Sairastelua

Nämä pari tai oikeastaan kolme viikkoa on ollut aika raskaita. Lapset ovat olleet kipeänä vuorotellen. Ensin sairastu toisiksi vanhin, sitten vanhin ja toisiksinuorin. Tietenkin minä sain saman taudin ja myös tuo nuorimmainen. Toisiksi vanhimmalla oli sitkeä korvatulehdus (tarvitsi kaksi antibioottikuuria) ja silmätulehdus. Vanhimmalla onneksi vain silmätulehdus. Ja toisiksi nuorimmaisella korvatulehdus. Nuorimmaisella korva- ja silmätulehdus. Ja minulla erittäin paha silmätulehdus (kävin lääkärissä huuhdetua tovin silmiäni, mutta tollon lääkäri sanoi ettei tipoille ollut tarvetta. Itse tiesin ettei tämä ole lääkäriltä hyvä päätös! Pari pv tämän jälkeen silmät turposivat umpeen ja kipu silmissä oli järkyttävä. Lääkäri oli muutenkin omituinen ja vähätteli kaikkea. (Taisi sukunimi taas olla esteenä hänelle normaaliin hoitoon.) Sain omalta terveysasemalta vihdoin lääkkeet ja oli lääkäri tuohtunut, koska tämä lääkäri ei ollut edes kirjannut koko käyntiä! Ja kihisin kamalasta kiukusta. Lisäksi poskiontelotkin tulehtuivat niin ettei pystynyt tekemään normaaleita arkiaskareita. No nyt alkaa onneksi vointi paranemaan. Toki jokasella on vieläkin räkää röörit täynnä. Ja herra Kurdilla hirveä miesflunssa.



Meillä tuo nuorin rinsessa on alkanut päristelemään. Ja kovasti tehdään fysioterapia harjoituksia. Hän on kyllä sellainen pieni pippuri. Sylissä ollessa pitäisi koko ajan pomputella. Hiljaa hyvää tulee!



Sain ensimmäistä kertaa sykkeet kuuluviin rv 8+1. Ja toisen kerran rv 8+5. Aika pienihän hän on. Hukkuu sydänäänet aika lailla vielä tuonne kohdun suhinoihin ja istukan taakse. Tämän viikon lopussa täydet viikot ovatkin jo kaksinumeroiset. Tänään on meinaa tasan rv 9+3. Todella nopeasti tämä aika on mennyt. Ja toivon tietysti, että saan nauttia jatkossakin raskaudesta. Kävin rv 8+3 neuvolassa. Aika nopeasti tuo neuvola oli taputeltu. Kaikki edellisten raskauksien tiedot olivat tuoreena neuvolan tietokannoissa. Käytiin läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä. Muistutti myös tulevasta sokerirasituksesta. Tälläkin kertaa joudun kaksi kertaa rasitukseen (ellei radi diagnoosi napsahda jo ensimmäisellä kerralla).  Paino oli 72,6kg. Painoindeksi 24. Eli normaali. Nyt tässä raskaudessa paino on alempana, kun viime raskauden alussa. Pahoinvointia on vahtelevasti päivän aikaa. Herra Kurdi ravistelee useasti päätä, koska hänen tekee pahaa. Ja ihmettelee tietysti välillä sitä, että kuinka kovasti voi erinnäiset hajut ja ruoat yököttää. Kaikista pahin haju on tupakan löyhkä. Herra Kurdi vetäsee sen pari askillista yhden vuorokauden aikana..



Tällä viikolla Herra Kurdi sai ammatiitutkinto todistuksensa. Hän on ammatiltaan metsäenergian tuottaja. Hyvän todistuksen hän oli itselleen opiskellut. Siellä oli vain ”hyvä” ja ”kiitettävä” kohtia. Aika hyvin ihmiseltä, joka on opiskellut muulla kiellellä ku omalla äidinkielellään. Tässä kohtaa voin ylpeänä tokaista ”Minun mies!” 💖

Neurologilla

Kuten otsikossa näkyy niin käytiin neurologin kontrolli käynnillä. Käynti meni hyvin, mutta tuo meidän rinsessa vierasti Sanna neurologia. Fysioterapiaan saatiin taas lähete ja sanoi, että sinne olisi hyvä mennä kahden viikon aikana. Meillä aloitettiin kääntyminen vasemman kyljen kautta mahalle 4kk:den iässä. Mutta jostain syystä hän lopetti sen. Nyt sitten neurologi kokeili avustamalla, että kääntyykö tuo pippuri. Ei kääntynyt ja pää tuntui hieman ”laahaavan” muusta kropasta jäljessä. Hänen mukaan tuon pienen pippurin ns.kierteessä on jotain häikkää. Eli on jostain syystä unohtanut miten käännöt tapahtuu. Neurologi sanoikin tämän johtuvan aivokurkiaisen puutteesta, jota jo epäilinkin. Onneksi neurologian poliklinikalla on oma neurologisiin sairauksiin/poikkeamiin erikoistunut fysioterapeutti. Uskon ja oikeastaan luotan heidä taitoihinsa!



Olen myös selvittänyt tässä sikiötutkimusklinikan kautta mahdollisia tulevia ultra ja seuranta käyntejä. Ilmeisesti tässä raskaudessa käyn rakenneultran Helsingissä sikiöntutkimusklinikan vastaanotolla. Muut ultrat ja seurannat käyn äitiyspoliklinikalla/neuvolassa.

Sain myös neuvolan kautta raskauden keston määritykseen ajan. Kova pelko on ettei siellä pienellä alkiolla ole kaikki hyvin. Vaikka pitäisi ajatella asioilla olevan jokin merkitys. Ensiviikon tiistaina 8.10 saadaan siis tietää, että onko tuolla vatsassa mitään.. Kovasti herra kurdi yritti tsempata ja palattiin taas tähän normaaliin sukupuoli keskusteluun. Itse en vain pysty ajatella sukupuolta. Toive olisi elävästä ja terveestä pienokaisesta, jonka saisin käsivarsilleni.

Varmistin myös tuon digitaalisen testin uudestaan ja tulihan sieltä edelleen se ”raskaana 3+”. Eli hormooni on ainakin noussut. Mutta valitettavasti se ei takaa sitä etteikö raskaus menisi kesken. Eikä sitä syntyykö sieltä terve pienokainen vai ei.

Oho! 🙈

Tuntuu kyllä tyhmältä testailla edelleen. En tiedä, että kuinka paljon tuo r-testi voi enää tummentua.  😁



Tänään dpo 19 (tai omasta mielestä ovistestin perusteella) ja testiviiva oli tummempi kun kontrolli pc:n testissä. Ja digiin pärähti ”raskaana 3+”. Toki näyte oli aika ”vahva”. 😅 Joten kokeilen vielä uusiksi tehdä tuon digin ensiviikolla, jos tuossa on tapahtunukki vaan jokin virhe. 😂🙈😅 Ihan aamupissasta tehty testi oli meinaa hieman hillitympi.

Dpo 19, päivän toisesta pissasta tehty.
Dpo 19, samasta näytteestä otettu kuin digi.
Dpo 19, aamun ensimmäisestä näytteestä otettu.

Dpo 16 piti tehdä tieteellinen koe ovistestillä ja se olikin niin räikeä, että ei räikeämpi varmaan voisi olla..

Ovistesti dpo 16. 😂





Ensiviikolla ajattelin soitella sinne äitiysneuvolaan. Ja tiedän oikeastaan jo meidän neuvolaterveydenhoitajan odottavan soittoa. Hän oli niin positiivinen ja kannustava, kun otin toiseksi nuorimmaisen 2v neuvolassa puheeksi haalean r-testin. Itseä vaan ahdistaa mennä ensiviikon keskiviikkona neurologille ja kysyä, että voinko oikeasti olla rauhassa tämän uuden raskauden kanssa..



Sitten huolettaa tuo nuorimmaisen kääntymättömyys. Hän kun oppisi niin hienosti kääntymään 5.8. Nyt ei mene kunnolla edes kyljelle. Positiivista on se, että hän on alkanut ottaa jaloistansa kiinni ja pyörimään selälleen kellonsuuntasesti ympyrää. Eli siirtelee jalkoja reippasti. Lisäksi vähän niin kun laittaa sylissä painoa jaloille. Hän on vaan aika lötkö, eli tietyllainen jäykyys lopahtaa siinä kohtaa kun hänet nostaa syliin. Kädet lähtee helposti harhailemaan taakse ja edelleen tavaroista kiinni ottaminen on hänelle haastavaa.



Herra kurdi lähti kahden vanhemman lapsen kanssa sieneen. Saan siis rauhassa imuroida ja luututa lattian. Huomenna tuo meidän esikoinen täyttää 5 vuotta!