Mihin nämä viikot katoavat?
Tämän viikon alussa sikiö on avokadon kokoinen päästä peppuun mitattuna. Tämä viikko on ollut erittäin hormoonien täyteistä aikaa, johtuen ilmeisesti vain siitä, että hormoonitasot muuttuvat. Herra Kurdi on onneksi jo tottunut raskausajan äksyilyihin ja nauraa vaan näille äksyilyille. Tällä viikolla kohtu on selvästi kasvanut ja repäisykivut ovat lisääntyneet. Joudun yöllä heräämään kerran vessaan. Selälleen en pysty enään nukkumaan, koska tulee aivan älyttömän huono olo. Sikiön liikkeet tuntuvat nyt myös selvästi ihan alavatsan tuntumassa (karvarajan yläpuolella ja sivuilla). Minullahan on istukka taas edessä ja ilmeisesti se onkin juuri tuossa edessä, niin ettei niitä liikkeitä tunne koko alavatsan alueella. Sikiö hengailee aika alhaalla ja usein oikealla puolella. Liikkeiden tuntumisen takia sykkeitä ei tule enää kuunneltua joka päivä.
Himoitsen edelleen omenia ja uutena himona on tullut kana ja riisi. Mieli tekee myös tempeh-kuutioita, mutta niitä ei enää meidän kylällä kaupassa myydä. Herkutkin maistuvat mutta toki pidän sen sellaisen herkkupäivän vain kerran viikossa. Kaikki kirpeä maistuu aivan älyttömän hyvälle. Sykkeet ovat matalemmmat mitä viime raskaudessa, vaikka tämä kyllä liikkuu aivan älyttömästi. Tämän kuun lopussa on rakenneultra ja hokasinkin tuossa viikonloppuna, että olen ollut Helsingissä viimeksi 6.6.20 syntyneen tytön rakenneultrassa (selviänkö hengissä..).
Pakko sanoa, että tämä oma kroppa tuntuu täysin vieraalta. Painon nousu stressaa. Olen huomannut, että lantio on minulla leventynyt ja reidet ovat minulla paksuntuneet huomattavasti. Puhumattakaan näistä lonkan rasva varastoista tai jenkkakahvoista.. Rinnat ovat taas kasvaneet kuppikoolla ja ovat hyvinkin herkät. Elii kroppa muuttuu taas.
Henkisesti olo on edelleen hyvinkin rauhaton. Lähinnä vauvan terveys mietityttää. Olen yrittänyt keskittyä muihin hommiin. mm. Kutomiseen. Olen siis aina kutonut, mutta olen pitänyt taukoa siitäkin. Nyt on hyvä mahdollisuus aina välillä kudoskella kahvin/teen lomassa.
En ole saanut aikaiseksi mennä naapurin kurdi-rouvan luo kahville. Luutavasti en menekään tässä kuussa. Loppukuustahan on työntekijän tyttären 1v synttärit. Niin kuin kerroinkin ig:n puolella, että Herra Kurdi ilmoitti minut syntymäpäiville loppukuusta.. Ei siis hajuakaan, että mikä tämän lapsen nimi edes on. Enkä ole hänen äitiäkään ikinä nähnyt. Tämähän on hyvin yleistä, että minut tungetaan vieraiden ihmisten seuraan. Itsellään ei ole mitään hinkua moiseen.. (sosiaallistentilanteiden pelko ja ahdistuneisuushäiriö..)
Tämä viikko meni rutiinilla. Lapset olivat päiväkodissa ja itse lähinnä hengailin kotona. Välillä siivosin ja pesin pyykkiä. Totesin ettei verhot ainakaan puhtaat ole ja pari mattoakin pitäisi pestä. Sohva näyttää siltä, että se tarvitsisi pesua. Yritin saada Herra Kurdia hommaamaan tekstiilipesurin. Pesuriahan voi käyttää myös auton penkkeihin ja sängyn rungon kankaisiin.. Täytyy myöntää, että ärsyynnyn hyvin helposti hankinnoista jotka ovat sellaisia joita tarvitsee ja niitä pitkin hampain hankitaan.
Tulethan suraamaan meitä ig:hen:
