Luulin lopettavani nämä blogi kirjoitukset, mutta en näköjään siihen pysty.
Teitä varmaan kiinnostaa, että mitä meille kuuluu..
Ihan ensin täytyy mainita, että ostimme talon. Talosta löytyi kosteusvaurio katon rakenteista. Asianajaja valmisteli myyjälle reklamaation, joka lähtee ensiviikolla postissa myyjälle. Mutta tästä ajattelin, että kirjoittelen teille tarkemmin hieman myöhemmin.
Toinen asia KESKENMENO.
Tämä tarina menee niin että Elokuussa minulla oli täysin normaalit kuukautiset. Ihmettelin kuitenkin puolitoista viikkoa haju herkkyyttä ja imetys arkuutta. Teinkin sitten ihan vain sillä periaatteella raskaustestin, että sieltä tulee negatiivinen tulos ja olen kuvitellut nämä oireet.. Yllätys oli suuri, kun testiin pärähti heti kaksi punaista viivaa. Viikko tuosta hulahti pönttöön paljon verta.. Soitinkin sitten päivystykseen ja ihmettelin tätä suureen ääneen. Lääkärin mukaan kyse voi olla kohdunulkosesta tai keskenmenosta (itse epäilin erittäin vahvasti keskenmenoa). Kävinkin sitten naistentautien päivystyksessä ja lääkäri ei nähnyt kohdussa kun hematooman. Käskettiin viikon päästä uudestaan kontrolli ultraan. Kävin myös verikokeissa joissa havaittiin normaalit raskaushormooni määrät. Seuraavassa kontrolliultrassa näkyi sikiöpussi, mutta ei muuta. Vielä viikko tuosta (piti olla rv 6+3), oli sikiöpussin kaveriksi ilmestynyt ruskuaispussi ja alkio. Alkiolla ei ollut sydämensykettä. Sain myös tietää hcg arvot.. Olivat vain 2400, joka on aika vähän minulle noilla viikoilla. Aivokurjettoman raskaudessa oli tuolloin jo yli 60 000. Tuolloin hematooma oli kuitenkin vielä saman kokoinen. Viikko tuosta sain vielä kontrolliultran. Jossa sitten todellisuus löi naamaan.. Alkion sydän ei lyönyt. Tolloin olisi pitänyt olla rv 7+3, mutta kehitys oli loppunut rv 6+3. Eli ultraava lääkäri lausui sanat ”olen todella pahoillani, mutta raskaus ei jatku”. Lisäksi raskauspussi oli valunut alas ja hematooma oli suurentunut. Sain poliklinikalta lääkkeelliset keskeytys pillerit mukaani ja yhden suun kautta otettavan pillerin nielin jo vastaanotolla. Tuosta alkoikin sitten piina jota en tule ikinä unohtamaan..
Pari päivää tuon suun kautta otettavan lääkkeen jälkeen piti laittaa tabletit kohdunsuulle tai ottaa suun kautta, jos vuosi jo verta. Veinkin lapset hoitoon Nopeasti aamulla ja esikoinen lähti kouluun. Herra Kurdi lupasi käydä tsekkailemassa miten voin ym. Otin pillerit ja valmistelin kuuman vesipullon valmiiksi. Pari tuntia meni ja vuoto alkoi. Istuin pöntöllä ja verta valui pönttöön. Sitä tuli erittäin runsaasti! Istuin varmaan tunnin pöntöllä ja tuli isoja hyytymiä. Menin välillä sohvalle istumaan ja, kun nousin hulahti veret housujen läpi lattialle. Siirryin yläkerran kylppäriin ja hyytymiä loiskahteli kylpyhuoneen lattialle.
Istuskelin yläkerran vessassa ja alkoi huippaamaan. Sydän löi kovaa ja tällöin aloin tuntemaan sen kuuluisan menetyksen tunteen. Taisin purskahtaa itkuun ja aivokurjeton tuli kuikuilemaan ovelle.
Oikeastaan kipuja minulla ei ollut ollenkaan. Verta vain lorahteli ja valui koko ajan. Niiden hyytymien ja veren seasta en onneksi erottanut sikiöpussia tai varsinaista raskausmateriaalia. Yritin suihkutella isompia veriä lattialta pois ja aina liikkuessa saman verran tavaraa holahteli lattialle. Jossain vaiheessa menin takaisin alakerran vessaan ja siellä sitten istuskelin. Herra Kurdi kävikin hakemassa lapset päiväkodista ja minä soittelin poliklinikalle ja omalle äidilleni. Poliklinikalta kehoitettiin lähteä sinne kiireesti. Poliklinikalla ollessa lääkäri ultrasi nopeasti ja sanoikin, että verta kyllä näyttää tulevan reippaasti. Hän sitten sanoi, että kohdunsuun vierelle on jäänyt materiaalia, että se varmasti aiheuttaa tämän suuremman vuodon. Otti sitten pihdeillä ne pois ja vuoto rauhoittui heti. Lääkäri sanoi sitten, että tämä ei varmasti ollut mukava kokemus, mutta koska olen nuori niin kohtu yleensä huutelee itsensä..
Eli jos minulta joku nyt tulisi kysymään, että miltä minusta tuntuu, niin vastaisin ”tuntuu niin kuin olisin menettänyt jotain”. Olin raskaana ja, kun sain tietää raskaudesta, menetin raskauden.
Sain myös kemiallisen raskauden nyt.
Muutaman päivää tuli siis ruskeaa tuhrua ja imetys kipu ilmestyi. Testiin tuli haalea toinen viiva, mutta vuoto alkoikin kivuliaana ja runsaana.
Välillä tuntuu etten osaa suhtautua oikein suruun ja etenkin keskenmenon jälkeen yritin hukuttaa surun pois. Olen yrittänyt käsitellä surua, mutta sitä ei vain saa mielestä pois ilman käsittelyä. Ajattelin aina, että en ole ihminen joka suree keskenmenoa tai kemiallisia raskauksia. Mutta kai se on pakko myöntää, että olen vain ihminen jolla on oikeus surra. Herra Kurdi ei osaa oikein kuvitella samalla lailla surua mitä tunnen asiaa kohtaa. Mutta kyllä hän pettyi..
Onneksi on nuo lapset. 💖