Raskausviikko 34 (Rv 33+0)

Tuntuu ettei se pahoinvointi ole vieläkään mennyt pois.. Tuskin meneekään ennen, kun vauva on ulkona..

Edelleen etenkin aamuisin tuntuu etovaa oloa ja iltaisin. Päivisin vointi on pääosin hyvä. Koronasta toipuminen on alkanut hyvin. Ilman maku ja hajuaistia ollaan, mutta en odota sen palautuvan vielä viikkoihin (viimeksi palautui vähitellen puolenvuoden aikana, mutta ei täysin). Yskä on alkanut helpottamaan onneksi. Yskiminen oli painajaismaista, kun tuntui niin kuin olisi jotain holahtanut housuun. Rauhallisesti on tullut otettua ja olen antanut toipumiselle sen oman tilan.

Tällä hetkellä himoitsen Porkkanoita ja maitorahkaa mustaherukkakeitolla.. 😂

Supistuksia tulee silloin tällöin ja täytyy sanoa, että on päässyt hieman yllättämään tämä näiden supistusten kipu. Minullahan alkoi viimeksi supistuksia tulemaan rv 36–> satunnaisesti ja ne olivat kivuliaita.  Niitähän tuli viikko kaupalla ja samaan aikaan alkoi limatulppaa tulemaan (muistaakseni 3 viikkoa kerki tulemaan ennen synnytystä). Minulla yleensä veri kertoo siitä onko supistukset tekemässä jotain tuolla kohdunsuulla. Viimeksi neuvola th käski vain ottamaan hieman rauhallisemmin. Minulla usein supistukset liittyy omiin ja vauvan liikkeisiin. Olen aina omistanut supistusherkän kohdun ja mitä useampi raskaus sitä herkemmin kaikki tuntuu. Meidän sairaalassa on synnytyksen rajana 35+0. Sitä ennen synnyttävät ohjataan Helsinkiin. Mutta lähtökohtaisesti minulle sanottiin ettei rv 34 jälkeen varmaankaan alettaisiin keskeyttämään synnytystä, koska monisynnyttäjillä kuulemma usein se ei auta. Mutta eiköhän tässäkin raskaudessa mennä lasketusta ajasta yli. Koska minulla on ultran arvio lasketusta ajasta, niin laskettu aika on hieman niin ja näin.. Vaikka erikoislääkäri vähän vilauttikin, että vauva saattaa saapua hieman ennen laskettua.

Ajattelin muuten, että alan päivittelemään blogiin kahden viikon välein näistä raskausviikoista. Meillähän alkaa tässä ihan kohta lapsilla hoidot, eskari ja koulu. Arki on siis aika täynnä ohjelmaa ja mielelläni kirjoitankin sitte kunnolla. Loppuraskaushan on siitä hauskaa aikaa, että oikeastaan mitään kummallista ei tapahdu. Tiedän ettei tässä lopussa tule ns. tylsää, koska tekemistä riittää aina (Etenkin talon remontti vetää ajatuksia itseensä) . Minuahan voi tulla ig:hen seuraamaan, niin näette enemmän.

Kuka sanoi, että remontointi on tylsää?

Minullahan jakautuu neuvolakäynnit näin: rv 36 neuvolassa lääkäri ja rv 38 neuvola th. Tuosta neuvola käyntejä mietitään voinnin mukaan 1-2vk välein. Hermojahan raastaa se, että jos sitä joutuisi vielä ravata neuvolassa lasketun ajan jälkeen, kun sitä toki toivoisi vauvan jo sitten syntyvän. Heinäkuu meni aivan täysin stressatessa noita sokereita ja se ärsyttääkin, että stressaamiset olisi voinut jättää pois, jos oma neuvola th olisi ollut paikalla rv 29 neuvolassa.

