Sairastelua

Nämä pari tai oikeastaan kolme viikkoa on ollut aika raskaita. Lapset ovat olleet kipeänä vuorotellen. Ensin sairastu toisiksi vanhin, sitten vanhin ja toisiksinuorin. Tietenkin minä sain saman taudin ja myös tuo nuorimmainen. Toisiksi vanhimmalla oli sitkeä korvatulehdus (tarvitsi kaksi antibioottikuuria) ja silmätulehdus. Vanhimmalla onneksi vain silmätulehdus. Ja toisiksi nuorimmaisella korvatulehdus. Nuorimmaisella korva- ja silmätulehdus. Ja minulla erittäin paha silmätulehdus (kävin lääkärissä huuhdetua tovin silmiäni, mutta tollon lääkäri sanoi ettei tipoille ollut tarvetta. Itse tiesin ettei tämä ole lääkäriltä hyvä päätös! Pari pv tämän jälkeen silmät turposivat umpeen ja kipu silmissä oli järkyttävä. Lääkäri oli muutenkin omituinen ja vähätteli kaikkea. (Taisi sukunimi taas olla esteenä hänelle normaaliin hoitoon.) Sain omalta terveysasemalta vihdoin lääkkeet ja oli lääkäri tuohtunut, koska tämä lääkäri ei ollut edes kirjannut koko käyntiä! Ja kihisin kamalasta kiukusta. Lisäksi poskiontelotkin tulehtuivat niin ettei pystynyt tekemään normaaleita arkiaskareita. No nyt alkaa onneksi vointi paranemaan. Toki jokasella on vieläkin räkää röörit täynnä. Ja herra Kurdilla hirveä miesflunssa.



Meillä tuo nuorin rinsessa on alkanut päristelemään. Ja kovasti tehdään fysioterapia harjoituksia. Hän on kyllä sellainen pieni pippuri. Sylissä ollessa pitäisi koko ajan pomputella. Hiljaa hyvää tulee!



Sain ensimmäistä kertaa sykkeet kuuluviin rv 8+1. Ja toisen kerran rv 8+5. Aika pienihän hän on. Hukkuu sydänäänet aika lailla vielä tuonne kohdun suhinoihin ja istukan taakse. Tämän viikon lopussa täydet viikot ovatkin jo kaksinumeroiset. Tänään on meinaa tasan rv 9+3. Todella nopeasti tämä aika on mennyt. Ja toivon tietysti, että saan nauttia jatkossakin raskaudesta. Kävin rv 8+3 neuvolassa. Aika nopeasti tuo neuvola oli taputeltu. Kaikki edellisten raskauksien tiedot olivat tuoreena neuvolan tietokannoissa. Käytiin läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä. Muistutti myös tulevasta sokerirasituksesta. Tälläkin kertaa joudun kaksi kertaa rasitukseen (ellei radi diagnoosi napsahda jo ensimmäisellä kerralla).  Paino oli 72,6kg. Painoindeksi 24. Eli normaali. Nyt tässä raskaudessa paino on alempana, kun viime raskauden alussa. Pahoinvointia on vahtelevasti päivän aikaa. Herra Kurdi ravistelee useasti päätä, koska hänen tekee pahaa. Ja ihmettelee tietysti välillä sitä, että kuinka kovasti voi erinnäiset hajut ja ruoat yököttää. Kaikista pahin haju on tupakan löyhkä. Herra Kurdi vetäsee sen pari askillista yhden vuorokauden aikana..



Tällä viikolla Herra Kurdi sai ammatiitutkinto todistuksensa. Hän on ammatiltaan metsäenergian tuottaja. Hyvän todistuksen hän oli itselleen opiskellut. Siellä oli vain ”hyvä” ja ”kiitettävä” kohtia. Aika hyvin ihmiseltä, joka on opiskellut muulla kiellellä ku omalla äidinkielellään. Tässä kohtaa voin ylpeänä tokaista ”Minun mies!” 💖

Pieni sydän

Ultrassa kävin 8.10 klo 10.00 ja puolituntia ennen huomasin etsiväni netistä tietoa kaikista epänormaaleista raskauksista.



Menin kuitenki jalat ja kädet täristen äitiyspolille. Ihme kyllä odotustilassa oli vain yksi minun lisäksi. Taisin keretä istua 5min, kun kätilö pyysi sisään ultrahuoneeseen. Siinä rupateltiin tovin ja kyseli tämän meidän aivokurjettoman rinsessankin kuulumiset (lähetteeseen oli jostain syystä kirjattu tuo kuopuksen aivokurjettomuus). Vihdoin pääsin ultrapöydälle ja naureskeltiin yhdessä kätilön kanssa minun punasille villasukille. Ruutuun ilmestyi eka kohtu (mikä oli tavalliseen tapaansa taaksepäin kallellaan). Ja hetken päästä myös raskauspussi jossa näkyi ruskuaispussi, lapsivettä ja pieni alkio väpättävän sydämmen kanssa. Kätilö sanoikin tässä vaiheessa, että täältä löytyy terve raskaus ja arvioksi antoi rv 6+2. Eli meidän pienen pavun laskettuaika on 31.5.2020. Varattiin jo np-ultraan aika, joka on 18.11 klo 9.00 ja kovasti kätilö onnitteli. Itse olisin varmaan jättänyt tuon np-ultraan ajan varaamisen myöhemmäksi, koska itseä pelottaa edelleen raskauden keskeytyminen. Ja tässä mukavasti oma äitini sanoi, että tuo laskettu aika on samana päivänä ku lasten isovaarilla on syntymäpäivä. Neuvolaan kätilö kehotti varaamaan ajan niin, että aika olisi rv 8. Soittelinkin seuraavana päivänä neuvolaan ja ajan sainkin sitten rv 8+3. Katsellaan onko sinne menolla tarvetta.

Ensiviikolla on tuon prinsessan 6kk neuvola ja vanhimman pojan 5v neuvola. Eli joka viikko jotain ohjelmaa. Toisaalta se on hyvä asia, koska päivät menee nopeasti näiden lasten kanssa touhutessa. Ja ei keri miettiä oikeastaan raskautta. Tulee turhaa stressiä ja huolta jokaisesta tuntemuksesta kropassa.

Testejä läjäpäin! 👌

Kukakohan sanoin testaavansa seuraavan kerran dpo 12-14.. Ei ihan toteutunut tämä.

Mutta siis..

Tein testejä joka aamu. Ja testi tummentui joka toinen päivä. Tuhrusin verta dpo 12  jostain syystä. Dpo 13 kuitenkin testiviiva oli taas tummunut. Dpo 13 myös ovistestin testiviiva oli vahvempi, kuin kontrolli. Tuo vuotohan loppui yön aikana. Vaikka vielä dpo 12 oli illalla kramppimaisia alavatsakipuja.

Pc:n testit dpo 10-13.
Dpo 13 One Stepin ovistesti.

Dpo 14 sain digitaaliseen testiin ”raskaana 2-3”. Ja taas oli testiviiva vahventunut pc:n testissä.

Pc:n testi dpo 14.
Clearblue digitaalinen ”Raskaana 2-3”.


Etenkin aamusin yökin, koska maha on niin tyhjä. Iltapäivisin yökin usein ruoan jälkeen.. Itseä vaan harmittaa, kun ei voi iloita. Lisäksi kaveri piirissä on ollut niin paljon keskenmenoja, että itseä ihan ihmetyttää ettei VIELÄ ole sattunut omalle kohdalle. Tästä syystä en oikeen tiedä millon pitäisi soittaa neuvolaan.. Soitan ehkä kuitenkin sitten, kun saan digiin sen raskaana 3+ ja sillä varauksella, että raskaus jatkuu sinne asti. Ultraan joudun joka tapauksessa, jotta saadaan tarkat viikot ultra seurantoja ajatellen. Ja ilmeisesti minulta otetaan Nipt-testi.

”Aivan niin kuin katoisin jonnekkin tai elämä loppuisi siihen kun perheeseen syntyy lapsi erikoislapsen jälkeen.”

Tähän lisäksi kerroin siskolleni ja äidilleni positiivisesta raskaustestistä.

Siskon viesti takasin oli ”en halua arvostella MUTTA helv**** rankkaa tulee olemaan ja minun mielestäni kuopuksenne olisi tarvinnut sinua nyt” ja äitini viesti ”teille on turha sanoa mitään, koska tuossa ei ole enää mitään järkeä!” Eli toisin sanottuna minun pitäisi lopettaa eläminen ja elämäni suunnittelu, koska meidän perheestä löytyy ns, erikoislapsi. Aivan niin kuin katoisin jonnekkin tai elämä loppuisi siihen kun perheeseen syntyisikin lapsi erikoislapsen jälkeen. Itseä ärsyttää tämä sen takia, koska annan itsestäni lapsille täydet 110%. En pyydä apua enkä minkään näköisiä keskusteluita ole käynyt kenenkään kanssa siitä kuinka selviän 3h yöunilla koko päivän. Tai valittanut siitä ettei ole omaa aikaa.



Oksettaa suorastaan ajatus, että omat läheiset sukulaiset ajattelevat noin. Eikö jokaisella ihmisellä ole omista päätöksistä + kehosta vastuu ja päätäntövalta? Olenko mukamas arvostellut kummankaan sukulaiseni päätöksiä. En, koska mielestäni kunnioitus pätee siihen. Toivottavasti he ymmärtävät kuinka törkeästi raskaus uutiseen ovat kommentoineet! Tästä syystä en enää puhu kenenkään sukulaisen kanssa raskaudestani enkä omista asioistani.. Herra Kurdihan ei voi ymmärtää tätä ollenkaa. 😔

Onneksi tästäkin maailmasta löytyy ihania ihmisiä, jotka ovat iloisia muiden puolesta. 💗