Taisinkin jo ig:ssä kertoa, että olin ensimmäisellä neuvolakäynnillä.
Eipä siellä mitään ihmeellistä tapahtunut. Kävimme läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä.
Verikokeisiin menen parin viikon päästä. Np-ultra on 4.3. Ja sokerirasitukseen pitää myös mennä rv 12-16.. Verenpaineita mittailtiin ja hemoglobiini otettiin myös (oli 127). Verenpaineet oli yhtä alhaiset kuin aina.. Toinen neuvolakäynti sijoittuu viikoille 14 ja neuvolalääkäri aika rv 16. Tuntuu jotenkin tympeältä miettiä näitä kaikkia asioita, kun on vain sellainen olo, että raskaus menee kesken. Vaikkei mitään siihen viittaavia oireita olekkaan. Neuvolassa puhuinkin tästä pelosta. Neuvola th sanoikin, että onhan tässä varmasti paljon sulateltavaa. Minulla ei pelko sijoitu vain alkuraskauteen. Pelkään varmasti koko raskauden ajan. Minulla olisi tässä raskaudessa rakenneultra sikiötutkimusklinikalla aivokurjettoman poikkeaman takia. Syy tähän on se, ettei hänen poikkeamalle ole löytynyt syytä. Sikiötutkimusklinikalla on erikoislääkäri ultraamassa. Ja ajatellaan, että mahdollinen poikkeama (mitä toivottavasti ei löydy) löytyisi jo siinä vaiheessa, eikä loppuraskaudessa. Aivokurkiaisen puutoksesta voit käydä lukemassa täältä. Meillä aivokurjeton on valittanut päänsärkyä. Siispä ajattelinkin, että soitan heti maanantaina neurologille ja kyselin, että olisiko kuitenkin hyvä aikaistaa sitä tutkimusta. Nyt on kyllä vaikka mitä pöpöjäkinn liikkeellä, mutta hänen kohdalla olen heti varpaillani.
Hain dopplerin postista. Ajattelin ensi viikolla kokeilla sen käyttöä. Vaikka tuntuu jotenkin sekin stressaavalta. Ajattelinkin etten sitä doppleria kuitenkaan käyttäisi, kun vasta np-ultran jälkeen. Mutta sitten jos siellä ultrassa ei olekkaan kaikki ok.. Tuntuu ettei tämä pelko hahdu ikinä.
Löydät minut myös ig:stä:
Ja blogit.fi:stä:
