Sinne meni viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko!
Aivan älyttömän nopeasti. Ajatelkaa.. Parin viikon päästä viikot alkaa jo kolmosella..
Nii ja mitä tähän raskauteen tulee niin pakko sanoa, että olo on aika hyvä. Siihen nähden, että ollaan viimeisellä kolmanneksella. Tässä on helteitä ollut ja asteet kivunnut lähemmäs +30 astetta, ehkä ylikin. Kävely vielä sujuu. Käytiin lasten kanssa uimarannalla ja poltin selkäni. Onneksi en pahasti.. Nauroin kuitenkin, että ehkä synnyttämään mennessä selkää koristaa nätti rusketus. Tietenkin urheiluliivien rajalla varustettuna..
Syöminen on edelleen vaikeaa ja nämä helteet ei ole ainakaan helpottaneet tätä syömistä. Sokeriarvot ovat olleet hyvät, mutta saa nähdä kuinka sitten viimeisellä kuukaudella.. Etenkin aamuisin pahaolo vaivaa ja tuntuu välillä vaikealta syödä. Iltaa kohden olo helpottuu. Syön yleensä iltaisin rasvatonta maitorahkaa herukkamehukeitolla. Välillä laitan hieman jäisiä mustikoita joukkoon. Päivisin uppoo paljon vesimelonia ja tähän Herra Kurdi sanoikin, että Turkissa minun ruokavalio olisi erittäin helppo toteuttaa. Helteellä on hyvä syödä myös jäisiä viinirypäleitä muutama. Laitoin myös vesimelonia hetkeksi pakastimeen. Minulta kysyttiinkin, että syönkö herkkuja ollenkaan. Mutta tähän sanon kyllä. Kyllä niitä herkkuja saa syödä, mutta kohtuudella. Ei ole kyse dieetistä, vaan ruokavaliosta. Itsehän en pysty enään syömään, kun esim. Sorbettia johon palottelen pari palaa tummaa suklaata. Minulle tulee ihan normaalista karkista pahaolo. Tuli jo ennen tätä radi diagnoosia. Eikä kyllä tee mieli juuri mitään. Saatan jäätelöä syödä silloin, kun lapsilla on karkkipäivä. Ja tämähän on ihan ok. Myös neuvola th sanoi, että ei ole syytä jättää kaikkia herkkuja pois. Myös synttäreillä on ihan ok syödä herkkuja ym. Mutta itsellä tulee huono olo herkuista. Ei vain enään pysty. Syön mielummin sellaista mistä ei tule huono olo ja vaikuttaahan se positiivisesti sokereihin, kun pysyy verensokerit tasaisempana. Söin taannoin ihan kokeiluksi pari karkkia ja olo oli kamala sen jälkeen. Eli mielummin jätän ne karkit sinne synnytyksen jälkeiseen aikaan.
Käytiin taas lasten isomummon kanssa keskustelua siitä kuinka lapsia on paljon. Ei tiedättekö vaan jaksa käydä samoja keskusteluja. En enää hänelle juurikaan soita, vaan hän puhuu esikoisen kanssa ja ihmettelee tätä suureen ääneen esikoiselle. En ymmärrä, miksi ja kuinka hän tämän tekee joka kerta. Olen jo kerran sanonut, että lapset jätetään ulkopuolelle tästä kummastelusta ja keskustelusta ym. En vain ymmärrä, että mikä siinä on, että meidän lasten hankinta määrää pitää käydä vatvomassa ja määräämässä. Yritys menestyy hyvin ja meillä molemmilla on ammatit hankittuna. Myös minut laitetaan palkalliseksi vakituiseksi työntekijäksi yritykseen, koska yrityksestä tulee osakeyhtiö (En ole ollut palkkalistoilla, koska äitiyslomaraha olisi mennyt täysin sekaisin). Omistamme myös omakotitalon yhdessä puoliksi ja sitä remontoidaan. Lapset hoidetaan ja pidetään huoli, että he saavat kaiken tarvitsemansa. Olemme Herra Kurdin kanssa kuitenkin naimisissa ja ollaan monista vastoinkäymisistä selvitty. Ylä- ja alamäkiä on ollut ja niitä nyt tulee jatkossakin. Kyse on kuitenkin meidän kahden välisestä avioliitosta ja päätökset tekee hän ja minä.
Asia saa minulla karvat nousemaan pystyyn joka kerta, kun siitä joudun keskustelemaan. Ensinäkin lapsia saadaan, niitä ei hankita. Lisäksi tätäkin raskautta on varjostanut minun huono luottamus kehoani kohtaan ja jokainen kannustus ja positiivinen sana antaa pientä vahvistusta ja luottamusta siihen, että minun keho toimii oikein. Sitten siinä samalla saan kuulla kaikkea negatiivista raskautta ja lapsia kohtaan. Välillä mietinkin, että olenko aivan täysin järjiltäni, kun olen lähtenyt tähän uudelleen keskenmenon jälkeen.
Ikävä asia on, että itsellä tulee kaikesta vatvomisesta surullinen olo. Elämässä on paljon negatiivisuutta, mutta omasta mielestä niistä positiivisista asioista pitäisi saada nauttia ihan omana itsenä!
Tule seuraamaan ig:hen: