Vieläkin yhtenä pallona 💪🤰

Eikö sitä yleensä sanota, että rv 39+0 alkava viikko on yleensä viimeinen?

Edelleen sisälläni on n.7-8kg ylimääräistä. Lääkärin puheista huolimatta edelleen palloilen tämän mahan kanssa plussapallona.

 Aamulla herra Kurdi näytti kuinka iso tämä plussa pallo on ja kyseli voisiko meille vielä tulla kuudes (hän haluaisi vielä yhden ja tähän olen sanonut ”sinä pidät huolen siitä ettei tule!”). Viimeisetkin supistus olot kaikkosi viime raskausviikon loppupuolella. Kumma kyllä uskon, että lyllerrän rv 39+6 neuvola käynnille. Vaikka kovasti uskoikin neuvola th, että se voisi olla vauva käynti. Paine ja sähköisku tuntemukset tuolla alakerrassa on ja pysyy, kirkkaan keltaista tulppaa on tullut jo pari viikkoa. Nytkin viime viikonloppuna vanhemmat lapset lähti maamalaan ja olisi ollut hyvä aika lähteä synnärille. Mutta ei. Toukokuun viimeinen viikko miehellä olisi vielä ns. vapaata. Ensimmäinen kesäkuuta hänellä alkaa yritystoiminta ja silloin on jo koko viikko buukattu täyteen puunkaatoja. Hyvällä tuurilla hän kiipee siellä puussa, kun synnytys käynnistyy.. Jos tällä viikolla ei synnytys lähde käynnistymää niin on edessä aikamoista säätöä ison väsymyksen kanssa, puhumattakaan siitä ettei minulla ole hajuakaan mihin laitan kaikki neljä lasta, kun alkaa vauva puskemaan päätä pihalle. Vaikka kovasti miehen kaverin vaimo sanoi, että tulee apuun, on yö tai päivä.

Tässä parin päivän aikana ne supistukset mitkä oli on kadonnut tuhkana tuuleen, vaikka siis välillä saattaa tulla pieniä ennakoivia supistuksia rasituksen jälkeen. Väsymys on aivan järkyttävää ja tuntuu niin kuin olisi heti aamusta juossut maratonin. Toiveikkaana ajattelin, että tämä olisi tullut hieman aikasemmin ulos mutta ilmeisesti tämä oli vain toiveajattelua. Taitaa hyvällä tuurilla mennä hieman ylikin tämä raskaus. Itse asiassa laskeskelin, että oviksen mukaan voisi olla laskettu aika vasta 1.6. Kun ultran mukaan eka laskettu oli 31.5 ja sitten siirettiin vielä np-ultran jälkeen 30.5. Mutta vauvahan sen ajan päättää syntymiselle. Tässä stressissä ihmettelen kyllä suuresti, että vauva syntyisi. Lapset testaa viimeiseen asti kuinka ketterästi tämä mamma juoksee keilapallo haarustassa. Puhumatta siitä hirveästä uhmasta mikä on tässä perheessä päällä.

Nyt on ollut myös tuo herra kurdin kaverin tyttö meillä. Kovasti on halua tulla leikkimään. Itse vain olen ollut aika väsynyt joten ehtona on ollut se ettei riehuta ym. Herra Kurdihan ei kotona ole. Nytkin on ollut auttelemassa kaveriaan. Itseä stressaa koko tämä tilanne ja se, että kuinka ihmeessä saan tämän beben puskettua pihalle.. Vanhimmat lapset odottavat niin kovasti, että millon äiti lähtee sairaalaan. Itse olen vain paniikissa. Joku muu voi ehkä samaistua siihen, että stressiä riittää loppuraskaudessa ja etenkin, jos tuo puoliso on Kurdi. Tuntuu ettei draamalta ja stressiltä voi välttyä. 🤔 Edelleen hieman jännittää kuinka tämä synnytys käynnistyy ja kuinka saan asiat järjestymään siihen mennessä. Nyt siis enää muutama päivä laskettuun.

rv 39. 😍

Ps. Olo on kun valaalla. ✌

Aivokurjettoman fyssari ja rv 38 palloilua! 👣

Tuon aivokurjettoman fyssari oli 15.5. Kaikki oli fyssarin mielestä oikein hyvin. Kaikki menee ikätasoisesti normaalin rajoihin. Neurologille aika on luutavasti n.3kk päästä. Hän on oppinut kävelelemisen hienosti. Ainut missä on hieman erillaisuutta on tasapaino. Mutta sitä pystyy parantamaan harjoittelulla. Lisäksi toinen puoli kropasta on hieman ”jäykähkö”. Herra Kurdi kävi siellä fyssarilla tuon prinsessan kanssa. Itse jäin kotiin vanhempien lasten kanssa. Onneksi omakantaan saa suoraan lausunnot.

Miehen kaveri kysyi yhtenä päivänä, että voinko opettaa hänen vaimoa fileeroimaan lohen. Tokasin vain, että ku löytyy kunnon veitsi, mikä olisi terävä ja fileerointiin tarkoitettu olisi se kunniatehtävä. 🤣 Nyt täytyy kyllä sanoa etten uskalla edes veistä ottaa käteen, koska bebe täällä mahassa liikuttaa päätänsä niin, että meinaa jalat lähtee alta. Luulisi hänen pian ulostautuvan tuolta vatsan suojista.

Kävin taas neuvolassa verenpaineiden mittauksessa viime perjantaina. Oli kyllä neuvola th sitä mieltä, että ne ovat nousseet vain sen takia, koska synnytys lähenee. Pissanäyte oli meinaa ihan puhdas. Tällä hetkellä aloituspainoon tullut 15kg. Tässä vaiheessa raskautta tuosta aivokurjettomasta oli jo 16kg. En toki ota enää stressiä painosta. Syön terveellisesti ja harkitusti. Outoa ajatella, että rv 38+1 tuo aivokurjeton rinsessa oli jo täällä meidän kanssa. Hassua ajatella, että kuinka ”valmis” tuon ikäinen on. Tämän raskauden uskon kyllä menevän rv 39+ viikoille tai minun tuurilla kekkuloitten tämän pallon kanssa vielä siellä laskettunakin. 😂

Herra Kurdi kyselee jokapäivä, että tuntuuko yhtään mitään synnytyksen merkkejä. Pakko vain todeta, että ihan normaaleja supistuksia joita on jo ollut parisen viikkoa. Yllätyn suuresti tämän paineentunteen sijasta, tuntuisikin yksi ”hiki pintaan” supistus. Olen varmaan aika mäntti ennen, kun edes ymmärrän synnytyksen olevan käynnissä. Tulee varmasti sellainen kuuluisa ”ahaa elämys”, että ”ai nämä on NIITÄ supistuksia!”. 🤣 Parina yönä on ollut meinaa supistuksia jotka tuntuu tuolla alaselässä ja alavatsassa. Tukalia ja vihlovia. Eli ns. ennakoivia kiusankappaleita.

Rv 38. 👣❤

Ne sukulaiset..

Tiedättehän kuinka mukavaa on, kun on isovanhemmat olemassa? Meillä tosissaan tuo aivokurjeton tuli kipeäksi ja tästä mainitsin sekä omalle äidille sekä mummolleni. Pari päivää tästä sain kuulla kuinka vastuuton ja huono äiti olen, kun en rytisten vienytkään häntä oikopäätä lääkäriin. Soitin yhtenä aamuna pääterveyskeskukseen ja sieltä akuuttivastaanoton lääkäri otti yhteyttä tunnin päästä. Tämä lääkäri oli tuttu omalta terveysasemalta ja oli vahvasti sitä mieltä ettei kyse ole ainakaan koronasta. Mainitsin myös korvatulehduksesta mikä hänellä viimekuussa oli. Mutta sanoi ettei mikään oire viittaa siihen. Eli kyse on varmasti ja vahvasti vain kuumeviruksesta. Jota on tällä hetkellä liikkeellä myöskin koronan lisäksi. Rauhallisin mielin voi kuulemma seurailla tilannetta vielä muutaman päivää. Tietysti jos tilanne muuttuu huonompaan suuntaan niin siinä tapauksessa suoraan yhteydenotto terveysasemalle. Kotonahan ollaan oltu eli siihen nyt ei muutoksia tule. Hyvin tuo pikkuinen paranikin taudista, vaikka sitkeessä oli. Muut lapset säästyivätkin taudilta.

Herra Kurdi tuskin tulee kesken päivän kotiin, kun synnytys käynnistyy. Hänellä on taas ns. työmoodi päällä.. Tästä ollaan aika useasti keskusteltu. Usein hän unohtaa sen, että myös täällä kotona on elämää. Kun tuolla aivokurjettomalla nousi kuume huomasin ettei kaapissa ollut yhtään kuumelääkettä. No, minä sitten reippaana lähdin tallustamaan huomattuani ettei herra Kurdi vastaa puhelimeen (tämähän olisi mukava huomata siinä kohtaa, kun synnytys käynnistyisi). Lisäksi se puhelimeen vastaaminen on aika rajoittunuttta myös vapaa-ajalla. Olisin yhtenä päivänä pyytänyt häntä hakemaan tullessaan kotiin kaupasta maitoa. Taas lopputulos oli se, että minä itse lähdin tallustelemaan kauppaan. Ahdistaa ajatus siitä, että synnytys käynnistyy ja joudun lähtemään sairaalaan kovissa kivuissa. Vielä enemmän ahdistaa se, että vauva syntyisi kotiin herra Kurdin huolimattomuuden takia. Toki saan naapurista herra Kurdin kaverin vaimon lasten kanssa tähän siksi aikaa, jos tulee kiire ja herra Kurdi ei vastaa puhelimeen tai hänellä kestää tulla kotiin.

Mutta tämäpä se ongelma myös osaksi on, kun en halua turhaan mennä sairaalaan. Eikä todellakaan kiinnosta kokeilla kotisynnytystä.

Vanhimmat lapset tuskin ymmärtää sitä miksi äitiin sattuu, vaikka tämä onkin jo viides lapsi perheessä. Aikaisemmin he ovat olleet sen verran pieniä ettei heidän ole tarvinnut kokea sitä synnyttämistä. Aivokurjettoman synnytys hoidettiin alusta loppuun sairaalassa niin tämä on lapsille uusi tilanne. Kaikkein paras olisi, jos supistukset alkaisivat yöllä. Saisin rauhassa tuskailla alkusupistusten yli ennen sairaalaan siirtymistä. Mutta nähtäväksi jää..

Herra Kurdin siskon tyttö täytti 28.4, 1-vuoden. Kovasti myös Turkista on tullut kyselyitä uuden pienen murusen syntymästä. Herra Kurdin sisko oli kovin kärsimätön ja kyseli jo millon pikkuinen syntyy. Ajattelin kyllä ilmoittavani hänelle, kun synnytys käynnistyy.

Vanha tuttu otti myös yhteyttä. Itseasissa sama, joka ilmoitti raskaudestaan sillon, kun sain kemiallisen raskauden. Nyt hän ilmoitti odottavansa toista. Tyhmänä kerroin odottavani viidettä. Onnitteluja ei sadellut vaan puhelimen toisesta päästä kuului ”täh, viides. Eiks riittäis jo?!” Tämähän on parasta viihdettä johtuen siitä, että hän tosissaan on myöskin raskaana ja kyse ei hänellä ole esikoisesta. Minulla ei itsellä tulisi mieleenkään arvostella toisen lapsilukua. Edelleen tuntuu ettei ole normaalia se, että perheessä on enemmän lapsia, kun kaksi. Ainuat ketkä tietää raskaudesta on hyvät kaverit ja perhe. Herra Kurdi ei ole kertonut, kun sellaisille ihmisille joille hän pystyy kertomaan, jos jotain menee vikaan ja tämä on ihan hyvä asia. Ystävissä on siis sellaisia joiden puolisoita herra Kurdin keverit on. Muut saavat sitten selville, kun vauva on täällä. En todella jaksa käydä läpi sitä miksi olen raskaana ja odotan viidettä. Luulen, että häntä ärsytti se että minun laskettu aika on jo tässä kuussa ja hänen vasta talvella. Enkä ole ilmoittanut hänelle raskaudestani.

Rv 37.

Nyt onkin viikkoja täydet 37 ja vähän päälle. Eli nyt saa pikkuinen tulla, kun haluaa. Neuvolassa oli kaikki hyvin, paitsi alapaine oli hieman korkeampi ku normaalisti. Luulen kyllä sen johtuvan lähestyvästä synnytyksestä. 🤔 Ja taas oli th:n mukaan tullut painoa liikaa yhden viikon aikana. Sf-mitta menee tasaisesti keskikäyrällä.

Tuo meidän rinsessa on oppinut seistä. Lisäksi on alkanut ottamaan askelia. Jalat on vain vähän tönköt. Mutta eilenkin käveli olohuoneesta keittiöön. 👣❤

Näin hienosti minä seison! 👣❤

Korona kriiseilyä 😱

Siis ihan näin aluksi täytyy sanoa, että sen kuuluisan sikainfluenssa episodin jälkeen kuvittelin ettei tarvitsisi mieltää enää tällasta paniikkia. Mutta nyt, kun on omia lapsia ja viides murunen mahassa niin iskee väkisinkin pienoinen kriisi.

Itsellä siis tällä hetkellä suu täynnä aftoja ja kurkku kipeänä. Lapset saivat jonkinlaisen flunssan taas tuossa viikko sitten päiväkodista. Ja tietenkin koko perhe sen tässä pikkuhiljaa sairastaa läpi. Meillä siis lapsilla nenät vuosi. Kuumetta ei ollut kenelläkään ja yskä kesti pari päivää. Tuo kuopus tekee mukavasti hampaita samalla. Eli ihan normi flunssaa luultavasti. Toki kotona ollaan hengailtu, kun ei tässä muutenkaan ole menoja ollut. Ovat siis lapset saaneet paranneltua itsensä rauhassa.

Mukavasti tuli uusi aika sinne pelkopolillekkin 17.3 klo 13.00. Jonne joudun mennä bussilla. Nyt on onneksi hyvä tilanne siinä, että saan oman äitini hoitamaan lapsia tuon äitiyspoli käynnin ajaksi. Hieman kutkuttaa, että olisiko mitään muuta vaihtoehtoa kun bussi. Mutta valitettavasti ei taida olla. Aamulla täytyisi ensin mennä äitiysneuvolaan.. Herra Kurdi on työssä joten se tarkoittaa sitä, että joudun raahautua kahden nuorinmaisen kanssa aamulla neuvolaan. Omalla tuurillani bussitkaan ei kulje ja joudun perumaan TAAS pelkopoli käynnin. Toki tässä pitää ottaa korona aika vakavasti ja meidän perheessä on jo parisen viikkoa noudatettukin varovaisuutta.

Mutta tämä maha on plompsahtanut vihdoin viime päivien aikana. Siellä mamman pieni köllii. Kovasti hikotellaan ja möyritään. Supistaa kohtalaisesti ja välillä yöllä kesken unien havahtuu selässä jomottaviin supistuksiin. Iso sisarrukset odottaa niin malttamattomana tulevaa pikkusisarrusta. 👣

Siinä tuo vauvamasu ”töröttää”. 🤰❤
Tuleva isoveikka kuuntelee kuuluuko sieltä mahasta vauvan ääniä. 😂

Sairastelua

Nämä pari tai oikeastaan kolme viikkoa on ollut aika raskaita. Lapset ovat olleet kipeänä vuorotellen. Ensin sairastu toisiksi vanhin, sitten vanhin ja toisiksinuorin. Tietenkin minä sain saman taudin ja myös tuo nuorimmainen. Toisiksi vanhimmalla oli sitkeä korvatulehdus (tarvitsi kaksi antibioottikuuria) ja silmätulehdus. Vanhimmalla onneksi vain silmätulehdus. Ja toisiksi nuorimmaisella korvatulehdus. Nuorimmaisella korva- ja silmätulehdus. Ja minulla erittäin paha silmätulehdus (kävin lääkärissä huuhdetua tovin silmiäni, mutta tollon lääkäri sanoi ettei tipoille ollut tarvetta. Itse tiesin ettei tämä ole lääkäriltä hyvä päätös! Pari pv tämän jälkeen silmät turposivat umpeen ja kipu silmissä oli järkyttävä. Lääkäri oli muutenkin omituinen ja vähätteli kaikkea. (Taisi sukunimi taas olla esteenä hänelle normaaliin hoitoon.) Sain omalta terveysasemalta vihdoin lääkkeet ja oli lääkäri tuohtunut, koska tämä lääkäri ei ollut edes kirjannut koko käyntiä! Ja kihisin kamalasta kiukusta. Lisäksi poskiontelotkin tulehtuivat niin ettei pystynyt tekemään normaaleita arkiaskareita. No nyt alkaa onneksi vointi paranemaan. Toki jokasella on vieläkin räkää röörit täynnä. Ja herra Kurdilla hirveä miesflunssa.



Meillä tuo nuorin rinsessa on alkanut päristelemään. Ja kovasti tehdään fysioterapia harjoituksia. Hän on kyllä sellainen pieni pippuri. Sylissä ollessa pitäisi koko ajan pomputella. Hiljaa hyvää tulee!



Sain ensimmäistä kertaa sykkeet kuuluviin rv 8+1. Ja toisen kerran rv 8+5. Aika pienihän hän on. Hukkuu sydänäänet aika lailla vielä tuonne kohdun suhinoihin ja istukan taakse. Tämän viikon lopussa täydet viikot ovatkin jo kaksinumeroiset. Tänään on meinaa tasan rv 9+3. Todella nopeasti tämä aika on mennyt. Ja toivon tietysti, että saan nauttia jatkossakin raskaudesta. Kävin rv 8+3 neuvolassa. Aika nopeasti tuo neuvola oli taputeltu. Kaikki edellisten raskauksien tiedot olivat tuoreena neuvolan tietokannoissa. Käytiin läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä. Muistutti myös tulevasta sokerirasituksesta. Tälläkin kertaa joudun kaksi kertaa rasitukseen (ellei radi diagnoosi napsahda jo ensimmäisellä kerralla).  Paino oli 72,6kg. Painoindeksi 24. Eli normaali. Nyt tässä raskaudessa paino on alempana, kun viime raskauden alussa. Pahoinvointia on vahtelevasti päivän aikaa. Herra Kurdi ravistelee useasti päätä, koska hänen tekee pahaa. Ja ihmettelee tietysti välillä sitä, että kuinka kovasti voi erinnäiset hajut ja ruoat yököttää. Kaikista pahin haju on tupakan löyhkä. Herra Kurdi vetäsee sen pari askillista yhden vuorokauden aikana..



Tällä viikolla Herra Kurdi sai ammatiitutkinto todistuksensa. Hän on ammatiltaan metsäenergian tuottaja. Hyvän todistuksen hän oli itselleen opiskellut. Siellä oli vain ”hyvä” ja ”kiitettävä” kohtia. Aika hyvin ihmiseltä, joka on opiskellut muulla kiellellä ku omalla äidinkielellään. Tässä kohtaa voin ylpeänä tokaista ”Minun mies!” 💖