Rakenneultra #7

Rakenneultra oli hyvin mielenkiintoinen..

Aloin jo pelkäämään rakenneultraa viikkoa ennen. Pientä jännitystä lisäsi myös tämän toisen puoliskon selän välilevynpullistuma (hän sai aja neurokirurgille samalle päivälle klo 16).

Voin todella pahoin koko ultra aamun ja tärisin koko automatkan ajan.

Sikiötutkimusklinikalla en kerinnyt kauaa odottamaan, vaan pääsin hieman ennen aikaa sisälle (n.10min). Siellähän olikin sama tuttu lääkäri (Stefanovic), kun edellisellä ultraus kerralla. Kyseessä oli siis erikoislääkärin ultraus, joten rakenteet hän kävi todella tarkasti läpi. (Edellisestä rakenneultrauksesta voit käydä lukemassa täältä).

Nythän oli siis asia niin, että en olisi halunnut tietää vauva sukupuolta. En kuitenkaan kerinyt tätä sanoa vaan heti anturin koskettua vatsalle lävähti sukupuoli ruudulle. Tähän sitten lääkäri sanoikin, että ”no, nyt on myöhäistä kysyä, että kiinnostaako sukupuoli, hupsista, sorry. Hän kyllä päätti teidän puolesta. Sitä paitsi nekin rakenteet näkyy olevan kunnossa” (taisi tarkoittaa virtsarakkoa ym). Meillähän on jo kolme tyttöä ja kolme poikaa talossa, eli tästä syystä en välttämätä olisi sitä halunnut tietää. Mutta sen verran voin taas sanoa, että ei osunut omat veikkaukset oikeaan. Istukka sijaitsi taas laajasti etuseinämässä (tämän tiesinkin jo, koska takaseinämä istukkaa minulla ei ole ollut kun vain yhdessä raskaudessa) ja vauvan liikkeet tuntuu juurikin u-kirjaimen muotoisesti ihan alhaalla ja kyljissä.

Ultraus kesti ehkä sen 20min, mutta tietysti ammattitaito paistoi taas koko ultrauksen ajan. Lisäksi hän kertoi koko ajan mitä katsoi ja näytti ultrauksen aikana kaikki rakenteet.
Hän myös luetteli kaikki rakenteet läpi ja tarkisti huolellisesti mittaukset. Hän kehui erinomaisesti täytettyä neuvolakorttia, koska hänen ei tarvinnut erikseen etsiä mitään tietoja koneelta. Kaikki mitat vastasivat hyvin viikkoja ja sikiön paino oli n.377g (neuvolakortissa taas lukee 340g ja omakannssa 377g). Eli ilmeisesti rakenteilta terve mini sieltä olisi toukokuussa tulossa (tämähän selvii sitten, kun hän syntyy).

Selvisi myös tämän toisen puoliskon selkäleikkaus aika ja sehän olikin heti samalla viikolla.. Eli nopeasti pääsi leikkaukseen (2.1 neurokirurgi käynti ja 4.1 leikkaus). Toipuminenkin alkoi hänellä hyvin. Mitä nyt koko perhettä vaivannut influenssa iski häneenkin.. Mutta hyvin vähällä päästiin. Oikeastaan minun vastuulla on nyt sitten kaikki, koska hän ei saa kumartua ja raskaat mm. Puiden ja kauppakassien kanto on hänellä kielletty. Sairasloma hänelle on merkattu Tammikuun loppuun asti.

Neuvolaa sain siirrettyä sairasteluiden takia eteenpäin (lähinnä minun sairastumisen takia).  Normaalisti siis neuvola olisi ollut lähellä rakenneultraa (en tiedä miksi.. Koska tuo raskausviikko 23 on järkevämpi.)⁸ Vai oliko edes neuvola th katsonut oikein viikot aikaa merkatessa, koska neuvolan puhelinpalvelun th oli hieman ihmeissään ajasta (rv 21+0). En tiedä, koska sanoin hänelle ettei mielellään neuvolaa samalle viikolle, kun lapsilla on loma ja tuo aikahan olisi ollut muutenkin liian aikainen. Eli hyvään aikaan sairastuin.. Sain meinaa papereita äitiysavustukseen ym. hakemuksiin liittyen ja lähetteen sokerirasitukseen rv 24-26. Rasitukseen aionkin mennä heti, kun sinne pääsee ja itse asiassa varasinkin jo ajan. Painosta sain taas ihmettelyä, että kun on laskenut. Ei kuulemma pitäisi laskea näin paljon. Sanoinkin etten sairastaessa juurikaan syönyt (oikeasti.. Kuka pystyy kipeänä syömään?). Ja jo ennen tätä sairastelua kaikki ruoka oikeastaan ällötti (ällöttää edelleen). Paino laski siis luutavasti jo ennen sairastumista. Väkisin siis söin ihan sen takia, että oma pahaolo ei ainakaan pahenisi. Instagramin puolella siis mietinkin pahoinvointia ja painon putoamista. Itsehän olisin hyvinkin tyytyväinen, jos paino hieman nousisi. Niinhän sen kuuluisi tehdä. Mutta syöminen pahoinvoinnin kanssa on hankalaa. Enkä ainakaan vielä ole löytänyt sopivaa lääkettä raskauspahoinvointiin. Mutta viimeksi pahoinvointi helpotti vähäksi aikaa juuri ennen toista sokerirasitusta ja palasi sitten ihan viimeisillä viikoilla. Eikä sillon nälästä tuntunut tulevan loppua. Aloitin sillon närästyslääkkeen ja se auttoi myös äklötyksen tunteeseen. Luulen siis, että se on myös edessä tässä raskaudessa ja pitää vaan antaa periksi. Minulle tehtiin kaikki tutkimukset hieman huvittavasti, koska mini dude nukahti juuri ennen neuvolaan saapumista. Eli kannoin hänet huoneeseen tutkimuspöydälle nukkumaan. Th mm.kuunteli vauvan sydänäänet ja otti sf-mitan lattialla, koska mini dude valtasi koko tutkimispöydän itselleen. Hän heräsi vasta, kun aloin pukemaan hänelle ulkovaatteita neuvolasta lähtiessä.

Kävin neuvolassa rv 22+0, eli raskausviikolla 23 (Edellisen neuvolan tulokset suluissa,
rv 15+5)

Paino 70,8kg (72,2kg)
Verenpaine 107/79(103/74)
Vauvan syke 150+ (160)
Sf-mitta 18cm (Sf-mittaa ei vielä otettu)
Hb oli 133 (alussa 134, eli ei ollut laskenut juuri yhtään)

Herra Kurdille, kun kerroin mm. Painosta ym. niin hän tietenki sanoi ”sitä minä sinulle sanoin, että sinun pitää syödä. Ettei meidän vauva kuole”. Niin kuin neuvola th sanoikin, että vauva ottaa kyllä omansa. Mutta tietenkin yritän saada syötyä!
Seuraava neuvola onkin vasta rv 30 (hyvässä lykyssä pääsen sokerirasituksen jälkeen hakemaan sokerimittaria ym. Raskausviikolla 26).

Siispä odotan innoissani seuraavaa sokerirasitusta ja kuinka sekaisin mahtaa olla sokerit tällä kerralla..

Löydät blogin ig:stä:

Blogi on myös blogit.fi:stä:

Kohta puoliväli häämöttää!

Tässä sitä mennään jo raskausviikolla 18!
Voitteko uskoa?


Kävin sokerirasituksessa raskausviikolla 16. Siellä arvot olivat ihan ok. Ajattelin saavani arvot itselleni, mutta ilmeisesti näin ei enää ole.. Neuvolalääkäri sanoi, että arvot on täydelliset. Niinhän ne oli viimeraskaudessakin näillä viikoilla..

Masu rv 17+

Neuvolassa lääkäri oli raskausviikolla 17.
Paino oli ottanut pienehkön nousun (n.600g, 4 viikon aikana eli 150g/vk)..
Nythän on meinaa niin, että paino ei saisi nousta samalla lailla, kun viime raskaudessa. Se meinaa alkoi viime raskaudessa nousta kuin ohjus konsanaan. Mutta radi diagnoosin jälkeen se laskikin ja pahoinvoinnin saattelemana taisi olla paino +2kg synnyttämään mennessä. Viimeksi radi diagnosoitiin raskausviikon 26 rasituksessa. Uskoisin myös tässä raskaudessa diagnoosin tulevan samoilla viikoilla.

Nyt lääkäri määräsi pahoinvointiin lääkkeet ja närästykseen reseptilääkkeen.

(Edellisen neuvolan tulokset suluissa)
Paino  72,2kg (71,6kg)
Verenpaine 103/74 (112/74)
Vauvan syke 160 (154+)
Sf-mittaa ei vielä otettu

Maha pyöristyy ja voisin jopa väittää, että napa yrittää pullahdella eteenpäin.
Neuvolalääkäri sanoikin, että kohtu on ylempänä ja vauva myös hengailee ihan kohdun yläosassa.

Vauvan liikkeet tuntuvat tuossa edessä ja ovat hieman vahvistuneet. Enemmän ne liikkeet tuntuvat maatessa ja etenkin sillon, kun yrittää alkaa nukkumaan.

Treenit ovat vähentyneet lähinnä nivusissa olevien kipujen vuoksi. Onneksi kävely vielä onnistuu ja nyt ajattelin aloittaa uinnin uudestaan. Liikkuminen on nykyisin minulle paras keino käsitellä ahdistusta. Lisäksi voin paremmin, kun liikun.

Piti muuten sanoa, että meillä on tämän 2022 syntyneen minin kanssa imetys loppumassa.. Hän ei ole rinnalla enään käynyt ollenkaan. Pienen huudon kanssa ollaan kamppailtu, mutta näin on parempi. Minulla alkoi tulla imettäessä supistuksia, jotka vahvisti sitä, että nyt on aika lopettaa imetys ja antaa kehon levätä ennen seuraavaa imetys rupeamaa. Hieman kieltämättä haikea olo, mutta imetyksen lopettaminen on myös auttanut miniä nukkumaan paremmin yöllä. Eli oikea päätös tässä kohtaa.

Nyt sitten odottelen seuraavaksi sitä rakenneultraa joka onkin heti Tammikuun ensimmäisellä viikolla. Kumpa vain siellä kaikki olisi hyvin. Sukupuolta ei kysytä ollenkaan.

Se saa olla yllätys synnytykseen saakka.

Olemme ig:ssä:

Löydät blogin myös Blogit.fi:stä:

Raskaana 12+ #7

Nythän onkin jo marraskuu!

Kävin tosissaan viimekuun loppupuolella seuloissa. Nykysinhän ne tulokset pitää erikseen soittaa neuvolasta, koska ennenhän ne ovat tulleet suoraan omakantaan näkyviin.

Raskauspahoinvointi tulee ja menee edelleen.. Omasta mielestä se on ehkä vähän helpottunut. (Vatsa näyttää aika samalta, kun viimeraskaudessa tässä vaiheessa.)

Nt-ultra oli ja rv:t piti olla 12+4, mittojen mukaan viikot olivat juuri rv 8 otettujen mittojen mukaiset. Eli 12+4 ja laskettu aika pysyi siis samana (16.5.2024) , mitäkö siellä näkyi?

(Hello! Rv 12+4)

Jännittävintä ultrassa on se hetki ennen ultraukseen pyytämistä.. Nytkin odottamassa oli vanhempia yhdessä. Siellä minä yksin istuin ja ärsytti kuunnella jännittyneitä keskusteluita siitä, että onko siellä vatsassa ketään ja mikähän mahtaa olla vauvan sukupuoli. Ei puhettakaan siitä, että onko kaikki hyvin. Tieto lisää tuskaa ja itsellä se jännitys on lähinnä sellaista vellovaa pelkoa.. Kätilö tokaisi heti ultrauksen aluksi, että nyt on hyvä aloittaa ultraus kun on käynyt tiedot läpi ja sanoikin, että ihana tavata monisynnyttäjä. Hänellä oli kuulemma ollut useampi ensisynnyttäjä ultrattavana sinä päivänä. Kuulemma monisynnyttäjät vain hymyilee ja katsovat ruutua hiljaa. Ensisynnyttäjät odottavat aina tietoa kätilöltä joka asiasta, koska eivät osaa kuvaa tulkita juuri ollenkaan.. Kyseessä oli muuten sama kätilö, joka teki aivokurjettoman rakenneultran. Tästä tulikin juttua, kun hän kyseli aivokurjettoman poikkeamasta (eikä oikeastaan tämä saanut minussa mitään reaktiota aikaiseksi..).

Viimeisiin ultrauksiin poiketen kätilö kysyi, että yrittääkö piilotella sikiön alapuolta, koska monisynnyttäjänä kuulemma saattaisin saada nubin selville vai haittaako, jos sen saa kuvaan.. Sanoinkin että saa näkyä kuvassa. En sitä ala sen enempää tulkitsemaan. Viimeksikin pikku Duden ultrauksessa meni napanuora ja nubit sekaisin. Mietin siis muutenkin, että mahdankohan rakenneultrassa haluta sitä tietää.. Mutta tämä mini oli todella hankalassa asennossa. Pääperämitta oli n.63mm, eli vähän yli 6cm. Toki jalat siihen vielä päälle.. Nt-mitta oli 0,9mm. Eli oikein hyvä. Kuvat olivat lähinnä yläkroppaan sijoittuvia. Hän oli polvet koukussa ja kädet pään vieressä. Hän lähinnä heilutteli päätä koko ultrauksen ajan..

Seulojen tulokset tulivatkin ja down riskiluku oli 1/6459 ja trinosomia 18 riskiluku oli 1/100000. Verikokeet oli ok, eli kaikki hyvin!

Kärsin aivan kamalista mielialanvaihteluista. Tätähän joutuu kuunnella lähinnä tuo toinen puolisko.. Ilahduttavaa on se, että tiuskiminen ja ärsyyntyminen tulee luutavasti muuttumaan itkemiseksi. Unet on myös muuttuneet villeiksi. Alussa tuskin muistin mitä unta olin nähnyt. Mutta nyt.. Edes mielikuvitus ei riitä rajaksi! Voisin sanoa, että yöt menee elokuvia katsellessa. Päivisin kärsin edelleen väsymyksestä, mutta päiväunia en silti pysty nukkumaan.

Hello bebe!

Vanhin poika kertoi sitten mummolle nämä ns. Ilo-uutiset tästä tulevasta pienokaisesta. No. Kuten nyt jo tiesin, niin shokki ja ne ihanat kommentit alkoivat heti. Laittoi myös luurin pojan korvaan.. Kyllä hän asiasta toipuu, mutta ne kysymykset joihin joutusin pojalle vastata oli jotenkin liikaa ”eikö mummo tykkää meistä?”, ”miksi mummo noin sanoi?” ym.

Virallisesti sanotaan, että tässä kohtaa raskautta pitäisi olon alkaa helpottamaan. Se miltä osin sen pitäisi helpottaa onkin aika yksilöllistä. Varasin jo ajan sokerirasitukseen 15+ viikoille. Sikelle soitin myös ja aika rakenneultraan tulee seuraavan viikon aikana. Kaikin puolin olo on ollut hyvinkin vaihteleva ja tämä raskaus tuntuu täysin uudelta kokemukselta..

Rakenneultraus on siis erikoislääketieteen yksikössä aivokurjettoman poikkeaman vuoksi. Tähän on siis oikeus jokaisessa seuraavassa raskaudessa, jos sisarruksella on ollut tämän laatuinen poikkeama. Olen siis jo käynyt rakenneultrauksessa sikellä kahdesta seuraavasta sisarruksesta aivokurjettoman jälkeen. Olen tähän ollut hyvin tyytyväinen!

Jatkossa kirjoittelen omien fiiliksien ja lähinnä pahoinvoinnin mukaan (todellakin toivon, että se helpottuu..).

Löydät blogin ig:stä:

Olemme myös Blogit.fi:ssä:

Kesä virallisesti ohi! 🍁

Niin on taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta.

Tässähän on tapahtunut vaikka mitä, mutta pääkohdat taitaa olla kurdi-vaarin kuolema, Herra kurdin välilevynpullistuma, talon ulkoremontti, kihomadot ja uusi raskaus.

Kurdi-vaari kuoli kesä-heinäkuun vaihteessa.. Jotenkin Herra Kurdille tämä oli iso asia ja se sai myös meidän parisuhteen koetukselle.  Siinä sitten molemmat omilla tahoilla yritettiin asioita käsitellä ja kirjaimellisesti käytiin ääripäässä.. Siihen lisäksi Herra Kurdin pikkuvejen suru ja heidän sukulaisten tukeminen.

Siinä sitten alkoi Herra Kurdilla selkäsäryt. Hänellä on ollut aina välillä selkäkipuja, mutta nyt ne kivut saivat hänet aivan karrelle ja yhtenä aamuna jouduin soittamaan hänelle ambulanssin, koska hän ei päässyt ylös sängystä. Hirveillä suonensisäisillä lääkkeillä hänet kärrättiin ambulanssiin.. Lannerangassa todettiin välilevynpullistumaa ja hetken pähkäilyn jälkeen päädyttiin siihen, että Herra Kurdi menee turkkiin ottamaan puudutteen (sakraalipuudute). Koulut olivat jo alkaneet, joten lasten hoito jäi kokonaan minun vastuulle. Mutta tämä puudute auttoi! Olimme molemmat helpottuneita, koska Herra Kurdi oli todella turhautunut ja minä väsynyt. Herra Kurdi joutuu siis selkäleikkaukseen, mutta kirurgi miettii leikkaustapaa ja ajankohtaa.

Oikeastaan kaiken sotkun keskellä alkoi talon ulkoverhoituksen uusiminen..
Nythän tuo on nätin näköinen, mutta kestoa tällä projektilla oli n. Kaksi kuukautta. Tein ulkoverhoituksen tekijälle joka päivä lounaan (tunnen tästä suurta ylpeyttä!).

Sitten ne ällöttävät kihomadot. Minä huomasin niitä ensin minulla.. Siis pakko tässä vaiheessa kertoa, että yksi mato oli siis eksynyt väärään paikkaan (tästä olen onnellinen, koska saatiin kaikki lääkittyä..), meinaa alushousuihin. Piti vielä informoida omaa äitiäni tästä asiasta. Hirveässä paniikissa siis lähdin Hyvinkäälle apteekkiin. Niitä olikin sitten ainakin kahdella lapsella. Itse en huomanut omassa ulosteessa edes matoja, vaikka yksi minun pikkuhousuissa mönki. Toinen lääkeannos otettiin ohjeiden mukaan. Mutta neuvolaa tulee informoida siitä, että auttaako tuo pyrvin, vai onko kenties tarvetta vahvemmalle lääkkeelle.
Sitten voinkin kirjoittaa tästä viimeisestä aiheesta..

Eli raskaudesta.
Minun kierto on ollut todella epäsäännöllinen ja sekava. Yllätykseksi testi kuitenkin näytti haaleaa viivaa (luulin, että testi oli viallinen..). Viiva vahvistui ja oireita alkoi ilmetä. Nythän sitten on niin, että kävin ultrassa ja tällön mentiin jo viikolla 8. Näillä näkymin laskettu aika olisi 16.5.2024 (kuopus syntyi 16.9.2022). Minulla on ollut jo pahoinvointia yli kolme viikkoa ja tuntuu, että ruoat ja ruoka-aineet on vähentyneet minimiin.. Ennen ruoan syöminen on auttanut, mutta nyt tilanne on kääntynyt toisin päin.. Lisäksi kärsin päänsäryistä ja huimauksesta. Ultrassa näkyi selvä syke ja kätilö käytti ultrakoneen doppleria. Syke kuului nopeana ja vahvana! 

Hello! Pikku nalle raskausviikolla 8.

Kävin myös neuvolassa raskausviikolla 9 ja meidän neuvola th vain totesi, että hän vähän toivoikin jo näkevänsä minut. Tämähän on jo kahdeksas raskaus (yksi kkm 2021) ja seitsämäs tähän asti kehittynyt raskaus. Kaikki oli neuvolassa hyvin ja sain lähetteen mm. Yhdistelmä seuloihin (verikoe rv 10+ ja muut testit).. Nt-ultra on jo varattuna ja se on jo ensikuun alkupuolella.

Toiveita voi laittaa instagramin puolella:

Löydät blogin myös blogit.fi:stä:

Vähän minusta.

Tästä tuli monta pyyntöä tehdä tämä ns.haaste, joten teidän pyynnöstä tein tämän tänne blogin puolelle. Tuli muuten tätä tehdessä hyvinkin teinimäinen olo..

@elamaakuediperheessablogi

No mutta tässä tämä nyt on:

1. Olen käynyt vain ruotsissa, virossa ja turkissa, lisäksi haluaisin päästä käymään myös saksassa, espanjassa, italiassa ja pariisissa (why not?).

2. Minulla on kuusi lasta (sukupuolista viis!)

3. Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa jo 10 vuotta (naimisissa 9 vuotta).

4. Koin keskenmenon syksyllä 2021 (elämäni raskain jakso, myöskin kemiallisia raskauksia on ollut useita.)

5. Kärsin laajasta oppimishäiriöstä (luki -ja oppimishäiriö. Jonkin näköistä dysfaasiaa havaittavissa..)

6. Minulle on diegnosoitu ylä-asteella määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

7. Vihaan turhia höpinöitä! (Siis oikeasti vihaan, turhat höpöttelyt ja juorut vievät turhaa aikaa ahdistavista asioista.. vink, vink)

8. Vihaan seksuaalista määrittelyä. (Haloo, ihmisen latinankielinen nimi on ”homo sapiens”. Itse olen seksuaalisuudeltani ”bi”.. Ketä tämä nyt kiinnosti. Ihmisethän saavat olla mitä juuri sellaisia, kun ovat ja elämme jo 2000 lukua!)

9. Rakastan lyhyitä hiuksia! (Minulla on ollut koko ala-aste ajan lyhyt tukka).

10. Pidän luonnollisuudesta. (En ole käyttänyt meikkiä vuosiin, ainakaan 11 vuoteen.).

11. Liikunta on henkireikäni! (Ennen vihasin kaikkea liikuntaan liittyvää. Nykyisin rakastan sitä.).

12. Minulla on yksi isosisko ja yksi pikkusiskopuoli.

13. En ole joutunut kertaakaan suureen leikkaukseen. (Minulta on joskus leikattu imusolmukkeesta hyvälaatuinen kasvain paikallispuudutuksessa korvan taanta.).

14. Olen viettänyt lapsuuden maaseudulla pellon keskellä. (Kärpäset ja lehmän kakka tuli tutuksi.).

15. Olen pohjimmiltani ystävällinen ja sympaattinen ihminen (tarvittaessa osaan olla aika hirveä. Voin kertoa että elämä opettaa!).

16. Olen asunut neljällä eri paikkakunnalla.

17. Nettikauppa shoppailu on lempi harrastukseni.. (Toinen puolisko hoitaa taas enemmän paikanpäällä shoppailua..).

18. Olen hyvä leipomaan ja se leputtaa hermojani.

19. Minulta löydettiin kohdunkaulasta solumuutoksia 2013. (Elämäni ensimmäisessä papa-kokeessa. Ja minulle tehtiin sähkösilmukkahoito 3/2015. Solumuutokset ovat olleet ainakin nyt väliaikaisesti kurissa. Tosin lääkärin mukaan hoitoja tullaan vielä tekemään ja viimeisenä vaihtoehtona kohtu poistetaan, jos muutokset jatkuvat.)

20. Olen oppinut rakastamaan itseäni paremmin lapsia saatuani.

Löydät blogin myös ig:stä:

Olemme myös blogit.fi:ssä: