Surua naapurissa..

Kävin tosissaan naapurin kurdi rouvalla (ehkä joku Instassa kävi kurkkimassa..) ja siellä ollessa juttua riitti. Hieman surullisia asioita juteltiin tällä kertaan.

Hän halusi puhua omasta keskenmenostaan, mikä tapahtui joulukuussa. Annoin hänelle ihan rauhan asian kertomiseen, ja uskoin hänen pyytäneen minut teelle ihan sen takia, koska asia vaivasi häntä. Hänen keskimmäinen lapsi oli tolloin meillä leikkimässä ja Herra Kurdi mainitsi, että ilmeisesti keskenmenosta on kyse. Naapurin Kurdi Rouva sanoikin sitte, että ”en tiedä, että kerrotiinko sinulle. Mutta sain keskenmenon joulukuussa”. Päässä tulikin sitten sellainen pikakelaus ja pohtiminen, että miten ihmeessä nyt vastataan eri kulttuurissa kasvaneelle ihmiselle.. Mutta joka tapauksessa.. Ilmeisesti osasin ilmaista oikein pahoitteluni. Hän jatkoi sitten siihen, että näki alkion itse ja oli hieman shokissa tämän tapahduttua. Eka oli tullut ulos istukka (pieni viinirypäle..) ja sikiöpussi. Syytti tietenkin itseään ja yhdessä pohdittiin, mikä voisi olla tähän syynä. Ilmeisesti lääkärissä oli vain toivotettu hyvät jatkot ja onnea uuteen yritykseen. Olikohan mahtanut naapurin Kurdi Rouva osata ilmaista suruaan ja kysymyksiä oikein. Sanoin ettei jatkossa hänen tarvitsisi käydä yksin tätä läpi, ja tarvittaessa olen häntä pitämässä kädestä ja tukemassa, jos siltä tuntuu.. Tiedän ettei heidän kulttuurissaan puhuta yleensä tällaisista asioista niin rohkeasti ja joskus asioita jätetään hautumaan omaan päähän. On myös hyvin yleistä, että heidän kulttuurissa miehet eivät osallistu raskauksien ja synnytysten hoitamiseen. Näin oli myös hänen kohdallaan ja hänestä tuntui pahalta ja yksinäiseltä. Hän sanoikin ettei tiedä miten asiaa käsitellä ja tästä asiasta hän ei pystynyt puhumaan hänen miehensä kanssa. Sanoinkin ettei tällaisia asioita saa jättää käsittelemättä ja oli hyvä, että hän puhui minulle asiasta. Itsehän pidättelin kyyneleitä ja huomasin, että samoin teki myös naapurin Kurdi Rouva. Hän mainitsi myös kovat keskenmeno kivut ja ison veri määrän. Lisäksi hän joutui hakemaan vielä supistuksia lisääviä lääkkeitä, koska jostain syystä kaikki ei tullut ulos. Turkissa keskenmenot tutkitaan heti ja tätä naapurin kurdi rouva vähän suri, kun olisi halunnut tietää, että miksi näin tapahtui. Suomessahan vain toistuvat keskenmenot tutkitaan. Hän sanoi myös, että arki tuntuu vaikealta ja raskaalta.

Olen ilmeisesti ihmisenä hyvä kuuntelemaan ja monesti olen se ihminen joka niitä murheita myötäelää. Ehkä kyse on luonteesta, ihmisen tulkinta taidoista, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta.

Käyhän katsomassa meidän arkea myös instagramissa:

@elamaakurdiperheessablogi