Vieläkin yhtenä pallona 💪🤰

Eikö sitä yleensä sanota, että rv 39+0 alkava viikko on yleensä viimeinen?

Edelleen sisälläni on n.7-8kg ylimääräistä. Lääkärin puheista huolimatta edelleen palloilen tämän mahan kanssa plussapallona.

 Aamulla herra Kurdi näytti kuinka iso tämä plussa pallo on ja kyseli voisiko meille vielä tulla kuudes (hän haluaisi vielä yhden ja tähän olen sanonut ”sinä pidät huolen siitä ettei tule!”). Viimeisetkin supistus olot kaikkosi viime raskausviikon loppupuolella. Kumma kyllä uskon, että lyllerrän rv 39+6 neuvola käynnille. Vaikka kovasti uskoikin neuvola th, että se voisi olla vauva käynti. Paine ja sähköisku tuntemukset tuolla alakerrassa on ja pysyy, kirkkaan keltaista tulppaa on tullut jo pari viikkoa. Nytkin viime viikonloppuna vanhemmat lapset lähti maamalaan ja olisi ollut hyvä aika lähteä synnärille. Mutta ei. Toukokuun viimeinen viikko miehellä olisi vielä ns. vapaata. Ensimmäinen kesäkuuta hänellä alkaa yritystoiminta ja silloin on jo koko viikko buukattu täyteen puunkaatoja. Hyvällä tuurilla hän kiipee siellä puussa, kun synnytys käynnistyy.. Jos tällä viikolla ei synnytys lähde käynnistymää niin on edessä aikamoista säätöä ison väsymyksen kanssa, puhumattakaan siitä ettei minulla ole hajuakaan mihin laitan kaikki neljä lasta, kun alkaa vauva puskemaan päätä pihalle. Vaikka kovasti miehen kaverin vaimo sanoi, että tulee apuun, on yö tai päivä.

Tässä parin päivän aikana ne supistukset mitkä oli on kadonnut tuhkana tuuleen, vaikka siis välillä saattaa tulla pieniä ennakoivia supistuksia rasituksen jälkeen. Väsymys on aivan järkyttävää ja tuntuu niin kuin olisi heti aamusta juossut maratonin. Toiveikkaana ajattelin, että tämä olisi tullut hieman aikasemmin ulos mutta ilmeisesti tämä oli vain toiveajattelua. Taitaa hyvällä tuurilla mennä hieman ylikin tämä raskaus. Itse asiassa laskeskelin, että oviksen mukaan voisi olla laskettu aika vasta 1.6. Kun ultran mukaan eka laskettu oli 31.5 ja sitten siirettiin vielä np-ultran jälkeen 30.5. Mutta vauvahan sen ajan päättää syntymiselle. Tässä stressissä ihmettelen kyllä suuresti, että vauva syntyisi. Lapset testaa viimeiseen asti kuinka ketterästi tämä mamma juoksee keilapallo haarustassa. Puhumatta siitä hirveästä uhmasta mikä on tässä perheessä päällä.

Nyt on ollut myös tuo herra kurdin kaverin tyttö meillä. Kovasti on halua tulla leikkimään. Itse vain olen ollut aika väsynyt joten ehtona on ollut se ettei riehuta ym. Herra Kurdihan ei kotona ole. Nytkin on ollut auttelemassa kaveriaan. Itseä stressaa koko tämä tilanne ja se, että kuinka ihmeessä saan tämän beben puskettua pihalle.. Vanhimmat lapset odottavat niin kovasti, että millon äiti lähtee sairaalaan. Itse olen vain paniikissa. Joku muu voi ehkä samaistua siihen, että stressiä riittää loppuraskaudessa ja etenkin, jos tuo puoliso on Kurdi. Tuntuu ettei draamalta ja stressiltä voi välttyä. 🤔 Edelleen hieman jännittää kuinka tämä synnytys käynnistyy ja kuinka saan asiat järjestymään siihen mennessä. Nyt siis enää muutama päivä laskettuun.

rv 39. 😍

Ps. Olo on kun valaalla. ✌

Aivokurjettoman fyssari ja rv 38 palloilua! 👣

Tuon aivokurjettoman fyssari oli 15.5. Kaikki oli fyssarin mielestä oikein hyvin. Kaikki menee ikätasoisesti normaalin rajoihin. Neurologille aika on luutavasti n.3kk päästä. Hän on oppinut kävelelemisen hienosti. Ainut missä on hieman erillaisuutta on tasapaino. Mutta sitä pystyy parantamaan harjoittelulla. Lisäksi toinen puoli kropasta on hieman ”jäykähkö”. Herra Kurdi kävi siellä fyssarilla tuon prinsessan kanssa. Itse jäin kotiin vanhempien lasten kanssa. Onneksi omakantaan saa suoraan lausunnot.

Miehen kaveri kysyi yhtenä päivänä, että voinko opettaa hänen vaimoa fileeroimaan lohen. Tokasin vain, että ku löytyy kunnon veitsi, mikä olisi terävä ja fileerointiin tarkoitettu olisi se kunniatehtävä. 🤣 Nyt täytyy kyllä sanoa etten uskalla edes veistä ottaa käteen, koska bebe täällä mahassa liikuttaa päätänsä niin, että meinaa jalat lähtee alta. Luulisi hänen pian ulostautuvan tuolta vatsan suojista.

Kävin taas neuvolassa verenpaineiden mittauksessa viime perjantaina. Oli kyllä neuvola th sitä mieltä, että ne ovat nousseet vain sen takia, koska synnytys lähenee. Pissanäyte oli meinaa ihan puhdas. Tällä hetkellä aloituspainoon tullut 15kg. Tässä vaiheessa raskautta tuosta aivokurjettomasta oli jo 16kg. En toki ota enää stressiä painosta. Syön terveellisesti ja harkitusti. Outoa ajatella, että rv 38+1 tuo aivokurjeton rinsessa oli jo täällä meidän kanssa. Hassua ajatella, että kuinka ”valmis” tuon ikäinen on. Tämän raskauden uskon kyllä menevän rv 39+ viikoille tai minun tuurilla kekkuloitten tämän pallon kanssa vielä siellä laskettunakin. 😂

Herra Kurdi kyselee jokapäivä, että tuntuuko yhtään mitään synnytyksen merkkejä. Pakko vain todeta, että ihan normaaleja supistuksia joita on jo ollut parisen viikkoa. Yllätyn suuresti tämän paineentunteen sijasta, tuntuisikin yksi ”hiki pintaan” supistus. Olen varmaan aika mäntti ennen, kun edes ymmärrän synnytyksen olevan käynnissä. Tulee varmasti sellainen kuuluisa ”ahaa elämys”, että ”ai nämä on NIITÄ supistuksia!”. 🤣 Parina yönä on ollut meinaa supistuksia jotka tuntuu tuolla alaselässä ja alavatsassa. Tukalia ja vihlovia. Eli ns. ennakoivia kiusankappaleita.

Rv 38. 👣❤

Ne sukulaiset..

Tiedättehän kuinka mukavaa on, kun on isovanhemmat olemassa? Meillä tosissaan tuo aivokurjeton tuli kipeäksi ja tästä mainitsin sekä omalle äidille sekä mummolleni. Pari päivää tästä sain kuulla kuinka vastuuton ja huono äiti olen, kun en rytisten vienytkään häntä oikopäätä lääkäriin. Soitin yhtenä aamuna pääterveyskeskukseen ja sieltä akuuttivastaanoton lääkäri otti yhteyttä tunnin päästä. Tämä lääkäri oli tuttu omalta terveysasemalta ja oli vahvasti sitä mieltä ettei kyse ole ainakaan koronasta. Mainitsin myös korvatulehduksesta mikä hänellä viimekuussa oli. Mutta sanoi ettei mikään oire viittaa siihen. Eli kyse on varmasti ja vahvasti vain kuumeviruksesta. Jota on tällä hetkellä liikkeellä myöskin koronan lisäksi. Rauhallisin mielin voi kuulemma seurailla tilannetta vielä muutaman päivää. Tietysti jos tilanne muuttuu huonompaan suuntaan niin siinä tapauksessa suoraan yhteydenotto terveysasemalle. Kotonahan ollaan oltu eli siihen nyt ei muutoksia tule. Hyvin tuo pikkuinen paranikin taudista, vaikka sitkeessä oli. Muut lapset säästyivätkin taudilta.

Herra Kurdi tuskin tulee kesken päivän kotiin, kun synnytys käynnistyy. Hänellä on taas ns. työmoodi päällä.. Tästä ollaan aika useasti keskusteltu. Usein hän unohtaa sen, että myös täällä kotona on elämää. Kun tuolla aivokurjettomalla nousi kuume huomasin ettei kaapissa ollut yhtään kuumelääkettä. No, minä sitten reippaana lähdin tallustamaan huomattuani ettei herra Kurdi vastaa puhelimeen (tämähän olisi mukava huomata siinä kohtaa, kun synnytys käynnistyisi). Lisäksi se puhelimeen vastaaminen on aika rajoittunuttta myös vapaa-ajalla. Olisin yhtenä päivänä pyytänyt häntä hakemaan tullessaan kotiin kaupasta maitoa. Taas lopputulos oli se, että minä itse lähdin tallustelemaan kauppaan. Ahdistaa ajatus siitä, että synnytys käynnistyy ja joudun lähtemään sairaalaan kovissa kivuissa. Vielä enemmän ahdistaa se, että vauva syntyisi kotiin herra Kurdin huolimattomuuden takia. Toki saan naapurista herra Kurdin kaverin vaimon lasten kanssa tähän siksi aikaa, jos tulee kiire ja herra Kurdi ei vastaa puhelimeen tai hänellä kestää tulla kotiin.

Mutta tämäpä se ongelma myös osaksi on, kun en halua turhaan mennä sairaalaan. Eikä todellakaan kiinnosta kokeilla kotisynnytystä.

Vanhimmat lapset tuskin ymmärtää sitä miksi äitiin sattuu, vaikka tämä onkin jo viides lapsi perheessä. Aikaisemmin he ovat olleet sen verran pieniä ettei heidän ole tarvinnut kokea sitä synnyttämistä. Aivokurjettoman synnytys hoidettiin alusta loppuun sairaalassa niin tämä on lapsille uusi tilanne. Kaikkein paras olisi, jos supistukset alkaisivat yöllä. Saisin rauhassa tuskailla alkusupistusten yli ennen sairaalaan siirtymistä. Mutta nähtäväksi jää..

Herra Kurdin siskon tyttö täytti 28.4, 1-vuoden. Kovasti myös Turkista on tullut kyselyitä uuden pienen murusen syntymästä. Herra Kurdin sisko oli kovin kärsimätön ja kyseli jo millon pikkuinen syntyy. Ajattelin kyllä ilmoittavani hänelle, kun synnytys käynnistyy.

Vanha tuttu otti myös yhteyttä. Itseasissa sama, joka ilmoitti raskaudestaan sillon, kun sain kemiallisen raskauden. Nyt hän ilmoitti odottavansa toista. Tyhmänä kerroin odottavani viidettä. Onnitteluja ei sadellut vaan puhelimen toisesta päästä kuului ”täh, viides. Eiks riittäis jo?!” Tämähän on parasta viihdettä johtuen siitä, että hän tosissaan on myöskin raskaana ja kyse ei hänellä ole esikoisesta. Minulla ei itsellä tulisi mieleenkään arvostella toisen lapsilukua. Edelleen tuntuu ettei ole normaalia se, että perheessä on enemmän lapsia, kun kaksi. Ainuat ketkä tietää raskaudesta on hyvät kaverit ja perhe. Herra Kurdi ei ole kertonut, kun sellaisille ihmisille joille hän pystyy kertomaan, jos jotain menee vikaan ja tämä on ihan hyvä asia. Ystävissä on siis sellaisia joiden puolisoita herra Kurdin keverit on. Muut saavat sitten selville, kun vauva on täällä. En todella jaksa käydä läpi sitä miksi olen raskaana ja odotan viidettä. Luulen, että häntä ärsytti se että minun laskettu aika on jo tässä kuussa ja hänen vasta talvella. Enkä ole ilmoittanut hänelle raskaudestani.

Rv 37.

Nyt onkin viikkoja täydet 37 ja vähän päälle. Eli nyt saa pikkuinen tulla, kun haluaa. Neuvolassa oli kaikki hyvin, paitsi alapaine oli hieman korkeampi ku normaalisti. Luulen kyllä sen johtuvan lähestyvästä synnytyksestä. 🤔 Ja taas oli th:n mukaan tullut painoa liikaa yhden viikon aikana. Sf-mitta menee tasaisesti keskikäyrällä.

Tuo meidän rinsessa on oppinut seistä. Lisäksi on alkanut ottamaan askelia. Jalat on vain vähän tönköt. Mutta eilenkin käveli olohuoneesta keittiöön. 👣❤

Näin hienosti minä seison! 👣❤

Raskaana vielä tovin!

Lääkärissä ei näkynyt mitään epänormaalia. Tosin uudelleensynnyttäjällä voi lääkärin mukaan tapahtua edistyminen haipakkaa vauhtia. Tällä hetkellä kohdunsuu oli auki sormelle ja kohdunkaulaa oli jäljellä 1cm:in. Lisäksi kohdunsuu oli muuttunut ”mössöksi”, eli pehmeä. Bebe oli myös ymmärtäny oikasta itsensä pääalaspäin raivotarjontaan ja tämän lääkäri vahvisti antiikin aikaisella ultralla. Lisäksi pää painaa tuonne alas niin, että painetta tuntuu tuolla lantiossa. Lääkärin mukaan hän on jo tulo asemissa. Olo on kuitenkin aika hyvä. Turvotusta ja väsymystä on, mutta tuntuu ettei se ole ylitsepääsemätöntä. Eilen nukkumaan mennessä tuli aika kivuliaita lyhyitä supistuksia ja olinkin valmis jo kokeilemaan panadolia. Supistukset kuitenkin laantui. Kovasti vanhemmat sisarrukset odottaa tulevaa pikkusisarrusta syntyväksi.

Raskausviikolla 36 mennään. 😊👣❤
Kuten näkyy niin ”pallo haaravälissä” fiilis pitää paikkansa. 😂

Sain jopa aikaiseksi järjestellä uudelle vauvalle vaatteet ja harsot lipastoon. Ostin myös vaipat ym. hoitotuotteet valmiiksi. Ei tarvitse niitä enää miettiä. 😊 Sairaalakassin pakkaan vasta parin viikon päästä. Tai sitten änkäsen tavarat kassiin, kun alkaa näyttämään siltä ettei vauva pysy enää mahassa. Supistuksia tuntuu välillä selässä ja välillä selässä + kohdunsuun tienoilla. Alkoi oikeastaan vähän pelottamaan eilen, että jos synnytys käynistyykin niin miten sinne sairaalaan kerkiää ja millä. Lisäksi tällä aivokurjettomalla tapauksella nousi eilen päiväunien aikana kuume. Laskee onneksi särkylääkkeellä mutta, kun ei tiedä mistä tuo johtuu.. Eli seuraillaan.

Pientä hienosäätöä..

Innostuinkin sitten sisustamaan. Ensimmäisenä meni olohuoneen verhot vaihtoon. Tein jo olohuoneen lipastoon tilaa vauvan vaatteille. Vielä pitäisi käydä läpi niitä pienempiä vaatteita ja käyttää pesukoneessa.

Toissapäivänä tuli hieman limatulppaa. Tosin asentelin verhojakin kiitettävällä vauhdilla. Ja vatsa tönötti kivikovana koko päivän. Järjestelin herra Kurdille arviointikäyntejä ja kävin läpi yritysrekisterillisiä asioita. Illalla olin jo valmis kaatumaan sänkyyn ja jo lastenohjelmien aikaan silmät lupsuivat kiinni.

Eilen kävin neuvolassa ja sf mitta oli hienosti noussut. Tänään se oli 31cm, lisäksi paino oli noussut 700g/viikko. Seuraava aika neuvolaan onkin sitten lääkärille, tällön viikkoja onkin 35 ja  neuvola lääkäri ultralla tarkistaa vauvan tarjonnan. Koska neuvola th ei ollut varma onko vauvan takapuoli vai pää minun lantiossa. Mutta itsellä on ainakin tällä hetkellä semmoinen olo, että vauva on raivotarjonnassa. Uskon kyllä ettei vauva viihdy ainakaan yli lasketun tuolla mahassa. Toiveikkaana toivoisin tämän syntyvän rv 39+jotain. Verenpaineet oli noussu hieman. Mikä on kyllä ihan positiivinen asia sillai ettei tunnu pyörtymisen olevan lähellä. Enkä osaa oikeastaan olla huolissani vauvan tarjonnastakaan. Neuvola th:n mukaan vauva tuntuu aika pieneltä käteen. Eli ainakaan tällä kertaa ei pitäisi isoa vauvaa tulla. Vaan ilmeisesti saman kokoinen, kun esim. Toisiksi vanhin, joka painoi syntyessä 3,6kg. Kovasti puheli, että jos vauva lähtee syntymään niin siinä tapauksessa täytyy muistaa vain peruuttaa viimeinen rv 37 neuvola th aika. Ja ettei missään tapauksessa saa jäädä miettimään kotiin supistuksia. Jos yhtään epäilyttää niin täytyy mielummin taksin sijasta soittaa ambulanssi, koska sanoinkin etten ole ihan varma siitä tiedänkö milloin olevan aika lähteä sairaalaan. 😂

Huomenna alkaisi ns. ”Äitiysloma”. Pieniä mielen sisäisiä naurun höräyksiä ilmenee yhdistäen tuohon sanaan ”loma”. Äitiyshän on joka päiväistä, mutta lomaa se ei ole nähnytkään. Täällä kotona on kuitenkin neljä lasta. Eikä tuota miestäkään voi jättää huomiotta. Tuntuu etten ole täysin kerennyt huomioimaan herra Kurdia. Erityisesti mietityttää, että mitä tapahtuu, kun herra Kurdi perustaa oman yrityksen ja tämä bebe syntyy. Suurinosa kotona olevista/tapahtuvista asioista jää minun harteilleni. Minua tämä ei haittaa. Mutta tietenkin herra Kurdin jaksaminen mietityttää. Hänellä on ihmeellinen tapa väsyttää ja kuluttaa itsensä äärimmäisyyksiin ja vähitellen rakentaa itseään takaisin maanpinnalle. Nämäkin asiat pitää vissiin vain elää ja käydä läpi.


Ps.Tässä kirjottaessa tuntuu mukavasti tuttua jumputusta alaselästä. Eli tutut ystävät nimeltä supistus tuli taas kerran kylään. Kirjoittelen taas seuraavalla viikolla, kun olen käynyt lääkärineuvolassa loppuraskauden lääkärikäynnillä.