Mietinkin jo valmiiksi, että millainenhan rv 36 neuvolalääkäri käynnistä tulee, kun oma neuvola th on  jo omassa neuvolassa. Mutta koska  meidän oman neuvolan neuvolalääkäri jäi virkavapaalle, niin joutuu kaikki raskaana olevat mennä parin kuukauden ajan isolle kylälle neuvolalääkäriin. Tämähän ei nyt varsinaisesti minua haittaa, mutta sitä mietin miten lääkäri tämän raskauden arvioi ja raskausdiabeteksestä varmasti tullaan juttelemaan. Paino tulee tippumaan väkisinkin, kun ollaan tuossa kökkö viruksessa oltu ja arjessa minulla liikunta lisääntyy kaupassa käyntien lisäksi (kävelen eskariin viemään ja hakemaan vanhinta tyttöä). Ja sitten se, että palauduin siihen vanhaan ruokavalioon. Toki ihan lopussa se tulee nousemaan, kun turvotus lisääntyy ja kroppa valmistuu synnytykseen. Mutta siihen on minun keholla lupa. Voin jopa nauttia näistä loppuviikosta hyvällä omallatunnolla..

Muistathan tulla ig:hen seuraamaan meidän arkea :

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

Rakenneultra #6

Kauan odotettu rakenneultra!

Oli kyllä jännittävä viikko kaikinpuolin.. Jännitti siis, että pääsenkö ultraan, koska meillä oli Vanhin tyttö enterorokossa alkuviikosta. Loppujen lopuksi sain minäkin flunssan oireita ja sitä jännitettiin, että pääsenkö rakenneultraan. Soitin ja kysyin asiaa sikiötutkimusyksiköstä, mutta he olivat sitä mieltä, että ei oireet estä sinne tulemasta. Itse kuitenkin käytin maskia ja pesin/desifioin kädet. Herra Kurdi ehdottikin tuosta alkuviikosta, että jos hän veisi minut sinne ja odottelisi vaikka lasten kanssa hampurilaisten kera Hesburgerissa..

Jos ei joku tiennyt, niin Sikiötutkimusyksikkö sijaitsee Helsingissä naistenklinikalla.

Minut ultrasi sikiölääketieteen erikoislääkäri. Erittäin puhelias ja  hyvin mukava. Käytiin läpi aivokurjettoman poikkemaa ja puhuttiin riskiluvuista ja tämän raskauden seulasta. Lääkäri mainitsi myös alussa, että nyt tutkitaan sitte rakenteita erittäin tarkkaan ja hän välillä hiljenee ettei sitä tarvitse pelästyä (ei kyllä hiljentynyt kertaakaan..) . Kysyi myös, että saako sukupuolen kertoa. Sanoin että saa (Herra Kurdi vaatimalla vaati, että sen kysyn).

Erikoislääkäri aloittikin ultrauksen päästä, mutta sanoi sen olevan hassussa asennossa. Kuulemma vauvalla näkyi kauniit aivot ja aivojen keskiö näkyi täydellisenä. Eli ainakin nyt näyttäisi siltä, että vauvalla olisi aivokurkiainen ja aivot kunnossa.. Kokeili myös jotain hienoa laitetta, mikä skannaa aivot sivusuunnassa 4d kuvaksi ja tästä laitteesta sanoikin, että välillä joutuu ottamaan skannauksen 20 kertaa, että saa corpus callosumin (aivokurkiaisen) näkyviin.. Aivokammiot olivat juuri täydellisen kokoiset.


Hän otti päästä mitat ja siirtyi sydämmeen. Sydämessä näkyi kammiot ja eteiset (sydämessä kuuluu näkyä neljä ”lokeroa”), sydän löi n.140 lyöntiä/min. Keuhkovaltimot näkyivät myös. Pallea ja vatsalaukku näkyi selkeästi. Sappi näkyi myös täydellisenä. Näytti siis siltä, että ruokatorvikin olisi kehittynyt niin kuin pitää. Siirryttiin jalkoihin ja otettiin mittoja. Hän tarkasti myös jalkojen rakenteita. Virtsarakkoa tutkiessa lääkäri mainitsi jo, että hän näki jo vauvan sukupuolen.. Mutta sanoi, että hän kertoo sen käsien ja istukan tarkkastelun jälkeen.. Kädet näyttivät ihanilta ultra ruudulla.. Hän viuhtoi käsillä, laittoi ne niskan taakse ja alkoi samalla potkimaan istukkaa. Lääkäri naurahti, että olikohan tämä mielipide tähän nyhjöttelyyn. Sikiön mitat vastasivat viittä päivää isompaa, mutta se ei haitannut. Pitkät reidet ja apinan kädet.. Painoarvio oli tällä hetkellä 385g ja sanoi, että enemmän uskoisi lasketun ajan olevan 10 tai 11 syyskuuta (nt-ultran mukaan 15.9), koska kaikki mitat vastasivat juuri rv 20+6-21+2, eli täydensivät toisiaan ja oli kuulemma hieman epäilyttävä 15.9 laskettu arvio. Mutta vauva taitaa itse päättää omasta syntymästä.

Lääkäri sanoi, että vauvan nenästä tulee kaunis, koska nenäluu näkyi terävänä. Kuulemma saa varmaan isän nenän.. Istukasta mainitsi sen, että on hyvin laajasti edessä ja näyttäisi olevan kuulemma täydellinen. Napanuoran virtaukset olivat hyvät ja kolme suonta näkyisi olevan.

No mutta se sukupuoli..

Aluksi vauva meinasi ristiä jalkansa ja lääkäri sanoikin, että nytkö sitten alettiin piilottelemaan. Lääkäri sanoi kylläkin, että selvät merkit näkyi sekä ulkoa ja sisältä. Kun käänsi anturia, niin hyvin selvät ”sukupuolen merkit lävähti kuvaan”. Vauva näytti siis kaikin puolin terveeltä ja hänellä on myös näyttävät sukukalleudet! Ultrakuvia oli turha haluta, koska vauva oli todella vaikeassa asennossa. Erikoislääkäri kuitenkin sanoi, että tämä on todella varma tieto sukupuolesta, koska varmisti vielä sen sikiön virtsarakon ympärillä olevista rakenteista. Vaikka sanoi heti, että ”ei epäilystäkään! ”.

Kuulemma kaikille ei tarvitse sukupuolta kertoa ettei vauvalle tapahdu jotain (näitä uskomuksia keskiajalta), mutta eihän taida olla mulla ketään kenelle asiasta hirveästi juoruta.. Eikä niille huonoille tapahtumille oikein mitään voi.. Aika varovainen olen kaikkeen vauvaan liittyvien asioiden kanssa, koska pelko edelleen on vahvasti läsnä.

Kysyin myös lääkäriltä lupaa lentämiseen ja siihen sanoi heti, että lentämään vaan! Kysyi myös, että mihin lennän. Istanbul on kuulemma ihana kaupunki ja kysyi, että millon lennän. Hän kuulemma lähtee tiistaina Istanbulin kautta Georgiaan. Jos oltaisiin oltu samaan aikaan istanbulissa, niin oltaisiin voitu vilkutella toisillemme. Lääkäri oli siis loistava ja sanoikin, että hän on aivan älyttömän kiinnostunut tästä poikkeamasta. Usein ei tällaista mahdollisuutta ole ollut, että pääsee keskustelemaan asiasta. Sanoi ettei voi olla sanomatta, etteikö poikkeama tulisi hänelle vielä vastaan, mutta jokainen mahdollisuus pitää hyödyntää. Kyseli siis kaiken tiedon aivokurjettomasta, koska häntä kiinnosti asia paljon. Nytkin zoomaili laitteella vauvan aivoja ja kävi jokaisen sisäelimen läpi. Selvästi oli kiinnostunut tutkimisesta ja omasta ammatistaan. Sen myös huomasin, että hän selitti ja piirsi paperille aivojen rakenteita. Selitti jokaisen elimen kohdalla mitä poikkeava löydös olisi voinut tarkoittaa.

Tulethan seuraamaan meitä ig:hen:

Löydät meidän myös blogit.fi:stä:

Raskausviikko 12 (Rv 11+0)

Tällä viikolla lapset olivat hiihtolomalla ja tämän viikon perjantaina onkin jo Np-ultra, tällöin rv 12+2.

Tällä viikolla on tullut totaali ärsyyntyminen imetykseen. Imetän edelleen tätä nuorimmaista (1v7kk). Rinnasta ei juuri mitään tule ulos. Luulenkin ettei hän kauaa enää rinnalla viihdy. Olen vähentänyt imetyksiä roimasti ja oikeastaan nyt seuraavaksi aion lopettaa kokonaan. Huutoa on toki tiedossa, mutta miellän etten tule jaksamaan, jos imetän vielä loppuraskaudessakin. Tandem imetystä en tule ikinä toteuttamaan. Miellän sen liian raskaaksi. Luutavasti hän jättää rinnan kyllä rauhaan, kunhan sitkeesti yritän.

Oikeastaan tällä viikolla siirryin äitiyshousuihin. Vatsan seudun turvotus tuntuu todella inhoittavalle ja normi housut kiristävät ärsyttävästi.

Turvonnut maha rv 11+5.

Tänne rantautui myös viikonloppuna noro.. Itse miellän päässeeni taudissa aika helpolla. Oksensin pari kertaa ja kyllä tuolta toisestakin päästä tavaraa tuli.. Esikoinen oksensi yli 10 kertaa. Kävi kyllä niin sääliksi häntä.. Helpotti onneksi hänellä iltaan mennessä.

Viikonloppuna ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä siivoilin ja valmistauduin seuraavaan viikkoon. Lapsethan menivät taas kouluun ja hoitoon.

Olen kuunnellut sikiön sydänääniä ja täytyy kyllä sanoa, että ainakin siellä liikutaan.. Mietinkin sitä, että voiko doppleri mennä rikki sikiön potkuista. Mutta ehkä ei kuitenkaan. Siitä nt-ultrasta vielä pakko mainita sen verran, että se on onneksi heti aamusta. Eli ei tarvitse odotella koko päivää. Seulonta tulokset tulevat aika nopeasti tuon ultran jälkeen. Minulle Kätilö kaveri sanoi, että ne varsinaiset riski viikot ajatellaan olevan ohi rv 12-13 ultran jälkeen. Kaikkihan ei seulontaan osallistu, joten sen takia pystytään ultraamaan myös rv 14. Mutta kuulemma ajatellaan, että jos alkuraskauden seulassa kaikki olisi hyvin, niin se tiputtaisi huomattavasti keskenmenoriskiä. Sen takia pelottaakin. Mitä jos siellä ultrassa ilmenee esim. Niskanturvotusta tai jotain rakenteellista häikkää sikiössä. Joitain sisäelimiähän näkee jo tässä ultrassa ja pelkään, että siinä voisi olla jotain minkä takia sikiö ei voisi elää. Tai mahdollisesti seulat hälyttäisivät.. Teen varmasti siitä sitten oman julkaisun, kun saan seulojen tulokset. Toki siis joskus käy vain, niin huono mäihä, että sikiö menehtyykin myöhäisemmässä vaiheessa. Kaikellehan ei välttämättä löydy syytä.

Tiedän, että alan miettimään seuraavaksi rakenneultraa ja sitä, että jos sikiöltä puuttuu aivoista jotain tai jotain muuta ilmenee.

Tule seuraamaan ig:hen:

Raskaus rv 9+ –>

Mitähän taas tästä vois sanoa tästä viikosta. Nyt on 9+5 tänään.

Välillä tuhruaa verta ja välillä ei. Ilmeisesti harmitonta tuhrua.. Alkion sydänäänet kuuluu oikeastaan joka päivä. Paitsi sillon, kun verta tuhruua enemmän (tietenkin juuri silloin, kun haluaisi ne nopeasti löytää). Tätä tsekkaillaan vielä np-ultrassa. Tosin minulle sanottiin viimeksi ettei se luutavasti kohdusta asti tule. Mutta kyllä tuo doppler helpottaa tätä omaa pelkoa. Pystyy kuuntelemaan ääniä, kun haluaa. Parina päivänä olen tosin huomannut, että papunen varmaankin liikkuu.. Sellaisia ääniä tulee doppleriin. Ensiviikon Perjantaina on seula verikokeet. Menee aivan älyttömän nopeasti viikot. Tuntuu ettei oikein pysy näissä mukana. 😬 Pahoinvointi on alkanut helpottamaan vähän. Edelleen on vaikeuksia lämpimän ruoan syömisessä. Aamulla alkaa edelleen yökätyttämään, jos ei syö heti jotain. Mutta verikokeiden jälkeen Np-ultra on se seuraava asia, jota jännitän ja pelkään.

Tällä hetkellä must have jutut on:
Kylmä tonnikala pastasalaatti
Omena (Rubinola)
Appelsiini
Mandariini
Kivennäisvettä
Maitoa

Tämä turvotus on myös hirveää tällä hetkellä. Normaalit urheilulegginsitkin kiristää mahan kohdalta. Mitähän sitä pystyy kohta pitämään jalassa. Tuntuu tyhmältä laittaa äitiyshousut jalkaan. Ihan niin kuin huijaisin ihmisiä. Jotenkin olen sanoittanut päähäni ettei niitä kuulu käyttää, kun vasta rv 16–>. Sanoisin siis, että kyse on nimenomaan raskaus mahasta eikä vielä vauvamahasta. Niin ja lapsille joutusin kertomaan raskaudesta. Vanhin poika oli kailottanut koulussa kuinka äiti on yökkäillyt pää vessanpöntössä ja sillä särkee pää. Opettaja oli sitte Wilmaan laittanut viestiä, että ”muistathan ettet päästä kouluun, jos alkaa sairastamaan”. Kerroin sitten hänellekin Wilman kautta, että raskaus ei taida olla tarttuvaa. Mutta ymmärrän toki huolen asiasta. Lapset ovatkin kailottaneet jo kaikille muille asian. Ärsyttää kylläkin se, että esim. Minun mummoni ei kommentoi lasten kuullen asiaa positiivisesti. Ja meillä Vanhin poika kysyikin, että saako mummolle edes kertoa. Koska hän sanoi, että siitä tulee hänelle huono mieli, kun ei saa mitään vastausta takaisin. Yritin sitten kertoa, että asia voi olla jollekin vaikea. Tämä raskaus voi herättää monia tunteita ihmisille.

Rv 9+

Herra Kurdilla diagnosoitiin muutama päivä sitten laktoosi intorelanssi. Hänellä näkyi kokeissa selvästi tämä. Hänelle olen jo aikaisemmin yrittänyt sanoa, että pitäisi hieman katsoa, että mitä suuhunsa laittaa.. Lääkäri sanoi tämän saman asian. En tosin tiedä kuinka tämä toteutuu hänen kohdallaan.. Kyllä sitä lääkäriä hieman nauratti, kun Herra Kurdi kertoi lääkärille, että kuinka paljon Jogurttia hän vetelee päivässä. Kieltämättä hieman turhauttavalta tuntuu, kun hänelle olen sanonut jo aikaisemmin, että jos hän ei kestä laktoosia. Tänään meinaa sanoi, että kipuja ei vatsassa ole. Eli luulen, että syy on se. Käytän paljon meillä kasvipohjaisia elintarvikkeita ja osa on jo valmiiksi laktoositonta. Eli ei tämä nyt hirveästi mitään muuta.

Tule seuraamaan Instaan mun höpinöitä: