Nythän onkin jo marraskuu!
Kävin tosissaan viimekuun loppupuolella seuloissa. Nykysinhän ne tulokset pitää erikseen soittaa neuvolasta, koska ennenhän ne ovat tulleet suoraan omakantaan näkyviin.
Raskauspahoinvointi tulee ja menee edelleen.. Omasta mielestä se on ehkä vähän helpottunut. (Vatsa näyttää aika samalta, kun viimeraskaudessa tässä vaiheessa.)
Nt-ultra oli ja rv:t piti olla 12+4, mittojen mukaan viikot olivat juuri rv 8 otettujen mittojen mukaiset. Eli 12+4 ja laskettu aika pysyi siis samana (16.5.2024) , mitäkö siellä näkyi?
Jännittävintä ultrassa on se hetki ennen ultraukseen pyytämistä.. Nytkin odottamassa oli vanhempia yhdessä. Siellä minä yksin istuin ja ärsytti kuunnella jännittyneitä keskusteluita siitä, että onko siellä vatsassa ketään ja mikähän mahtaa olla vauvan sukupuoli. Ei puhettakaan siitä, että onko kaikki hyvin. Tieto lisää tuskaa ja itsellä se jännitys on lähinnä sellaista vellovaa pelkoa.. Kätilö tokaisi heti ultrauksen aluksi, että nyt on hyvä aloittaa ultraus kun on käynyt tiedot läpi ja sanoikin, että ihana tavata monisynnyttäjä. Hänellä oli kuulemma ollut useampi ensisynnyttäjä ultrattavana sinä päivänä. Kuulemma monisynnyttäjät vain hymyilee ja katsovat ruutua hiljaa. Ensisynnyttäjät odottavat aina tietoa kätilöltä joka asiasta, koska eivät osaa kuvaa tulkita juuri ollenkaan.. Kyseessä oli muuten sama kätilö, joka teki aivokurjettoman rakenneultran. Tästä tulikin juttua, kun hän kyseli aivokurjettoman poikkeamasta (eikä oikeastaan tämä saanut minussa mitään reaktiota aikaiseksi..).
Viimeisiin ultrauksiin poiketen kätilö kysyi, että yrittääkö piilotella sikiön alapuolta, koska monisynnyttäjänä kuulemma saattaisin saada nubin selville vai haittaako, jos sen saa kuvaan.. Sanoinkin että saa näkyä kuvassa. En sitä ala sen enempää tulkitsemaan. Viimeksikin pikku Duden ultrauksessa meni napanuora ja nubit sekaisin. Mietin siis muutenkin, että mahdankohan rakenneultrassa haluta sitä tietää.. Mutta tämä mini oli todella hankalassa asennossa. Pääperämitta oli n.63mm, eli vähän yli 6cm. Toki jalat siihen vielä päälle.. Nt-mitta oli 0,9mm. Eli oikein hyvä. Kuvat olivat lähinnä yläkroppaan sijoittuvia. Hän oli polvet koukussa ja kädet pään vieressä. Hän lähinnä heilutteli päätä koko ultrauksen ajan..
Seulojen tulokset tulivatkin ja down riskiluku oli 1/6459 ja trinosomia 18 riskiluku oli 1/100000. Verikokeet oli ok, eli kaikki hyvin!
Kärsin aivan kamalista mielialanvaihteluista. Tätähän joutuu kuunnella lähinnä tuo toinen puolisko.. Ilahduttavaa on se, että tiuskiminen ja ärsyyntyminen tulee luutavasti muuttumaan itkemiseksi. Unet on myös muuttuneet villeiksi. Alussa tuskin muistin mitä unta olin nähnyt. Mutta nyt.. Edes mielikuvitus ei riitä rajaksi! Voisin sanoa, että yöt menee elokuvia katsellessa. Päivisin kärsin edelleen väsymyksestä, mutta päiväunia en silti pysty nukkumaan.
Vanhin poika kertoi sitten mummolle nämä ns. Ilo-uutiset tästä tulevasta pienokaisesta. No. Kuten nyt jo tiesin, niin shokki ja ne ihanat kommentit alkoivat heti. Laittoi myös luurin pojan korvaan.. Kyllä hän asiasta toipuu, mutta ne kysymykset joihin joutusin pojalle vastata oli jotenkin liikaa ”eikö mummo tykkää meistä?”, ”miksi mummo noin sanoi?” ym.
Virallisesti sanotaan, että tässä kohtaa raskautta pitäisi olon alkaa helpottamaan. Se miltä osin sen pitäisi helpottaa onkin aika yksilöllistä. Varasin jo ajan sokerirasitukseen 15+ viikoille. Sikelle soitin myös ja aika rakenneultraan tulee seuraavan viikon aikana. Kaikin puolin olo on ollut hyvinkin vaihteleva ja tämä raskaus tuntuu täysin uudelta kokemukselta..
Rakenneultraus on siis erikoislääketieteen yksikössä aivokurjettoman poikkeaman vuoksi. Tähän on siis oikeus jokaisessa seuraavassa raskaudessa, jos sisarruksella on ollut tämän laatuinen poikkeama. Olen siis jo käynyt rakenneultrauksessa sikellä kahdesta seuraavasta sisarruksesta aivokurjettoman jälkeen. Olen tähän ollut hyvin tyytyväinen!
Jatkossa kirjoittelen omien fiiliksien ja lähinnä pahoinvoinnin mukaan (todellakin toivon, että se helpottuu..).
Löydät blogin ig:stä:
Olemme myös Blogit.fi:ssä:
