Synnytys #5

Kaikki alkoi siitä kun yritin mennä nukkumaan perjantaina 5.6. (Mainittakoon että herra Kurdi oli töissä vielä perjantai päivän.) Supistuksia oli tullut tavalliseen tapaan klo 16 asti. Illalla kuitenkin nukkumaan mennessä supistuksia tuli 4min välein. Kylkeä kääntäessä jotain hulahti housuihin. Kyse oli kun olikin lapsivedestä. Nousin ja soitin nopeasti hyvinkään synnytysvastaanottoon. Siellä ensin miettivät ottavatko hyvinkäälle vai olisinko joutunut lähtemään naistenklinikalle.

Lapsivettä. Ei verta 😂



Sain kuitenkin luvan lähteä hyvinkään sairaalaan. Supistuksia tuli tuossa vaiheessa harvemmin.

Tilasin taksin ja matkalla taksikuski vitsaili synnyttämisestä. Sairaalassa testattiin lapsivesi. Tulos oli vahvasti positiivinen. Streptokokki oli negatiivinen. Käyrille piirtyi supistuksia ja kätilö kysyikin, että uskallanko lähteä kotiin. Mutta tilanteen salliessa sain jäädä osastolle. Valitsin osastolle jäämisen. Tunsin ettei synnytys ollut vielä ns. Käynnissä. Siispä rentouduin yksin osastolla ja kuuntelin muiden kiljumista ja karjumista.

Viimeinen kuva masusta.

Lauantaina 6.6. Supistuksia tuli vaihdellen. Klo 17 supistukset alkoivat taas. Klo 19 muistan kärvistelleen sängyssä ja supistukset napakoituivat. Kestolta olivat n.4min. Tollon soitin kätilön paikalle ja pyysin jotain kipuun. Sain tollon ilokaasun käyttöön ja kätilö otti ktg käyrän.

Ktg käyrän ottoa.

Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi kohdunsuun olevan 5cm auki n. Klo 19.30. Siirryin jumppapallolle ja hönkäilin ilokaasua. Soitin kaikki sukulaiset läpi. Klo 21.50 siirryin synnytyssaliin ja sain alavärkkiin puudutuksen klo 22. Se ei kuitenkaan auttanut vaan järkyttävä kipu tuntui takapuolessa ja selässä. Siispä sain spinaalin. Klo 23 lapsivesikalvo puhkesi niin, että sänky lainehti. (Aijemmat vedet meni siis jostain ylhäältä.) Kävin vessassa ja kätilö sanoi ”ilmoita sitten, kun vauva syntyy”. No klo 23.15 alkoi tulla ponnistamisen tarve. Ponnistusvaihe kesti 10min. Vauva syntyi klo. 23.34 avosuisessatarjonnassa napanuora kaulan ympärillä. Salissa kerin siis olemaan 1,5h. ❤👣 Tällä kertaa olen saanut imetyksen sujumaan ilman pulloa. Luulen että tällä kertaa suuressa roolissa oli nopea kotiutuminen. Kotiuduttiin vauvan kanssa 7.6 klo 10.00, eli synnytin polikliinisesti ja kotiutuminen tapahtui vauvan ollessa 10 h ikäinen. Käytiin vielä kolmen päivän päästä näyttämässä vauvaa kätilölle.

Paljon tukkaa! ❤👣

Rv 40+5 👣🤰✌

Juu u. Kyllä, luit oikein.



Eli edelleenkään vauva ei ole syntynyt. Kyllä se nyt taitaa niin olla, että yliaikaisuus aika odottaa ensiviikolla. Rv 41+3 täytyy soittaa aamulla äitiyspolille ja pyytää yliaikaisuuskontrolli aikaa. Ilmeisesti se aika tulee mitä luutavammin viikon päähän torstaille. Täytyy kuulemma varautua jäämään käynnistykseen jo silloin.

Herra Kurdi meni töihinkin jo, koska kyllästyi yksinkertaisesti odottamaan tätä pientä saapuvaksi. Edelleen limatulppaa tulee mutta verta ei. Supistuksia tulee pienestäkin liikkeestä ja lantiokivut ovat saapuneet loistamaan tätä upeata turvonnutta kroppaa..

Lohduttaa toki ajatus siitä, että ensiviikolla luutavastikin synnytys käynnistetään. En toki kyllä järin iloinen ole siitä, koska ne supistukset ovat täysin omaa luokkaansa, kun aletaan käynnistelemään ja tuntuu olo niin turhautuneelta. Neuvolassa kävin tänään ja paino on samoissa lukemissa, kun aivokurjettoman syntymän aikoihin. Sf-mitta oli kasvanut 2cm viikko. Eli nyt mitta oli 36cm. Huvittavinta tässä on se, että sf-mitta käyrä on merkattu neuvolakorttiin vain rv 40 saakka. 🤣 Neuvola-th kovasti harmitteli sitä ettei vauva ole vielä syntynyt ja muistutti ettei se vauva siellä mahassa pienenä tule ikuisesti pysymään. Nyt tuntuu siltä, että maha on oikeasti täynnä vauvaa. Arvio neuvola th:lla vauvan koosta oli 4kg. Mikään ei tunnu mahtuvan enää päälle. Äitiyspaidoista vatsa pursuaa alta ulos.



Lisäksi tuolle aivokurjettomalle nousi taas kuume. Kova kiukku on päällä 24/7, koska jostain kumman syystä hän alkoi tekemään juuri nyt poskihampaita.. Särkylääkkeen anto on kunnollinen näytös. Siispä ratkaisuna laitoin sen särkylääkkeen hänen maitoonsa.



Toisiksi vanhin sai elokuuksi päiväkotipaikan tuosta meidän lähellä olevasta päiväkodista, onneksi! Vanhimman siirtopalaveri alkuluokka opetukseen on loppukuusta. Toisiksi vanhimmalla päivähoito jatkuu normaalisti.

Vieläkin yhtenä pallona 💪🤰

Eikö sitä yleensä sanota, että rv 39+0 alkava viikko on yleensä viimeinen?

Edelleen sisälläni on n.7-8kg ylimääräistä. Lääkärin puheista huolimatta edelleen palloilen tämän mahan kanssa plussapallona.

 Aamulla herra Kurdi näytti kuinka iso tämä plussa pallo on ja kyseli voisiko meille vielä tulla kuudes (hän haluaisi vielä yhden ja tähän olen sanonut ”sinä pidät huolen siitä ettei tule!”). Viimeisetkin supistus olot kaikkosi viime raskausviikon loppupuolella. Kumma kyllä uskon, että lyllerrän rv 39+6 neuvola käynnille. Vaikka kovasti uskoikin neuvola th, että se voisi olla vauva käynti. Paine ja sähköisku tuntemukset tuolla alakerrassa on ja pysyy, kirkkaan keltaista tulppaa on tullut jo pari viikkoa. Nytkin viime viikonloppuna vanhemmat lapset lähti maamalaan ja olisi ollut hyvä aika lähteä synnärille. Mutta ei. Toukokuun viimeinen viikko miehellä olisi vielä ns. vapaata. Ensimmäinen kesäkuuta hänellä alkaa yritystoiminta ja silloin on jo koko viikko buukattu täyteen puunkaatoja. Hyvällä tuurilla hän kiipee siellä puussa, kun synnytys käynnistyy.. Jos tällä viikolla ei synnytys lähde käynnistymää niin on edessä aikamoista säätöä ison väsymyksen kanssa, puhumattakaan siitä ettei minulla ole hajuakaan mihin laitan kaikki neljä lasta, kun alkaa vauva puskemaan päätä pihalle. Vaikka kovasti miehen kaverin vaimo sanoi, että tulee apuun, on yö tai päivä.

Tässä parin päivän aikana ne supistukset mitkä oli on kadonnut tuhkana tuuleen, vaikka siis välillä saattaa tulla pieniä ennakoivia supistuksia rasituksen jälkeen. Väsymys on aivan järkyttävää ja tuntuu niin kuin olisi heti aamusta juossut maratonin. Toiveikkaana ajattelin, että tämä olisi tullut hieman aikasemmin ulos mutta ilmeisesti tämä oli vain toiveajattelua. Taitaa hyvällä tuurilla mennä hieman ylikin tämä raskaus. Itse asiassa laskeskelin, että oviksen mukaan voisi olla laskettu aika vasta 1.6. Kun ultran mukaan eka laskettu oli 31.5 ja sitten siirettiin vielä np-ultran jälkeen 30.5. Mutta vauvahan sen ajan päättää syntymiselle. Tässä stressissä ihmettelen kyllä suuresti, että vauva syntyisi. Lapset testaa viimeiseen asti kuinka ketterästi tämä mamma juoksee keilapallo haarustassa. Puhumatta siitä hirveästä uhmasta mikä on tässä perheessä päällä.

Nyt on ollut myös tuo herra kurdin kaverin tyttö meillä. Kovasti on halua tulla leikkimään. Itse vain olen ollut aika väsynyt joten ehtona on ollut se ettei riehuta ym. Herra Kurdihan ei kotona ole. Nytkin on ollut auttelemassa kaveriaan. Itseä stressaa koko tämä tilanne ja se, että kuinka ihmeessä saan tämän beben puskettua pihalle.. Vanhimmat lapset odottavat niin kovasti, että millon äiti lähtee sairaalaan. Itse olen vain paniikissa. Joku muu voi ehkä samaistua siihen, että stressiä riittää loppuraskaudessa ja etenkin, jos tuo puoliso on Kurdi. Tuntuu ettei draamalta ja stressiltä voi välttyä. 🤔 Edelleen hieman jännittää kuinka tämä synnytys käynnistyy ja kuinka saan asiat järjestymään siihen mennessä. Nyt siis enää muutama päivä laskettuun.

rv 39. 😍

Ps. Olo on kun valaalla. ✌

Aivokurjettoman fyssari ja rv 38 palloilua! 👣

Tuon aivokurjettoman fyssari oli 15.5. Kaikki oli fyssarin mielestä oikein hyvin. Kaikki menee ikätasoisesti normaalin rajoihin. Neurologille aika on luutavasti n.3kk päästä. Hän on oppinut kävelelemisen hienosti. Ainut missä on hieman erillaisuutta on tasapaino. Mutta sitä pystyy parantamaan harjoittelulla. Lisäksi toinen puoli kropasta on hieman ”jäykähkö”. Herra Kurdi kävi siellä fyssarilla tuon prinsessan kanssa. Itse jäin kotiin vanhempien lasten kanssa. Onneksi omakantaan saa suoraan lausunnot.

Miehen kaveri kysyi yhtenä päivänä, että voinko opettaa hänen vaimoa fileeroimaan lohen. Tokasin vain, että ku löytyy kunnon veitsi, mikä olisi terävä ja fileerointiin tarkoitettu olisi se kunniatehtävä. 🤣 Nyt täytyy kyllä sanoa etten uskalla edes veistä ottaa käteen, koska bebe täällä mahassa liikuttaa päätänsä niin, että meinaa jalat lähtee alta. Luulisi hänen pian ulostautuvan tuolta vatsan suojista.

Kävin taas neuvolassa verenpaineiden mittauksessa viime perjantaina. Oli kyllä neuvola th sitä mieltä, että ne ovat nousseet vain sen takia, koska synnytys lähenee. Pissanäyte oli meinaa ihan puhdas. Tällä hetkellä aloituspainoon tullut 15kg. Tässä vaiheessa raskautta tuosta aivokurjettomasta oli jo 16kg. En toki ota enää stressiä painosta. Syön terveellisesti ja harkitusti. Outoa ajatella, että rv 38+1 tuo aivokurjeton rinsessa oli jo täällä meidän kanssa. Hassua ajatella, että kuinka ”valmis” tuon ikäinen on. Tämän raskauden uskon kyllä menevän rv 39+ viikoille tai minun tuurilla kekkuloitten tämän pallon kanssa vielä siellä laskettunakin. 😂

Herra Kurdi kyselee jokapäivä, että tuntuuko yhtään mitään synnytyksen merkkejä. Pakko vain todeta, että ihan normaaleja supistuksia joita on jo ollut parisen viikkoa. Yllätyn suuresti tämän paineentunteen sijasta, tuntuisikin yksi ”hiki pintaan” supistus. Olen varmaan aika mäntti ennen, kun edes ymmärrän synnytyksen olevan käynnissä. Tulee varmasti sellainen kuuluisa ”ahaa elämys”, että ”ai nämä on NIITÄ supistuksia!”. 🤣 Parina yönä on ollut meinaa supistuksia jotka tuntuu tuolla alaselässä ja alavatsassa. Tukalia ja vihlovia. Eli ns. ennakoivia kiusankappaleita.

Rv 38. 👣❤

Ne sukulaiset..

Tiedättehän kuinka mukavaa on, kun on isovanhemmat olemassa? Meillä tosissaan tuo aivokurjeton tuli kipeäksi ja tästä mainitsin sekä omalle äidille sekä mummolleni. Pari päivää tästä sain kuulla kuinka vastuuton ja huono äiti olen, kun en rytisten vienytkään häntä oikopäätä lääkäriin. Soitin yhtenä aamuna pääterveyskeskukseen ja sieltä akuuttivastaanoton lääkäri otti yhteyttä tunnin päästä. Tämä lääkäri oli tuttu omalta terveysasemalta ja oli vahvasti sitä mieltä ettei kyse ole ainakaan koronasta. Mainitsin myös korvatulehduksesta mikä hänellä viimekuussa oli. Mutta sanoi ettei mikään oire viittaa siihen. Eli kyse on varmasti ja vahvasti vain kuumeviruksesta. Jota on tällä hetkellä liikkeellä myöskin koronan lisäksi. Rauhallisin mielin voi kuulemma seurailla tilannetta vielä muutaman päivää. Tietysti jos tilanne muuttuu huonompaan suuntaan niin siinä tapauksessa suoraan yhteydenotto terveysasemalle. Kotonahan ollaan oltu eli siihen nyt ei muutoksia tule. Hyvin tuo pikkuinen paranikin taudista, vaikka sitkeessä oli. Muut lapset säästyivätkin taudilta.

Herra Kurdi tuskin tulee kesken päivän kotiin, kun synnytys käynnistyy. Hänellä on taas ns. työmoodi päällä.. Tästä ollaan aika useasti keskusteltu. Usein hän unohtaa sen, että myös täällä kotona on elämää. Kun tuolla aivokurjettomalla nousi kuume huomasin ettei kaapissa ollut yhtään kuumelääkettä. No, minä sitten reippaana lähdin tallustamaan huomattuani ettei herra Kurdi vastaa puhelimeen (tämähän olisi mukava huomata siinä kohtaa, kun synnytys käynnistyisi). Lisäksi se puhelimeen vastaaminen on aika rajoittunuttta myös vapaa-ajalla. Olisin yhtenä päivänä pyytänyt häntä hakemaan tullessaan kotiin kaupasta maitoa. Taas lopputulos oli se, että minä itse lähdin tallustelemaan kauppaan. Ahdistaa ajatus siitä, että synnytys käynnistyy ja joudun lähtemään sairaalaan kovissa kivuissa. Vielä enemmän ahdistaa se, että vauva syntyisi kotiin herra Kurdin huolimattomuuden takia. Toki saan naapurista herra Kurdin kaverin vaimon lasten kanssa tähän siksi aikaa, jos tulee kiire ja herra Kurdi ei vastaa puhelimeen tai hänellä kestää tulla kotiin.

Mutta tämäpä se ongelma myös osaksi on, kun en halua turhaan mennä sairaalaan. Eikä todellakaan kiinnosta kokeilla kotisynnytystä.

Vanhimmat lapset tuskin ymmärtää sitä miksi äitiin sattuu, vaikka tämä onkin jo viides lapsi perheessä. Aikaisemmin he ovat olleet sen verran pieniä ettei heidän ole tarvinnut kokea sitä synnyttämistä. Aivokurjettoman synnytys hoidettiin alusta loppuun sairaalassa niin tämä on lapsille uusi tilanne. Kaikkein paras olisi, jos supistukset alkaisivat yöllä. Saisin rauhassa tuskailla alkusupistusten yli ennen sairaalaan siirtymistä. Mutta nähtäväksi jää..

Herra Kurdin siskon tyttö täytti 28.4, 1-vuoden. Kovasti myös Turkista on tullut kyselyitä uuden pienen murusen syntymästä. Herra Kurdin sisko oli kovin kärsimätön ja kyseli jo millon pikkuinen syntyy. Ajattelin kyllä ilmoittavani hänelle, kun synnytys käynnistyy.

Vanha tuttu otti myös yhteyttä. Itseasissa sama, joka ilmoitti raskaudestaan sillon, kun sain kemiallisen raskauden. Nyt hän ilmoitti odottavansa toista. Tyhmänä kerroin odottavani viidettä. Onnitteluja ei sadellut vaan puhelimen toisesta päästä kuului ”täh, viides. Eiks riittäis jo?!” Tämähän on parasta viihdettä johtuen siitä, että hän tosissaan on myöskin raskaana ja kyse ei hänellä ole esikoisesta. Minulla ei itsellä tulisi mieleenkään arvostella toisen lapsilukua. Edelleen tuntuu ettei ole normaalia se, että perheessä on enemmän lapsia, kun kaksi. Ainuat ketkä tietää raskaudesta on hyvät kaverit ja perhe. Herra Kurdi ei ole kertonut, kun sellaisille ihmisille joille hän pystyy kertomaan, jos jotain menee vikaan ja tämä on ihan hyvä asia. Ystävissä on siis sellaisia joiden puolisoita herra Kurdin keverit on. Muut saavat sitten selville, kun vauva on täällä. En todella jaksa käydä läpi sitä miksi olen raskaana ja odotan viidettä. Luulen, että häntä ärsytti se että minun laskettu aika on jo tässä kuussa ja hänen vasta talvella. Enkä ole ilmoittanut hänelle raskaudestani.

Rv 37.

Nyt onkin viikkoja täydet 37 ja vähän päälle. Eli nyt saa pikkuinen tulla, kun haluaa. Neuvolassa oli kaikki hyvin, paitsi alapaine oli hieman korkeampi ku normaalisti. Luulen kyllä sen johtuvan lähestyvästä synnytyksestä. 🤔 Ja taas oli th:n mukaan tullut painoa liikaa yhden viikon aikana. Sf-mitta menee tasaisesti keskikäyrällä.

Tuo meidän rinsessa on oppinut seistä. Lisäksi on alkanut ottamaan askelia. Jalat on vain vähän tönköt. Mutta eilenkin käveli olohuoneesta keittiöön. 👣❤

Näin hienosti minä seison! 👣❤