@elamaakurdiperheessablogi
Tänään meidän päivää ig tarinoissa!
Raskausviikko 29 (Rv 28+0)
Sinne meni viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko!
Aivan älyttömän nopeasti. Ajatelkaa.. Parin viikon päästä viikot alkaa jo kolmosella..
Nii ja mitä tähän raskauteen tulee niin pakko sanoa, että olo on aika hyvä. Siihen nähden, että ollaan viimeisellä kolmanneksella. Tässä on helteitä ollut ja asteet kivunnut lähemmäs +30 astetta, ehkä ylikin. Kävely vielä sujuu. Käytiin lasten kanssa uimarannalla ja poltin selkäni. Onneksi en pahasti.. Nauroin kuitenkin, että ehkä synnyttämään mennessä selkää koristaa nätti rusketus. Tietenkin urheiluliivien rajalla varustettuna..
Syöminen on edelleen vaikeaa ja nämä helteet ei ole ainakaan helpottaneet tätä syömistä. Sokeriarvot ovat olleet hyvät, mutta saa nähdä kuinka sitten viimeisellä kuukaudella.. Etenkin aamuisin pahaolo vaivaa ja tuntuu välillä vaikealta syödä. Iltaa kohden olo helpottuu. Syön yleensä iltaisin rasvatonta maitorahkaa herukkamehukeitolla. Välillä laitan hieman jäisiä mustikoita joukkoon. Päivisin uppoo paljon vesimelonia ja tähän Herra Kurdi sanoikin, että Turkissa minun ruokavalio olisi erittäin helppo toteuttaa. Helteellä on hyvä syödä myös jäisiä viinirypäleitä muutama. Laitoin myös vesimelonia hetkeksi pakastimeen. Minulta kysyttiinkin, että syönkö herkkuja ollenkaan. Mutta tähän sanon kyllä. Kyllä niitä herkkuja saa syödä, mutta kohtuudella. Ei ole kyse dieetistä, vaan ruokavaliosta. Itsehän en pysty enään syömään, kun esim. Sorbettia johon palottelen pari palaa tummaa suklaata. Minulle tulee ihan normaalista karkista pahaolo. Tuli jo ennen tätä radi diagnoosia. Eikä kyllä tee mieli juuri mitään. Saatan jäätelöä syödä silloin, kun lapsilla on karkkipäivä. Ja tämähän on ihan ok. Myös neuvola th sanoi, että ei ole syytä jättää kaikkia herkkuja pois. Myös synttäreillä on ihan ok syödä herkkuja ym. Mutta itsellä tulee huono olo herkuista. Ei vain enään pysty. Syön mielummin sellaista mistä ei tule huono olo ja vaikuttaahan se positiivisesti sokereihin, kun pysyy verensokerit tasaisempana. Söin taannoin ihan kokeiluksi pari karkkia ja olo oli kamala sen jälkeen. Eli mielummin jätän ne karkit sinne synnytyksen jälkeiseen aikaan.
Käytiin taas lasten isomummon kanssa keskustelua siitä kuinka lapsia on paljon. Ei tiedättekö vaan jaksa käydä samoja keskusteluja. En enää hänelle juurikaan soita, vaan hän puhuu esikoisen kanssa ja ihmettelee tätä suureen ääneen esikoiselle. En ymmärrä, miksi ja kuinka hän tämän tekee joka kerta. Olen jo kerran sanonut, että lapset jätetään ulkopuolelle tästä kummastelusta ja keskustelusta ym. En vain ymmärrä, että mikä siinä on, että meidän lasten hankinta määrää pitää käydä vatvomassa ja määräämässä. Yritys menestyy hyvin ja meillä molemmilla on ammatit hankittuna. Myös minut laitetaan palkalliseksi vakituiseksi työntekijäksi yritykseen, koska yrityksestä tulee osakeyhtiö (En ole ollut palkkalistoilla, koska äitiyslomaraha olisi mennyt täysin sekaisin). Omistamme myös omakotitalon yhdessä puoliksi ja sitä remontoidaan. Lapset hoidetaan ja pidetään huoli, että he saavat kaiken tarvitsemansa. Olemme Herra Kurdin kanssa kuitenkin naimisissa ja ollaan monista vastoinkäymisistä selvitty. Ylä- ja alamäkiä on ollut ja niitä nyt tulee jatkossakin. Kyse on kuitenkin meidän kahden välisestä avioliitosta ja päätökset tekee hän ja minä.
Asia saa minulla karvat nousemaan pystyyn joka kerta, kun siitä joudun keskustelemaan. Ensinäkin lapsia saadaan, niitä ei hankita. Lisäksi tätäkin raskautta on varjostanut minun huono luottamus kehoani kohtaan ja jokainen kannustus ja positiivinen sana antaa pientä vahvistusta ja luottamusta siihen, että minun keho toimii oikein. Sitten siinä samalla saan kuulla kaikkea negatiivista raskautta ja lapsia kohtaan. Välillä mietinkin, että olenko aivan täysin järjiltäni, kun olen lähtenyt tähän uudelleen keskenmenon jälkeen.
Ikävä asia on, että itsellä tulee kaikesta vatvomisesta surullinen olo. Elämässä on paljon negatiivisuutta, mutta omasta mielestä niistä positiivisista asioista pitäisi saada nauttia ihan omana itsenä!
Tule seuraamaan ig:hen:
Raskausviikko 28 (Rv 27+0)
Sain postista lisätarvikkeita sokerinmittaukseen.
Luulin oikeastaan, että jotenkin mokasin tämän tilauksen, mutta ilmeisesti heillä oli tieto siellä hoitovälinejakelussa mitä tarvikkeita tarvitsee lähettää..
Maha kasvaa ja vauva myös. Tällä hetkellä vauvan liikkeet ovat aika voimakkaitakin. Selvästi hänellä alkaa tila vähentyä. Toki tässä on vielä aikaa pyöriä ja möyriä mitä ihmeellisempiin asentoihin. Lisäksi se sellainen möyriminen alkaa useasti juuri sillon, kun itse haluaisi alkaa nukkumaan..
Tuntuu hassulta kuvitella, että miltä vauva näyttää.. Minulla on hänestä nt-ultra kuvia ja sen jälkeen en ole kuvia saanut. Ehkä hieman harmittaa, mutta toisaalta.. Jos olisin kuvia saanut hänestä sillon rakenneultrassa, niin tuskin hän enään samalta näyttäisi. Joten tyydyn tilanteeseen. Näenhän minä hänet sitten, kun hän syntyy. Minua hieman kiinnostaisi tietää, että kuinka iso hän on. Mutta sitten taas toisaalta.. Mitä teen sillä tiedolla.. Uskon kylläkin, että lääkäri ja neuvola th arvioi vauvan kokoa käsikopelolla loppuraskauden aikana. Myöskin synnyttämään mennessä varmasti Kätilö tunnustelee vauvan asentoa ym.
Itsellä on aivan älyttömän iso olo, mutta vanhoja neuvolakortteja katsoessa näyttää siltä, että painoa on vähemmin nyt, kuin muissa raskauksissa on tässä vaiheessa ollut.
Käytän edelleen myös M-kokoisia vaatteita, eli ei nyt oikeasti se paino ole paljoa noussut, vaikka itsestä se on siltä tuntunutkin.. Ensiviikolla onkin neuvola taas. Vähän jännittää, että miten paino on reagoinut tuohon syömisen säännöllisyyteen.. Säännöllisiin ruoka-aikoihin olen kiinnittänyt nyt huomiota.
Viikkoon mahtui myös ensimmäinen huomautus asuntoyhtiöltä.. Joku naapureista (tiedän kyllä kuka.. ) teki valituksen, kun auto oli parkkipaikalla ja ”maahan” (alla on vadit vuoto kohdassa) oli valunut autosta öljyä. Koska öljypumppu hajosi. Soitin asuntoyhtiölle ja ilmoitin, että auto on meidän. Ihan vain sen takia, että tämäkin asia tuli meille tietoon pihassa asuvan lapsen kautta. Saman lapsen, joka kertoi minulle kuinka heidän isä ei meistä tykkää (tähän ei ole kukaan mitään syytä antanut ja en heitä edes tällöin tuntenut). Tällöin ei puhuttu mistään kirjallisesta huomautuksesta.
Naapureilta on tullut ihme käyttäytymistä sen jälkeen, kun heille selvisi asuntokaupat. Lisäksi naapurit saivat tietää tälleen kesän myötä minun raskaudesta. Siitähän saivat vähän lisää pökköä pesään. Olen siis ollut todella ahdistunut ja en ole naapurien kanssa keskustellut mistään. Ei vain kiinnosta olla heidän juorujen lähteenä. Olen siis joutunut aikaisemminkin kuunnella ja niellä ihmisiltä vaikka mitä. Samalla sitä yrittää ajatella, että mitä ihmisten päässä liikkuu ja kuinka ilkeitä he voivat olla. Tästä syystä olen varovainen siitä mitä täällä kylällä puhun ja kenen kanssa.
Harmittaa vain se, että pitäisi niellä kaikki p***a mitä eteen tulee. Ja mielestäni lasten tai vanhempien sopuun tuloa ei saisi lasten tai vanhempien riidat haitata. Itse en riitele asioista ja jos joku yrittää haastaa riitaa, niin aika usein vain jätän tämän ihmisen huomioitta. Tämähän saa monet ihmiset vielä enemmän ärsyyntymään. Vihaan vain ylimääräistä draamaa ja tykkään pitää sellaisen oman rajan asioissa. Monesti toiselle ihmiselle kertoessa kaikkia sattumuksia ym. asioita se kääntyy aina kertojaan itseen ja monesti sulkeudunkin kertomasta tapahtuneita. Toki moni muukin perhe on kuulemma joutunut kokemaan samanlaista elämää vuokralla ollessa ja vielä järkyttävämpiä tarinoita olen muiden suista kuullut (ihmettelin tätä asiaa ig:ssä pariinkin otteeseen ja moni lähetti viestiä ja kertoi oman tarinansa vuokralla–asumisesta).
Ehdotinkin Herra Kurdille, että hankitaan asunnon eteen asuntoauto ja muutetaan sinne.. Hänhän oli jo ostamassa mökkiä jostain pusikosta, että saadaan olla rauhassa. Mutta en tiedä onko se nyt kuitenkaan hyvä ehdotus. Luulisi että jokaisella ihmisellä olisi vain toive rauhassa asumisesta. Onkohan se sitten kateellisuutta vai mitä.. En tiedä. Tykkään vai tästä asuinympäristöstä ja onhan tässä ihan mukavia naapureitakin (muutamaan olen tutustunut). Viimeksi jouduttiin muuttamaan pois kerrostalosta, kun nuorin poika oli pieni. Ihan vain sen takia, että alakerran naapuri alkoi hakkaamaan pattereita, jos joku lapsista huusi. Lisäksi poika alkoi hakkaamaan pattereita takasin alakerran naapurille, kun luuli sitä hauskaksi leikiksi. Tämähän eskaloitui siihen, että meillä kun tuli patterin säätäjä säätämään pattereita, niin alakerran naapuri hakkasi pattereita täysiä. Sanoinkin sitten patteri ukkelille, kun hän sitä alakerran naapuria meille ihmetteli, että meille tämä on joka päivästä. Soitin asuntotoimistoon, mutta he vain totesivat, että sitten meidän on muutettava.. Eli ilmeisesti syy vieritettiin meille. Ja nyt sitten taas täällä rivitaloissa neljän vuoden jälkeen alkoi tämä ihmeellinen käytös yhdeltä perheeltä, kun he tähän pari vuotta sitten muutti viereiseltä pienoiskerrostalosta. Haluaisin siis vaan kunnollisen paikan missä saisi olla rauhassa ja sovussa.
Meillä on talolla salaojat valmistumassa ja viemäriputkia vaihdetaan tällä hetkellä. Lisäksi tein hakemuksen (valtion tuki) öljylämmityksen poistoon. Ja vanha öljysäiliö poistettiin maasta ammattilaisen toimesta. Saisi siis lämmitysjärjestelmän uusiksi, sekä viemäristön ja viralliset muutosilmoitukset tehtyä ja piirustukset hyväksytyksi, niin pääsisi tekemään märkätiloja.
Rahaa menee aika paljon ja koko ajan joudutaan lisää säästämään. Ruoka on kallistunut aivan älyttömästi ja mitään ylimääräistä ei pysty ostamaan. Välillä tunnen hyvinkin isoa stressiä siitä, että pitää suunnitella ja laskea asioita. Saan kuukaudessa lapsilisät ja kodinhoitoon liittyvää tukea 600€ ja 300€/kk. Mies joutuukin kustantamaan ruoat ja ylimääräset menot. Itse maksan noista rahoista vuokran ja mitään ei jää käytettäväksi itselle.
Mutta kyllä se tästä!
Tulethan seuraamaan meitä ig:hen:
Löydät meidät myös blogit.fi:stä:
Raskausviikko 27(Rv 26+0)
Se ikuinen sokerirasitus.
Rv 26 alussa kävin rasituksessa (9 kerta, 7-vuoden aikana).
Litku meni erittäin hyvin alas ja verikokeita otettiin taas tutut 3.
Rasituksen aikana ei oikeastaan ollut mitään oloja. Mutta sitten myöhemmin kotona palauduttiin pahoinvointi ”moodiin”. Oma kannasta kävin taas kyyläilemässä tulokset..
0h arvo oli 4,6 (5,3)
1h arvo oli 9,8 (10,0)
2h arvo oli 9,1 (8,6) <–
Eli raskausdiabetes diagnoosin sain. Tämähän ei juurikaan vaikuta minun ruokavalioon, koska olen koko ajan syönyt, niin kuin radi ruokavaliossa syödään.. Mutta se tuli yllätyksenä, että 2h arvo oli tällä kertaa yli. Kolmannessa raskaudessa napsahti diagnoosi paastoarvosta, joka oli juuri 5,3.. Luulen kylläkin, että tähän on vaikuttanut myös minun pahoinvointi. Olen meinaa joutunut pakottamaan itseni syömään ja varmasti kroppa ei tuollaisia suuria määriä sokeria saa noin vain laskemaan. Eli pitäisi saada säännöllisemmiksi ruokailuja. Neuvolassahan minulla oli paino noussut silloin Istanbulin reissun jälkeen aika reippaasti. Sillon neuvola th mainitsi, että siihen voi liittyä raskausdiabetes ja kuulemma pano nousee myöskin sillon helpommin, koska keho ei pysty käsittelemään hiilihydraatteja ja sokereita.
Harmittaa tässä lähinnä se, että pitäisi nyt sitten olla sokeriseurannassa vauvan kanssa se 24h, eli vuorokausi synnytyksen jälkeen.. Eli polikliinisesti ei nyt sitten synnytetä.
Kävin loppuviikosta neuvola th:n juttusilla ja sain mittarit ym. ohjeet kotiin. Niitä sokereita nyt sitten mittaillaan yhtenä viikkona neljä kertaa viikossa ennen/jälkeen aamupalan ja yhtenä viikkona vuorokausimittaus yhtenä päivänä ennen ja jälkeen ruokailun. Toivottavasti pysyisi ruokavaliolla kunnossa. Neuvola th sanoikin, että hyvin maltillisesti nyt sitten sitä painoa saa tulla ja saan jatkaa samalla ruokavaliolla, kuin nyt olenkin ollut. Hän myös sitä sanoi, että arvasi ettei tuo painonnousu ole ihan normaalia minulle, koska muissa raskauksissa se on ollut hyvin maltillista ym. Jos näyttää siltä, että tietyt ruoka-aineet tai ruoat aiheuttaa nousuja tai näyttää ettei sokerit laske, niin siinä tapauksessa sitten jätetään ne pois ruokavaliosta ja korvaillaan toisella. Ekana aamuna ainakin arvot olivat hyvät (ennen 4,6 ja jälkeen 5,6). Siitä puhuttiin, että jos aamupaasto on liian korkea, niin pitää syödä yleensä runsaampi iltapala.
Tässä viikossa oli parasta se, että pääsin neuvolassa puntarille. Näillä hän viikoilla uudelleensynnyttäjälle ei kuulu neuvolaa, mutta tuon raskausdiabeteksen takia neuvola th vaati saada ottaa Mittaukset. Ja loppua kohden käynnit tiheentyvät.
Kerroinkin neuvola th:lle, että ruoka ei oikein maistu ja sanoi, että näillä viikoilla äidin hormoonitoiminta muuttuu. Eli on ihan normaalia, ja jos ei ole mitään poikkeavia oireita niin ei tarvitse huolestua.
Mittaukset oli rv 26+:
77,6 kg (painon muutos vk -297g)
Verenpaineet 105/71
Sf-mitta oli 25cm
Sykkeet 142+
Liikkeet ++ (erittäin aktiivinen tapaus)
Seuraava neuvola onkin sitten rv 30–>.
Ja tällöin saan ajan lääkärille. Luutavasti raskausviikoille 35-36.
Kaikin puolin ajateltuna tämä raskaus on sujunut ihan hyvin ja nopeasti nämä viikot menevät..
Tule seuraamaan ig:hen:
Raskausviikko 26 (Rv 25+0)
En tiedä toiko tämä viikko jotain extra väsymystä ja ärsyyntymistä..
Räjähtelin oikeastaan ihmeellisistä asioista tällä viikolla. Tai näin jälkikäteen ajateltuna ihan asiasta räjähtelin. Mutta ison suututuksen lähde on se ettei ole mitään muuta tekemistä, kuin kotona kökkiminen.
Pahoinvointi on pysynyt samassa ja olo on oikeastaan ollut kamala.. Väsymys sen ku lisääntyy ja tuntuukin olo siltä, että tulee kuormitettu itseä aivan liikaa. Ehkä kuopuksen korvatulehdus huudot vaikuttavat myös osaksi asiaan. Hänellä siis alkoi yölliset huudot josta ajattelin, että nyt ei taida ihan normaali hänen olo olla. Alkoikin sitten valittamaan vasenta korvaansa ja päivystyksessä käytiin jonottamassa 2 tuntia. Viikon kuuri ja jälkitarkastusta suositeltiin.
Kuopus täytti tällä viikolla 2-vuotta. Ajatelkaa.. Hän syntyi kaksi vuotta sitten. Voin kertoa, että hänen synnytys alkoi täysin puskista. Olin ihan varma, että olisi jouduttu käynnistelemään synnytystä (hänestä siis vedet meni jostain ylhäältä ja olin sairaalassa seurannassa).
Synnytyssalissa kerin olla 1h, kun hän tuli ulos. Kivut tosin oli aivan omaa luokkaansa. Vedet losahtikin salissa 20min ennen pään tuloa. Ja livahdin nopeasti kätilön luvalla vessaan pissille. Hän vain nauroi, että on se hyvä kuinka synnyttäjä on tietoinen siitä, että tyhjä virtsarakko helpottaa ponnistamista.. Olisi pitänyt kuulemma ottaa koppi vauvasta, jos pää alkaa näkymään.. Pääsin sentään sängylle.. Olin hyvinkin tietoinen siitä, että hän tulee aika nopeasti ulos vesien mentyä. Hänen synnytyksessä minulle laitettiin spinaalipuudute ja epiduraali välitilaan. Sanoin kyllä, että en taida tuota epiä tarvita, mutta laitettiin kuitenkin.
Hänestä siis pääsin kotiin seuraavana aamuna. Käytiin vain lääkärillä ja muutama päivä kotiutumisesta kätilön tarkastuksessa (taisi sielläkin lääkäri nopeasti käydä tsekkaamassa).
Hän syntyi rv 41+0, eli yli meni. Mutta tämä laskettu aika olikin ultralla arvioitu. Muista lapsista on laskettu aika laskettu kuukautisista..
Muut ovat syntyneet rv 40+1, rv 40+1, rv 39+5 ja aivokurjeton 38+0 (olin tosin aivokurjettomasta auki 3cm jo käynnistelyn alkaessa)..
Minulla synnytyksen kestot ovat olleet:
- 6h
- 12h
- 18h
- 4h (käynnistetty)
- 4h (kipeä olin sen viimeisen tunnin, eli olisin varmasti lähtenyt hirveissä kivuissa vasta sairaalaan.. )
Kuudennesta synnytyksestä neuvola th sanoi, että heti vain kun supistukset muuttuvat kivuliaiksi, niin sairaalaan seurantaan. Tai jos tietenkin vedet menevät ja supistukset alkavat, niin sairaalaan. Hän vain tokaisi, että tuskin Herra Kurdi haluaa ryntyä kotikätilöksi..
Minulla on joka raskaudessa alkanut tulla supistuksia puolenvälin jälkeen. Ikävä juttu on, että edellisessä ja tässä raskaudessa harjoitussupistukset tuntuu voimakkaammin. Ja tässä raskaudessa supistelut alkoivat jo rv 14.. Nyt supistukset tuntuvat välillä myös kivuliailta.. Ei kuitenkaan huolestuttavasti. Luutavasti se selkäjomotus supistelu alkaa tässäkin raskaudessa rv 34, mikä on minulla alkanut kypsyttelemään kohdunsuuta.
Sitä odotellessa!
Seuraa blogia ig:ssä:
Löydät meidät myös blogit.fi:stä:
