Oppimisen vaikeutta..

Minun piti ensin kirjoittaa eri aiheesta, mutta päädyinkin tähän..

Meinaa meidän lasten oppimisen – ja puhevaikeuteen.

Meidän esikoinen oppi aika myöhään kävelemään.. Olisiko hän ollut 1v2kk. Lisäksi puhuminen tuotti hankaluuksia. Päiväkodissa havaittiin myös tarvetta tarkemmille tutkimuksille. Hänellä meinaa epäillään ADD:tä, eli tarkkaavaisuushäiriötä. Olemme pitäneet häntä pienenä vilkkaana, mutta nyt on oikeastaan vasta huomattu, että hänellä on keskittymisessä vaikeuksia. Eskarissa huomattiin tämä sama ominaisuus ja hän pääsikin alkuluokkaan, jossa on avustaja. Hänellä tehtävien teko tapahtuu omassa huoneessa ja eristyksissä muista lapsista. Tällöin hän keskittyy paremmin. Tiedän kyllä itsestäni, että jos en osannut tehdä annettua tehtävää aloin keskittyä muuhun. Hän tekee sitä samaa.
Eli lopettaa tehtävien tekemisen ja tekee muuta.

Sitten. Se puhuminen.. Hän oppi puhumaan vasta lähemmäs 4 vuotiaana. Nyt meidän toinen poika (3v) taitaa olla samassa tilanteessa. Hän ei osaa puhua suomea normaalilla puhekielellä. Hän puhuu ns. huonoa suomea. Hän siis puhuu niin huonosti, että voisi jo sanoa Herra Kurdin osaavan suomea paremmin.. Tässähän on ongelmana se ettei tällä hetkellä täällä meillä päin ole puheterapeuttia. Sain edelliseltä terapeutilta opetusmateriaalia, mutta opettaminen onkin aika haastavaa, koska tunnetusti taustahälyä täältä kotoonta löytyy ja siihen päälle vielä oppimishäiriöinen äiti.. 😂 Mikä katastrofi. Syöpyy mieleen se, että onko minulla oikeus edes olla äiti.. Mutta ilmeisesti on! Oppimiseen voi löytää keinoja ja oppimisenvaikeuden hyväksyminen on vaikeaa lapsellekin. Itse muistan ajatelleen, että mikä minussa on vikana. Hyvin vahvasti kärsin siitä itse. Olen toki oppinut omasta häiriöstäni sen miten voin auttaa lastani oppimaan. Kuinka tukea lapsen oppimista ja kuinka opettaa erilaisia keinoja oppimiseen. Eli kuinka oppimishäiriön kanssa eletään.

Ensiviikolla on keskustelu esikoisen koulu asioissa. Jonne muuten esikoinen pitää ilmoittaa.. Hui! Keskusteluun tulee mukaan opettaja, erityisopettaja ja psykologi.

Oikeastaan mietin kuinka esikoinen sopeutuu koulunkäyntiin. Mahtaako hän selviytyä siitä, että enään ei leikitä koko päivää ja pitäisi keskittyä myös oppimiseen. Kotona pitäisi tehdä myös niitä annettuja tehtäviä. En tiedä onko muilla äideillä samoja ajatuksia, mutta minusta tuntuu todella haikealta. Minun esikoinen menee seuraavaksi kouluun. En tunne olevani valmis mitenkään.. Olisiko äideillekin koulun aloitus kursseja? 🤔

Löydät meidät Instassa nimellä: