Kuukautislevyn testaus

Itse en ollut kuulkut mitään kuukautislevystä, mutta sitten aloin etsimään netistä kestosuojia ja tämä kuukautislevy tuli esille.. Siispä laitoin kuukautislevyn testaukseen.

Vuotopäivä 1:
Aamulla sängystä ylös ja vessaan. Nopeasti tulee selväksi, että kuukautiset on alkaneet. Nopeasti varmistuskeittäminen levylle ja asennus puuhiin. Asennus sujuu yllättävän nopeasti ja menee paikalleen sujuvasti. Käyn välillä päivän mittaan tyhjentämässä levyä ja uskallaudun jopa lenkille sen kanssa. Olo on kuin tuolla sisällä ei olisi mitään. Eli kuukautislevy on hyvin piilossa eikä edes tunnu. Kokona levyssä on ”L”.

Vuotopäivä 2:
Yöksi laitoin siteen. Ihan vain sen takia, että ajatus levystä nukkuessa puistattaa. Keitin levyn eilen illalla ja kastoin sitä hieman ennen asennusta. Taas se sujahti mukavasti paikoilleen (taas käytössä koko ”L”). Tärkeintä levyssä on varmistaa se, että levyn etuosa nojaa varmasti häpyluuhun. Kivut ovat huipussaan alavatsalla. Tämä päivä tulee olemaan varmasti ensimmäinen runsas vuotopäivä. Joudun siis tarkistamaan muutaman kertaa päivän aikana vuotoa ja putsaamaan levyn. Suu hymyssä laiton ihan pienen suojan (yleensä käytän, jos valkovuoto on runsasta) pikkareihin. Mutta jo aamulla kahvitellessa huomaan tyytyväisyyden tunteen, koska se jatkuva veren hulahtelu on poissa. Ihan best! Puolilta päivin käyn vessassa ja tyhjennän levyn samalla (verta on niin paljon, että kädet, levy ja pönttö ui verestä). Siinä sitte kiitin mielessäni kuukautislevyä ja otin kuvan pöntöstä muistoksi.. Tätä veri esitystä katsoessa totesin vain, että ilman tätä levyä olisin joutunut istua pöntöllä useaan otteeseen jotta side ei olisi uinut yli parin tunnin aikana. Ei kun levyn putsaus ja levy takaisin paikoilleen. Asennus sujuu jo sujuvasti. Levyhän hakee aika hyvin oman asennon asentaessa, mutta se että muistaa varmistaa levyn etupuolen olevan häpyluun kohdilla.. Levy laskeutuu liikkuessa hieman alaspäin, joten luutavasti oikean kokoinen ja merkkinen levy löytyy ihan vain kokeilemalla. Itsellä kohdunsuun korkeus vaihtelee ihan vuorokauden ja päivän mukaan.

Vuotopäivä 3:

Asennan edelleen koon ”L”. Aamulla ei oikeastaan valunut verta niin paljon kun edellisenä päivänä mutta kyllä sitä sitten kuitenkin ihan kiitettävästi tuli kuitenkin. Tänään oli menoa joten tyhjensin kuukautislevyn ennen lähtöä. Huomaan poistaessa, että kannattaa suunnata ylöspäin veto ja laittaessa suunnata työntö ylöspäin. Voihan anatomia sentään!

Vuotopäivä 4:
Aamulla katselin tilannetta ja totesin, että yllätyksenä sain kuukautislevystä ”S”:n käyttöön. Myös tämän pienemmän levyn asennus kävi kädenkäänteessä. Ilmeisesti tuo runsas vuoto aiheutti tämän, että tänään vuoto oli lähinnä ns.putsausta. Koko päivä meni todella nopeasti ja kävin taas lenkillä. Illemalla kävin saunassa ja oli mukava huomata kuinka sujuvasti tämäkin päivä meni kuukautislevyn kanssa. Puhdistin siis levyn vain kerran päivällä ja illalla laitoin pienen kestositeen housuihin yöksi.


Vuotopäivä 5:
Oliko nämä kuukautiset tässä? Aamulla pyyhittäessä vain haalean rusehtavaa vuotoa. Jätän levyn kaappiin ja laitan vain pienen hennon siteen pikkareihin. (Yleensä kun menkat loppuvat näin tulee parin päivän päästä ihan pieni ”loppu” hulahdus rusehtavaa vanhaa verta)

Yhteenvetona tästä testauksesta voin sanoa, että suosittelen kuukautislevyä kaikille. Opin asentamaan levyn nopeasti. Kärsin kuivista limakalvoista ja kuukautislevy vei ärsytyksen tunteen pois kuukautisten aikana limakalvoilta kokonaan. Näitä lähtee ainakin itselläni lisätilaukseen muutamisen kappaletta.

Lisätietona:
Kuukautislevyt on helppo steriloida kattilassa, kupissa mikrossa tai esim.netistä saa tilaamalla ihan sterilointiastioita kuukautiskupeille ja levyille.

Itsellä oli käytössä:
”Kuukautislevy Hento: 2kpl, S & L, lila & pinkki + 2kpl säilytyskotelo”

Lue lisää täältä



(Kuvassa näkyy ”L” ja ”S” kokoisen kuukautislevyn kokoero)

Blogi löytyy myös ig:stä:

Olemme Blogit.fi:ssä:

Syksy 🍁

Sieltä se syksy tuli..

Ajattelin kertovani teille tällä kertaa mm.hormoonikierukasta ja millasena olen sen käytön kokenu ja ylipäätänsä elämästä tällä hetkellä.

Minulle hormoonikierukka asennettiin 8/2024, eli jälkitarkastuksen jälkeen. Itse asentaminen tuntui lähinnä epämielyttävältä (kierukka piti itse ensin reseptillä hakea apteekista, mutta terveyskeskukselta olisi löytynyt kierukka varalta). Lisäksi ennen asennusta ohjattiin ottamaan särkylääkettä.

Itsellä on ollut nämä kaikki oireet..

Asennuksen aluksi lääkäri kysyi haluanko puudutuksen (jotain suihketta, jota käytetään usein myös synnytyksen jäkeen paikkojen tarkastamiseen). Itse en kyllä huomannut vaikutusta ja tuo aine kirveli lähinnä inhottavasti. Ensin lääkäri mittasi kohdunpohjan ja tämä tuntui todella inhottavalta. Sitten hän vasta laittoi kierukan sisään ja kierukka vapautettiin ns.asettimesta. Verta tuli aika paljon ja huomasin jo tällön alavatsassa menkkamaista kramppaamista kipuilua. Tämä kramppimainen kipu helpottui oikeastaan parin viikon jälkeen hetkeksi ja veren tiputtelu on jatkunut tuosta asti. Lisäksi alavatsaan liittyvää kipuilua on ollut oikeastaan jatkuvasti. Huomasin asennuksen jälkeen vatsan turvotuksen lisääntyneen. Tiputtelua on viikottain ja ainakin itsellä se tuntuu epämielyttävältä. Puhumatta niistä krampeista. Ainut ”positiivinen” asia on se, että kuukautiset ovat niukentuneet. Kivut ovat kuitenkin ihan yhtä epämukavat ja hieman pettynyt olen siihen, että itsellä kuukautiset eivät ole jääneet pois (väli on vain pidentynyt). Lisäksi rinnat kipeytyvät melkein jatkuvasti ja imettäminen tuntuu vaikealta. Kierukka on ollut nyt vuoden minulla ja mietin vakavasti mitä tämän kanssa teen. Mielialanmuutokset ovat aika vahvat ja ärtyneisyys on lisääntynyt huomattavasti. Itsellä lisäksi ”halut” ovat vähentyneet olemattomiin.

Olen vältellyt kierukan asentamista ja täytyy sanoa, että kadun sen asennuttamista. Enkä voi ainakaan itselleni sitä suositella..

Niihin muihin kuulumisiin.. Syysloma on alkamassa ja nyt itse asiassa kävi niin, että 10-vuotta vanhat rattaat hajosivat. Sain kuitenkin nopealla aikataululla uudet. Hintaa näillä oli 80€!

Kyseessä Carenan rattaat.

Syysloma on alkamassa lapsilla ja odottelen tässä josko saisi grillikatoksen valmiiksi.

Arki on aika samanlaista, kun ennenkin ja oikeastaan mitään uutta ei ole tapahtunut.

Aivokurjettomalla sujuu eskari mallikaasti ja on yllättänyt opettajan/minut. Seuraavaksi aletaankin miettimään hänen koulua ym. Siihen kuuluu myös yhteistä kokousta mm.neuropsykologin kanssa.

Löydät blogin myös ig:stä:

Olemme Blogit.fi:ssä:

Alkanut vuosi 2025 kuulumisia..

Sieltähän se vuosi 2025 alkoi ja Tammikuukin on melkein jo taputeltu valmiiksi.

Meillähän oli aivokurjettomalla tutkimuksia tuossa Marraskuun lopussa ja Tammikuun puolessa välissä (neuropsykologi, toiminta – ja puheterapeutti. Lisäksi neurologin perustutkimukset). Siitä olen tällä hetkellä tyytyväinen, että neurologin käynnistä tuli ihan paperit myös päiväkodille.

Mitä nyt sitten neurologin tutkimuksissa selvisi..

Tämä diagnoosi on siis ollut hänellä syntymästä asti.

Aivokurjettomalla on on tutkimusten mukaan tarvetta erityiseen tukeen ja hänellä havaittiin laaja-alaista kehityksellistä häiriötä. Hänellä on myös tietynlaista mukismia, eli tilannekohtaista puhumattomuutta. Erityisesti muutos- ja siirtymätilanteissa on tärkeää seurata myös tätä asiaa. Mikäli tilannekohtainen puhumattomuus korostuisi uudelleen, on tärkeää hakea asiaan apua.
Lisäksi koulun alkaessa hänelle suositellaan pientä ryhmää. Yleisopetuksen tavoitteista selviämistä on tärkeää seurata tarkasti ja tarvittaessa ottaa käyttöön oppimisen erityiset painoalueet. Oppiaineita on tärkeää yksilöllistää, jos yleisopetuksen tavoitteista selviäminen ei ole mahdollista oppimisen erityisillä painoalueilla.

Hänelle siis tuli uusi diagnoosikoodi terveystietoihin.

Aivokurjettomalla on välillä hieman oma mieli asioissa ja näihin vaikuttaa ihan hänen oma mielensä. Eli se kuinka hänen oma mieli toimii tilanteissa. Hän ei useinkaan osaa sanottaa omia tuntemuksiaan ja toimii hyvinkin nopeasti joissain tilanteissa (näihin siis vaikuttaa väsymys, nälkä ja yleinen vointi). Yleensä hän on kuitenkin reipas ja aurinkoinen itsensä. Hänhän täyttää ihan kohta 6-vuotta!

Sitten tämä meidän 9kk:den ikäinen mini muru. Hänhän teki hirveällä raivolla neljä hammasta. Hän oppi myös liikkumaan lattialla niin, että peruuttaa joka suuntaan (myös sinne sohvan alle ja osaa myös vetää itseään eteenpäin käsillä..).

Arki sujuu tällä hetkellä hyvin ja rauhallisesti. Migreenikohtauksia minulla tulee ihan viikottain, mutta niihin lääkäri suunnittelee jonkin näköistä jatkuvaa hoitoa.. Sitä odottaessa siis.

Teen täällä hieman suunnitelmia ihan omaa tulevaisuutta ajatellen ja mietin mitä sitä oikein alkaisi tekemään.

Löydät meidät ig:stä:

Voit tallentaa blogin suoraan:

Ensimmäiset viikot #7

Kuten ehkä moni teistä lukijoista tietää.. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa on hyvinki pitkälti tutustumista.


Meillä tämä mini on jo 6 viikon ikäinen. Ensimmäisinä päivänä tuli jo selväksi hänen temperamenttisyys ja kovaäänisyys. Ensimmäiset viikot ovatkin menneet imettäessä. Ihmetyksenä on tullut se, että tämä mini on ollut hyvin huono nukkumaan rattaissa. Ja etenkin imemisen tarve on ollut suurta. Yöt hän nukkuu kahdella syötöllä, joten yöllä saa hyvin nukuttua koko perhe.

Tämä mini on kuitenkin tehnyt hyvää työtä ja tilannut maitoa oikein urakalla (tulvii, tulvii).. Hän nukkuu päivisin ehkä n.20 min nokoset kolme kertaa päivässä. Muuten hän viihtyy rinnalla tankkaamassa. Minulle imetyksen onnistuminen ei ole ollut olleenkaan selvää. Meinaa 1-4 lapsen imetykset ovat menneet ihan alusta asti tietämättömyyden takia huonosti ja onnistuminen mennyt pieleen. Vitosen ja kutosen imetys onnistui täydellisesti ja molempia tuli imetettyä taaperoikää pidemmälle. Näyttäisi nyt myös imetyksen sujuvan hyvin.

Hän sai flunssan ollessaan n. 4 viikkoa. Onneksi keittosuolaliuos ja räänimijä auttoi. Tällöin viihtyi lähinnä sylissä..

Palatakseni rattaissa nukkumiseen..
Lähinnä rinnalla olo on tässäkin se avainsana. Hän on oikeastaan ainut lapsista, joka ei viihdy rattaissa tässä iässä. Hän vain huutaa ja sylissä ollessa  rauhoittuu (rattaiden työntäminen ja imettäminen samalla.. Ei ole helppoa).  Kantoliinassa suostuu olla onneksi hetken aikaa. (Ruoan laiton verran)

Kuuden viikon ikäinen vauva katsoo jo tarkkaan ja alkaa seurailemaan kasvoja. Lisäksi hän saattaa saada ns.rintaraivareita, koska hän on häkeltynyt uudesta imutaidosta (vauva on hokannut voivansa itse määrätä imemistä, koska imurefleksi vähenee). Tähän auttaa ainakin meillä ympäristön hiljentäminen ja ihan vain tauko imettämisestä. (Vauva unohtaa raivoamisen ja alkaa imemään omatoimisesti). Lisäksi hän kovasti kuuntelee puhetta, joten joskus höpöttäminenkin saa huomion raivoamisesta muualle. Suurin asia tällä hetkellä kuitenkin on kärsivällisyys.

Meidän mini on oppinut myös juttelemaan ja hymyilemään.
Kävimme kuuden viikon lääkärineuvolassa ja Sampo-lääkäri kehui tätä pientä hyvin täpäkäksi.. Kasvu on ollut myös tasaista. Painoa oli 4500g (synt. 3238g) ja pituutta 56cm (synt. 51cm).

Sain käytyä myös jälkitarkastuksessa. Siinä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Sain taas kehuja vatsalihaksista ja palautumisesta. Mielialat ovat pysyneet hyvin tasaisena. Enkä päässyyt edes synnytyksen jälkeen nauttimaan itkukohtauksista. Eli palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.

Toivon voivani nauttia tästä palautumisesta juosten syksymmällä!

Löydät meidät myös ig:stä:

Ja blogit.fi:stä:

Synnytys #7

Niinhän siinä kävi, että meidän pieni syntyi ennen laskettua ja painoi syntyessä hyvinkin neuvola th:n arvion mukaisesti.

Meillä lapset ovat syntyneet rv 39+5-40+1 aikana. Tämä meidän mini päätti kuitenkin syntyä jo rv 38+3. Laskettu aika oli siis 16.5.2024.

Viimeinen kuva mahasta 3.5.2024.

Kertomus hyvin lyhyt ja ytimekäs..

Olin kärsinyt kolmen vrk ajan aina samaan aikaan alkavista supistuksista ja lisäksi turvotus oli ilmestynyt hirveän nälän kanssa. Limatulppaa alkoi myös valumaan supistusten myötä.


Perjantaina 3.5 supistukset muuttuivat ja se sai minut soittamaan synnytyssairaalaan. Menin sairaalaan 4.5 klo 00.30 jollon kätilön tutkiessa tilanne oli kanavaa hieman jäljellä (0,5cm) ja auki 2,5cm. Tällön supistukset alkoivat samalla käyrillä ollessa säännöllistyä n. 4min välein tuleviksi (ilmeisesti kätilön tutkimus sai asiat etenemään). Sirryin seuranta huoneeseen ja supistusväli lyheni 2min. Supistukset alkoivat olemaan ns. ilokaasu väliä ja pyysin kätilön vielä tutkimaan n. 40min seurantaan siirtymisen jälkeen. Olinkin 5cm auki ja kanava oli hävinnyt. Siirryin siis tämän jälkeen saliin. Siellä otin supistuksia vastaan ilokaasun avulla ja nopeasti supistukset muuttui yhä kivuliaammiksi. Tuntui ettei niissä ollut enää ollenkaan taukoa. Pyysin puudutteen n. Klo 4 ja valmistelut aloitettiin.  Sain spinaali-epiduraali yhdistelmän ja olin n.6-7cm auki. Vanhaan tapaan tämä sai taas asiat etenemään niin, että vauva tuli alemmas ja kalvorakko pullotti. Mutta en ollut kuitenkaan avautunut kun n.7cm.

Sain vielä epiduraaliannoksen ja viimestä annosta laittaessa tuli taas tuttu kipu takapuoleen. Toiselle kyljelle kääntyessä se sitten tapahtui.. Ensin tuli kamala paine ja sitten kuului poks. Eli vedet posahti pitkin poikin sänkyä. Tämä ei suinkaan loppunut tähän vaan kätilö laittoi pikana hanskat käteen ja totesi, että antaa mennä vaan.. Ponnista. Eli rävähdin viimeiset sentit salamana auki vesien mentyä. Ponnistaminen alkoi siis 3min jälkeen vesien mentyä. Vauva syntyi vihreän lapsiveden ja kinan ympäröimänä klo. 6.07. Hän sai täydet pisteet ja istukka syntyi (istukan paino oli 570g, eli normaalin kokoinen) 7min vauvan jälkeen. Vauvan mitat oli 3238g, 51cm ja pää 35,5cm. Pieni mutta hyvinkin pippurinen vauva.


Temperamenttia löytyy ja voin todeta, että hänelle maito maistuu! Imetys lähti hyvin käyntiin (tätä taas jännitin).
Sairaalasta päästiin pois klo 18 jälkeen 5.5. Sairaalassa oltiin siis 1,5vrk.


Synnytys oli kokemuksena hyvä, mutta edelleen olen ihmeissäni siitä, että meidän mini syntyi jo tollon ja synnytyksen loppu meni noin nopeasti.

Tällä sitä siis haistellaan vauvan tuoksua ja totutellaan tähän arkeen seitsämän lapsen kanssa!

Löydät meidät ig:stä:

Olemme myös blogit.fi:ssä: