Surettaaa ja itkettää, verta..
Hirveä epäluulo kalvaa. Mulla alko muutama päivä sitte kirkas punainen vuoto. Oon siis jotenki ihan tietoisesti välttänyt kiintymystä tähän raskauteen ja nyt ku tätä tuhrua on tullu ni tuntuu siltä, niin ku vaan asentoituu keskenmenoon jo. Neuvolassa vain hymähdeltiin ja ite jotenki menin kokonaan lukkoon puhelun aikana. Sanottiin vain, että jos vuoto runsastuu ja tulee kipuja, niin sillon voi soittaa suoraan naistentautien päivystykseen.
Tuntuu todella pahalta vaan todeta, että pelottaa. Haluaisin uskoa, että vuoto loppuu ja raskaus jatkuu. Mutta en siihen pysty. Minulla on kuulemma ”ehkä” mahdollisuus päästä raskauden keston määritykseen parin viikon päästä, jos ennen sitä oireet ei pahene vuodon osalta. Minullehan tämä neuvola th alkoi pitämään teoriaa siitä kuinka yleisiä keskenmenot ovat ja sanoi, että sille ei voi mitään. Kertoi myös kuinka yleistä on alkuraskauden verenvuodot. Kyseli myös kierrosta ja sanoikin ettei ole hyvä alkaa arvailemaan niitä viikkoja. Ajattelin ensin laittavani omalle th:lle soittopyynnön, mutta en kyllä ole varma onko se jälkevää. Ehkä ei.
Naapurin kurdi rouva kertoi raskaus uutisia. Toki olen onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta, mutta tämä tuli jotenkin niin kökköön aikaan. Hänellä oli kaksi peräkkäistä keskenmenoa rv 7-8. Ensimmäinen keskenmeno oli kevät talvella ja toinen Turkissa kesällä. Toki hänkin sanoi, että ei usko vieläkään, että raskaus jatkuu.. Totesin vain, että ymmärrän TÄYSIN. En alkanut avautumaan verenvuodoistani, koska tuntuu etten halua vaivata häntä asialla.
Tuntuu ettei moni ihminen tajuakkaan kuinka onnekas on, jos selvii ilman keskenmenoja..
Lupaan pitäväni teidät aja tasalla asiassa. Olenkin saanut teiltä paljon ihania viestejä ja tsemppauksia. 💖