Nuori 29v nainen, ja kurdi-mies 32v. Perheeseen kuuluu lisäksi 9v poika, 8v tyttö ja 6v vanha poika. Lisäksi perheeseen syntyi 3/19 pieni aivokurjeton (corpus callosum agnesia, ACC) ja isoilla aivokammioilla varustettu prinsessa. Blogissa on mahdollisuus tutustua kultuurin tuomiin eroihin, ja eri elämäntilanteiden tuomiin haasteisiin. Perheeseen syntyi tyttö 6.6.2020, eli aivokurjettomasta prinsessasta tuli isosisko.. 9/2022 syntyi perheeseen poika. Blogissa pääset lukemaan kuulumisia pienestä aivokurjettomasta prinsessasta, vauvasta ja muista perheen sisaruksista. Uusin tulokas syntyi 5/24. (Leivonta blogi löytyy osoitteesta – https://elamaa-kurdiperheessa.webnode.fi/)
Kuten ehkä moni teistä lukijoista tietää.. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa on hyvinki pitkälti tutustumista.
Meillä tämä mini on jo 6 viikon ikäinen. Ensimmäisinä päivänä tuli jo selväksi hänen temperamenttisyys ja kovaäänisyys. Ensimmäiset viikot ovatkin menneet imettäessä. Ihmetyksenä on tullut se, että tämä mini on ollut hyvin huono nukkumaan rattaissa. Ja etenkin imemisen tarve on ollut suurta. Yöt hän nukkuu kahdella syötöllä, joten yöllä saa hyvin nukuttua koko perhe.
Tämä mini on kuitenkin tehnyt hyvää työtä ja tilannut maitoa oikein urakalla (tulvii, tulvii).. Hän nukkuu päivisin ehkä n.20 min nokoset kolme kertaa päivässä. Muuten hän viihtyy rinnalla tankkaamassa. Minulle imetyksen onnistuminen ei ole ollut olleenkaan selvää. Meinaa 1-4 lapsen imetykset ovat menneet ihan alusta asti tietämättömyyden takia huonosti ja onnistuminen mennyt pieleen. Vitosen ja kutosen imetys onnistui täydellisesti ja molempia tuli imetettyä taaperoikää pidemmälle. Näyttäisi nyt myös imetyksen sujuvan hyvin.
Hän sai flunssan ollessaan n. 4 viikkoa. Onneksi keittosuolaliuos ja räänimijä auttoi. Tällöin viihtyi lähinnä sylissä..
Palatakseni rattaissa nukkumiseen.. Lähinnä rinnalla olo on tässäkin se avainsana. Hän on oikeastaan ainut lapsista, joka ei viihdy rattaissa tässä iässä. Hän vain huutaa ja sylissä ollessa rauhoittuu (rattaiden työntäminen ja imettäminen samalla.. Ei ole helppoa). Kantoliinassa suostuu olla onneksi hetken aikaa. (Ruoan laiton verran)
Kuuden viikon ikäinen vauva katsoo jo tarkkaan ja alkaa seurailemaan kasvoja. Lisäksi hän saattaa saada ns.rintaraivareita, koska hän on häkeltynyt uudesta imutaidosta (vauva on hokannut voivansa itse määrätä imemistä, koska imurefleksi vähenee). Tähän auttaa ainakin meillä ympäristön hiljentäminen ja ihan vain tauko imettämisestä. (Vauva unohtaa raivoamisen ja alkaa imemään omatoimisesti). Lisäksi hän kovasti kuuntelee puhetta, joten joskus höpöttäminenkin saa huomion raivoamisesta muualle. Suurin asia tällä hetkellä kuitenkin on kärsivällisyys.
Meidän mini on oppinut myös juttelemaan ja hymyilemään. Kävimme kuuden viikon lääkärineuvolassa ja Sampo-lääkäri kehui tätä pientä hyvin täpäkäksi.. Kasvu on ollut myös tasaista. Painoa oli 4500g (synt. 3238g) ja pituutta 56cm (synt. 51cm).
Sain käytyä myös jälkitarkastuksessa. Siinä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Sain taas kehuja vatsalihaksista ja palautumisesta. Mielialat ovat pysyneet hyvin tasaisena. Enkä päässyyt edes synnytyksen jälkeen nauttimaan itkukohtauksista. Eli palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Toivon voivani nauttia tästä palautumisesta juosten syksymmällä!
Niinhän siinä kävi, että meidän pieni syntyi ennen laskettua ja painoi syntyessä hyvinkin neuvola th:n arvion mukaisesti.
Meillä lapset ovat syntyneet rv 39+5-40+1 aikana. Tämä meidän mini päätti kuitenkin syntyä jo rv 38+3. Laskettu aika oli siis 16.5.2024.
Viimeinen kuva mahasta 3.5.2024.
Kertomus hyvin lyhyt ja ytimekäs..
Olin kärsinyt kolmen vrk ajan aina samaan aikaan alkavista supistuksista ja lisäksi turvotus oli ilmestynyt hirveän nälän kanssa. Limatulppaa alkoi myös valumaan supistusten myötä.
Perjantaina 3.5 supistukset muuttuivat ja se sai minut soittamaan synnytyssairaalaan. Menin sairaalaan 4.5 klo 00.30 jollon kätilön tutkiessa tilanne oli kanavaa hieman jäljellä (0,5cm) ja auki 2,5cm. Tällön supistukset alkoivat samalla käyrillä ollessa säännöllistyä n. 4min välein tuleviksi (ilmeisesti kätilön tutkimus sai asiat etenemään). Sirryin seuranta huoneeseen ja supistusväli lyheni 2min. Supistukset alkoivat olemaan ns. ilokaasu väliä ja pyysin kätilön vielä tutkimaan n. 40min seurantaan siirtymisen jälkeen. Olinkin 5cm auki ja kanava oli hävinnyt. Siirryin siis tämän jälkeen saliin. Siellä otin supistuksia vastaan ilokaasun avulla ja nopeasti supistukset muuttui yhä kivuliaammiksi. Tuntui ettei niissä ollut enää ollenkaan taukoa. Pyysin puudutteen n. Klo 4 ja valmistelut aloitettiin. Sain spinaali-epiduraali yhdistelmän ja olin n.6-7cm auki. Vanhaan tapaan tämä sai taas asiat etenemään niin, että vauva tuli alemmas ja kalvorakko pullotti. Mutta en ollut kuitenkaan avautunut kun n.7cm.
Sain vielä epiduraaliannoksen ja viimestä annosta laittaessa tuli taas tuttu kipu takapuoleen. Toiselle kyljelle kääntyessä se sitten tapahtui.. Ensin tuli kamala paine ja sitten kuului poks. Eli vedet posahti pitkin poikin sänkyä. Tämä ei suinkaan loppunut tähän vaan kätilö laittoi pikana hanskat käteen ja totesi, että antaa mennä vaan.. Ponnista. Eli rävähdin viimeiset sentit salamana auki vesien mentyä. Ponnistaminen alkoi siis 3min jälkeen vesien mentyä. Vauva syntyi vihreän lapsiveden ja kinan ympäröimänä klo. 6.07. Hän sai täydet pisteet ja istukka syntyi (istukan paino oli 570g, eli normaalin kokoinen) 7min vauvan jälkeen. Vauvan mitat oli 3238g, 51cm ja pää 35,5cm. Pieni mutta hyvinkin pippurinen vauva.
Temperamenttia löytyy ja voin todeta, että hänelle maito maistuu! Imetys lähti hyvin käyntiin (tätä taas jännitin). Sairaalasta päästiin pois klo 18 jälkeen 5.5. Sairaalassa oltiin siis 1,5vrk.
Synnytys oli kokemuksena hyvä, mutta edelleen olen ihmeissäni siitä, että meidän mini syntyi jo tollon ja synnytyksen loppu meni noin nopeasti.
Tällä sitä siis haistellaan vauvan tuoksua ja totutellaan tähän arkeen seitsämän lapsen kanssa!
Siellä oli uteliaita kyselyitä raskauden ajan painonnoususta edellisissä raskauksissa. Ajattelin siis kertovani kuinka paljon edellisissä raskauksissa painoa on tullu.
Nyt seitsämännessä raskaudessa paino ekassa neuvolassa 71,6kg ja rv 34+ nakki ja makkara lääkärineuvolassa 72,3kg. Odotettavissa on, että paino nousee taas ihan lopussa. Herkuttelut oon siis jättäny ihan minimiin tässä raskaudessa ja lähinnä keskittynyt terveellisiin kotiruokiin. Asiaa helpottaa toki mun tämän hetkiset mieliteot..
Kontrolli sf-mitasta ja minun painosta, 32+1 (edelliset arvot suluissa, rv 29+0):
Oireista pakko kerrottava sen verran, että raskausviikolla 32 alkoi rinnat kirjaimellisesti vuotamaan. Aivan siis älyttömästi.. Itse hieman ihmettelin taas kuinka tämä nyt näinkin aikasin alkoi. Mutta tämä on ihan normaalia.. Samoihin aikoihin sairastin taas oikein mukavan vatsataudin. Vatsatauti meni onneksi nopeasti ohi. Mielitekona on ollut mm. mämmi, pasta ja kaikki makea (mitä ihmettä). En kuitenkaan ole oikeastaan antanu periksi mieliteoille, kuin vain yhtenä päivänä viikossa, koska todistetusti keho alkaisi turhaan turpoamaan (lähinnä nesteestä). Edelleen kelpaa maitorahka, mehukeitto, salaatit ja kasvisnugetit. Liikun kuitenkin aika paljon ja sen mukaan olen joutunu sitte syömäänkin.
Ja sitte tietenki ne lääkärin tekemät tutkimukset rv 34+5, (suluissa rv 16+5 lääkäri käynti):
Sf-mitta oli 30cm, eli oli kasvanut ja meni ala- ja keskikäyrän välissä. Kuulemma sopusuhtainen vauva tulossa (ei iso, eikä pieni). Hänen pään paikkaa vielä kontrolloidaan, koska nyt hän oli kyllä pää alaspäin. Mutta.. Pää ei ollut ihan keskilinjassa ja keikkui korkeuksissa. Jos siis ajattelee, että vauvan pään pitäisi olla klo 12, niin nyt se oli klo 13.. Supistukset oli siis kypsytelly kohdunsuuta ja siitäkin syystä minun pitää olla tarkkana vauvan pään asennosta. Ilmeisesti parin vk päästä lääkäri sanoi, että pään asennon voisi vielä tarkistaa ultralla. Varmasti vauva korjaa asentoansa, koska nyt hän oli muutenki ihmeellisessä mytyssä. Eikä myöskään ole kiinnittynyt.
Sain onneksi hommattua vauvalle kaiken tarvittavan (myös isosisarrukselle oman sängyn) ja nyt voikin hyvällä mielellä keskittyä tähän arkeen. Jatkossa neuvoloita onkin parin viikon välein ja synnytys lähestyy kovaa vauhtia. Teiltä kyselinkin haluetteko nähdä klippejä synnytyksestä ja päivityksiä. Teen toki vielä myös blogin puolelle synnytyskertomuksen, mutta ig:ssä on mahdollisuus nähdä enemmän mm. päivityksiä tarinoissa synnytyksestä ja pienen ns.koostevideon synnytyksen vaiheista (Tämä siis vinkiksi teille lukioille).
Kokonaisvaltaisesti ajateltuna siis viikot ovat menneet hirveän nopeasti. Väliinhän mahtui myös ns.kriittiset viikot. Eli viikot jollon saatiin tietää aivokurjettoman poikkeamasta. Nythän rakenneultran teki ihan erikoislääkäri ja tämä toi turvaa juurikin näille viikoille ja sille, että näistä loppuviikoista osaa jopa nauttia ja vauvalla on kaikki hyvin tuolla mahassa. Tuntuu kyllä hassulta sanoa ihmisille, että ensikuussa meidän pieni syntyy. Hänestähän tulee ihan väkisinkin Toukokuun lapsi. Siitä olen kyllä onnellinen, että olen ymmärtänyt varautua tarpeeksi ajoissa vauvan tuloon. Tosin sairaalakassi menee taas ihan viimeisille viikoille, koska sinne tehtävät hankinnat (lähinnä eväät..) eivät saa mennä pilalle. En tiedä olenko tässäkin asiassa hieman hassu, mutta haluan varautua myös siihen sairaalaan jäämiseen.
Täällä mennään jo 30 raskausviikolla ja raskauden viimeisellä kolmanneksella!
Fiilikset oikeastaan vaihtuu päivittäin. Henkisesti olen jo hyvin valmistunu synnytykseen ja odotan oikeastaan synnytystä. Edelleen kuitenkin jännittää, että kerkiinkö sinne sairaalaan tarpeeksi ajoissa, koska koti/autossa synnyttäminen ei oikein kuulu suunnitelmiin.. Lisäksi meidän neuvola th mainitsi, että 19 raskaana olevalla (normaalisti on ollut ehkä 9 synnyttäjää/kk) on täällä medän kylällä laskettu aika Toukokuussa.. Kieltämättä ei huvittaisi synnyttää autoon sen takia, että ei pääse Hyvinkäälle synnyttämään. Ja täytyy sanoa, että jos lähden tyhmänä sairaalaan niissä järkyttävissä synnytyspoltoissa (huom! Ne olivat nimenomaan hirveitä polttoja joita tuli n.2h ennen, kun vauva oli maailmassa).. En tiedä pystynkö edes olla autossa ilman huutoa ja itkua. Lisäksi jos vedet ovat menneet on kahdessa viimeisessä raskaudessa vauvat olleet ulkona 30min vesien menon jälkeen. Oikeastaan hyvä merkki minulla on napakat supistukset, jotka tosissaan tulevat minulla hyvin epäsäännöllisesti, mutta silti tietyllä tapaa sännöllisesti. Ja kipu on ollut erittäin polttavaa ja tuntunut juurikin tuolla kohdunsuulla. Eli voisi sanoa, että mitä alemmas kipu siirtyy sitä lähempänä vauvan syntymä on. Lisäksi suoli on alkanut tyhjentymään ensimmäisistä tiheämmistä supistuksista.
Rv 24+ sokerirasituksen tulokset oli oikein hyvät (suluissa vielä rv 15+, arvot) : 0h: 4,9 (4,6), 1h: 7,5 (6,5) ja 2h: 5,8 (4,7): mmol/l. Eli tässä raskaudessa ei raskausdiabetesta ole! Siispä voin toivoa polikliinistä synnytystä (toki jos tämä ei onnistu, niin asia on ok..)
Viitearvot raskausdiabeteksessa.
Kävin muuten neuvolassa (7 viikkoa edellisestä neuvolasta) ja seuraava käynti onkin loppuraskauden lääkäri.
Uudet arvot siis alhaalla, 29+0 (edelliset arvot suluissa, rv 22+0):
Paino oli laskenut. Tuntuu jotenkin hassulta. Sillä muissa raskauksissa olen painanut jo tässä vaiheessa raskautta yli 80kg.. Neuvola th hieman ihmetteli, että miten tuo paino nyt noin on laskenut. Totesin vain, että olen syönyt aivan samalla lailla kuin ennenkin. Olin myös viime neuvolassa hieman kuivahtanut johtuen influenssasta toipumisesta. Ja sain vielä tuon viimesen neuvolan jälkeen noron (mietinkin joudunko lähtemään ottamaan nestettä tipan kautta). Eli ilmeisesti myös kroppa tasaa nesteitä omalla tavalla. Olen meinaa huomannut, että paino saattaa vaihdella syömisen mukaan 2-5kg.. Lähinnä siis, jos unohdan juoda nestettä tarpeeksi syömisen yhteydessä. Välillä nestettä kiertyy enemmän ja sillon huomaa vaa’an lukeman menevän ylös ja alas. Eli välillä paino saattaa olla plussalla ja sitten taas laskee..
Se mistä hieman itse huolestuin oli alakäyrillä menevä sf-mitta. Tässä vaiheessa mitta on muissa raskauksissa ollut yli 27cm.. Minullahan on muista mennyt mitta ainakin keskikäyrillä tai hieman sen yläpuolella. Nythän se mitta oli siis notkahtanut alaspäin. Oikeastaan se mitä tapahtuu nyt on painosta kontrolli ja sf-mitasta ylimääräinen kontrolli ennen loppuraskauden lääkärissä käyntiä. Toivon tosissaan, että tuo notkahdus on väärä hälytys..
Vauva edelleen pyörii tuolla mahassa, kun ropelli ja juuri nyt voisin kuvitella synnyttäväni myös perätilassa tulevan vauvan alakautta.. Sinänsä jännä kuinka itsevarmasti oma pää kääntyy näissä asioissa, kun ennen varmaan olisin kieltäytynyt kokonaan synnyttämästä, jos vauva tulisi ulos jalat/pylly edellä. Lääkäri vielä varmistaa tarjonnan antiikin aikaisella ultralla lääkärineuvolassa (meidän neuvolassa on tosissaan historian aikainen ultrauslaite.. ).
Oma ruokavalioni koostuu terveellisistä ruoka-aineista. Ruokahimot ovat: uunikasvikset, leipäjuusto (juustoleipä), omena (rubinola) ja kasvisnugetit tex mex mausteella. Välillä kanaa tai broileria. Juon lähinnä vettä joka ruoan yhteydessä ja kerran/pari päivässä kupin kahvia. Välillä menee myös niitä herkkuja.. Närästys vain vaivaa todella kovana ja saa syömisen jälkeen hirveän poltteen aikaiseksi.
Huomaan myös sukkien varresta, että kroppa selvästi varastoi nestettä. Tämä näkyy lähinnä illalla vaatteita vaihtaessa. Kävelen edelleen säännöllisesti. Ainut mikä on alkanut häiritä kävelyä on liitoskivut. Repivä kipu tuntuu lähinnä vatsan sivuilla ja edes tukivyö ei tähän auta..
Raskausoireista voin siis sanoa:
-Unettomuus (nykyisin herään yöllä ja unen saaminen taas kestää)
– Jatkuva pissahätä (mini painaa suoraan virtsarakkoon..)
– Närästys (oikeastaan lääkkeestä huolimatta närästys tuntuu mukavasti kurkussa polttavana tunteena, joka tulee ja menee..)
– Itkuherkkyys (alkoi oikeastaan rv 25+ ja loppua ei näy..)
– Liitoskivut (vatsan sivuilla)
– Lämpötiloihin voimakas reagointi (kuuma vai kylmä, vuorotellen)
– Supistukset (nämä alkoi rv 25+, ja tuntuvat lähinnä inhottavilta)
– Turvotus (nilkat ja sormet keräävät nestettä..)
– Ihon kutina ja kuivuminen (oikeastaan iho kuivuu ja tietenkin tästä johtuen kutisee, otettiin myös labrat ettei ole mm. raskaushepatoosia..)
– vuotavat ikenet (yök mikä vaiva.. Hymyä huuleen vain!)
– ummetus ja peräpukamat (kiva olisi saada pukamat pois ennen synnytystä.. Jotta ne voi sitte tulla takaisin heti synnytyksen jälkeen..)
Minuun iski ilmeisesti jonkinlainen pesänrakennus vimma, koska vauvalla on jo suurimmaksi osaksi vaatteet valmiina (vain muutama potkupuku, myssy, tumput ja sukat puuttuu).
Lisäksi tilasin vauvalle turvakaukalon ja sängyn. Turvakaukalon hankinta oli tiedossa, mutta vauvan sängyn hankinta tuli ihan yht’äkkiä mieleen, kun seurasin tätä meidän taaperon menoa ja meininkiä. Miellän siis sängyn turvallisemmaksi. Lisäksi hankin sellaisen sängyn johon menee äitiyspakkauksen patja ja on liikutettava. Eli siinä on pienet pyörät jaloissa. Helpottaa siis myös mm.sitä, että voin ottaa sängyn mukaan vaikka keittiöön, vessaan tai olohuoneeseen.
Sairaalakassin sisältöä myös hieman katselin, koska yleensä olen senkin asian jättänyt viime tippaan.. Eli siihen sisältöön pitää vielä tehdä muutamia hankintoja (lähinnä ne eväät, koska pitää varautua, jos polikliininen synnytys ei onnistukaan..) ja vauvalla ei ole vielä mm.vaippoja hankittuna ym. Mutta nämä ajattelin hankkia sitten neuvolalääkäri käynnin jälkeen. Eli seuraava päivitys tulee kontrollikäynnin ja neuvolalääkärikäynnin jälkeen.
Muistathan seurata blogia instassa, siellä näet enemmän meidän arkea ja pääset myös seuraamaan aktiivisemmin raskautta. Pyydä rohkeasti seuraajaksi ja, jos haluat seurata raskaus juttua pyydä päästä ”läheiset kaverit” listalle:
Aloin jo pelkäämään rakenneultraa viikkoa ennen. Pientä jännitystä lisäsi myös tämän toisen puoliskon selän välilevynpullistuma (hän sai aja neurokirurgille samalle päivälle klo 16).
Voin todella pahoin koko ultra aamun ja tärisin koko automatkan ajan.
Sikiötutkimusklinikalla en kerinnyt kauaa odottamaan, vaan pääsin hieman ennen aikaa sisälle (n.10min). Siellähän olikin sama tuttu lääkäri (Stefanovic), kun edellisellä ultraus kerralla. Kyseessä oli siis erikoislääkärin ultraus, joten rakenteet hän kävi todella tarkasti läpi. (Edellisestä rakenneultrauksesta voit käydä lukemassa täältä).
Nythän oli siis asia niin, että en olisi halunnut tietää vauva sukupuolta. En kuitenkaan kerinyt tätä sanoa vaan heti anturin koskettua vatsalle lävähti sukupuoli ruudulle. Tähän sitten lääkäri sanoikin, että ”no, nyt on myöhäistä kysyä, että kiinnostaako sukupuoli, hupsista, sorry. Hän kyllä päätti teidän puolesta. Sitä paitsi nekin rakenteet näkyy olevan kunnossa” (taisi tarkoittaa virtsarakkoa ym). Meillähän on jo kolme tyttöä ja kolme poikaa talossa, eli tästä syystä en välttämätä olisi sitä halunnut tietää. Mutta sen verran voin taas sanoa, että ei osunut omat veikkaukset oikeaan. Istukka sijaitsi taas laajasti etuseinämässä (tämän tiesinkin jo, koska takaseinämä istukkaa minulla ei ole ollut kun vain yhdessä raskaudessa) ja vauvan liikkeet tuntuu juurikin u-kirjaimen muotoisesti ihan alhaalla ja kyljissä.
Ultraus kesti ehkä sen 20min, mutta tietysti ammattitaito paistoi taas koko ultrauksen ajan. Lisäksi hän kertoi koko ajan mitä katsoi ja näytti ultrauksen aikana kaikki rakenteet. Hän myös luetteli kaikki rakenteet läpi ja tarkisti huolellisesti mittaukset. Hän kehui erinomaisesti täytettyä neuvolakorttia, koska hänen ei tarvinnut erikseen etsiä mitään tietoja koneelta. Kaikki mitat vastasivat hyvin viikkoja ja sikiön paino oli n.377g (neuvolakortissa taas lukee 340g ja omakannssa 377g). Eli ilmeisesti rakenteilta terve mini sieltä olisi toukokuussa tulossa (tämähän selvii sitten, kun hän syntyy).
Selvisi myös tämän toisen puoliskon selkäleikkaus aika ja sehän olikin heti samalla viikolla.. Eli nopeasti pääsi leikkaukseen (2.1 neurokirurgi käynti ja 4.1 leikkaus). Toipuminenkin alkoi hänellä hyvin. Mitä nyt koko perhettä vaivannut influenssa iski häneenkin.. Mutta hyvin vähällä päästiin. Oikeastaan minun vastuulla on nyt sitten kaikki, koska hän ei saa kumartua ja raskaat mm. Puiden ja kauppakassien kanto on hänellä kielletty. Sairasloma hänelle on merkattu Tammikuun loppuun asti.
Neuvolaa sain siirrettyä sairasteluiden takia eteenpäin (lähinnä minun sairastumisen takia). Normaalisti siis neuvola olisi ollut lähellä rakenneultraa (en tiedä miksi.. Koska tuo raskausviikko 23 on järkevämpi.)⁸ Vai oliko edes neuvola th katsonut oikein viikot aikaa merkatessa, koska neuvolan puhelinpalvelun th oli hieman ihmeissään ajasta (rv 21+0). En tiedä, koska sanoin hänelle ettei mielellään neuvolaa samalle viikolle, kun lapsilla on loma ja tuo aikahan olisi ollut muutenkin liian aikainen. Eli hyvään aikaan sairastuin.. Sain meinaa papereita äitiysavustukseen ym. hakemuksiin liittyen ja lähetteen sokerirasitukseen rv 24-26. Rasitukseen aionkin mennä heti, kun sinne pääsee ja itse asiassa varasinkin jo ajan. Painosta sain taas ihmettelyä, että kun on laskenut. Ei kuulemma pitäisi laskea näin paljon. Sanoinkin etten sairastaessa juurikaan syönyt (oikeasti.. Kuka pystyy kipeänä syömään?). Ja jo ennen tätä sairastelua kaikki ruoka oikeastaan ällötti (ällöttää edelleen). Paino laski siis luutavasti jo ennen sairastumista. Väkisin siis söin ihan sen takia, että oma pahaolo ei ainakaan pahenisi. Instagramin puolella siis mietinkin pahoinvointia ja painon putoamista. Itsehän olisin hyvinkin tyytyväinen, jos paino hieman nousisi. Niinhän sen kuuluisi tehdä. Mutta syöminen pahoinvoinnin kanssa on hankalaa. Enkä ainakaan vielä ole löytänyt sopivaa lääkettä raskauspahoinvointiin. Mutta viimeksi pahoinvointi helpotti vähäksi aikaa juuri ennen toista sokerirasitusta ja palasi sitten ihan viimeisillä viikoilla. Eikä sillon nälästä tuntunut tulevan loppua. Aloitin sillon närästyslääkkeen ja se auttoi myös äklötyksen tunteeseen. Luulen siis, että se on myös edessä tässä raskaudessa ja pitää vaan antaa periksi. Minulle tehtiin kaikki tutkimukset hieman huvittavasti, koska mini dude nukahti juuri ennen neuvolaan saapumista. Eli kannoin hänet huoneeseen tutkimuspöydälle nukkumaan. Th mm.kuunteli vauvan sydänäänet ja otti sf-mitan lattialla, koska mini dude valtasi koko tutkimispöydän itselleen. Hän heräsi vasta, kun aloin pukemaan hänelle ulkovaatteita neuvolasta lähtiessä.
Kävin neuvolassa rv 22+0, eli raskausviikolla 23 (Edellisen neuvolan tulokset suluissa, rv 15+5)
Paino 70,8kg (72,2kg) Verenpaine 107/79(103/74) Vauvan syke 150+ (160) Sf-mitta 18cm (Sf-mittaa ei vielä otettu) Hb oli 133 (alussa 134, eli ei ollut laskenut juuri yhtään)
Herra Kurdille, kun kerroin mm. Painosta ym. niin hän tietenki sanoi ”sitä minä sinulle sanoin, että sinun pitää syödä. Ettei meidän vauva kuole”. Niin kuin neuvola th sanoikin, että vauva ottaa kyllä omansa. Mutta tietenkin yritän saada syötyä! Seuraava neuvola onkin vasta rv 30 (hyvässä lykyssä pääsen sokerirasituksen jälkeen hakemaan sokerimittaria ym. Raskausviikolla 26).
Siispä odotan innoissani seuraavaa sokerirasitusta ja kuinka sekaisin mahtaa olla sokerit tällä kerralla..
