Supistus arkea!

Tänään tasan 10 viikkoa laskettuun.

Kävin siellä pelkopolilla enkä mieltänyt saavani mitään apua kyseisestä käynnistä. Istuttiin synnytyssalissa ja käytiin läpi edellistä synnytystä. Puhuttiin samoista asioista joista itsellä oli jo tieto. Tulos oli se jonka tiesinkin jo. Normaali alatiesynnytys ja verenvuotoon varaudutaan. Lisäksi jos oksitosiinia joutaan antamaan annetaan se laimennettuna keittosuola liuoksessa. Eli ihan samoja asioita jotka tiesin jo muutenkin.

Samana aamuna oli myös äitiysneuvola käynti. Paino oli tippunut viime neuvolasta 4kg. Mutta tähän vaikuttaa se, että sain sen noron esikoiselta. Lisäksi turvotus jota jaloissa ja sormissa on pienempää, kun viime neuvolassa. Eli paino on noussut nyt n.5kg. Sf-mitta oli tippunut läheltä yläkäyrää alakäyrälle. Eli se oli viimeksi rv 21, 21cm ja nyt rv 29+3 25cm. Muissa raskauksissa tuo mitta on ollut noilla viikoilla 27-28cm.  Lisäksi supistuksia on alkanut tulemaan aika ruhtinaallisesti. Itse olen sitä mieltä, että bebe on painautunut vain lantioon. Se saa myös noita supistuksia aikaiseksi. Hb oli noussut 106–>130. Tämä nyt sai neuvola th:n hieman huolestuneeksi. Koska joissain tapauksissa istukan toiminnan heikkeneminen voi vaikuttaa niin, että sf-mitta ei ole kasvanut normaalisti ja näin ollen myös vauva ei välttämättä saa tarvittavia ravintoaineita. Eli esim. hb voi nousta rytisten ylös. Ja vauvan paino ei nouse haluttua tahtia. Ensiviikolla on siis lääkäri ja th käynti. Th varmistaa siis sen onko sf mitta kasvanut ja lääkäri tarkistaa supistusten takia kohdunsuun tilanteen. Tarvittaessa th laittaa lähetettä äitiyspolille (En kyllä usko, että siihen on tarvetta.).

Ensiviikon tiistaina on siis se lääkäri. Keskiviikkona olisi inssi ajo.. Tiedän nyt jo etten tule pääsemään siitä läpi. Koska ajamisessa on ollut aika ruhtinaallinen tauko. Toki olisi iloinen yllätys, jos sen kortin saisin. Koska tällön toivoisin polikliinistä synnytystä.

Lapset tartutti myös tuolle kuopukselle rs-viruksen, jonka takia hänellä on aivan järkyttävä yskä. Käytiin hänen kanssa lääkärissä ja hänellä on nyt sitten antibioottikuuri päällä. Molemmissa korvissa on märkivä välikorvantulehdus ja myöskin keuhkoputkessa on tulehdusta. Tässä koronavirus epidemian keskellä kerin jo panikoida, mutta onneksi soittaessani hoitaja juoksi nopeasti meidän omalääkärin pakeille kysymään, että mitä tehdään. Vastaanotolla meidän omalääkäri totesi heti tutkittuaan, että kyllä se rs-virusta on ja viikon antibioottikuurin joutuu määräämään. Kuukauden päästä tilanteen salliessa pitäisi korvat käydä kontrolloimassa. Korvatulehduksen takia hänen tasapaino ei ole mitä parhaimmillaan ja saikin jo lyötyä ylähuulen meidän eteisen bambu mattoon..

Rv 30+0. Voisi luulla, että on vain tullut syötyä huonosti. 🤔😅

Avioliiton pituinen kokkauskurssi.

Minä olen innokkaasti opetellu miehen kulttuuria ja ruokia.



Eilen mm. vietin hellan vieressä kolme tuntia haudutellen kanaa kattilan alla. Tämä resepti on aika yleinen miehen perheessä. Yleensäkin kana on meillä suosiossa, joten resepti on erittäin süper.



Tämä kana on aika helppo ja yksinkertanen.



Ensin puhdistetaan kanan koivet sillä aikaa, kun öljy lämpii kattilassa. (lidlistä saa mm. juuri täydellisen pieniä maustamattomia nahka päälysteisiä koipia, ihan vain pieni vinkki.) Hienonnetaan yksi sipuli ja laitetaan kuulottumaan öljyyn. Lisäksi hienonnetaan pari paprikaa kuulottumaan. (Itse laitan aina punaisen ja oranssin paprikan.) Kun sipuli ja paprikat ovat himan rusehtavia laitetaan sekaan tomaattisosetta. Päälle kaadetaan vettä niin paljon, että kanat mahtuu veden alle ja kattilassa on hyvin lientä vielä hauduttamisen jälkeen. Koska liemi kiehuu hieman kasaan. Lisätään myös pari kanaliemikuutiota. Ja muutama peruna. Lopussa lisätään suolaa. Lisukkeeksi teen usein riisiä. (Öljyä kattilaan ja hieman ruskistetaan raakaa riisiä, kaadetaan kiehuvaa vettä päälle ja suola perään.) Sekaan voi lisätä myös mm. Kikherneitä.


Hyvä linssikeitto muodostuu myös yksinkertaisista raaka-aineista.

Kattilaan laitetaan kuumenemaan öljyä. Kun öljy on kuumaa lisätään esim. punaisia linssejä. (Pari kahvikupillista käy.. ). Perään lisätään suola ja kiehuva vesi. Taas vettä lisätään reilusti, koska keitto hautuu n.2-3h. Mukaan voi myös lisätä kana- tai lihalientä.



Baklava on jokaisen vaimon ase miehen sydämmeen (tai näin ainakin meillä) ja usein teenkin sitä pellillisen. 🤣

Lisäksi dolma ja sarma ovat perus ruokaa.

Meillä mies pitää perunamuusista ja makaroonilaatikosta. Eli ns. suomalaisilta ruoka antimilta ei meidän perheessä voi välttyä. Ja usein hän ihan pyytää, että ”voitko tehdä muusia?”. Lähettelee yleensä serkulleen kuvia annoksista ja kyselee miltä näyttää.

Ps. Kirjoittelen myöhemmin kuopuksen neurologian poliklinikka kuulumiset. 😊

Rakenneultra paniikki

Minut otti vastaan sikiölääketieteen erikoislääkäri. Oikein mukava ja rempseä keski-ikäinen nainen. Ultrattiin ensin yleisnäkymää kohdusta. Istukka oli edelleen tuossa edessä. Ei kuitenkaan lähelläkään kohdunsuuta. Pikkuinen istui siellä lantiossa polvi otsassa. Näytteli lääkärille kaikki ultrattavat alueet mm. sydän, jalat, ylähuuli, pallean kaari, vatsalaukku, virtsarakko, napanuoran, munuaiset, ja aivot. Tällä kertaa aivoista löytyi kaikki tarvittava normaalien aivokammioiden lisäksi. Painoarvio oli n.370g. Lääkäri huomautti edellisten raskausten ja tämän uuden tulokkaan vatsanympäryksen perusteella sokerirasituksen tärkeyttä. (Kyse voi olla siis joko raskausdiabeteksesta tai hänen vartalon mallista.) Meillä on myös tiedossa tulevan vauvan sukupuoli, joka pysyy meillä salassa hänen syntymäänsä asti. (Ihan vain asian mainitakseni, kun oli tullut viestiä blogin kautta.)

Siellä hän on, polvet otsassa.
Pienet jalat.

Pienen pieni paniikki tuli heti ultra aamuna. Lähinnä sen takia, että meillä tuli lapset aivan järkyttävään flunssaan. Itselläkin oli kurkussa tunne niin ku kaktus olisi jännyt jumiin (mukava flunssa siitä tuli). Herra Kurdi on ainut keneen ei tuo flunssa iskenyt juuri salla hetkellä. Joka tapauksessa kipitin kovaa vauhtia linja-autoasemalle. Ja saavuin naistenklinikalle tunti ennen varattua-aikaa. Kerin onneksi hyvin syömään ennen, kun oli ultra aika. Aika hyvin muistui mieleen se kokemus siitä epätietoisuudesta, joka tuli 2/2019 aivokurjettoman rinsessan odotusaikana. Lisäksi ajat oli hieman myöhässä. Aivan niin kuin silloin.

