Surua naapurissa..

Kävin tosissaan naapurin kurdi rouvalla (ehkä joku Instassa kävi kurkkimassa..) ja siellä ollessa juttua riitti. Hieman surullisia asioita juteltiin tällä kertaan.

Hän halusi puhua omasta keskenmenostaan, mikä tapahtui joulukuussa. Annoin hänelle ihan rauhan asian kertomiseen, ja uskoin hänen pyytäneen minut teelle ihan sen takia, koska asia vaivasi häntä. Hänen keskimmäinen lapsi oli tolloin meillä leikkimässä ja Herra Kurdi mainitsi, että ilmeisesti keskenmenosta on kyse. Naapurin Kurdi Rouva sanoikin sitte, että ”en tiedä, että kerrotiinko sinulle. Mutta sain keskenmenon joulukuussa”. Päässä tulikin sitten sellainen pikakelaus ja pohtiminen, että miten ihmeessä nyt vastataan eri kulttuurissa kasvaneelle ihmiselle.. Mutta joka tapauksessa.. Ilmeisesti osasin ilmaista oikein pahoitteluni. Hän jatkoi sitten siihen, että näki alkion itse ja oli hieman shokissa tämän tapahduttua. Eka oli tullut ulos istukka (pieni viinirypäle..) ja sikiöpussi. Syytti tietenkin itseään ja yhdessä pohdittiin, mikä voisi olla tähän syynä. Ilmeisesti lääkärissä oli vain toivotettu hyvät jatkot ja onnea uuteen yritykseen. Olikohan mahtanut naapurin Kurdi Rouva osata ilmaista suruaan ja kysymyksiä oikein. Sanoin ettei jatkossa hänen tarvitsisi käydä yksin tätä läpi, ja tarvittaessa olen häntä pitämässä kädestä ja tukemassa, jos siltä tuntuu.. Tiedän ettei heidän kulttuurissaan puhuta yleensä tällaisista asioista niin rohkeasti ja joskus asioita jätetään hautumaan omaan päähän. On myös hyvin yleistä, että heidän kulttuurissa miehet eivät osallistu raskauksien ja synnytysten hoitamiseen. Näin oli myös hänen kohdallaan ja hänestä tuntui pahalta ja yksinäiseltä. Hän sanoikin ettei tiedä miten asiaa käsitellä ja tästä asiasta hän ei pystynyt puhumaan hänen miehensä kanssa. Sanoinkin ettei tällaisia asioita saa jättää käsittelemättä ja oli hyvä, että hän puhui minulle asiasta. Itsehän pidättelin kyyneleitä ja huomasin, että samoin teki myös naapurin Kurdi Rouva. Hän mainitsi myös kovat keskenmeno kivut ja ison veri määrän. Lisäksi hän joutui hakemaan vielä supistuksia lisääviä lääkkeitä, koska jostain syystä kaikki ei tullut ulos. Turkissa keskenmenot tutkitaan heti ja tätä naapurin kurdi rouva vähän suri, kun olisi halunnut tietää, että miksi näin tapahtui. Suomessahan vain toistuvat keskenmenot tutkitaan. Hän sanoi myös, että arki tuntuu vaikealta ja raskaalta.

Olen ilmeisesti ihmisenä hyvä kuuntelemaan ja monesti olen se ihminen joka niitä murheita myötäelää. Ehkä kyse on luonteesta, ihmisen tulkinta taidoista, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta.

Käyhän katsomassa meidän arkea myös instagramissa:

@elamaakurdiperheessablogi

Tervettä riitelyä

Haluatte ehkä tietää miten me riidellään. Aika vähän puhuttu aihe ainakin siis täällä blogissa.

Lähtökohtaisesti riidat ovat meillä välillä aika järjettömiä.. Terveellistä riitelyä pitää harjoitella ja usein meillä riitely on hyväksi. Yritämme aina muistaa riitojen aikana, että toista kunnioitetaan. Olen tottunut siihen, että asioista puhutaan. Herra kurdi ei ole saanut tällaista neuvoa kummaltakaan vanhemmalta, koska hän on saanut täysin erilaisen kasvatuksen. Turkissa puolisoa kuunnellaan asioista, ei sanota vastaan ja mies on perheessä se kuka sanelee tekemiset. Tästä meille usein riitaaa tuleekin.. Hyvä on myös tunnistaa milloin toinen haluaa omaa tilaa ja aikaa riidan käsittelyyn. Välillä Herra Kurdi haluaisi vain olla hiljaa ja mököttää, mutta mielestäni niistä riitoja aiheuttavista asioista pitää pystyä puhua aikuismaisesti, järkevästi ja järkeä käyttäen.

