Nuori 29v nainen, ja kurdi-mies 32v. Perheeseen kuuluu lisäksi 9v poika, 8v tyttö ja 6v vanha poika. Lisäksi perheeseen syntyi 3/19 pieni aivokurjeton (corpus callosum agnesia, ACC) ja isoilla aivokammioilla varustettu prinsessa. Blogissa on mahdollisuus tutustua kultuurin tuomiin eroihin, ja eri elämäntilanteiden tuomiin haasteisiin. Perheeseen syntyi tyttö 6.6.2020, eli aivokurjettomasta prinsessasta tuli isosisko.. 9/2022 syntyi perheeseen poika. Blogissa pääset lukemaan kuulumisia pienestä aivokurjettomasta prinsessasta, vauvasta ja muista perheen sisaruksista. Uusin tulokas syntyi 5/24. (Leivonta blogi löytyy osoitteesta – https://elamaa-kurdiperheessa.webnode.fi/)
Pientä pohdintaa mitä sinne sairaalakasiin pitäisi pakata.. Meneeköhän pakkaamiset viimetinkaan?
Hieman pisti miettimään, että mitä sinne kassiin nyt sitten pitäisi pakata. Itsehän olen mestari viivyttelemään näissä asioissa ja hieman noloa sanoa, mutta kassin suostun pakkaamaan vasta rv 38 jälkeen.. Vauvan vaatteet on vielä pesemättä, koska en halua niiden pölyyntyvän turhaan.
Minkälaisen listan nyt sitten tein?
Sairaalalaukku:
Kassi, neuvolakortti, lompakko, puhelin, laturi, juomapullo, kuulokkeet, hiusharja, hammasharja, hammastahna, deodorantti, shampoo, hoitoaine (pienet pullot), pari tissiliivinsuojaa, yksi maidonkerääjä, siteitä (pari). Evääksi ajattelin ottaa parit pillimehut, kuivattuja luumuja ja vähän irtokarkkeja.
Olen ottanut myös omat lääkkeet mukaan. Eli lähinnä ummetukseen liittyviä lääkkeitä. Varalta myös särkylääkkeet ja nännivoiteet.
Omat ja vauvan kotiintulovaatteet myös. Lisäksi olen pakannut pari harsoa yleensä vauvalle.
Tällä viikolla pumpattiin lasten kanssa jumppapallot henkiin. Siis aivan mahtava väline. Minulla etenkin lantio tekee istumisen sohvalla vaikeaksi. Jumppapallolla istuessa myös vauva pääsee mukavaan asentoon tuolla mahassa. Itselleni valitsin istumiseen 90cm pallon. Hommasin myös 75cm pallon siihen, että ihan lopussa saan avattua lantiota ja vauva mahdollisesti saa laskeuduttua pään kanssa oikeaan asentoon. Sain viimeksi synnytyksen etenemään jumppapallolla istumisella. Pyörittelin siis lantiota pallolla ja tämä ilmeisesti sai tällöin vauvan pään painautumaan kohdunsuulle. Taisin tosin istua pallolla sellaiset 3 tuntia. Jumppapallo on on myös hyvä tukeutua raskauden lopussa ja siinä kohtaa, kun supistukset lisääntyvät.
Hommasin myös pari kampaa synnytystä ajatellen (auttaa kivunlievityksessä painamalla kämmenen akupisteitä). Ja muutama poppaskonsti löytyy myös supistuksien lopahtamiseen (nämä syväkyykyt ja käsien akupisteiden painamiset).
Aivokurjettomalla alkoi hoito ja tämähän jännitti aivan älyttömästi minua. Vaikka siis kyseessä on todellakin tuttu päiväkoti ja ihmiset, saa se silti minun mielen jotenkin haikeaksi. Myöskin hänen aika lasten neurologin vastaanotolle tuli. Tämän joutusin tosin peruttamaan, koska aika on juuri lasketun ajan tienoolla. He kuulemma ilmoittavat meille myöhemmin uuden ajan. Mutta erityislastentarhaopettaja sanoi ennen kesää, että ei ole mitään kiirettä neurologin lausunnolla. Kunhan tämän vuoden puolella tulee lausunto, niin asia on ok.
Olen keskittynyt leipomiseen näillä viimeisillä viikoilla. Ajattelin tehdä pakastimeen kaikkea tarjottavaa. Lähinnä esikoisen synttäreitä ajatellen. Luulen olevani aika väsynyt ajattelemaan tarjottavia, joten on hyvä pitää tarjoilu varaa pakastimessa. Hänhän odottaa jo syntymäpäiviänsä.. Tosin, ensin taitaa kyllä vauva syntyä. Esikoinen on siis syntynyt syyskuussa. Ja laskettu aika oli tällöin 28.9.14. Hän syntyi kuitenkin 29.9 klo 4.20.. Sen takia olenkin kiinnostunut, että millainen pallero sieltä oikein syntyy. Onkohan yhtään samanlainen, kun isoveljensä.
Rv 35+0
Tällä viikolla alkoi koulu ja eskari kahdella vanhimmalla lapsella. RAVASIN oikeastaan edestakaisin ja iltaisin kaaduin sänkyyn. Sain myös seuraksi oudon uuden raskausoireen. Meinaa korvan lukkiutuminen.. Erittäin ikävä vaiva ja tähänhän auttaa vain pään alas pitäminen. Eli voitte kuvitella kuinka paljon sain päätä alaspäin pitää. Limatulppaa alkoi myös valumaan ja näillä viikoilla se on ihan normaalia minulle. Tulppa ei ollut veristä joten sitä voi valua minulla monta viikkoa. Vasta kun tulpasta löytyy verta (oikeastaan aika paljonkin), synnytys voi alkaa lähipäivinä.
Sokeriarvot ovat olleet hieman alhaiset Ja tätä ihmettelinkin. Vai onko se nyt kropan oma keino hankkia sitä ylimääräistä energiaa. Aamupalan joudun syömään aikaisemmin ja tästä seuraa se, että yleensä sokerit nousevat hieman korkeammalle aamulla puuron jälkeen (ei kuitenkaan lähelle rajaa). Nälkä tulee myös useasti nopeammin ja lounasta syönkin aikaisemmin, että säästyn tärinöiltä. Välillä lisään välipalan aamupalan ja lounaan väliin.
Tällä viikolla oli muuten loppuraskauden lääkärikäynti. Käynti oli oikeastaan aika turha.. Ensinnäkin lääkäri kiinnitti vain huomion minun painoon hieman sillä tyylillä, että asia on nyt ok ja kysyi nopeasti vain sokereista. Ruokavaliosta ei kysellyt sen enempää vaan muistutti ettei sitten nälässä tarvitse olla (kun olisinkin..) ja hieman saa ”löysätä” ruokavalion kanssa.. Lääkärin aloittaessa tutkimusta alkoi vauva potkimaan vimmatusti ja sanoi jo tässä vaiheessa, että mitenköhän me oikein saadaan tutkittua tuota vatsaa (Naureskelin muuten ig:ssä, että mitenköhän lääkäri saa kohdunsuuta tutkittua, kun tämä on aikaisemmissa raskauksissa ollut hankalaa lääkäreille). No, tämähän meni juuri, niin kuin ajattelinkin ja sanoin lääkärille, että kohdunsuuta on saatu tutkittua vasta synnytyksessä.. Paitsi aivokurjettomasta prinsessasta rv 37+5 lääkärissä tilanne oli todella kypsä ja tämä tutkimus onnistui hyvin vaikka paria viikkoa ennen oli vaikeuksia lääkärin ylettää kohdunsuulle. Nyt tilanne olisi ollut hyvin epäkypsä pelkällä arviolla, ja tähän lääkäri sanoikin ettei nyt kyllä omaan sormituntumaan usko. Kuulemma vauvan pää on hyvin syvällä lantiossa ja selvästi kiinnittynyt. Kohdunsuu jäi vauvan pään taakse ja, jos olisi arviolta heittänyt arviota, niin olisi tilanne kohdunsuulla ollut sama, kuin ennenkin (kiinteä, kiinni ja kanavaa 3cm<). Sain reseptillä närästyslääkettä ja lääkäri halusi vielä ultrata miten tuo bebe oikein tuolla vatsassa majailee.. Lapsivettä näkyi kuulemma hyvin olevan ja nopeasti ultralla katsoessa näkyi, että peppu tököttäisi vasemmalla puolella ja jalat oikealla.
Neuvolassa: 35+6 (suluissa rv 32+0)
Paino: 72,0kg -726g/viikko (74,8 kg +0,067g/viikko, edellinen 74,6 kg) Verenpaineet: 109/75 (105/73) Sf-mitta: 32cm (30cm) Hb: ei mitattu (120)
Painosta sen verran, että omasta mielestä ehkä 72,8kg olisi lähempänä totuutta. Lääkärin huoneessa oli joku vanha vaaka, mutta vessassa mitatessa oli digivaaka. Eli tuon digi vaa’an mukaan painoa olisi tullut nyt 4kg koko raskauden aikana. Lääkärin vaa’an mukaan n.3kg.
Sf-mitta oli notkahtanut käyrillä alaspäin, mutta se johtuu ihan tuosta vauvan laskeutumisesta ja kiinnittymisestä.
Tässä nyt sitten vain hengaillaan ja seuraava neuvola on kahden viikon päästä. Sitä odottaessa.. Jäi hieman epäselväksi, kun lääkäri kyseli, että onko vatsa omasta mielestä isompi vai pienempi kuin muissa minun raskauksissa. Oliko hänellä jotain huolta asiasta vai huvikseenko vain kyseli.. Lähinnä ärsyttää, kun annetaan tuollaisia ylimääräisiä kysymyksiä, joita ei sitten kuitenkaan sen enempää selitetä. Mitään miniä sieltä nyt tuskin on joka tapauksessa tulossa, joten selitys olisi ollut kiva kuulla kysymykselle.
Tuntuu ettei se pahoinvointi ole vieläkään mennyt pois.. Tuskin meneekään ennen, kun vauva on ulkona..
Edelleen etenkin aamuisin tuntuu etovaa oloa ja iltaisin. Päivisin vointi on pääosin hyvä. Koronasta toipuminen on alkanut hyvin. Ilman maku ja hajuaistia ollaan, mutta en odota sen palautuvan vielä viikkoihin (viimeksi palautui vähitellen puolenvuoden aikana, mutta ei täysin). Yskä on alkanut helpottamaan onneksi. Yskiminen oli painajaismaista, kun tuntui niin kuin olisi jotain holahtanut housuun. Rauhallisesti on tullut otettua ja olen antanut toipumiselle sen oman tilan.
Supistuksia tulee silloin tällöin ja täytyy sanoa, että on päässyt hieman yllättämään tämä näiden supistusten kipu. Minullahan alkoi viimeksi supistuksia tulemaan rv 36–> satunnaisesti ja ne olivat kivuliaita. Niitähän tuli viikko kaupalla ja samaan aikaan alkoi limatulppaa tulemaan (muistaakseni 3 viikkoa kerki tulemaan ennen synnytystä). Minulla yleensä veri kertoo siitä onko supistukset tekemässä jotain tuolla kohdunsuulla. Viimeksi neuvola th käski vain ottamaan hieman rauhallisemmin. Minulla usein supistukset liittyy omiin ja vauvan liikkeisiin. Olen aina omistanut supistusherkän kohdun ja mitä useampi raskaus sitä herkemmin kaikki tuntuu. Meidän sairaalassa on synnytyksen rajana 35+0. Sitä ennen synnyttävät ohjataan Helsinkiin. Mutta lähtökohtaisesti minulle sanottiin ettei rv 34 jälkeen varmaankaan alettaisiin keskeyttämään synnytystä, koska monisynnyttäjillä kuulemma usein se ei auta. Mutta eiköhän tässäkin raskaudessa mennä lasketusta ajasta yli. Koska minulla on ultran arvio lasketusta ajasta, niin laskettu aika on hieman niin ja näin.. Vaikka erikoislääkäri vähän vilauttikin, että vauva saattaa saapua hieman ennen laskettua.
Ajattelin muuten, että alan päivittelemään blogiin kahden viikon välein näistä raskausviikoista. Meillähän alkaa tässä ihan kohta lapsilla hoidot, eskari ja koulu. Arki on siis aika täynnä ohjelmaa ja mielelläni kirjoitankin sitte kunnolla. Loppuraskaushan on siitä hauskaa aikaa, että oikeastaan mitään kummallista ei tapahdu. Tiedän ettei tässä lopussa tule ns. tylsää, koska tekemistä riittää aina (Etenkin talon remontti vetää ajatuksia itseensä) . Minuahan voi tulla ig:hen seuraamaan, niin näette enemmän.
Minullahan jakautuu neuvolakäynnit näin: rv 36 neuvolassa lääkäri ja rv 38 neuvola th. Tuosta neuvola käyntejä mietitään voinnin mukaan 1-2vk välein. Hermojahan raastaa se, että jos sitä joutuisi vielä ravata neuvolassa lasketun ajan jälkeen, kun sitä toki toivoisi vauvan jo sitten syntyvän. Heinäkuu meni aivan täysin stressatessa noita sokereita ja se ärsyttääkin, että stressaamiset olisi voinut jättää pois, jos oma neuvola th olisi ollut paikalla rv 29 neuvolassa.
Mietinkin jo valmiiksi, että millainenhan rv 36 neuvolalääkäri käynnistä tulee, kun oma neuvola th on jo omassa neuvolassa. Mutta koska meidän oman neuvolan neuvolalääkäri jäi virkavapaalle, niin joutuu kaikki raskaana olevat mennä parin kuukauden ajan isolle kylälle neuvolalääkäriin. Tämähän ei nyt varsinaisesti minua haittaa, mutta sitä mietin miten lääkäri tämän raskauden arvioi ja raskausdiabeteksestä varmasti tullaan juttelemaan. Paino tulee tippumaan väkisinkin, kun ollaan tuossa kökkö viruksessa oltu ja arjessa minulla liikunta lisääntyy kaupassa käyntien lisäksi (kävelen eskariin viemään ja hakemaan vanhinta tyttöä). Ja sitten se, että palauduin siihen vanhaan ruokavalioon. Toki ihan lopussa se tulee nousemaan, kun turvotus lisääntyy ja kroppa valmistuu synnytykseen. Mutta siihen on minun keholla lupa. Voin jopa nauttia näistä loppuviikosta hyvällä omallatunnolla..