Kävin miehen kaverin vaimolla kylässä. Ollaan tässä muutaman viikon ajan tutustuttu toisiimme ja ajatukset kohtaa hyvin. Hän on Turkin kurdi ja heillä on kolme tyttöä. Häneltä olen oppinut mm. keiton ohjeen. Lisäksi lapset ovat saaneet leikkiä yhdessä ja heillä lapset ovat puhuneet ja kyselleet minulta suomeen liittyviä asoita. Ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mukavaa käydä heillä kahvilla ja saada joka kerta häivähdyksiä heidän kulttuurista. Vaikka toki antaa tuo herra kurdikin niitä häivähdyksiä.. 🤣 Lisäksi pystyn neuvomaan heitä arki asioissa. Heillä kuitenkin äidinkieli on kurmancı ja välillä nämä suomenkielen kimurantit kieliopit tuottavat haasteita.

Meillä on aivokurjettoman prinsessan neurologi 27.1. Meillähän on kehittynyt liikkuminen aivan älyttömästi. Hän on alkanut ottamaan muutamia konttausaskelia ja oppinut istumista itekseen. Nousee myös jokaista tavaraa ja asiaa vasten polvilleen. Yrittää nousta myös jalkojen varaan, mutta se näyttää olevan vielä haaste. Hän on aika sitkeä yrittämään ja useasti yrittää niin kauan, että onnistuu. Rappusiin olisikova halu päästä ja hän olikin päässyt yhden portaan ylös pelkällä ryömimisellä. En edes tiedä miten hän siinä onnistui mutta ilmeisesti päättäväisyydellä. (Meillä on portti ylhäällä ja alhaalla, joku lapsista oli ilmeisesti jättänyt alaportin auki minun vessan käynnin aikana.)

Sairastelua

Nämä pari tai oikeastaan kolme viikkoa on ollut aika raskaita. Lapset ovat olleet kipeänä vuorotellen. Ensin sairastu toisiksi vanhin, sitten vanhin ja toisiksinuorin. Tietenkin minä sain saman taudin ja myös tuo nuorimmainen. Toisiksi vanhimmalla oli sitkeä korvatulehdus (tarvitsi kaksi antibioottikuuria) ja silmätulehdus. Vanhimmalla onneksi vain silmätulehdus. Ja toisiksi nuorimmaisella korvatulehdus. Nuorimmaisella korva- ja silmätulehdus. Ja minulla erittäin paha silmätulehdus (kävin lääkärissä huuhdetua tovin silmiäni, mutta tollon lääkäri sanoi ettei tipoille ollut tarvetta. Itse tiesin ettei tämä ole lääkäriltä hyvä päätös! Pari pv tämän jälkeen silmät turposivat umpeen ja kipu silmissä oli järkyttävä. Lääkäri oli muutenkin omituinen ja vähätteli kaikkea. (Taisi sukunimi taas olla esteenä hänelle normaaliin hoitoon.) Sain omalta terveysasemalta vihdoin lääkkeet ja oli lääkäri tuohtunut, koska tämä lääkäri ei ollut edes kirjannut koko käyntiä! Ja kihisin kamalasta kiukusta. Lisäksi poskiontelotkin tulehtuivat niin ettei pystynyt tekemään normaaleita arkiaskareita. No nyt alkaa onneksi vointi paranemaan. Toki jokasella on vieläkin räkää röörit täynnä. Ja herra Kurdilla hirveä miesflunssa.



Meillä tuo nuorin rinsessa on alkanut päristelemään. Ja kovasti tehdään fysioterapia harjoituksia. Hän on kyllä sellainen pieni pippuri. Sylissä ollessa pitäisi koko ajan pomputella. Hiljaa hyvää tulee!



Sain ensimmäistä kertaa sykkeet kuuluviin rv 8+1. Ja toisen kerran rv 8+5. Aika pienihän hän on. Hukkuu sydänäänet aika lailla vielä tuonne kohdun suhinoihin ja istukan taakse. Tämän viikon lopussa täydet viikot ovatkin jo kaksinumeroiset. Tänään on meinaa tasan rv 9+3. Todella nopeasti tämä aika on mennyt. Ja toivon tietysti, että saan nauttia jatkossakin raskaudesta. Kävin rv 8+3 neuvolassa. Aika nopeasti tuo neuvola oli taputeltu. Kaikki edellisten raskauksien tiedot olivat tuoreena neuvolan tietokannoissa. Käytiin läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä. Muistutti myös tulevasta sokerirasituksesta. Tälläkin kertaa joudun kaksi kertaa rasitukseen (ellei radi diagnoosi napsahda jo ensimmäisellä kerralla).  Paino oli 72,6kg. Painoindeksi 24. Eli normaali. Nyt tässä raskaudessa paino on alempana, kun viime raskauden alussa. Pahoinvointia on vahtelevasti päivän aikaa. Herra Kurdi ravistelee useasti päätä, koska hänen tekee pahaa. Ja ihmettelee tietysti välillä sitä, että kuinka kovasti voi erinnäiset hajut ja ruoat yököttää. Kaikista pahin haju on tupakan löyhkä. Herra Kurdi vetäsee sen pari askillista yhden vuorokauden aikana..



Tällä viikolla Herra Kurdi sai ammatiitutkinto todistuksensa. Hän on ammatiltaan metsäenergian tuottaja. Hyvän todistuksen hän oli itselleen opiskellut. Siellä oli vain ”hyvä” ja ”kiitettävä” kohtia. Aika hyvin ihmiseltä, joka on opiskellut muulla kiellellä ku omalla äidinkielellään. Tässä kohtaa voin ylpeänä tokaista ”Minun mies!” 💖

Pieni sydän

Ultrassa kävin 8.10 klo 10.00 ja puolituntia ennen huomasin etsiväni netistä tietoa kaikista epänormaaleista raskauksista.



Menin kuitenki jalat ja kädet täristen äitiyspolille. Ihme kyllä odotustilassa oli vain yksi minun lisäksi. Taisin keretä istua 5min, kun kätilö pyysi sisään ultrahuoneeseen. Siinä rupateltiin tovin ja kyseli tämän meidän aivokurjettoman rinsessankin kuulumiset (lähetteeseen oli jostain syystä kirjattu tuo kuopuksen aivokurjettomuus). Vihdoin pääsin ultrapöydälle ja naureskeltiin yhdessä kätilön kanssa minun punasille villasukille. Ruutuun ilmestyi eka kohtu (mikä oli tavalliseen tapaansa taaksepäin kallellaan). Ja hetken päästä myös raskauspussi jossa näkyi ruskuaispussi, lapsivettä ja pieni alkio väpättävän sydämmen kanssa. Kätilö sanoikin tässä vaiheessa, että täältä löytyy terve raskaus ja arvioksi antoi rv 6+2. Eli meidän pienen pavun laskettuaika on 31.5.2020. Varattiin jo np-ultraan aika, joka on 18.11 klo 9.00 ja kovasti kätilö onnitteli. Itse olisin varmaan jättänyt tuon np-ultraan ajan varaamisen myöhemmäksi, koska itseä pelottaa edelleen raskauden keskeytyminen. Ja tässä mukavasti oma äitini sanoi, että tuo laskettu aika on samana päivänä ku lasten isovaarilla on syntymäpäivä. Neuvolaan kätilö kehotti varaamaan ajan niin, että aika olisi rv 8. Soittelinkin seuraavana päivänä neuvolaan ja ajan sainkin sitten rv 8+3. Katsellaan onko sinne menolla tarvetta.

Ensiviikolla on tuon prinsessan 6kk neuvola ja vanhimman pojan 5v neuvola. Eli joka viikko jotain ohjelmaa. Toisaalta se on hyvä asia, koska päivät menee nopeasti näiden lasten kanssa touhutessa. Ja ei keri miettiä oikeastaan raskautta. Tulee turhaa stressiä ja huolta jokaisesta tuntemuksesta kropassa.