Me  mietitään usein  yhdessä mistä me edes riidellään ja miksi riidellään. Riitojen aikana oppii myös tuntemaan toista ja usein riidoista oppii. Olen itse oppinut, että riitojen päätteeksi pitää sopia. Eli pyytää anteeksi molemminpuolin. Tämä toiselta anteeksi pyytäminen on aivan täysin vieras käsite Herra Kurdille. Eikä se kyllä kieltämättä minullekaan helppoa ole, etenkään ison riidan jälkeen. Joku kysyikin Instassa sitä, että miten ollaan saatu sovitettua kaksi eri kulttuuria yhteen. Kun on kaksi täysin eri kulttuuria, pitää riidoissakin muistaa, että toinen puoliso ei välttämättä ymmärrä toista puolisoa. Meidän seurustelun alkuaikoina oli paljon kinaa ja kummastelua puolin ja toisin. Toisen kulttuurin oppii kyllä tuntemaan, mutta sitä ennen me tarvittiin ns. jelppiä riitojen käsittelyyn. Välillä ulkopuolinen ratkoja (tätä käytetään, jos ei riita selviä millään..), tulee apuun ja auttaa ratkomaan riitaa.
Turkissa tätä tehtävää hoitaa usein suku. Mutta ei se välttämättä ole oikeudenmukaista. Joistakin riidan aiheista ei halua mainita ulkopuolisille ja tällöin tulevat ne lähimmät ystävät antamaan mielipiteensä. Välillä molemmat haluavat selvittää riidat keskenään, mutta hyvä tapa on olla päästämättä riitaa liian suureksi. Tällön riidan käsittely ja ratkominen on helpompaa ja mukavempaa.

Muistahan tulla katsomaan meidän arkea instaan:

Löydät meidät myös blogit.fi:stä:

Esikoisen arviointikäynti ja kehon hormoonishokki..

Esikoinen kävi tosissaan ns. psykologin arvioinnissa. Hänellä on tutkimusten perusteella lyhytkestonenmuisti, ADD ja hahmotushäiriö. Myöhemmin on varmasti myös ns. lukivaikeutta. Keskusteltiin tovi ja mietittiin. erilaisia koulu mahdollisuuksia. Oikeastaan selvä on, että hän ei tule menemään normaalille luokalle. Vaihtoehtona on jonkinlainen pienryhmä.

Oikeastaan meille vilautettiin kolmea vaihtoehtoa:

  • Hän jää vielä vuodeksi eskariin harjoittelemaan ensimmäisellä luokalla tarvittavia taitoja. Mutta työskentelee pienryhmäluokassa, jossa on koululaisia. Tilat samassa rakennuksessa, kun nykyinen eskari.
  • Hän menee pienryhmään, jossa on vähemmän lapsia ja aloittaa ensimmäisen luokan. Tilat samassa rakennuksessa, jossa eskari.
  • Aloittaa koulun kirkonkylällä, integroidussa erityisluokassa, jonne kunta järjestää taksikyydityksen.

Itse näen hänelle vaihtoehdoksi joko tuon ensimmäisen tai toisen vaihtoehdon.

Puhuimme neuvolassa tästä ja mainitsin terveydenhoitajalle, että olisi hyvä saada myös Herra Kurdi ymmärtämään tämän pienryhmä opetuksen tärkeyden. Siispä hän lupasi neuvotella tämän esikoisen eskari opettajan kanssa. Eli sellainen aika, että mentäisiin yhdessä kuuntelemaan Herra Kurdin kanssa näistä häiriöistä. Nyt ollaan meinaa siinä pisteessä, että minun selitystaidot loppuvat.

Pakko myös mainita, että esikoinen oli hienosti rokotuspenkissä. Pysyi nätisti paikoillaan koko rokotuksen ajan. Lisäksi osasi hienosti tehdä tehtäviä.

Sitten minun asioihin..

Nyt oli muuten ihme tuntemus alavatsassa ja yllättäen aloin vuotamaan sellaista verituhrua.. Olisikohan peräti kierto nyt sitten käynnistymässä kunnolla. Muistelen kylläkin, että viimeksi oli sama juttu. Eka tuli milloin sattuu tuhrua ja sitten loppui. Siis täysi mysteerin. 🤔 Ilmeisesti hormonaalista ja imetys varmasti sotkee kierron. Ilmeisesti ensimmäinen oviskin oli n.6 pv sitten. Vasemmalla alavatsaa oli aivan järkyttävä kipu ja heti tuli sellainen olo, että olikohan ovis.. Lääkäri mainitsi viimeksi käynnillä, että yöimetykset olisi hyvä lopettaa. Mutta luulen kylläkin tämän beben jättävän ne itse pois. Sanoi tämän jotenki turhan jyrkästi.. Itse olen vain kuullut kaikilta äideiltä, että äidinmaito on aina parempi, kuin muu.. 🤔

Pitää muuten mainita, että Instagram sivumme muuttui suljetuksi. Eli jos haluaa seurata meidän sivuja, tulee minun hyväksyä seuraaja pyynnöt. Tämä on turvallisuus syistä johtuvaa. Minut ja perheeni uhattiin mm. tappaa. Lisäksi viesti boksi täyttyi miesten lähettämistä viesteistä. Mainittakoon näiden kaikkien olevan Turkiksi kirjoitettu.

Mutta täältä sinä meidät löydät:

Oppimisen vaikeutta..

Minun piti ensin kirjoittaa eri aiheesta, mutta päädyinkin tähän..

Meinaa meidän lasten oppimisen – ja puhevaikeuteen.

Meidän esikoinen oppi aika myöhään kävelemään.. Olisiko hän ollut 1v2kk. Lisäksi puhuminen tuotti hankaluuksia. Päiväkodissa havaittiin myös tarvetta tarkemmille tutkimuksille. Hänellä meinaa epäillään ADD:tä, eli tarkkaavaisuushäiriötä. Olemme pitäneet häntä pienenä vilkkaana, mutta nyt on oikeastaan vasta huomattu, että hänellä on keskittymisessä vaikeuksia. Eskarissa huomattiin tämä sama ominaisuus ja hän pääsikin alkuluokkaan, jossa on avustaja. Hänellä tehtävien teko tapahtuu omassa huoneessa ja eristyksissä muista lapsista. Tällöin hän keskittyy paremmin. Tiedän kyllä itsestäni, että jos en osannut tehdä annettua tehtävää aloin keskittyä muuhun. Hän tekee sitä samaa.
Eli lopettaa tehtävien tekemisen ja tekee muuta.

Sitten. Se puhuminen.. Hän oppi puhumaan vasta lähemmäs 4 vuotiaana. Nyt meidän toinen poika (3v) taitaa olla samassa tilanteessa. Hän ei osaa puhua suomea normaalilla puhekielellä. Hän puhuu ns. huonoa suomea. Hän siis puhuu niin huonosti, että voisi jo sanoa Herra Kurdin osaavan suomea paremmin.. Tässähän on ongelmana se ettei tällä hetkellä täällä meillä päin ole puheterapeuttia. Sain edelliseltä terapeutilta opetusmateriaalia, mutta opettaminen onkin aika haastavaa, koska tunnetusti taustahälyä täältä kotoonta löytyy ja siihen päälle vielä oppimishäiriöinen äiti.. 😂 Mikä katastrofi. Syöpyy mieleen se, että onko minulla oikeus edes olla äiti.. Mutta ilmeisesti on! Oppimiseen voi löytää keinoja ja oppimisenvaikeuden hyväksyminen on vaikeaa lapsellekin. Itse muistan ajatelleen, että mikä minussa on vikana. Hyvin vahvasti kärsin siitä itse. Olen toki oppinut omasta häiriöstäni sen miten voin auttaa lastani oppimaan. Kuinka tukea lapsen oppimista ja kuinka opettaa erilaisia keinoja oppimiseen. Eli kuinka oppimishäiriön kanssa eletään.

Ensiviikolla on keskustelu esikoisen koulu asioissa. Jonne muuten esikoinen pitää ilmoittaa.. Hui! Keskusteluun tulee mukaan opettaja, erityisopettaja ja psykologi.

Oikeastaan mietin kuinka esikoinen sopeutuu koulunkäyntiin. Mahtaako hän selviytyä siitä, että enään ei leikitä koko päivää ja pitäisi keskittyä myös oppimiseen. Kotona pitäisi tehdä myös niitä annettuja tehtäviä. En tiedä onko muilla äideillä samoja ajatuksia, mutta minusta tuntuu todella haikealta. Minun esikoinen menee seuraavaksi kouluun. En tunne olevani valmis mitenkään.. Olisiko äideillekin koulun aloitus kursseja? 🤔

Löydät meidät Instassa nimellä: