Sokerihumala, kuudes kerta! 💪

Ennen sokerirasitusta olo oli aivan JÄRKYTTÄVÄ. Voisin jopa kertoa ettei edes aikaisemmin muissa rasituksissa ole tällasta oloa ollut ennen litkun juontia. Labra ohjeissa luki, että 2-3pv aikana tulisi syödä normaaleja annoksia hiilihydraattipitoista ruokaa esim. Täysjyväpastaa, perunaa ja riisiä aterioilla. Lisäksi ennen paastoa tulee syödä niin, että sen paaston yli selviää. Söin normaalin iltapalan ja lasillisen maitoa. Mutta söin myös sekä päivällä ja illlemmalla pari rkl mämmiä ruoan yhteydessä. Koska th:n mukaan edeltävien päivien ruoka ja ruokatottumukset pitäisi olla toden mukaisia. Litkun join taas tavalliseen tapaan janoon, mutta väsymys alkoi painamaan puoli tuntia litkun juomisen jälkeen.  Osa syy toki oli se etten nukkunut kahteen päivään päiväunia. Koska olen ne tietysti tottunut nukkumaan niin olo on ollu aika kökkö päivisin. Kuitenkin tuo kuopus herää yössä sen 2-4 kertaa. Bebe veti kunnon sokeri potkuja puolituntia litkun juonnista ja lopuksi hikotteli jumppatuokion päätteeksi. Tänään onneksi pääsin päiväunille ja rasitus tulokset tulivat ennen klo 13 omakantaan. Onneksi omaksi ja vauvan onneksi arvot olivat hyvät. Toki eroa oli aikaisempien raskausviikkojen tuloksiin. Hieman paremmat itseasiassa. Ihan loppuraskautta ajatellen olisin toivonut, että ne arvot olisi paukkunut yli. Helpompi olisi ollut seurata syömisiä ym. Ja toki nyt taas vauvan koko huolettaa, koska rakenneultrassa vauvan vatsanympärys oli isompi. Ja mietin tietenkin taas sitä, että voiko tuo rasitus tulos olla väärä.. Mutta ehkä tuo pieni tappijalka on perinyt herra Kurdin vatsanmuodon. 😂

Rv 26

Ei juuri erota tuosta mahasta, että onko tuolla joku asukki. Yleensä se maha onkin pullahtanut ihan yht’äkkiä. Eli sitä odotellessa.

Sairastupa

Terve vaan taas sairastuvasta.

Meillä sai ensin toisiksi vanhin yskä/kuume/flunssa combon, joka sitten tarttui toiseksi nuorimpaan ja siitä sitten myös tuohon kuopukseen. Vanhin lapsista tuli eilen samaan tautiin. Ja aamulla heräsin silmät ristissä klo 4 maissa, koska esikoinen mönki yskien viereen herättäen kuopuksen.

Huonoon aikaan aloin myös opettamaan tuota kuopusta omaan sänkyyn (tähän asti hän on nukkunut minun vieressä, joka jäi tavaksi imetyksen loputtua). Kuopus on nyt pari yötä nukkunut koko yön omassa sängyssä. Aamusin tulee kädet ojossa mahan ja rinnan päälle köllöttelemään.

Meillä herra Kurdilla on taas aikajakso, joka tulee aika usein talven aikana. Tällön hänen kanssa kommunikointi on täysin turhaa eikä häneen saa mitää järkevää yhteyttä. Tämä näkyy yleensä siinä, että katkaisee välit sukulaisiinsa. Kyse on luutavasti aika pitkälti stressistä ja masennuksesta. Mutta koska hän on mies ja kurdi on aivan turha edes keskustella hänen kanssa siitä, että on ihan ok sanoa jos oma olo on huono. Hän kävi myös verikokeissa josta tuli diagnoosina korkea kolestroli ja rasvamaksa. Olen jo pitkän aikaa yrittänyt potkia häntä eteenpäin siinä, että huolehtisi paremmin itsestään. Ja tämän lääkärin tekemän diagnoosin jälkeen olin taas minä syypää tähän hänen huonoon terveyteen. Jonka tasan varmana hän on itse itselleen aiheuttanut huonojen liikunta ja syömistapojensa takia.

Olen itse saanut pidettyä painon kurissa. Meillä ei vain ole kotona vaakaa, joka toimisi. En ole tehnyt oikeastaan muuta, kun vähentänyt rasvaa, hiilihydraatteja ja sokeria. Lisäsin myös kasviksien syöntiä. Ensiviikolla onkin jo se sokerirasitus.

Sain eilen pelkopolille ajan, joka on 9.3. Aika on kätilön kanssa keskusteluun. Enkä nyt oikein ymmärrä, että kuinka kätilö voi tässä oikein auttaa. Minulle sanoi kuitenkin neuvola lääkäri, että synnytystapa-arvio on välttämätön. Minulla tuon synnytystapa-arvion syyt olisivat nopea synnytyksen eteneminen ja istukkaretentio, veren korvaushoito istukkaretention vuoksi. Tuo istukkaretention uusimisriski on kohonnut nyt sitten tässä synnytyksessä. Kun synnytys itsessään ei pelota vaan haluan lääkäriltä mielipiteen siihen, että kuinka tässä synnytyksessä toimittaisiin jos sama toistuisi. Koska en tiedä oliko itse synnytys kamala kokemus. Omasta mielestä tuo jälkeisvaihe oli se kivuliain ja hirvein. Ja tietysti olisi kiva saada loppuraskaudessa jonkinlainen arvio tämän pienen beben painosta. Tuo aivokurjeton kun olisi ollut sen yli 4kg. Toki se ei olisi lääkärin mukaan ollut mikään ongelma synnytyksessä, koska pään koko ratkaisee kaiken. Mutta jos sokerirasituksessa ei ne arvot yli menisi taaskaan niin olisin hyvinkin epävarma asiasta..

Päivät ovat meneet vilisten. Lapsilla on tämän viikon ollut hiihtoloma päiväkodista. Ensiviikolla taas paluu arkeen. Ensikuussa tuo meidän aivokurjeton tapaus täyttää 1 vuotta!

Kirjoittelen taas sokerirasituksen jälkeen, kun tulokset ovat tulleet omakantaan.

Ihana kamala arki

Voi hyvänen aika tätä arjen pompotusta.

Lapsethan on päiväkodissa 3 kertaa viikossa. Alussa lapset saivat kaikki taudit. Mutta valitettavasti nyt se on mennyt siihen, että lasten lisäksi myös minä ja herra kurdi sairastutaan. Tässä kuukauden aikana olen sairastanut kaksi flunssaa ja yhden noroviruksen. Eli n. 5 flunssaa on tullut sairastettua raskauden aikana.  Pari pv ennen norovirusta kävin äitiysneuvolassa tällön oli viikkoja 22+6.



Arvasin jo sinne mennessäni, että paino on noussut turhan paljon. Ja olihan se. 8kg kuukaudessa, edellisestä neuvolasta. Eli kokonaisuudessa paino on noussut jo 10kg.. Itkuhan siinä tuli. Kotona tosin. Mutta juuri tätä en halunnut. Toisesta lapsesta paino meinaa nousi 25kg ja se oli aivan liikaa. En vain ymmärrä kuinka tuota painoa on voinut tulla noin paljon noin pienessä ajassa. Itseä otin välittömästi niskasta kiinni ja aloin katsomaan mitä sinne suuhuni oikeen pistän. Jos saisi edes painon pidettyä tässä niin sekin olisi hyvä.  Kokonaisuudessa paino saa nousta sen 15-16kg. Mikä oli tuosta aivokurjettomasta tapauksesta sopiva.



Sokerirasitus on rv 26+3. Johon varasin jo ajan. Ja oikeastaan jo rukoilen, että siellä ne arvot pomppaisi yli, koska sillon ainakin joku vahtisi minun syömisiäni. Osa syyllinen tähän on kyllä hb. Se oli meinaa laskenut 134–>106. Liikkuminen on ollut haasteellista väsymyksen takia. Lisäksi sydän on pomppaillut omia pomppujaan. Verenpaineet on pysytelleet alhaalla edelleen, eikä huimauskohtauksiltakaan ole vältytty. No ehkäpä tämä tällä ruokavalio muutoksella ratkeaa. Sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) oli 21cm. Samoissa mitä muissakin raskauksissa.

 Synnytystapa-arvioon laitettiin aika pelkopolin kautta. Pelot nousee pintaan usein aina iltaisin. Herra kurdi ei niitä ymmärrä, enkä halua hänelle niitä purkaa. Seuraava neuvola onkin vasta rv 30 paikkeilla.



Herra kurdi on perustamassa metsä alan firmaa. Muutamia asioita pitää hoitaa ennen aloitusta, mutta hienosti nämä asiat järjestyy.



Meidän pieni kuopus on oppinut seisomaan tukea vasten ja on alkanut ottamaan sivuaskelia. Neurologin mukaan hänen kehitys on hienossa vaiheessa. Pään kasvu on myös tasaista. Fysioterapeutti kehotti hankkimaan hänelle työntökärryn. Hänellä ei kädessä kiinni pitäessä mene jalat eteenpäin, eikä oikein osaa vielä niitä siirtää eteenpäin. Kovasti nousee kaiklea vasten seisomaan. Seuraava aika olisi ollut hänen ollessa 1v2kk, mutta juuri tuollon on uuden vauvan laskettu aika. Joten sovittiin aikaa hieman aikaisemmaksi.

Avioliiton pituinen kokkauskurssi.

Minä olen innokkaasti opetellu miehen kulttuuria ja ruokia.



Eilen mm. vietin hellan vieressä kolme tuntia haudutellen kanaa kattilan alla. Tämä resepti on aika yleinen miehen perheessä. Yleensäkin kana on meillä suosiossa, joten resepti on erittäin süper.



Tämä kana on aika helppo ja yksinkertanen.



Ensin puhdistetaan kanan koivet sillä aikaa, kun öljy lämpii kattilassa. (lidlistä saa mm. juuri täydellisen pieniä maustamattomia nahka päälysteisiä koipia, ihan vain pieni vinkki.) Hienonnetaan yksi sipuli ja laitetaan kuulottumaan öljyyn. Lisäksi hienonnetaan pari paprikaa kuulottumaan. (Itse laitan aina punaisen ja oranssin paprikan.) Kun sipuli ja paprikat ovat himan rusehtavia laitetaan sekaan tomaattisosetta. Päälle kaadetaan vettä niin paljon, että kanat mahtuu veden alle ja kattilassa on hyvin lientä vielä hauduttamisen jälkeen. Koska liemi kiehuu hieman kasaan. Lisätään myös pari kanaliemikuutiota. Ja muutama peruna. Lopussa lisätään suolaa. Lisukkeeksi teen usein riisiä. (Öljyä kattilaan ja hieman ruskistetaan raakaa riisiä, kaadetaan kiehuvaa vettä päälle ja suola perään.) Sekaan voi lisätä myös mm. Kikherneitä.


Hyvä linssikeitto muodostuu myös yksinkertaisista raaka-aineista.

Kattilaan laitetaan kuumenemaan öljyä. Kun öljy on kuumaa lisätään esim. punaisia linssejä. (Pari kahvikupillista käy.. ). Perään lisätään suola ja kiehuva vesi. Taas vettä lisätään reilusti, koska keitto hautuu n.2-3h. Mukaan voi myös lisätä kana- tai lihalientä.



Baklava on jokaisen vaimon ase miehen sydämmeen (tai näin ainakin meillä) ja usein teenkin sitä pellillisen. 🤣

Lisäksi dolma ja sarma ovat perus ruokaa.

Meillä mies pitää perunamuusista ja makaroonilaatikosta. Eli ns. suomalaisilta ruoka antimilta ei meidän perheessä voi välttyä. Ja usein hän ihan pyytää, että ”voitko tehdä muusia?”. Lähettelee yleensä serkulleen kuvia annoksista ja kyselee miltä näyttää.

Ps. Kirjoittelen myöhemmin kuopuksen neurologian poliklinikka kuulumiset. 😊

Rakenneultra paniikki

Minut otti vastaan sikiölääketieteen erikoislääkäri. Oikein mukava ja rempseä keski-ikäinen nainen. Ultrattiin ensin yleisnäkymää kohdusta. Istukka oli edelleen tuossa edessä. Ei kuitenkaan lähelläkään kohdunsuuta. Pikkuinen istui siellä lantiossa polvi otsassa. Näytteli lääkärille kaikki ultrattavat alueet mm. sydän, jalat, ylähuuli, pallean kaari, vatsalaukku, virtsarakko, napanuoran, munuaiset, ja aivot. Tällä kertaa aivoista löytyi kaikki tarvittava normaalien aivokammioiden lisäksi. Painoarvio oli n.370g. Lääkäri huomautti edellisten raskausten ja tämän uuden tulokkaan vatsanympäryksen perusteella sokerirasituksen tärkeyttä. (Kyse voi olla siis joko raskausdiabeteksesta tai hänen vartalon mallista.) Meillä on myös tiedossa tulevan vauvan sukupuoli, joka pysyy meillä salassa hänen syntymäänsä asti. (Ihan vain asian mainitakseni, kun oli tullut viestiä blogin kautta.)

Siellä hän on, polvet otsassa.
Pienet jalat.

Pienen pieni paniikki tuli heti ultra aamuna. Lähinnä sen takia, että meillä tuli lapset aivan järkyttävään flunssaan. Itselläkin oli kurkussa tunne niin ku kaktus olisi jännyt jumiin (mukava flunssa siitä tuli). Herra Kurdi on ainut keneen ei tuo flunssa iskenyt juuri salla hetkellä. Joka tapauksessa kipitin kovaa vauhtia linja-autoasemalle. Ja saavuin naistenklinikalle tunti ennen varattua-aikaa. Kerin onneksi hyvin syömään ennen, kun oli ultra aika. Aika hyvin muistui mieleen se kokemus siitä epätietoisuudesta, joka tuli 2/2019 aivokurjettoman rinsessan odotusaikana. Lisäksi ajat oli hieman myöhässä. Aivan niin kuin silloin.

Kävin miehen kaverin vaimolla kylässä. Ollaan tässä muutaman viikon ajan tutustuttu toisiimme ja ajatukset kohtaa hyvin. Hän on Turkin kurdi ja heillä on kolme tyttöä. Häneltä olen oppinut mm. keiton ohjeen. Lisäksi lapset ovat saaneet leikkiä yhdessä ja heillä lapset ovat puhuneet ja kyselleet minulta suomeen liittyviä asoita. Ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mukavaa käydä heillä kahvilla ja saada joka kerta häivähdyksiä heidän kulttuurista. Vaikka toki antaa tuo herra kurdikin niitä häivähdyksiä.. 🤣 Lisäksi pystyn neuvomaan heitä arki asioissa. Heillä kuitenkin äidinkieli on kurmancı ja välillä nämä suomenkielen kimurantit kieliopit tuottavat haasteita.

Meillä on aivokurjettoman prinsessan neurologi 27.1. Meillähän on kehittynyt liikkuminen aivan älyttömästi. Hän on alkanut ottamaan muutamia konttausaskelia ja oppinut istumista itekseen. Nousee myös jokaista tavaraa ja asiaa vasten polvilleen. Yrittää nousta myös jalkojen varaan, mutta se näyttää olevan vielä haaste. Hän on aika sitkeä yrittämään ja useasti yrittää niin kauan, että onnistuu. Rappusiin olisikova halu päästä ja hän olikin päässyt yhden portaan ylös pelkällä ryömimisellä. En edes tiedä miten hän siinä onnistui mutta ilmeisesti päättäväisyydellä. (Meillä on portti ylhäällä ja alhaalla, joku lapsista oli ilmeisesti jättänyt alaportin auki minun vessan käynnin aikana.)