Avainsana: Loppuraskaus

Julkaistu

Kohta on Toukokuu (#7)

Toukokuu lähestyy ja jännitys tiivistyy!

Siellä oli uteliaita kyselyitä raskauden ajan painonnoususta edellisissä raskauksissa.
Ajattelin siis kertovani kuinka paljon edellisissä raskauksissa painoa on tullu.

Eka neuvola/vika neuvola = painon nousu yhteensä:

1. 75,4kg/86kg= 10,6kg
2. 72,8kg/93,4kg= 20,6kg
3. 78,5kg/85,5kg= 7kg (Radi.)
4. 74,8kg/89,4kg= 14,6kg
5. 72,6kg/89,8kg=  17,2kg
6. 68,8kg/76kg= 7,2kg (Radi)

Nyt seitsämännessä raskaudessa paino ekassa neuvolassa 71,6kg  ja rv 34+ nakki ja makkara lääkärineuvolassa 72,3kg. Odotettavissa on, että paino nousee taas ihan lopussa. Herkuttelut oon siis jättäny ihan minimiin tässä raskaudessa ja lähinnä keskittynyt terveellisiin kotiruokiin. Asiaa helpottaa toki mun tämän hetkiset mieliteot..

Kontrolli sf-mitasta ja minun painosta, 32+1 (edelliset arvot suluissa, rv 29+0):

Paino: 71,4kg/+ 266g, viikko (70,6 kg)
Verenpaine: 106/76 (101/76)
Vauvan syke: 150+ (145+)
Sf-mitta: 27cm (24,5cm)
Hb: 114 (117)
Liikkeet: + (+)
Pissa: -/- (-/-)

Oireista pakko kerrottava sen verran, että raskausviikolla 32 alkoi rinnat kirjaimellisesti vuotamaan. Aivan siis älyttömästi.. Itse hieman ihmettelin taas kuinka tämä nyt näinkin aikasin alkoi. Mutta tämä on ihan normaalia.. Samoihin aikoihin sairastin taas oikein mukavan vatsataudin. Vatsatauti meni onneksi nopeasti ohi.
Mielitekona on ollut mm. mämmi, pasta ja kaikki makea (mitä ihmettä). En kuitenkaan ole oikeastaan antanu periksi mieliteoille, kuin vain yhtenä päivänä viikossa, koska todistetusti keho alkaisi turhaan turpoamaan (lähinnä nesteestä). Edelleen kelpaa maitorahka, mehukeitto, salaatit ja kasvisnugetit. Liikun kuitenkin aika paljon ja sen mukaan olen joutunu sitte syömäänkin.

Ja sitte tietenki ne lääkärin tekemät tutkimukset rv 34+5, (suluissa rv 16+5 lääkäri käynti):

Kohdunsuu: kiinni/pehmeä, pituus 1cm (kiinni/kiinteä, Pituus >3cm)
Tarjonta: Rt, oik. (liikkuvainen)
Syke: 145+ (n.160)
Pissa: -/- (-/-)
Paino: 72,3kg (72,2kg)
Verenpaine: 97/67 (103/74)

Sf-mitta oli 30cm, eli oli kasvanut ja meni ala- ja keskikäyrän välissä. Kuulemma sopusuhtainen vauva tulossa (ei iso, eikä pieni). Hänen pään paikkaa vielä kontrolloidaan, koska nyt hän oli kyllä pää alaspäin. Mutta.. Pää ei ollut ihan keskilinjassa ja keikkui korkeuksissa. Jos siis ajattelee, että vauvan pään pitäisi olla klo 12, niin nyt se oli klo 13.. Supistukset oli siis kypsytelly kohdunsuuta ja siitäkin syystä minun pitää olla tarkkana vauvan pään asennosta. Ilmeisesti parin vk päästä lääkäri sanoi, että pään asennon voisi vielä tarkistaa ultralla. Varmasti vauva korjaa asentoansa, koska nyt hän oli muutenki ihmeellisessä mytyssä. Eikä myöskään ole kiinnittynyt.

Sain onneksi hommattua vauvalle kaiken tarvittavan (myös isosisarrukselle oman sängyn) ja nyt voikin hyvällä mielellä keskittyä tähän arkeen. Jatkossa neuvoloita onkin parin viikon välein ja synnytys lähestyy kovaa vauhtia. Teiltä kyselinkin haluetteko nähdä klippejä synnytyksestä ja päivityksiä. Teen toki vielä myös blogin puolelle synnytyskertomuksen, mutta ig:ssä on mahdollisuus nähdä enemmän mm. päivityksiä tarinoissa synnytyksestä ja pienen ns.koostevideon synnytyksen vaiheista (Tämä siis vinkiksi teille lukioille).

Kokonaisvaltaisesti ajateltuna siis viikot ovat menneet hirveän nopeasti. Väliinhän mahtui myös ns.kriittiset viikot. Eli viikot jollon saatiin tietää aivokurjettoman poikkeamasta. Nythän rakenneultran teki ihan erikoislääkäri ja tämä toi turvaa juurikin näille viikoille ja sille, että näistä loppuviikoista osaa jopa nauttia ja vauvalla on kaikki hyvin tuolla mahassa. Tuntuu kyllä hassulta sanoa ihmisille, että ensikuussa meidän pieni syntyy. Hänestähän tulee ihan väkisinkin Toukokuun lapsi. Siitä olen kyllä onnellinen, että olen ymmärtänyt varautua tarpeeksi ajoissa vauvan tuloon. Tosin sairaalakassi menee taas ihan viimeisille viikoille, koska sinne tehtävät hankinnat (lähinnä eväät..) eivät saa mennä pilalle. En tiedä olenko tässäkin asiassa hieman hassu, mutta haluan varautua myös siihen sairaalaan jäämiseen.

Löydät blogin ig:stä:

Olemme myös Blogit.fi:ssä:

Julkaistu

Raskausviikot 35 ja 36 (Rv 34+0 ja 35+0)

Rv 34+0

Tällä viikolla pumpattiin lasten kanssa jumppapallot henkiin. Siis aivan mahtava väline. Minulla etenkin lantio tekee istumisen sohvalla vaikeaksi. Jumppapallolla istuessa myös vauva pääsee mukavaan asentoon tuolla mahassa. Itselleni valitsin istumiseen 90cm pallon. Hommasin myös 75cm pallon siihen, että ihan lopussa saan avattua lantiota ja vauva mahdollisesti saa laskeuduttua pään kanssa oikeaan asentoon. Sain viimeksi synnytyksen etenemään jumppapallolla istumisella. Pyörittelin siis lantiota pallolla ja tämä ilmeisesti sai tällöin vauvan pään painautumaan kohdunsuulle. Taisin tosin istua pallolla sellaiset 3 tuntia. Jumppapallo on on myös hyvä tukeutua raskauden lopussa ja siinä kohtaa, kun supistukset lisääntyvät.

Hommasin myös pari kampaa synnytystä ajatellen (auttaa kivunlievityksessä painamalla kämmenen akupisteitä). Ja muutama poppaskonsti löytyy myös supistuksien lopahtamiseen (nämä syväkyykyt ja käsien akupisteiden painamiset).

Aivokurjettomalla alkoi hoito ja tämähän jännitti aivan älyttömästi minua. Vaikka siis kyseessä on todellakin tuttu päiväkoti ja ihmiset, saa se silti minun mielen jotenkin haikeaksi. Myöskin hänen aika lasten neurologin vastaanotolle tuli. Tämän joutusin tosin peruttamaan, koska aika on juuri lasketun ajan tienoolla. He kuulemma ilmoittavat meille myöhemmin uuden ajan. Mutta erityislastentarhaopettaja sanoi ennen kesää, että ei ole mitään kiirettä neurologin lausunnolla. Kunhan tämän vuoden puolella tulee lausunto, niin asia on ok.

Olen keskittynyt leipomiseen näillä viimeisillä viikoilla. Ajattelin tehdä pakastimeen kaikkea tarjottavaa. Lähinnä esikoisen synttäreitä ajatellen. Luulen olevani aika väsynyt ajattelemaan tarjottavia, joten on hyvä pitää tarjoilu varaa pakastimessa. Hänhän odottaa jo syntymäpäiviänsä.. Tosin, ensin taitaa kyllä vauva syntyä. Esikoinen on siis syntynyt syyskuussa. Ja laskettu aika oli tällöin 28.9.14. Hän syntyi kuitenkin 29.9 klo 4.20.. Sen takia olenkin kiinnostunut, että millainen pallero sieltä oikein syntyy. Onkohan yhtään samanlainen, kun isoveljensä.

Rv 35+0

Tällä viikolla alkoi koulu ja eskari kahdella vanhimmalla lapsella. RAVASIN oikeastaan edestakaisin ja iltaisin kaaduin sänkyyn. Sain myös seuraksi oudon uuden raskausoireen. Meinaa korvan lukkiutuminen.. Erittäin ikävä vaiva ja tähänhän auttaa vain pään alas pitäminen. Eli voitte kuvitella kuinka paljon sain päätä alaspäin pitää. Limatulppaa alkoi myös valumaan ja näillä viikoilla se on ihan normaalia minulle. Tulppa ei ollut veristä joten sitä voi valua minulla monta viikkoa. Vasta kun tulpasta löytyy verta (oikeastaan aika paljonkin), synnytys voi alkaa lähipäivinä.

Sokeriarvot ovat olleet hieman alhaiset Ja tätä ihmettelinkin. Vai onko se nyt kropan oma keino hankkia sitä ylimääräistä energiaa. Aamupalan joudun syömään aikaisemmin ja tästä seuraa se, että yleensä sokerit nousevat hieman korkeammalle aamulla puuron jälkeen (ei kuitenkaan lähelle rajaa). Nälkä tulee myös useasti nopeammin ja lounasta syönkin aikaisemmin, että säästyn tärinöiltä. Välillä lisään välipalan aamupalan ja lounaan väliin.

Tällä viikolla oli muuten loppuraskauden lääkärikäynti. Käynti oli oikeastaan aika turha.. Ensinnäkin lääkäri kiinnitti vain huomion minun painoon hieman sillä tyylillä,  että asia on nyt ok ja kysyi nopeasti vain sokereista. Ruokavaliosta ei kysellyt sen enempää vaan muistutti ettei  sitten nälässä tarvitse olla (kun olisinkin..) ja hieman saa ”löysätä”  ruokavalion kanssa.. Lääkärin aloittaessa tutkimusta alkoi vauva potkimaan vimmatusti ja sanoi jo tässä vaiheessa, että mitenköhän me oikein saadaan tutkittua tuota vatsaa (Naureskelin muuten ig:ssä, että mitenköhän lääkäri saa kohdunsuuta tutkittua, kun tämä on aikaisemmissa raskauksissa ollut hankalaa lääkäreille). No, tämähän meni juuri, niin kuin ajattelinkin ja sanoin lääkärille, että kohdunsuuta on saatu tutkittua vasta synnytyksessä.. Paitsi aivokurjettomasta prinsessasta rv 37+5 lääkärissä tilanne oli todella kypsä ja tämä tutkimus onnistui hyvin vaikka paria viikkoa ennen oli vaikeuksia lääkärin ylettää kohdunsuulle. Nyt tilanne olisi ollut hyvin epäkypsä pelkällä arviolla,  ja tähän lääkäri sanoikin ettei nyt kyllä omaan sormituntumaan usko. Kuulemma vauvan pää on hyvin syvällä lantiossa ja selvästi kiinnittynyt.  Kohdunsuu jäi vauvan pään taakse ja,  jos olisi arviolta heittänyt arviota,  niin olisi tilanne kohdunsuulla ollut sama,  kuin ennenkin (kiinteä,  kiinni ja kanavaa 3cm<). Sain reseptillä närästyslääkettä ja lääkäri halusi vielä ultrata miten tuo bebe oikein tuolla vatsassa majailee.. Lapsivettä näkyi kuulemma hyvin olevan ja nopeasti ultralla katsoessa näkyi,  että peppu tököttäisi vasemmalla puolella ja jalat oikealla.

Neuvolassa: 35+6 (suluissa rv 32+0)

Paino: 72,0kg -726g/viikko (74,8 kg
+0,067g/viikko, edellinen 74,6 kg)
Verenpaineet: 109/75 (105/73)
Sf-mitta: 32cm (30cm)
Hb: ei mitattu (120)

Painosta sen verran,  että omasta mielestä ehkä 72,8kg olisi lähempänä totuutta.  Lääkärin huoneessa oli joku vanha vaaka,  mutta vessassa mitatessa oli digivaaka. Eli tuon digi vaa’an mukaan painoa olisi tullut nyt 4kg koko raskauden aikana.  Lääkärin vaa’an mukaan n.3kg.

@elamaakurdiperheessablogi

Sf-mitta oli notkahtanut käyrillä alaspäin,  mutta se johtuu ihan tuosta vauvan laskeutumisesta ja kiinnittymisestä.

@elamaakurdiperheessablogi

Tässä nyt sitten vain hengaillaan ja seuraava neuvola on kahden viikon päästä. Sitä odottaessa..  Jäi hieman epäselväksi,  kun lääkäri kyseli,  että onko vatsa omasta mielestä isompi vai pienempi kuin muissa minun raskauksissa. Oliko hänellä jotain huolta asiasta vai huvikseenko vain kyseli..  Lähinnä ärsyttää,  kun annetaan tuollaisia ylimääräisiä kysymyksiä,  joita ei sitten kuitenkaan sen enempää selitetä. Mitään miniä sieltä nyt tuskin on joka tapauksessa tulossa,  joten selitys olisi ollut kiva kuulla kysymykselle.

Tule seuraamaan blogia instaan:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:


Julkaistu

RASKAUSVIIKKO 33 (Rv 32+0)

Tämän viikon alussa kävin neuvolassa ja oikeestaan se mitä siellä nyt oli, niin paino oli hieman noussut. Eli laskenut se ei ollut.. Mutta kuulemma se painon nousu ei ole tässä se pääasia, eli saan oman neuvola th:n mukaan mennä ihan samalla ruokavaliolla, kun ennenkin. Ei ole kuulemma mitään järkeä turhaan nostattaa sokereita lisäämällä niitä hiilihydraatteja ruokavalioon. Ja annoskoista sanoi sen, että ne saa todellakin pysyä entisellään. Vauva on aika ylhäällä eli ihan ymmärrettävää on myös se, että sinne mahaan ei oikeasti mahdu paljon ruokaa. Ja painon lasku tulee jossain vaiheessa pysähtymään varmastikin. Koska en ole ollut alipainoinen ennen raskautta, niin siitä ei ole tässä kohtaa mitään haittaa, että paino laskee. On kuulemma lupa vältellä lääkitystä viimeiseen asti ja sitten rv 36 lääkärissä lääkäri vielä arvioi hiilihydraattien lisäämistä ruokavalioon, kun nähdään laskeeko paino kuinka paljon vielä lisää tuosta. Kuulemma minun vointi on paras mittari tähän asiaan. Meillä muuten omasta neuvolasta jää lääkäri virkavapaalle, eli menen nyt sitten rv 36 vielä tuonne isompaan neuvolaan lääkäri käynnille (bussilla ajelua tiedossa kuopuksen kanssa). Mutta sitten rv 38 pääsen omaan neuvolaan th käynnille.
Sitä meidän neuvola th kysyikin, että haluanko lääkärikäynnin rv 35 vai rv 36, mutta itse pidän rv 36 lääkäriä parempana ajankohtana.

Neuvolassa: (suluissa rv 29+0)
Paino: 74,8 + 0,067g/viikko (74,6  – 875g/viikko)
Verenpaineet: 105/73 (106/69)
Sf-mitta: 30cm (27,5cm)
Hb: 120 (115)


Vauva ei vielä ollut kiinnittynyt (eikä varmasti kiinnity vielä pitkiin aikoihin, tai tämähän voi tapahtua vaikka vasta synnytyksessä).

No, mitäs muuta tähän viikkoon kuuluu?
Huomasin ainakin sen, että rinnoista valuu jo nestettä.. Eli rinnat valmistuvat selvästi maidontuotantoon. Siis kuppikokohan kasvoi jo tuossa puolenvälin jälkeen, mutta yleensä juurikin näillä viikoilla sieltä rinnoista alkaa jotain valumaan ja näköjään se tässäkin raskaudessa alkoi samoilla viikoilla, kun edellisissä raskauksissa.. Bebe potkii oikeanpuoleiseen kylkiluu rivistöön ja välillä punkee peppua toisesta kyljestä läpi..

Mitä tällä viikolla on havaittavissa?

Herra Kurdi murehteli sitä, että kuka vie ja hakee tuota vanhinta tyttöä. Minullahan ei ole ongelmaa lähteä kävellen hakemaan tuota lasta sieltä eskarista. Ainut toive mikä minulla on.. Herra kurdi voisi välillä viedä tuota tyttöä eskariin. Kyllä minäkin voi välillä viedä, jos se sopii aikatauluun. Toisin sanottuna. Samalla lailla varmasti järjestyy haut ja hakemisen, kuin esikoisen eskarissa. Pystyn varmasti loppuun asti kävelemään mahan kanssa. Enkä ole asiasta mitenkään huolissani. Nämä asiat tuppaavat aina järjestymään. Teen varmasti aika paljonkin kävelylenkkejä lopussa, koska se pitää ainakin minulla paikat vetreenä.

Meille rantautui tuo k-virus taas. Minullahan ei pärähtänyt testiin kahta viivaa räikeenä heti, kun oireet alkoi lauantaina. Esikoisella sen sijaan tuli testi viiva vahvasti näkyviin ennen kontrolli viivaa.. Mutta sitten seuraavana päivänä tuli selkeä viiva myös minulle. Ja maanantaina olikin sitten jo testissä tummempi testiviiva, kun mitä kontrolliviiva. Kävinkin sitten vielä ihan virallisessa testissä (ohje on, että virallinen testi otetaan riskiryhmään kuuluvilta ja minähän kuulun riskiryhmään raskauden takia). Sen tulos tulikin samana iltana, kun olin testissä käynyt ja tietenkin positiivisena tuloksena. Lisäohjeita jäinkin sitten odottamaan ja seuraavana päivänä soitin neuvolaan vielä kysyäkseni, että miten nyt sitten sokeriseurantojen kanssa tehdään. Syöminenhän on ollut tuossa viikolla tuskaa, koska olo on ollut aivan hirveä.. Kipeämpinä päivinä ei kannata mittailla sokereita. Eli sitten, kun olo alkaa parenemaan, niin sitten taas mittailisi. Ja tietenkin jos arvot jäisivät ylös (minulla lähinnä paasto), niin sitten pitäisi ilmoittaa neuvolaan.

Lauantaina testi oli nega, sunnuntaina positiivinen ja maanantaina raikuvan positiivinen.

Mitenkäs tämä nyt sitten meille tuli?
Lapset oli siis Ma-to minun äidillä (hän halusi lapset sinne, koska piti kesäloman) ja hän oli altistunut koronalle sunnuntaina, kun oli istunut samassa autossa positiivisen koronatesti tuloksen saaneen kanssa. Tämä kuitenkin ilmoitti vasta myöhemmin Maanantaina minun äidilleni positiivisesta tuloksesta. Oireita alkoi hänellä kyllä ilmentyä kolme päivää tästä altistumisesta. Lapset tulivatkin sitten torstaina kotiin ja perjantaina esikoinen alkoi köhimään. Lauantaina hän alkoi oksentamaan ja myös parilla muulla lapsella oli oireita. Sunnuntaina olikin kaikilla muilla selvät oireet, mutta Herra Kurdi ei juuri kotona viihtynyt ja vältteli meitä muita. Toki tämä ei auttanut vaan oireita tuli myös hänelle. Hänhän ei ensin myöntänyt, että kyllä se tälläkin kerralla se korona kropassa tuntuu. Väitti vastaan, että ei se enää tule ja oireita ei tule. Mitähän vielä..

Minulla ne oireet alkoi jo lauantaina.
Oireita oli:

Höntti olo (lauantaina)
Vatsakipu (lauantaina)
Kurkkukipu ja
kurkun karheus (sunnuntaina)
Ikenien kipuilu (sunnuntaina)
Lihaskipu (sunnuntaina. Jopa suun avaaminen tuntuu kivuliaalta, koska kasvon/leuan lihaksia särki. )
Kipu palleassa (sunnuntaina)
Pahaolo (sunnuntaina)
Päänsärky (sunnuntaina)
Voimattomuus (sunnuntaina. Kävely rappusista alhaalta yläkertaan tuntui ylivoimaiselta)
Ruokahaluttomuus (sunnuntaina)
Lämpöinen olo (sunnuntaina, jja lämpö nousikin iltaa kohden)
Nenän ja nielun kirvely (sunnuntaina)
Nuha (maanantaina)
Äänenkäheys (maanantaina)
Limainen kurkku (maanantaina)

Lisänä tuli joku ihme korvien humina. Yskä tuli myös kuvioihin. Vauva onneksi voi oikein hyvin.

Tällä viikolla alkoi talolla kylpyhuoneen remontointi. Koska itse palloilen kotona, niin annoin remonttimiehelle vapaat kädet kylpyhuoneen valmistukseen. Oikeastaan kadunkin sitä jo, mutta hän on ehkä viisaampi valinta kylpyhuoneen suunnitteluun, kun tuo toinen puolisko.. Ig:n puolella varmasti päivittelen tätä kaaosta.

Löydät meidät ig:stä:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:


Julkaistu

Raskausviikko 32 (Rv 31+0)

ARVAATTEKO kenellä suonikohjut muistuttavat taas olemassaolostaan?

Mulla tuli suonikohjuja pohkeisiin jo täysikäisyyden kynnyksellä ja tukisukkia olen joutunut käyttämään jo ihan tämän raskauden alusta asti. Tässähän oli välissä helteitä ja joutusin heittämään tukisukat nurkkaan. Tämähän ei varsinaisesti auta suonikohjuihin, koska tukisukat pitäisi pukea jalkaan ennen sängystä nousua ja ottaa pois nukkumaan mennessä. Olen koko ajan kuullut kuinka ylipaino ja raskaudet altistavat suonikohjuille. Mutta minulle lääkäri sanoi, että sukurasite on suurin syy niiden ilmestymiselle. Ja meillähän on minun äidin puolella vahvasti suonikohjut vaivana. Raskaus kyllä pahentaa oireita, koska veri pääsee virtaamaan jaloissa huonommin. Paino minulla ei ole paljon noussut tässä raskaudessa, mutta huomattavasti enemmän joudun olla jaloillani. Minullahan alkoi suonikohjut oireilemaan jo ennen 18v synttäreitä, eli tästäkin voi jo päätellä ettei raskaus ole tähän syynä.

Sokeriarvot pomppivat, mutta katsotaan nyt mitä mieltä neuvola th on niiden tarkkailusta. Siis minulla on välipalaa ennen otettava arvo usein koholla. Mutta onko hirveästi, niin ei. Eikä se joka päivä ole. Paino ei vain ole omasta mielestä noussut ja syön edelleen terveellisesti. Ihan perusruokia. Mutta sokerit eivät kestä enää edes vesimeloonia. Perunaa ja riisiä en myöskään pysty syömään. Tästä pitääkin keskustella neuvola th:n kanssa. Millon ollaan siinä pisteessä että asiaa pitää käydä läpi diabeteskätilön kanssa. Olen siis ihminen, joka yrittää viimeiseen asti sinnitellä ja toivoa, että pärjään. Nyt jo joudun myöntämään neuvola th:lle, että en ymmärrä miten tehdä toisin. Tuntuu etten pysty syömään mitään ilman, että juurikin tuo ennen välipalaa otettava arvo ei jäisi koholle. Olen lisännyt mm. Kasviksia kypsennettynä ruokavalioon ja olen syönyt myös mm. Jauhelihapihvin ja kastiketta kasvisten kanssa. Silti arvot vain kasvavat ja nyt oli jo se ensimmäinen arvo, joka meni yli. Ennen aterioita otettavat arvot ovat siis ongelma ei sen jälkeen otettavat.

Mainitsin muuten vahingossa omalle mummolleni sokerien mittauksesta. Heti tämän jälkeen kirosin tätä lipsahdusta mielessäni. Ja totta kai sieltä tuli heti ”aijaaha, onko sulla sokerit koholla?” vastasin vain ”on ollut jo kuukauden”. No sieltähän kuului ”nyt sitten.. No, en edes viitsi sanoa”. Tässä kohtaa vain mietin mielessäni, että olipas taas tokaisu. Ja toivotin hyvät loppuillat. Hänhän tuskin muistaa, että olihan minulla myös radi kolmannessa raskaudessa, ja tuntuu myös tuo radi olevan aika yleistä. Mutta tästä en jaksanut alkaa muistuttamaan. Häntähän ei koko raskaus kiinnosta yhtään. Ja olen hänet ulkoistanut kaikesta siihen liittyvästä. Enkä myöskään aio mainita, että olen synnyttämässä tai mitään muutakaan. Aion myös ottaa häneen etäisyyttä synnytyksen jälkeen ym. En miellä ansaitsevani mitään negatiivista  ja arvostelua. Elämähän on minun ja tuntuu, että sitä yritetään sörkkiä ja tonkia aivan turhaan. Toisin sanottuna olen saanut tarpeekseni siitä, että minua neuvotaan tekemään asioita, vaikka olen jo 28-vuotias. Minulla on kohta kuusi lasta. Aviomies ja omakotitalo. Lisäksi nämä neuvot on 60-luvulta ja kasvatustaidot 70-luvulta.. Kunnioituksen pitäisi olla molemminpuolista ja tuntuu, että sitä en häneltä ainakaan saa ja rajat on johonkin pakko laittaa..

Seuraa blogia ig:ssä:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

Julkaistu

Raskausviikko 29 (Rv 28+0)

Sinne meni viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko!

Aivan älyttömän nopeasti. Ajatelkaa.. Parin viikon päästä viikot alkaa jo kolmosella..

Nii ja mitä tähän raskauteen tulee niin pakko sanoa, että olo on aika hyvä. Siihen nähden, että ollaan viimeisellä kolmanneksella. Tässä on helteitä ollut ja asteet kivunnut lähemmäs +30 astetta, ehkä ylikin. Kävely vielä sujuu. Käytiin lasten kanssa uimarannalla ja poltin selkäni. Onneksi en pahasti.. Nauroin kuitenkin, että ehkä synnyttämään mennessä selkää koristaa nätti rusketus. Tietenkin urheiluliivien rajalla varustettuna..

Syöminen on edelleen vaikeaa ja nämä helteet ei ole ainakaan helpottaneet tätä syömistä. Sokeriarvot ovat olleet hyvät, mutta saa nähdä kuinka sitten viimeisellä kuukaudella.. Etenkin aamuisin pahaolo vaivaa ja tuntuu välillä vaikealta syödä. Iltaa kohden olo helpottuu. Syön yleensä iltaisin rasvatonta maitorahkaa herukkamehukeitolla. Välillä laitan hieman jäisiä mustikoita joukkoon. Päivisin uppoo paljon vesimelonia ja tähän Herra Kurdi sanoikin, että Turkissa minun ruokavalio olisi erittäin helppo toteuttaa. Helteellä on hyvä syödä myös jäisiä viinirypäleitä muutama. Laitoin myös vesimelonia hetkeksi pakastimeen. Minulta kysyttiinkin, että syönkö herkkuja ollenkaan. Mutta tähän sanon kyllä. Kyllä niitä herkkuja saa syödä, mutta kohtuudella. Ei ole kyse dieetistä, vaan ruokavaliosta. Itsehän en pysty enään syömään, kun esim. Sorbettia johon palottelen pari palaa tummaa suklaata. Minulle tulee ihan normaalista karkista pahaolo. Tuli jo ennen tätä radi diagnoosia. Eikä kyllä tee mieli juuri mitään. Saatan jäätelöä syödä silloin, kun lapsilla on karkkipäivä. Ja tämähän on ihan ok. Myös neuvola th sanoi, että ei ole syytä jättää kaikkia herkkuja pois. Myös synttäreillä on ihan ok syödä herkkuja ym. Mutta itsellä tulee huono olo herkuista. Ei vain enään pysty. Syön mielummin sellaista mistä ei tule huono olo ja vaikuttaahan se positiivisesti sokereihin, kun pysyy verensokerit tasaisempana. Söin taannoin ihan kokeiluksi pari karkkia ja olo oli kamala sen jälkeen. Eli mielummin jätän ne karkit sinne synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Rv 28

Käytiin taas lasten isomummon kanssa keskustelua siitä kuinka lapsia on paljon. Ei tiedättekö vaan jaksa käydä samoja keskusteluja. En enää hänelle juurikaan soita, vaan hän puhuu esikoisen kanssa ja ihmettelee tätä suureen ääneen esikoiselle. En ymmärrä, miksi ja kuinka hän tämän tekee joka kerta. Olen jo kerran sanonut, että lapset jätetään ulkopuolelle tästä kummastelusta ja keskustelusta ym. En vain ymmärrä, että mikä siinä on, että meidän lasten hankinta määrää pitää käydä vatvomassa ja määräämässä. Yritys menestyy hyvin ja meillä molemmilla on ammatit hankittuna. Myös minut laitetaan palkalliseksi vakituiseksi työntekijäksi yritykseen, koska yrityksestä tulee osakeyhtiö (En ole ollut palkkalistoilla, koska äitiyslomaraha olisi mennyt täysin sekaisin). Omistamme myös omakotitalon yhdessä puoliksi ja sitä remontoidaan. Lapset hoidetaan ja pidetään huoli, että he saavat kaiken tarvitsemansa. Olemme Herra Kurdin kanssa kuitenkin naimisissa ja ollaan monista vastoinkäymisistä selvitty. Ylä- ja alamäkiä on ollut ja niitä nyt tulee jatkossakin. Kyse on kuitenkin meidän kahden välisestä avioliitosta ja päätökset tekee hän ja minä.

Asia saa minulla karvat nousemaan pystyyn joka kerta, kun siitä joudun keskustelemaan. Ensinäkin lapsia saadaan, niitä ei hankita. Lisäksi tätäkin raskautta on varjostanut minun huono luottamus kehoani kohtaan ja jokainen kannustus ja positiivinen sana antaa pientä vahvistusta ja luottamusta siihen, että minun keho toimii oikein. Sitten siinä samalla saan kuulla kaikkea negatiivista raskautta ja lapsia kohtaan. Välillä mietinkin, että olenko aivan täysin järjiltäni, kun olen lähtenyt tähän uudelleen keskenmenon jälkeen.

Ikävä asia on, että itsellä tulee kaikesta vatvomisesta surullinen olo. Elämässä on paljon negatiivisuutta, mutta omasta mielestä niistä positiivisista asioista pitäisi saada nauttia ihan omana itsenä!

Tule seuraamaan ig:hen: