. ✌️😁

Kun sydän tekee tepposet.. ❤️

Meidän pieni prinsessa on alkanut konttaamaan. Lisäksi menee itse istuma-asentoon lattialla. Hän on myös aikamoinen maidon syöjä. Edelleen siis maito maittaa kiinteiden ohella varsin kiitettävästi. Tuntuu jotenkin oudolta tällä hetkellä se, että tuo pikkuinen oikeasti saa rinnasta tarvitsevansa maidon. Ilman että sitä pitää pumpata (pumppaan iltaisin ennen hänen pidempää unipätkää rinnat tyhjiksi ja seuraavana päivänä sekoita maidot soseeseen). Vanhempien lasten kohdalla pelailin pulloilla ja olin tietämätön imetyksen helppoudesta. Toisaalta tietämättömyys oli täysin omaa syytäni, koska halusinhan taata hölmönä lapsen ravinnonsaannin.

Tässä olen ihmetelty oikein ääneen sitä, että etenkin rinnanpäät on kipeät. Lisäksi vauva joutuu ihan tehdä työtä saadakseen maidon ulos rinnasta (suihkuaminen ei ole kuitenkaan välillä yhtään helpottuneempaa, vaikka vauva sitä työtä tekeekin). Lisäksi naama on täynnä finnejä. Todella kipeitä ja isoja finnejä! Auts! Voisi luulla teini-iän palaneen.. Itse kyllä Luulen kropan etsivän omaa hormoonitasapainoa. Kyllä tämä imetys saa kroppaan ihmeellisiä oireita aikaiseksi.

Stressitaso on mukavasti nostanut päätänsä. Herra Kurdin isä on sairastanut keuhkosyöpää n. 6kk:tta ja yleisesti Herra Kurdin mielentila on aika synkkä. Lähinnä lisäaikaa haetaan hoidoilla. Se mikä minua ja Herra Kurdia ärsyttää on se, että hänen isä tupakoi minkä kerkiää. Edelleen vaikka hoidot on käynnissä.. Herra Kurdi kertoi tästä isänsä syövästä minulle vasta, kun hänen piti lähettää isälleen rahaa hoitoihin. Minkä ymmärrän, koska pelko menettämisestä on aika suuri.

Sitten tuleva joulu.. Tilasin varmaan kymmenen joululahja tilausta jotka toivottavasti saapuu ennen joulua. Herra Kurdi oli taas tavalliseen tapaansa ”joulukielteinen” ja hymähteli turhille lahjoille. Itse pidän joulusta ihan vain sen lämpimän tunnelman takia.

Mutta mitä tilasin oli omille lapsille:

  • Autorata (esikoiselle)
  • Barbi ja barbien auto (toisiksi vanhimmalle)
  • Poliisiauto (meidän kolmannelle lapsukaiselle)
  • Pipsapossu juna (aivokurjeton linnunpoikanen)

Siskon pojalle ostin palikoita ja dubloja. Lisäksi automaton jonka päällä pystyy leikkimään autoilla.

Tilasin myös meille palikoita yhteiseksi kaikille lapsille.

Joku kyseli, että miksi en ole kirjoittanut kurdi perheessä yhteen. Mutta syy on se, että meillä on kurdi perheessä. 😉

Muistakaahan käydä painamassa ”SEURAA” nappia sekä Instagramissa:

Tai klikkaamalla itsesi blogi. fi sivuille:

Tule rohkeasti seuraamaan, se inspiroi kirjoittamaan! ❤️

Neurologin kontrollikäynti

Tätä tekstiä on jouduttu valmistelemaan oikeen huolella. Meillä aivokurjettomalla prinsessalla oli se neurologi.



Itse asiassa huomasin tuossa pienoisen ongelman paitojen kanssa. Neitokaisen pää ei mahdu kaula-aukoista. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta tuo pikkunen pippuri alkaa tappelemaan siinä kohtaa ku sitä paitaa laitetaan ja otetaan pois päältä. Neurologille mainitsin tästä asiasta ja alkoi nauramaan, koska aivokurjeton linnunpoikanen alkoi taputtaamaam omaa päätänsä samaan aikaan.

 Tällä kertaa meidän oma neurologi ei ollut paikalla. Se ei oli haittanut muuten, mutta tuo rinsessa ujosteli koko neurologilla käymisen ajan. Hän kiipeili tuoleilla ja huitoi ilmaa, kun olisi pitänyt taitoja näyttää.



Neurologi tutki jalkojen refleksit, sydämmen äänet ja keuhkot. Mittasi päänympäryksen ja tarkisti pinsettiotteen. Päänympärys oli siirtynyt käyrillä alemmas, eli hänen päänkasvu on tasaantumassa. Neurologi selitti tämän sillä, että aivokammiot eivät varsinaisesti kasva vaikka lapsi kasvaa ellei sitten siellä aivoissa mene kammiot tukkoon. Hänen pää on pyöreän muotoinen ja neurologi sanoikin, että JOS hiukset ajaisi pois niin pää näyttäisi ilmapallolta. Eli siis lyhyeesti sanottuna kaikki on tällä hetkellä hänellä hyvin. Nyt ei tule mitään kontrollia vuoteen, ellei neuvolakäynnillä tule jotain hälyttävää. Tai käy niin, että hänelle tulisi jotain epämääräisiä oireita. Neuvola ja normaalit kasvukäynnit tulee, joka tapauksessa oman kunnan palveluista. Eli taas seurataan. Terapioita tulee luutavasti siinä vaiheessa, kun hän menee päiväkotiin. (mm. puheterapian arvio, toimintaterapiaa ja eskari aikaan psykologin arvio.)

Lauseita ja sanoja on alkanut tulemaan enemmän. Lisäksi hän osaa laittaa kengät oikeisiin jalkoihin ja pukea hatun päähän.



Temperamenttia löytyy ja pieniltä dramaattisilta romahduksilta ei voi välttyä. (Suututaan ja mennään lattialle huutamaan meritähti asentoon ja laitetaan naama lattiaan + heilutellaan samalla jalkoja.) Lisäksi hän on alkanut näyttämään mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Tämä tapahtuu lähinnä silloin, kun imetän. Yrittää lyödä tai repiä vauvaa hiuksista. Monesti hän tulee toiseen kainaloon ja silittelee vauvaa. Eli luutavasti tämä on väliaikainen vaihe, mikä liittyy siihen, että vauva on alkanut enemmän ottamaan kontaktia ympäristöön.



Meillä vauva aloitti soseiden maistelun. Tämä maistelu on nimensä mukaisesti maistelua. Syö rintaa edelleen pääosin ja herra Kurdi sanoikin, että on hassua, kun vauva oikeasti syö rintaa. Koska näillä muilla on ollut pullokin käytössä.



Esikoisella alkaa nyt ensikuussa psykologin arviointi. Hänellä epäillään ADD:tä. Eli tarkkaavaisuushäiriötä. Lisäksi viitteitä on hahmotukseen liittyvistä häiriöistä. Ja erityislastentarhaopettaja oli sitä mieltä, että hänellä voisi olla oppimishäiriötä.

Minulla on hahmotus- ja lukihäiriö, monimuotoinen oppimishäiriö ja siihen lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko ja  ahdistuneisuus häiriö (määrittämätön). Minä olen perinyt isältäni lukihäiriön samoin pikkusiskopuoleni.



Tuli tuosta edellisestä artikkelista mieleen, että kaipaan aivan älyttömästi pikkusiskoani. Hän on toki siinä iässä ettei tylsä isosisko kiinnosta. Mutta harmittaa paljon se, että isäni on tuhonut sekä minun ja siskoni sisarrussuhteen, sekä omansa + minun isä tytär suhteen. Tiedän hänen syyttävän siitä minua, koska hän ilmaisi oman mielipiteensä hyvin vahvasti sillä, että ei vastaa minun puheluihini. Lisäksi äitipuoleni säheltää välissä ja luulen hänen olevan tämän sopan takana, koska isäni ei olisi näin tehnyt omin päin. Ehkä sitten, kun siskoni on 18 v haluu hän ottaa minuun yhteyttä. Jos nyt joku ihmettelee, että minkä takia näin on käynyt niin minun isäni erosi äidistäni silloin, kun olin 9 vuotta. Isäni petti äitiäni toisen naisen kanssa n. puolivuotta ja ilmoitti äidilleni erosta puhelimitse. Tästä syntyi soppa ja isäni yritti mustamaalata äitiäni ”pedoksi”. Isääni ei kiinnostanut minä eikä siskoni. Kun pikkusiskoni syntyi tuli minun ja siskoni tehtäväksi hoitaa vain häntä siellä ollessa. (Joka toinen viikonloppu käytiin isällämme.)

Olin 10 vuotta, enkä tiennyt mitään silloin vauvoista. Väsyin koko touhuun ja sanoin äidilleni etten halua mennä enää isälleni. Pidimme vaihtelevasti yhteyttä ja ollessani 16 vuotta aloin pitämään isääni enemmän yhteyttä. Isäni erosi pikkusiskoni äidistä, kun pikkusisko oli 4 vuotta. Eron jälkeen isäni halusi minut mm. vahtimaan koiraa ym. Eli olin välillä yötä isälläni. Sitten hän tapasi äitipuoleni. Sirkus alkoi eka sillä, että äitipuoleni alkoi ihmetellä minulle minkä takia siskoni nukkui isäni vieressä, koska hänen mielestä olisi hänen paikka ollut siinä. Kun odotin esikoistamme olin isälläni kuukauden, koska olin ahdistunut ja peloissani, koska herra Kurdi odotti oleskelulupaa Turkissa. Suunnittelimme isäni kanssa, että oltaisiin pidetty minulle syntymäpäivät. Oltaisiin menty syömään ja leffaan kaikki yhdessä. Seuraavana päivänä isäni tuli minun luo, ja sanoi että äitipuoleni haluaa kaksinkeskistä aikaa ja vie minut kotiin. Kotona ollessa ahdistuin vain enemmän ja ihmettelimme äitini kanssa yhdessä, että näinkö oikeasti taas kävi. Vähensin taas yhteydenpitoa ja keskityin muihin asioihin. Pidimme vaihdellen yhteyttä. Ja herra Kurdin mennessä kouluun isäni oli kommentoinut erääseen ryhmään netissä (näin ihan sattumalta), että kuinka hyvä asia on heidän olemassa olo on. Kyseinen ryhmä on maahanmuuttoa vastaan ja rikkoo ihmisoikeuksia rumalla tavalla. Heidän toiminta on tällä hetkellä suomessa tutkinnassa. Mutta siis kommentoin isäni kommentiin ”aika huvittavaa, että olet tällaisella sivustolla ja tyttäresi on naimisissa maahanmuuttajan kanssa ja tyttäresi käyttää huivia.” Olin todella vihainen. Suutuspäissäni laiton isälleni viestin, että hän tuntuu olevan isäni vain paperilla. Äitipuoleni yritti ottaa minuun yhteyttä mutta en halua hänen kanssa asiasta jutella. Tiedän isäni sanojen perusteella, että asiat ovat osaksi  äitipuoleni sanoja. Yritin isäni kanssa asiasta puhua, mutta hän ei vastaa puheluihin.. Tämä on normaalia käytöstä isältäni. Hän ei osaa puhua vaikeista asioista. Ainut asia, mikä tähän auttaa on aika. Harmittaa vain se, että tämän kaiken sopan takia aika menee hukkaan.



Ei se elämä ole helppoa ja monesti se elämä kolhii monesta eri suunnasta. Itseäni lohduttaa ajatus siitä, että minulla on ihana mies ja viisi ihanaa lasta. ❤