Aivokurjettoman fyssari ja rv 38 palloilua! 👣

Tuon aivokurjettoman fyssari oli 15.5. Kaikki oli fyssarin mielestä oikein hyvin. Kaikki menee ikätasoisesti normaalin rajoihin. Neurologille aika on luutavasti n.3kk päästä. Hän on oppinut kävelelemisen hienosti. Ainut missä on hieman erillaisuutta on tasapaino. Mutta sitä pystyy parantamaan harjoittelulla. Lisäksi toinen puoli kropasta on hieman ”jäykähkö”. Herra Kurdi kävi siellä fyssarilla tuon prinsessan kanssa. Itse jäin kotiin vanhempien lasten kanssa. Onneksi omakantaan saa suoraan lausunnot.

Miehen kaveri kysyi yhtenä päivänä, että voinko opettaa hänen vaimoa fileeroimaan lohen. Tokasin vain, että ku löytyy kunnon veitsi, mikä olisi terävä ja fileerointiin tarkoitettu olisi se kunniatehtävä. 🤣 Nyt täytyy kyllä sanoa etten uskalla edes veistä ottaa käteen, koska bebe täällä mahassa liikuttaa päätänsä niin, että meinaa jalat lähtee alta. Luulisi hänen pian ulostautuvan tuolta vatsan suojista.

Kävin taas neuvolassa verenpaineiden mittauksessa viime perjantaina. Oli kyllä neuvola th sitä mieltä, että ne ovat nousseet vain sen takia, koska synnytys lähenee. Pissanäyte oli meinaa ihan puhdas. Tällä hetkellä aloituspainoon tullut 15kg. Tässä vaiheessa raskautta tuosta aivokurjettomasta oli jo 16kg. En toki ota enää stressiä painosta. Syön terveellisesti ja harkitusti. Outoa ajatella, että rv 38+1 tuo aivokurjeton rinsessa oli jo täällä meidän kanssa. Hassua ajatella, että kuinka ”valmis” tuon ikäinen on. Tämän raskauden uskon kyllä menevän rv 39+ viikoille tai minun tuurilla kekkuloitten tämän pallon kanssa vielä siellä laskettunakin. 😂

Herra Kurdi kyselee jokapäivä, että tuntuuko yhtään mitään synnytyksen merkkejä. Pakko vain todeta, että ihan normaaleja supistuksia joita on jo ollut parisen viikkoa. Yllätyn suuresti tämän paineentunteen sijasta, tuntuisikin yksi ”hiki pintaan” supistus. Olen varmaan aika mäntti ennen, kun edes ymmärrän synnytyksen olevan käynnissä. Tulee varmasti sellainen kuuluisa ”ahaa elämys”, että ”ai nämä on NIITÄ supistuksia!”. 🤣 Parina yönä on ollut meinaa supistuksia jotka tuntuu tuolla alaselässä ja alavatsassa. Tukalia ja vihlovia. Eli ns. ennakoivia kiusankappaleita.

Rv 38. 👣❤

Korona kriiseilyä 😱

Siis ihan näin aluksi täytyy sanoa, että sen kuuluisan sikainfluenssa episodin jälkeen kuvittelin ettei tarvitsisi mieltää enää tällasta paniikkia. Mutta nyt, kun on omia lapsia ja viides murunen mahassa niin iskee väkisinkin pienoinen kriisi.

Itsellä siis tällä hetkellä suu täynnä aftoja ja kurkku kipeänä. Lapset saivat jonkinlaisen flunssan taas tuossa viikko sitten päiväkodista. Ja tietenkin koko perhe sen tässä pikkuhiljaa sairastaa läpi. Meillä siis lapsilla nenät vuosi. Kuumetta ei ollut kenelläkään ja yskä kesti pari päivää. Tuo kuopus tekee mukavasti hampaita samalla. Eli ihan normi flunssaa luultavasti. Toki kotona ollaan hengailtu, kun ei tässä muutenkaan ole menoja ollut. Ovat siis lapset saaneet paranneltua itsensä rauhassa.

Mukavasti tuli uusi aika sinne pelkopolillekkin 17.3 klo 13.00. Jonne joudun mennä bussilla. Nyt on onneksi hyvä tilanne siinä, että saan oman äitini hoitamaan lapsia tuon äitiyspoli käynnin ajaksi. Hieman kutkuttaa, että olisiko mitään muuta vaihtoehtoa kun bussi. Mutta valitettavasti ei taida olla. Aamulla täytyisi ensin mennä äitiysneuvolaan.. Herra Kurdi on työssä joten se tarkoittaa sitä, että joudun raahautua kahden nuorinmaisen kanssa aamulla neuvolaan. Omalla tuurillani bussitkaan ei kulje ja joudun perumaan TAAS pelkopoli käynnin. Toki tässä pitää ottaa korona aika vakavasti ja meidän perheessä on jo parisen viikkoa noudatettukin varovaisuutta.

Mutta tämä maha on plompsahtanut vihdoin viime päivien aikana. Siellä mamman pieni köllii. Kovasti hikotellaan ja möyritään. Supistaa kohtalaisesti ja välillä yöllä kesken unien havahtuu selässä jomottaviin supistuksiin. Iso sisarrukset odottaa niin malttamattomana tulevaa pikkusisarrusta. 👣

Siinä tuo vauvamasu ”töröttää”. 🤰❤
Tuleva isoveikka kuuntelee kuuluuko sieltä mahasta vauvan ääniä. 😂

Ihana kamala arki

Voi hyvänen aika tätä arjen pompotusta.

Lapsethan on päiväkodissa 3 kertaa viikossa. Alussa lapset saivat kaikki taudit. Mutta valitettavasti nyt se on mennyt siihen, että lasten lisäksi myös minä ja herra kurdi sairastutaan. Tässä kuukauden aikana olen sairastanut kaksi flunssaa ja yhden noroviruksen. Eli n. 5 flunssaa on tullut sairastettua raskauden aikana.  Pari pv ennen norovirusta kävin äitiysneuvolassa tällön oli viikkoja 22+6.



Arvasin jo sinne mennessäni, että paino on noussut turhan paljon. Ja olihan se. 8kg kuukaudessa, edellisestä neuvolasta. Eli kokonaisuudessa paino on noussut jo 10kg.. Itkuhan siinä tuli. Kotona tosin. Mutta juuri tätä en halunnut. Toisesta lapsesta paino meinaa nousi 25kg ja se oli aivan liikaa. En vain ymmärrä kuinka tuota painoa on voinut tulla noin paljon noin pienessä ajassa. Itseä otin välittömästi niskasta kiinni ja aloin katsomaan mitä sinne suuhuni oikeen pistän. Jos saisi edes painon pidettyä tässä niin sekin olisi hyvä.  Kokonaisuudessa paino saa nousta sen 15-16kg. Mikä oli tuosta aivokurjettomasta tapauksesta sopiva.



Sokerirasitus on rv 26+3. Johon varasin jo ajan. Ja oikeastaan jo rukoilen, että siellä ne arvot pomppaisi yli, koska sillon ainakin joku vahtisi minun syömisiäni. Osa syyllinen tähän on kyllä hb. Se oli meinaa laskenut 134–>106. Liikkuminen on ollut haasteellista väsymyksen takia. Lisäksi sydän on pomppaillut omia pomppujaan. Verenpaineet on pysytelleet alhaalla edelleen, eikä huimauskohtauksiltakaan ole vältytty. No ehkäpä tämä tällä ruokavalio muutoksella ratkeaa. Sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) oli 21cm. Samoissa mitä muissakin raskauksissa.

 Synnytystapa-arvioon laitettiin aika pelkopolin kautta. Pelot nousee pintaan usein aina iltaisin. Herra kurdi ei niitä ymmärrä, enkä halua hänelle niitä purkaa. Seuraava neuvola onkin vasta rv 30 paikkeilla.



Herra kurdi on perustamassa metsä alan firmaa. Muutamia asioita pitää hoitaa ennen aloitusta, mutta hienosti nämä asiat järjestyy.



Meidän pieni kuopus on oppinut seisomaan tukea vasten ja on alkanut ottamaan sivuaskelia. Neurologin mukaan hänen kehitys on hienossa vaiheessa. Pään kasvu on myös tasaista. Fysioterapeutti kehotti hankkimaan hänelle työntökärryn. Hänellä ei kädessä kiinni pitäessä mene jalat eteenpäin, eikä oikein osaa vielä niitä siirtää eteenpäin. Kovasti nousee kaiklea vasten seisomaan. Seuraava aika olisi ollut hänen ollessa 1v2kk, mutta juuri tuollon on uuden vauvan laskettu aika. Joten sovittiin aikaa hieman aikaisemmaksi.

Rakenneultra paniikki

Minut otti vastaan sikiölääketieteen erikoislääkäri. Oikein mukava ja rempseä keski-ikäinen nainen. Ultrattiin ensin yleisnäkymää kohdusta. Istukka oli edelleen tuossa edessä. Ei kuitenkaan lähelläkään kohdunsuuta. Pikkuinen istui siellä lantiossa polvi otsassa. Näytteli lääkärille kaikki ultrattavat alueet mm. sydän, jalat, ylähuuli, pallean kaari, vatsalaukku, virtsarakko, napanuoran, munuaiset, ja aivot. Tällä kertaa aivoista löytyi kaikki tarvittava normaalien aivokammioiden lisäksi. Painoarvio oli n.370g. Lääkäri huomautti edellisten raskausten ja tämän uuden tulokkaan vatsanympäryksen perusteella sokerirasituksen tärkeyttä. (Kyse voi olla siis joko raskausdiabeteksesta tai hänen vartalon mallista.) Meillä on myös tiedossa tulevan vauvan sukupuoli, joka pysyy meillä salassa hänen syntymäänsä asti. (Ihan vain asian mainitakseni, kun oli tullut viestiä blogin kautta.)

Siellä hän on, polvet otsassa.
Pienet jalat.

Pienen pieni paniikki tuli heti ultra aamuna. Lähinnä sen takia, että meillä tuli lapset aivan järkyttävään flunssaan. Itselläkin oli kurkussa tunne niin ku kaktus olisi jännyt jumiin (mukava flunssa siitä tuli). Herra Kurdi on ainut keneen ei tuo flunssa iskenyt juuri salla hetkellä. Joka tapauksessa kipitin kovaa vauhtia linja-autoasemalle. Ja saavuin naistenklinikalle tunti ennen varattua-aikaa. Kerin onneksi hyvin syömään ennen, kun oli ultra aika. Aika hyvin muistui mieleen se kokemus siitä epätietoisuudesta, joka tuli 2/2019 aivokurjettoman rinsessan odotusaikana. Lisäksi ajat oli hieman myöhässä. Aivan niin kuin silloin.

Kävin miehen kaverin vaimolla kylässä. Ollaan tässä muutaman viikon ajan tutustuttu toisiimme ja ajatukset kohtaa hyvin. Hän on Turkin kurdi ja heillä on kolme tyttöä. Häneltä olen oppinut mm. keiton ohjeen. Lisäksi lapset ovat saaneet leikkiä yhdessä ja heillä lapset ovat puhuneet ja kyselleet minulta suomeen liittyviä asoita. Ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mukavaa käydä heillä kahvilla ja saada joka kerta häivähdyksiä heidän kulttuurista. Vaikka toki antaa tuo herra kurdikin niitä häivähdyksiä.. 🤣 Lisäksi pystyn neuvomaan heitä arki asioissa. Heillä kuitenkin äidinkieli on kurmancı ja välillä nämä suomenkielen kimurantit kieliopit tuottavat haasteita.

Meillä on aivokurjettoman prinsessan neurologi 27.1. Meillähän on kehittynyt liikkuminen aivan älyttömästi. Hän on alkanut ottamaan muutamia konttausaskelia ja oppinut istumista itekseen. Nousee myös jokaista tavaraa ja asiaa vasten polvilleen. Yrittää nousta myös jalkojen varaan, mutta se näyttää olevan vielä haaste. Hän on aika sitkeä yrittämään ja useasti yrittää niin kauan, että onnistuu. Rappusiin olisikova halu päästä ja hän olikin päässyt yhden portaan ylös pelkällä ryömimisellä. En edes tiedä miten hän siinä onnistui mutta ilmeisesti päättäväisyydellä. (Meillä on portti ylhäällä ja alhaalla, joku lapsista oli ilmeisesti jättänyt alaportin auki minun vessan käynnin aikana.)

Sokerihumalaa ja lääkärineuvolaa!

Tiedättehän sen tunteen, kun heti 8 aamulla ”saa” juoda tyhjään vatsaan vadelman makuista sokerilitkua. Tämähän oli nyt 6 kerta tässä 7 vuoden aikana. Pääsen siis vielä toisen kerran tässä raskaudessa nauttimaan sokerilitkua. Arvot olivat hyvät tässä raskaudessa. Eli terveydenhoitajan arvio radista ei nyt ihan menny putkeen. Itse myös ajattelin, että ne arvot olisivat menneet yli huonon olon takia. Joudun edelleen syömään 2-3h välein tai muuten tulee etova ja huono olo. Sitten taas jos syö liian paljon sydän alkaa takomaan ja kirkussa etoo.



Meillähän tuo aivokurjeton rinsessa painoin syntyessään melkein 3,9kg rv 38+1. Laskettuna lääkäri antoi arvioksi 4-4,1kg. Eli paljon enemmän, kun mitä muista lapsista. Meillä lapset ovat painaneet syntyessään 1. 3,5kg, 2. 3,6kg ja 3. 3,7kg. Lisäksi kolmannessa raskaudessa minulla oli raskausdiabetes. Lääkäri oli helsingissä sitä mieltä, että minulla on luutavasti ollut jonkunnäköistä heikkenemistä insuliinin tuotannossa raskausaikana. Minullahan oli ensimmäiset rasitustulokset huonommat, kun ne toiset. Ja ensimmäisessä rasituksessa paastoarvo jäi juuri alle rajan. Eli nyt sitten pelkään ettei tuossa toisessa rasituksessa tulekkaan radi diagnoosia ja synnytän 4kg painavan mini norsun. Aivokurjettomasta arvot olivat siis 5,2, 9,8 ja 7,6. Ja tästä nykyisestä 4,8, 6,1 ja 6,3. Tuota vaan ihmettelin, kun tuo sokeri on noussut tuolloin eikä laskenut. Mutta lääkärin mukaan raskaana naisen keho voi reagoida noin. Tai joissain tapauksissa se voi kieliä myöhemmästä diabeteksesta. Sanoi että olisi laittanut minut uudestaan rasitukseen. Menen joka tapauksessa rasitukseen uudestaan viimeisellä kolmanneksella niin jätetään asia nyt sitten tähän.



Maha pompsahti viikon aikana näkyviin. Siellä se mamman pikkunen kasvaa. ❤

Rv 12.
Rv 15+3.

Aivokurjettoman prinsessa lääkärineuvola meni loistavasti. Oli tuo meidän lääkäri rinsessan mielestä pelottava. Tutki myös korvat, koska niissä oli tulehdusta n. kk takaperin. Kehitys menee normaalin rajoilla. Kääntymisen unohtaa edelleen. Eli neurologin ja fyssarin kontrollit jatkuvat.