Kävin tällä viikolla toisella neuvolakäynnillä.
Oli kyllä th:lla vaikeuksia saada sykkeitä kuulumaan, kun tämä pikkuinen päätti potkia doppleria. Paino oli noussut kuulemma niin kuin oppikirjan mukaan 479g/viikko, eli paino oli noussut 68,8kg:sta, 71,4kg:aan. Neuvolassa oli myös harjoittelija. Hän sai kokeilla missä kohtu tuntuu ja tuntuihan se jo kolme sormen mittaa navan alapuolella. Kuulemma kuudes raskaus tekee sen, että se maha todellakin alkaa jo näkymään ja olenkin huomannut ettei selällä pysty kauaa makaamaan. Eikä tätä mahaa enää pysty piilottamaan. Joku ehkä muistaa viimekesältä mun ihanat vatsalihakset. Sen verran voi sanoa, että niitä ei enää näy..
Vähän jännitti miten sujuu se tikku koneen käyttö, mutta hyvinhän siitä selvittiin. Verenpaineita mittailtiin. Ne olivat taas alhaiset.. Muutaman kerran on saanut mennä lattialle makaamaan ja laittaa jalat ylös, kun on päässä alkanut heittämään. No mutta kuitenkin. Kaikki oli hyvin valtakunnassa. Sain sokerirasitukseen lähetteen ja sinne menen 28.3.. Kysyin myös neuvolassa ollessani riskiluvut. Down riskiluku oli 1/7705 ja trimosomia luku oli 1/100000. Se mikä minua häiritsee on se, että vaikka tuossa down riskiluvussa on todella pieni riski, niin on tuo kuitenkin hyvin matala luku siihen verrattuna mitä näistä muista on ollut. Muista ollut 50000-60000 ja aivokurjettomasta 20000. Toisin sanottuna tulee sellainen olo, että jotain on pielessä. Vai löytyykö häneltä joku poikkeama vielä.. Sehän selvii sitten rakenneultrassa 29.4. Minulla on seuraava neuvola vasta rv 22 ja parin viikon päästä rv 16 on se lääkäri neuvola.
Tällä viikon lopulla muuten omasta mielestä tunsin sikiön potkuja ihan häpyluun yläpuolella.. Voin toki myös kuvitella tämän tai voi olla, että en niitä enää tunne, jos istukka nousee eteen. Minulle kävi muissa raskauksissa niin, että tunsin liikkeitä pari viikkoa ja liikkeet jäivät tauolle, koska istukka tuli eteen. Puhuttiin neuvolassa edellisistä synnytyksistä. Ja mm. siitä, että kuinka kerin olla salissa 1h ennen, kuin kuopus syntyi. Ja sillon vasta kivut yltyivät sietämättömiksi.
Tällä viikolla saatiin myös tieto, että Herra Kurdin pitää lähteä Turkkiin. Hänen isä on sairaalassa selässä olevan infektion takia. Kemoterapia hoidot ovat myös osa syy tälle infektiolle. Mutta ajateltiin, että ehkä nyt on ihan hyvä aika sille, että hän sinne menee. Ilmeisesti viikon on siellä. Mutta hyvä asia on, että hän pääsee tapaamaan sukulaisia. Olen myös tyytyväinen siihen, että saadaan molemmat hieman omaa lomaa toisistamme ja saadaan huilahtaa molempien hömpötyksistä.
Tulethan seuraamaan Instaan meidän arkea:
Löydät meidät myös blogit.fi:stä:
