Rakenneultra oli hyvin mielenkiintoinen..
Aloin jo pelkäämään rakenneultraa viikkoa ennen. Pientä jännitystä lisäsi myös tämän toisen puoliskon selän välilevynpullistuma (hän sai aja neurokirurgille samalle päivälle klo 16).
Voin todella pahoin koko ultra aamun ja tärisin koko automatkan ajan.
Sikiötutkimusklinikalla en kerinnyt kauaa odottamaan, vaan pääsin hieman ennen aikaa sisälle (n.10min). Siellähän olikin sama tuttu lääkäri (Stefanovic), kun edellisellä ultraus kerralla. Kyseessä oli siis erikoislääkärin ultraus, joten rakenteet hän kävi todella tarkasti läpi. (Edellisestä rakenneultrauksesta voit käydä lukemassa täältä).
Nythän oli siis asia niin, että en olisi halunnut tietää vauva sukupuolta. En kuitenkaan kerinyt tätä sanoa vaan heti anturin koskettua vatsalle lävähti sukupuoli ruudulle. Tähän sitten lääkäri sanoikin, että ”no, nyt on myöhäistä kysyä, että kiinnostaako sukupuoli, hupsista, sorry. Hän kyllä päätti teidän puolesta. Sitä paitsi nekin rakenteet näkyy olevan kunnossa” (taisi tarkoittaa virtsarakkoa ym). Meillähän on jo kolme tyttöä ja kolme poikaa talossa, eli tästä syystä en välttämätä olisi sitä halunnut tietää. Mutta sen verran voin taas sanoa, että ei osunut omat veikkaukset oikeaan. Istukka sijaitsi taas laajasti etuseinämässä (tämän tiesinkin jo, koska takaseinämä istukkaa minulla ei ole ollut kun vain yhdessä raskaudessa) ja vauvan liikkeet tuntuu juurikin u-kirjaimen muotoisesti ihan alhaalla ja kyljissä.
Ultraus kesti ehkä sen 20min, mutta tietysti ammattitaito paistoi taas koko ultrauksen ajan. Lisäksi hän kertoi koko ajan mitä katsoi ja näytti ultrauksen aikana kaikki rakenteet.
Hän myös luetteli kaikki rakenteet läpi ja tarkisti huolellisesti mittaukset. Hän kehui erinomaisesti täytettyä neuvolakorttia, koska hänen ei tarvinnut erikseen etsiä mitään tietoja koneelta. Kaikki mitat vastasivat hyvin viikkoja ja sikiön paino oli n.377g (neuvolakortissa taas lukee 340g ja omakannssa 377g). Eli ilmeisesti rakenteilta terve mini sieltä olisi toukokuussa tulossa (tämähän selvii sitten, kun hän syntyy).
Selvisi myös tämän toisen puoliskon selkäleikkaus aika ja sehän olikin heti samalla viikolla.. Eli nopeasti pääsi leikkaukseen (2.1 neurokirurgi käynti ja 4.1 leikkaus). Toipuminenkin alkoi hänellä hyvin. Mitä nyt koko perhettä vaivannut influenssa iski häneenkin.. Mutta hyvin vähällä päästiin. Oikeastaan minun vastuulla on nyt sitten kaikki, koska hän ei saa kumartua ja raskaat mm. Puiden ja kauppakassien kanto on hänellä kielletty. Sairasloma hänelle on merkattu Tammikuun loppuun asti.
Neuvolaa sain siirrettyä sairasteluiden takia eteenpäin (lähinnä minun sairastumisen takia). Normaalisti siis neuvola olisi ollut lähellä rakenneultraa (en tiedä miksi.. Koska tuo raskausviikko 23 on järkevämpi.)⁸ Vai oliko edes neuvola th katsonut oikein viikot aikaa merkatessa, koska neuvolan puhelinpalvelun th oli hieman ihmeissään ajasta (rv 21+0). En tiedä, koska sanoin hänelle ettei mielellään neuvolaa samalle viikolle, kun lapsilla on loma ja tuo aikahan olisi ollut muutenkin liian aikainen. Eli hyvään aikaan sairastuin.. Sain meinaa papereita äitiysavustukseen ym. hakemuksiin liittyen ja lähetteen sokerirasitukseen rv 24-26. Rasitukseen aionkin mennä heti, kun sinne pääsee ja itse asiassa varasinkin jo ajan. Painosta sain taas ihmettelyä, että kun on laskenut. Ei kuulemma pitäisi laskea näin paljon. Sanoinkin etten sairastaessa juurikaan syönyt (oikeasti.. Kuka pystyy kipeänä syömään?). Ja jo ennen tätä sairastelua kaikki ruoka oikeastaan ällötti (ällöttää edelleen). Paino laski siis luutavasti jo ennen sairastumista. Väkisin siis söin ihan sen takia, että oma pahaolo ei ainakaan pahenisi. Instagramin puolella siis mietinkin pahoinvointia ja painon putoamista. Itsehän olisin hyvinkin tyytyväinen, jos paino hieman nousisi. Niinhän sen kuuluisi tehdä. Mutta syöminen pahoinvoinnin kanssa on hankalaa. Enkä ainakaan vielä ole löytänyt sopivaa lääkettä raskauspahoinvointiin. Mutta viimeksi pahoinvointi helpotti vähäksi aikaa juuri ennen toista sokerirasitusta ja palasi sitten ihan viimeisillä viikoilla. Eikä sillon nälästä tuntunut tulevan loppua. Aloitin sillon närästyslääkkeen ja se auttoi myös äklötyksen tunteeseen. Luulen siis, että se on myös edessä tässä raskaudessa ja pitää vaan antaa periksi. Minulle tehtiin kaikki tutkimukset hieman huvittavasti, koska mini dude nukahti juuri ennen neuvolaan saapumista. Eli kannoin hänet huoneeseen tutkimuspöydälle nukkumaan. Th mm.kuunteli vauvan sydänäänet ja otti sf-mitan lattialla, koska mini dude valtasi koko tutkimispöydän itselleen. Hän heräsi vasta, kun aloin pukemaan hänelle ulkovaatteita neuvolasta lähtiessä.
Kävin neuvolassa rv 22+0, eli raskausviikolla 23 (Edellisen neuvolan tulokset suluissa,
rv 15+5)
Paino 70,8kg (72,2kg)
Verenpaine 107/79(103/74)
Vauvan syke 150+ (160)
Sf-mitta 18cm (Sf-mittaa ei vielä otettu)
Hb oli 133 (alussa 134, eli ei ollut laskenut juuri yhtään)
Herra Kurdille, kun kerroin mm. Painosta ym. niin hän tietenki sanoi ”sitä minä sinulle sanoin, että sinun pitää syödä. Ettei meidän vauva kuole”. Niin kuin neuvola th sanoikin, että vauva ottaa kyllä omansa. Mutta tietenkin yritän saada syötyä!
Seuraava neuvola onkin vasta rv 30 (hyvässä lykyssä pääsen sokerirasituksen jälkeen hakemaan sokerimittaria ym. Raskausviikolla 26).
Siispä odotan innoissani seuraavaa sokerirasitusta ja kuinka sekaisin mahtaa olla sokerit tällä kerralla..
Löydät blogin ig:stä:
Blogi on myös blogit.fi:stä:
