Raskausviikko 15 (Rv 14+0)

Tällä viikolla tapahtui yksi niistä asioista, mitä olen pelännyt..

Tällä viikolla Herra kurdi lähti turkkiin ja minä jäin lasten kanssa tänne kotiin. Oikeastaan meni aika mukavasti viikko. Mutta flunssa kyllä valitettavasti vaivasi meitä kaikkia koko tämän ajan.. Lapset leikkivät aika paljon kaverien kanssa ja juuri samana päivänä, kun Herra Kurdin piti tulla kotiin liukastuin ja kaaduin ulkona. Ei siinä mitään, mutta löin lantion kovaa jäähän. Nyt kyljen ja kankun seudulla on mukavan kokoinen mustelma. Soitin kätilölle päivystykseen ja hän sanoi, ettei ole hätää, koska viikkoja on vielä alle 22. Eli vauva on hyvin suojassa vatsassa. Enkä vatsalleni kaatunut, niin oloa voi seurata kotona. Kuuntelin toki sykkeitä heti tapahtuneen jälkeen ja pikkuinen siellä muksi taas doppleriin. Pitäneen kiinnittää hieman enemmän huomiota seuraavalla kerralla, kun ulkoilen kiireellä. Onni on ettei viikkoja ollut yli 22. Olisi kuulemma seurattu ja ultrattu sairaalassa.

Kurdi-mummin luomuksia.
Tuliaisia Turkista.

Toivottavasti kerkee mennä ennen ensiviikkoa ohi tämä flunssa, koska maanantaina on sokerirasitus ja tiistaina on lääkäri. Keskiviikkona aivokurjettoman neuvola.

Nythän ollaan jo iloisesti toisella kolmanneksella ja netin mukaan neljännellä raskauskuukaudella.

Tällä viikolla olen huomannut, että hieman on henkisesti olo helpottanut. Ilmeisesti hormoonit ovat tehneet tehtävänsä. Havahdun usein mainosta katsellessani tai syödessäni, että itken. Välillä hieman nolottaakin tämä pienimuotoinen itkuttelu, mutta kyllähän sen tietää, että kuuluu vähän niin kuin tähän asiaan.. Minulta kysyttiin, että ajattelenko paljon rakenneultraa. Oikeastaan se pyörii joka päivä mielessä. Ärsyttää kaiken maailman vlogit ja blogit joissa vain mietitään, että ”ihana nähdä kumpi hän on”, kun itsestä vain tuntuu, että haluaisi vain kadota maan päältä omien pelkojen kanssa. Tämän takia mietittiinkin Herra Kurdin kanssa, että ei haluta tietää ehkä kumpi hän on. Koska molemmilla on vain pelko takaraivossa, että meneekö kaikki hyvin ja onko hän terve. Nämä pelot eivät vähene missään vaiheessa raskautta.

Rv 14+.

Joku ehkä muistaa, että kirjoitin blogiin miehen kaverin typerän letkautuksen sukupuolesta, kun aivokurjeton syntyi. Suutuin niin paljon ja Herra Kurdikin oli hämmentynyt siitä, että miksi ei ollut kertonut tästä meidän pelko skenaariosta hänelle. Tämä meni siis niin, että tämä hänen kaverin veli oli saanut pojan ja oli sitten rehvastellut Herra Kurdille, kuinka hänen veli oli saanutkin pojan juuri ja pojat on parhaita. Eikä siinä mitään, mutta tällä hänen kaverilla on neljä tyttöä.. Kun Herra Kurdi lopetti tämän kerronnan, niin huusin, että ”Sanoo mies ketä ei osaa tehdä edes yhtä poikaa, meillä onkin kaksi. Ja yksi aivokurjeton, jonka luulin menettäväni. Kysypä häneltä montako lasta on luullut menettävänsä!” Karvat nousevat vieläkin pystyyn, kun ajattelen asiaa.. Eikä tämä raskaus ole millään tavalla helppoa aikaa. Aivan hirveää taistelua henkisesti. Fyysisesti olen paremmassa kunnossa, kun edes esikoista odottaessani. Lisäksi on maailmassa äitejä jotka toivovat lasta. Eivätkä he mieti onko lapsi tyttö vai poika. He haluavat lapsen ja kokea raskauden. Toki ymmärrän sen, että onhan se käytännöllisempää hankinnoita ajatellen, että tietää kumpi sieltä tulee. Mutta ehkä siihen ei maa kaatuisi, jos ostaisi sinisen ensisängyn sijasta vaaleanpunaisen sängyn..

Aivokurjettomasta puheen ollen.. Ajatelkaa, aivokurjeton täyttää jo kolme vuotta! Vastahan tuo ”pikkuinen” syntyi..

Hänellä on kylläkin mukava uhma päällä ja oikeastaan joka asiasta tapellaan ja huudetaan. Yöt hän on nukkunut aika rauhallisesti, mutta väsyy päivällä helposti. En sitten tiedä kuinka mahtaa sopeutua syksyllä päiväkotiin.. Siitä ei ole vielä tietoa, että mihin ryhmään menee. Hänellä on onneksi tuttuja siellä päiväkodissa ja iloisesti on aamuisin saattanut kahta sisarrustaan päiväkotiin.

Ensi viikkoon! Kirjoittelen taas kuinka meni rasitukset ja lääkärit!

Käythän painamassa ”seuraa” nappulaa:

Raskausviikko 14 (Rv 13+0)

Kävin tällä viikolla toisella neuvolakäynnillä.

Oli kyllä th:lla vaikeuksia saada sykkeitä kuulumaan, kun tämä pikkuinen päätti potkia doppleria. Paino oli noussut kuulemma niin kuin oppikirjan mukaan 479g/viikko, eli paino oli noussut 68,8kg:sta, 71,4kg:aan. Neuvolassa oli myös harjoittelija. Hän sai kokeilla missä kohtu tuntuu ja tuntuihan se jo kolme sormen mittaa navan alapuolella. Kuulemma kuudes raskaus tekee sen, että se maha todellakin alkaa jo näkymään ja olenkin huomannut ettei selällä pysty kauaa makaamaan. Eikä tätä mahaa enää pysty piilottamaan. Joku ehkä muistaa viimekesältä mun ihanat vatsalihakset. Sen verran voi sanoa, että niitä ei enää näy..

Vähän jännitti miten sujuu se tikku koneen käyttö, mutta hyvinhän siitä selvittiin. Verenpaineita mittailtiin. Ne olivat taas  alhaiset.. Muutaman kerran on saanut mennä lattialle makaamaan ja laittaa jalat ylös, kun on päässä alkanut heittämään. No mutta kuitenkin. Kaikki oli hyvin valtakunnassa. Sain sokerirasitukseen lähetteen ja sinne menen 28.3.. Kysyin myös neuvolassa ollessani riskiluvut. Down riskiluku oli 1/7705 ja trimosomia luku oli 1/100000. Se mikä minua häiritsee on se, että vaikka tuossa down riskiluvussa on todella pieni riski, niin on tuo kuitenkin hyvin matala luku siihen verrattuna mitä näistä muista on ollut. Muista ollut 50000-60000 ja aivokurjettomasta 20000. Toisin sanottuna tulee sellainen olo, että jotain on pielessä. Vai löytyykö häneltä joku poikkeama vielä.. Sehän selvii sitten rakenneultrassa 29.4. Minulla on seuraava neuvola vasta rv 22 ja parin viikon päästä rv 16 on se lääkäri neuvola.

Tällä viikon lopulla muuten omasta mielestä tunsin sikiön potkuja ihan häpyluun yläpuolella.. Voin toki myös kuvitella tämän tai voi olla, että en niitä enää tunne, jos istukka nousee eteen. Minulle kävi muissa raskauksissa niin, että tunsin liikkeitä pari viikkoa ja liikkeet jäivät tauolle, koska istukka tuli eteen. Puhuttiin neuvolassa edellisistä synnytyksistä. Ja mm. siitä, että kuinka kerin olla salissa 1h ennen, kuin kuopus syntyi. Ja sillon vasta kivut yltyivät sietämättömiksi.

Edelliset raskaudet ja synnytykset.

Tällä viikolla saatiin myös tieto, että Herra Kurdin pitää lähteä Turkkiin. Hänen isä on sairaalassa selässä olevan infektion takia. Kemoterapia hoidot ovat myös osa syy tälle infektiolle. Mutta ajateltiin, että ehkä nyt on ihan hyvä aika sille, että hän sinne menee. Ilmeisesti viikon on siellä. Mutta hyvä asia on, että hän pääsee tapaamaan sukulaisia. Olen myös tyytyväinen siihen, että saadaan molemmat hieman omaa lomaa toisistamme ja saadaan huilahtaa molempien hömpötyksistä.

Tulethan seuraamaan Instaan meidän arkea:

@elamaakurdiperheessablogi

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

Raskausviikko 13 (Rv 12+0)

Tämä viikko meni hirveän nopeasti!

Sain OmaPostiin sikiöseulonta tuloksista kirjeen. Lopullisia tuloksia odottelen vielä. Ihan mielenkiinnosta haluaisin nähdä millaiset arviot riskistä on.
Sikiötutkimusklinikalta soiteltiin rv 12+5. He olivat vahvasti sitä mieltä, että rakenneultra olisi heillä siellä. Sainkin ajan jo kalenteriin merkattavaksi ja näillä näkymin tuo aika on Huhtikuun lopussa. Meille Kätilö sanoi puhelimessa, että seuraavissa raskauksissa riski olisi 25-30% luokkaa. Muitakin poikkeamia on ja kätilön kanssa mietittiinkin, että tuon ultran tarkoitus on kuitenkin se ettei myöhemmin löytyisi sellaisia poikkeamia, jotka pitäisi olla havaittavissa jo ru:ssa. Ultran suorittaa siis sikiölääketieteen erikoislääkäri.

Sokerirasitukseen varasin rv 16 paikkeille. Minulle suositellaan kahta rasitusta johtuen aivokurjettoman raskausaikana (neljäs raskaus) näkyvästä ns. läheltä liippasi tilanteesta. Hänestä oli sekä eka ja toinen arvo hyvin lähellä rajaa. Kolmannessa raskaudessa minulla todettiin radi paastoarvon takia.

Tähän nykyiseen raskauteen on vaikea saada mitään tuntumaa. Tuntuu oudolle sanoa, että olen raskaana. Edelleen vain odottaa sitä, että milloin dopplerilla ei kuulukaan ääniä tai millon veret levahtaa housuista läpi. Vähän sellainen olo (niin kuin eräs ihminen mietti vlogissa), että luettua kaikkia asioita tulee sellainen olo, että voiko sieltä tulla tervettä lasta ollenkaan tai voiko sikiö pysyä ollenkaan hengissä siellä vatsassa.

Ensiviikolla olisi taas neuvola. Pitää taas häärätä sen ihme pissilaitteen kanssa. Toivottavasti osaan vielä.. Naurattaa se, että soitin tosissaan neuvolaan pissatesti ja niistä hippa kuppa tuloksista. Onneksi sentään ne olivat ok. Ne ei enää tule itselle näkyviin, niin kuin en nähnyt myöskään niitä seulontoihin liittyviä arvoja.

8. 3 vietettiin naistenpäivää ❤️

Mutta tällä viikolla ei oikeastaan raskauden puolesta tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä. Paitsi kohdun laajeneminen aiheuttaa kipuilua. Nt-ultra kuvia olen ihaillut ja mielestäni sikiö näyttää ihan tytöltä.. Pieni ja vikkelä. Kunhan hän olisi vain terve ja sydän jatkaa lyömistä. Mietittiin ettei varmaan haluta tietää hänen sukupuolta rakenneultrassa. Mutta sitä kerkii vielä miettiä. Minulle tuo rakenneultra on tietynlainen saavutus ja jos siellä kaikki olisi hyvin, niin voisin miettiä, että pystyisin ehkä alkaa nauttimaan raskaudesta.

Tule seuraamaan ig:hen:

@elamaakurdiperheessablogi

Nt-ultra 👣

Aamulla aikasin klo 9.00 oli meidän nt-ultra.

Kävin aamulla viemässä lapset päiväkotiin ja jäin vähäksi aikaa leikkimään pienten kanssa pihalle. Herra Kurdi käynnisteli autoa parkkiksella (voi meidän vanha Nissan)..

Lähdettiin ajelemaan sairaalalle ja matkalla mietin, että onko siellä enää ketään hengissä. Sairaalalla ilmoittauduin ja kerin käymään vessassa nopeasti, mutta pääsin ultraan hieman etuajassa.

Oikeastaan heti sain käydä makuulleen ultrattavaksi. Ruudulle ilmestyi erittäin aktiivinen pieni ihme. Hän keskittyi lähinnä liikkumiseen ja jumppaamiseen. Kätilö hieman mietti, että kuinkas tästä pienestä saa mittoja, kun hän niin kovasti liikuskelee. Kätilö tarkasti heti istukan sijainnin. Istukka oli etuseinämässä (ollut viidessä raskaudessa edessä) ja lähellä kohdunsuuta. Eli ilmeisesti istukan reuna on vuodellut. Rakenneultrassa vielä katsotaan tilanne, mutta oli enää hyvin vähän kohdunsuun lähettyvissä istukan reuna, joten varmasti on siirtynyt pois kokonaan rakenneultraa mennessä.

Seuraavaksi tarkastettiin nt-mitta, joka oli vain 1mm. Muista lapsista ollut 0.8mm-1.6mm. Eli hyvin vähäinen. Vatsalaukku oli näkyvissä. Samoin aivojen keskiosa ja näkyi kaksi aivopuoliskoa. Napanuora näytti normaalilta ja mitään ylimääräistä ei näkynyt sen ulkopuolella. Molemmat kädet ja jalat heiluivat vuorotellen ultraruudulla. Sikiön selkäranka näkyi ja sikiön pää/kaula näytti normaalilta. Sikiöllä oli mittaa päästä peppuun 56,3 mm.

Nt-ultra rv 12+1.

Laskettu aika on sikiön mittojen mukaan 15.9.2022. Rakenneultraan varaan ajan sikiötutkimusklinikalta. Seulojen tulokset tulevat ensiviikon aikana. Eli niitä odottelen seuraavaksi.

Mutta ainakin toistaiseksi kaikki hyvin. Toivotaan saavamme tämä pieni syliin asti. ❤️