Neurologin kontrollikäynti

Tätä tekstiä on jouduttu valmistelemaan oikeen huolella. Meillä aivokurjettomalla prinsessalla oli se neurologi.



Itse asiassa huomasin tuossa pienoisen ongelman paitojen kanssa. Neitokaisen pää ei mahdu kaula-aukoista. Muuten asia ei olisi ongelma, mutta tuo pikkunen pippuri alkaa tappelemaan siinä kohtaa ku sitä paitaa laitetaan ja otetaan pois päältä. Neurologille mainitsin tästä asiasta ja alkoi nauramaan, koska aivokurjeton linnunpoikanen alkoi taputtaamaam omaa päätänsä samaan aikaan.

 Tällä kertaa meidän oma neurologi ei ollut paikalla. Se ei oli haittanut muuten, mutta tuo rinsessa ujosteli koko neurologilla käymisen ajan. Hän kiipeili tuoleilla ja huitoi ilmaa, kun olisi pitänyt taitoja näyttää.



Neurologi tutki jalkojen refleksit, sydämmen äänet ja keuhkot. Mittasi päänympäryksen ja tarkisti pinsettiotteen. Päänympärys oli siirtynyt käyrillä alemmas, eli hänen päänkasvu on tasaantumassa. Neurologi selitti tämän sillä, että aivokammiot eivät varsinaisesti kasva vaikka lapsi kasvaa ellei sitten siellä aivoissa mene kammiot tukkoon. Hänen pää on pyöreän muotoinen ja neurologi sanoikin, että JOS hiukset ajaisi pois niin pää näyttäisi ilmapallolta. Eli siis lyhyeesti sanottuna kaikki on tällä hetkellä hänellä hyvin. Nyt ei tule mitään kontrollia vuoteen, ellei neuvolakäynnillä tule jotain hälyttävää. Tai käy niin, että hänelle tulisi jotain epämääräisiä oireita. Neuvola ja normaalit kasvukäynnit tulee, joka tapauksessa oman kunnan palveluista. Eli taas seurataan. Terapioita tulee luutavasti siinä vaiheessa, kun hän menee päiväkotiin. (mm. puheterapian arvio, toimintaterapiaa ja eskari aikaan psykologin arvio.)

Lauseita ja sanoja on alkanut tulemaan enemmän. Lisäksi hän osaa laittaa kengät oikeisiin jalkoihin ja pukea hatun päähän.



Temperamenttia löytyy ja pieniltä dramaattisilta romahduksilta ei voi välttyä. (Suututaan ja mennään lattialle huutamaan meritähti asentoon ja laitetaan naama lattiaan + heilutellaan samalla jalkoja.) Lisäksi hän on alkanut näyttämään mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Tämä tapahtuu lähinnä silloin, kun imetän. Yrittää lyödä tai repiä vauvaa hiuksista. Monesti hän tulee toiseen kainaloon ja silittelee vauvaa. Eli luutavasti tämä on väliaikainen vaihe, mikä liittyy siihen, että vauva on alkanut enemmän ottamaan kontaktia ympäristöön.



Meillä vauva aloitti soseiden maistelun. Tämä maistelu on nimensä mukaisesti maistelua. Syö rintaa edelleen pääosin ja herra Kurdi sanoikin, että on hassua, kun vauva oikeasti syö rintaa. Koska näillä muilla on ollut pullokin käytössä.



Esikoisella alkaa nyt ensikuussa psykologin arviointi. Hänellä epäillään ADD:tä. Eli tarkkaavaisuushäiriötä. Lisäksi viitteitä on hahmotukseen liittyvistä häiriöistä. Ja erityislastentarhaopettaja oli sitä mieltä, että hänellä voisi olla oppimishäiriötä.

Minulla on hahmotus- ja lukihäiriö, monimuotoinen oppimishäiriö ja siihen lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko ja  ahdistuneisuus häiriö (määrittämätön). Minä olen perinyt isältäni lukihäiriön samoin pikkusiskopuoleni.



Tuli tuosta edellisestä artikkelista mieleen, että kaipaan aivan älyttömästi pikkusiskoani. Hän on toki siinä iässä ettei tylsä isosisko kiinnosta. Mutta harmittaa paljon se, että isäni on tuhonut sekä minun ja siskoni sisarrussuhteen, sekä omansa + minun isä tytär suhteen. Tiedän hänen syyttävän siitä minua, koska hän ilmaisi oman mielipiteensä hyvin vahvasti sillä, että ei vastaa minun puheluihini. Lisäksi äitipuoleni säheltää välissä ja luulen hänen olevan tämän sopan takana, koska isäni ei olisi näin tehnyt omin päin. Ehkä sitten, kun siskoni on 18 v haluu hän ottaa minuun yhteyttä. Jos nyt joku ihmettelee, että minkä takia näin on käynyt niin minun isäni erosi äidistäni silloin, kun olin 9 vuotta. Isäni petti äitiäni toisen naisen kanssa n. puolivuotta ja ilmoitti äidilleni erosta puhelimitse. Tästä syntyi soppa ja isäni yritti mustamaalata äitiäni ”pedoksi”. Isääni ei kiinnostanut minä eikä siskoni. Kun pikkusiskoni syntyi tuli minun ja siskoni tehtäväksi hoitaa vain häntä siellä ollessa. (Joka toinen viikonloppu käytiin isällämme.)

Olin 10 vuotta, enkä tiennyt mitään silloin vauvoista. Väsyin koko touhuun ja sanoin äidilleni etten halua mennä enää isälleni. Pidimme vaihtelevasti yhteyttä ja ollessani 16 vuotta aloin pitämään isääni enemmän yhteyttä. Isäni erosi pikkusiskoni äidistä, kun pikkusisko oli 4 vuotta. Eron jälkeen isäni halusi minut mm. vahtimaan koiraa ym. Eli olin välillä yötä isälläni. Sitten hän tapasi äitipuoleni. Sirkus alkoi eka sillä, että äitipuoleni alkoi ihmetellä minulle minkä takia siskoni nukkui isäni vieressä, koska hänen mielestä olisi hänen paikka ollut siinä. Kun odotin esikoistamme olin isälläni kuukauden, koska olin ahdistunut ja peloissani, koska herra Kurdi odotti oleskelulupaa Turkissa. Suunnittelimme isäni kanssa, että oltaisiin pidetty minulle syntymäpäivät. Oltaisiin menty syömään ja leffaan kaikki yhdessä. Seuraavana päivänä isäni tuli minun luo, ja sanoi että äitipuoleni haluaa kaksinkeskistä aikaa ja vie minut kotiin. Kotona ollessa ahdistuin vain enemmän ja ihmettelimme äitini kanssa yhdessä, että näinkö oikeasti taas kävi. Vähensin taas yhteydenpitoa ja keskityin muihin asioihin. Pidimme vaihdellen yhteyttä. Ja herra Kurdin mennessä kouluun isäni oli kommentoinut erääseen ryhmään netissä (näin ihan sattumalta), että kuinka hyvä asia on heidän olemassa olo on. Kyseinen ryhmä on maahanmuuttoa vastaan ja rikkoo ihmisoikeuksia rumalla tavalla. Heidän toiminta on tällä hetkellä suomessa tutkinnassa. Mutta siis kommentoin isäni kommentiin ”aika huvittavaa, että olet tällaisella sivustolla ja tyttäresi on naimisissa maahanmuuttajan kanssa ja tyttäresi käyttää huivia.” Olin todella vihainen. Suutuspäissäni laiton isälleni viestin, että hän tuntuu olevan isäni vain paperilla. Äitipuoleni yritti ottaa minuun yhteyttä mutta en halua hänen kanssa asiasta jutella. Tiedän isäni sanojen perusteella, että asiat ovat osaksi  äitipuoleni sanoja. Yritin isäni kanssa asiasta puhua, mutta hän ei vastaa puheluihin.. Tämä on normaalia käytöstä isältäni. Hän ei osaa puhua vaikeista asioista. Ainut asia, mikä tähän auttaa on aika. Harmittaa vain se, että tämän kaiken sopan takia aika menee hukkaan.



Ei se elämä ole helppoa ja monesti se elämä kolhii monesta eri suunnasta. Itseäni lohduttaa ajatus siitä, että minulla on ihana mies ja viisi ihanaa lasta. ❤