Ihana kamala arki

Voi hyvänen aika tätä arjen pompotusta.

Lapsethan on päiväkodissa 3 kertaa viikossa. Alussa lapset saivat kaikki taudit. Mutta valitettavasti nyt se on mennyt siihen, että lasten lisäksi myös minä ja herra kurdi sairastutaan. Tässä kuukauden aikana olen sairastanut kaksi flunssaa ja yhden noroviruksen. Eli n. 5 flunssaa on tullut sairastettua raskauden aikana.  Pari pv ennen norovirusta kävin äitiysneuvolassa tällön oli viikkoja 22+6.



Arvasin jo sinne mennessäni, että paino on noussut turhan paljon. Ja olihan se. 8kg kuukaudessa, edellisestä neuvolasta. Eli kokonaisuudessa paino on noussut jo 10kg.. Itkuhan siinä tuli. Kotona tosin. Mutta juuri tätä en halunnut. Toisesta lapsesta paino meinaa nousi 25kg ja se oli aivan liikaa. En vain ymmärrä kuinka tuota painoa on voinut tulla noin paljon noin pienessä ajassa. Itseä otin välittömästi niskasta kiinni ja aloin katsomaan mitä sinne suuhuni oikeen pistän. Jos saisi edes painon pidettyä tässä niin sekin olisi hyvä.  Kokonaisuudessa paino saa nousta sen 15-16kg. Mikä oli tuosta aivokurjettomasta tapauksesta sopiva.



Sokerirasitus on rv 26+3. Johon varasin jo ajan. Ja oikeastaan jo rukoilen, että siellä ne arvot pomppaisi yli, koska sillon ainakin joku vahtisi minun syömisiäni. Osa syyllinen tähän on kyllä hb. Se oli meinaa laskenut 134–>106. Liikkuminen on ollut haasteellista väsymyksen takia. Lisäksi sydän on pomppaillut omia pomppujaan. Verenpaineet on pysytelleet alhaalla edelleen, eikä huimauskohtauksiltakaan ole vältytty. No ehkäpä tämä tällä ruokavalio muutoksella ratkeaa. Sf-mitta (kohdunpohjan korkeus) oli 21cm. Samoissa mitä muissakin raskauksissa.

 Synnytystapa-arvioon laitettiin aika pelkopolin kautta. Pelot nousee pintaan usein aina iltaisin. Herra kurdi ei niitä ymmärrä, enkä halua hänelle niitä purkaa. Seuraava neuvola onkin vasta rv 30 paikkeilla.



Herra kurdi on perustamassa metsä alan firmaa. Muutamia asioita pitää hoitaa ennen aloitusta, mutta hienosti nämä asiat järjestyy.



Meidän pieni kuopus on oppinut seisomaan tukea vasten ja on alkanut ottamaan sivuaskelia. Neurologin mukaan hänen kehitys on hienossa vaiheessa. Pään kasvu on myös tasaista. Fysioterapeutti kehotti hankkimaan hänelle työntökärryn. Hänellä ei kädessä kiinni pitäessä mene jalat eteenpäin, eikä oikein osaa vielä niitä siirtää eteenpäin. Kovasti nousee kaiklea vasten seisomaan. Seuraava aika olisi ollut hänen ollessa 1v2kk, mutta juuri tuollon on uuden vauvan laskettu aika. Joten sovittiin aikaa hieman aikaisemmaksi.

Rakenneultra paniikki

Minut otti vastaan sikiölääketieteen erikoislääkäri. Oikein mukava ja rempseä keski-ikäinen nainen. Ultrattiin ensin yleisnäkymää kohdusta. Istukka oli edelleen tuossa edessä. Ei kuitenkaan lähelläkään kohdunsuuta. Pikkuinen istui siellä lantiossa polvi otsassa. Näytteli lääkärille kaikki ultrattavat alueet mm. sydän, jalat, ylähuuli, pallean kaari, vatsalaukku, virtsarakko, napanuoran, munuaiset, ja aivot. Tällä kertaa aivoista löytyi kaikki tarvittava normaalien aivokammioiden lisäksi. Painoarvio oli n.370g. Lääkäri huomautti edellisten raskausten ja tämän uuden tulokkaan vatsanympäryksen perusteella sokerirasituksen tärkeyttä. (Kyse voi olla siis joko raskausdiabeteksesta tai hänen vartalon mallista.) Meillä on myös tiedossa tulevan vauvan sukupuoli, joka pysyy meillä salassa hänen syntymäänsä asti. (Ihan vain asian mainitakseni, kun oli tullut viestiä blogin kautta.)

Siellä hän on, polvet otsassa.
Pienet jalat.

Pienen pieni paniikki tuli heti ultra aamuna. Lähinnä sen takia, että meillä tuli lapset aivan järkyttävään flunssaan. Itselläkin oli kurkussa tunne niin ku kaktus olisi jännyt jumiin (mukava flunssa siitä tuli). Herra Kurdi on ainut keneen ei tuo flunssa iskenyt juuri salla hetkellä. Joka tapauksessa kipitin kovaa vauhtia linja-autoasemalle. Ja saavuin naistenklinikalle tunti ennen varattua-aikaa. Kerin onneksi hyvin syömään ennen, kun oli ultra aika. Aika hyvin muistui mieleen se kokemus siitä epätietoisuudesta, joka tuli 2/2019 aivokurjettoman rinsessan odotusaikana. Lisäksi ajat oli hieman myöhässä. Aivan niin kuin silloin.

Kävin miehen kaverin vaimolla kylässä. Ollaan tässä muutaman viikon ajan tutustuttu toisiimme ja ajatukset kohtaa hyvin. Hän on Turkin kurdi ja heillä on kolme tyttöä. Häneltä olen oppinut mm. keiton ohjeen. Lisäksi lapset ovat saaneet leikkiä yhdessä ja heillä lapset ovat puhuneet ja kyselleet minulta suomeen liittyviä asoita. Ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mukavaa käydä heillä kahvilla ja saada joka kerta häivähdyksiä heidän kulttuurista. Vaikka toki antaa tuo herra kurdikin niitä häivähdyksiä.. 🤣 Lisäksi pystyn neuvomaan heitä arki asioissa. Heillä kuitenkin äidinkieli on kurmancı ja välillä nämä suomenkielen kimurantit kieliopit tuottavat haasteita.

Meillä on aivokurjettoman prinsessan neurologi 27.1. Meillähän on kehittynyt liikkuminen aivan älyttömästi. Hän on alkanut ottamaan muutamia konttausaskelia ja oppinut istumista itekseen. Nousee myös jokaista tavaraa ja asiaa vasten polvilleen. Yrittää nousta myös jalkojen varaan, mutta se näyttää olevan vielä haaste. Hän on aika sitkeä yrittämään ja useasti yrittää niin kauan, että onnistuu. Rappusiin olisikova halu päästä ja hän olikin päässyt yhden portaan ylös pelkällä ryömimisellä. En edes tiedä miten hän siinä onnistui mutta ilmeisesti päättäväisyydellä. (Meillä on portti ylhäällä ja alhaalla, joku lapsista oli ilmeisesti jättänyt alaportin auki minun vessan käynnin aikana.)

Sokerihumalaa ja lääkärineuvolaa!

Tiedättehän sen tunteen, kun heti 8 aamulla ”saa” juoda tyhjään vatsaan vadelman makuista sokerilitkua. Tämähän oli nyt 6 kerta tässä 7 vuoden aikana. Pääsen siis vielä toisen kerran tässä raskaudessa nauttimaan sokerilitkua. Arvot olivat hyvät tässä raskaudessa. Eli terveydenhoitajan arvio radista ei nyt ihan menny putkeen. Itse myös ajattelin, että ne arvot olisivat menneet yli huonon olon takia. Joudun edelleen syömään 2-3h välein tai muuten tulee etova ja huono olo. Sitten taas jos syö liian paljon sydän alkaa takomaan ja kirkussa etoo.



Meillähän tuo aivokurjeton rinsessa painoin syntyessään melkein 3,9kg rv 38+1. Laskettuna lääkäri antoi arvioksi 4-4,1kg. Eli paljon enemmän, kun mitä muista lapsista. Meillä lapset ovat painaneet syntyessään 1. 3,5kg, 2. 3,6kg ja 3. 3,7kg. Lisäksi kolmannessa raskaudessa minulla oli raskausdiabetes. Lääkäri oli helsingissä sitä mieltä, että minulla on luutavasti ollut jonkunnäköistä heikkenemistä insuliinin tuotannossa raskausaikana. Minullahan oli ensimmäiset rasitustulokset huonommat, kun ne toiset. Ja ensimmäisessä rasituksessa paastoarvo jäi juuri alle rajan. Eli nyt sitten pelkään ettei tuossa toisessa rasituksessa tulekkaan radi diagnoosia ja synnytän 4kg painavan mini norsun. Aivokurjettomasta arvot olivat siis 5,2, 9,8 ja 7,6. Ja tästä nykyisestä 4,8, 6,1 ja 6,3. Tuota vaan ihmettelin, kun tuo sokeri on noussut tuolloin eikä laskenut. Mutta lääkärin mukaan raskaana naisen keho voi reagoida noin. Tai joissain tapauksissa se voi kieliä myöhemmästä diabeteksesta. Sanoi että olisi laittanut minut uudestaan rasitukseen. Menen joka tapauksessa rasitukseen uudestaan viimeisellä kolmanneksella niin jätetään asia nyt sitten tähän.



Maha pompsahti viikon aikana näkyviin. Siellä se mamman pikkunen kasvaa. ❤

Rv 12.
Rv 15+3.

Aivokurjettoman prinsessa lääkärineuvola meni loistavasti. Oli tuo meidän lääkäri rinsessan mielestä pelottava. Tutki myös korvat, koska niissä oli tulehdusta n. kk takaperin. Kehitys menee normaalin rajoilla. Kääntymisen unohtaa edelleen. Eli neurologin ja fyssarin kontrollit jatkuvat.

Sairastelua

Nämä pari tai oikeastaan kolme viikkoa on ollut aika raskaita. Lapset ovat olleet kipeänä vuorotellen. Ensin sairastu toisiksi vanhin, sitten vanhin ja toisiksinuorin. Tietenkin minä sain saman taudin ja myös tuo nuorimmainen. Toisiksi vanhimmalla oli sitkeä korvatulehdus (tarvitsi kaksi antibioottikuuria) ja silmätulehdus. Vanhimmalla onneksi vain silmätulehdus. Ja toisiksi nuorimmaisella korvatulehdus. Nuorimmaisella korva- ja silmätulehdus. Ja minulla erittäin paha silmätulehdus (kävin lääkärissä huuhdetua tovin silmiäni, mutta tollon lääkäri sanoi ettei tipoille ollut tarvetta. Itse tiesin ettei tämä ole lääkäriltä hyvä päätös! Pari pv tämän jälkeen silmät turposivat umpeen ja kipu silmissä oli järkyttävä. Lääkäri oli muutenkin omituinen ja vähätteli kaikkea. (Taisi sukunimi taas olla esteenä hänelle normaaliin hoitoon.) Sain omalta terveysasemalta vihdoin lääkkeet ja oli lääkäri tuohtunut, koska tämä lääkäri ei ollut edes kirjannut koko käyntiä! Ja kihisin kamalasta kiukusta. Lisäksi poskiontelotkin tulehtuivat niin ettei pystynyt tekemään normaaleita arkiaskareita. No nyt alkaa onneksi vointi paranemaan. Toki jokasella on vieläkin räkää röörit täynnä. Ja herra Kurdilla hirveä miesflunssa.



Meillä tuo nuorin rinsessa on alkanut päristelemään. Ja kovasti tehdään fysioterapia harjoituksia. Hän on kyllä sellainen pieni pippuri. Sylissä ollessa pitäisi koko ajan pomputella. Hiljaa hyvää tulee!



Sain ensimmäistä kertaa sykkeet kuuluviin rv 8+1. Ja toisen kerran rv 8+5. Aika pienihän hän on. Hukkuu sydänäänet aika lailla vielä tuonne kohdun suhinoihin ja istukan taakse. Tämän viikon lopussa täydet viikot ovatkin jo kaksinumeroiset. Tänään on meinaa tasan rv 9+3. Todella nopeasti tämä aika on mennyt. Ja toivon tietysti, että saan nauttia jatkossakin raskaudesta. Kävin rv 8+3 neuvolassa. Aika nopeasti tuo neuvola oli taputeltu. Kaikki edellisten raskauksien tiedot olivat tuoreena neuvolan tietokannoissa. Käytiin läpi edellisiä raskauksia ja synnytyksiä. Muistutti myös tulevasta sokerirasituksesta. Tälläkin kertaa joudun kaksi kertaa rasitukseen (ellei radi diagnoosi napsahda jo ensimmäisellä kerralla).  Paino oli 72,6kg. Painoindeksi 24. Eli normaali. Nyt tässä raskaudessa paino on alempana, kun viime raskauden alussa. Pahoinvointia on vahtelevasti päivän aikaa. Herra Kurdi ravistelee useasti päätä, koska hänen tekee pahaa. Ja ihmettelee tietysti välillä sitä, että kuinka kovasti voi erinnäiset hajut ja ruoat yököttää. Kaikista pahin haju on tupakan löyhkä. Herra Kurdi vetäsee sen pari askillista yhden vuorokauden aikana..



Tällä viikolla Herra Kurdi sai ammatiitutkinto todistuksensa. Hän on ammatiltaan metsäenergian tuottaja. Hyvän todistuksen hän oli itselleen opiskellut. Siellä oli vain ”hyvä” ja ”kiitettävä” kohtia. Aika hyvin ihmiseltä, joka on opiskellut muulla kiellellä ku omalla äidinkielellään. Tässä kohtaa voin ylpeänä tokaista ”Minun mies!” 💖

Tuttuja juttuja..

Historia toistaa itseään, kun raskaustestiin piirtyikin ns. ”Viivanpaikka”.



Kipeät rinnat, päänsärky ja tuttu tunne ”nyt ei ole kaikki normaalisti” valtasi mielen ja sorruin tekemään r-testin 9 päivää ovulaatiosta. Taas tuijottelin sitä samalta näyttävää viivanpaikkaa, mikä näkyi kemiallisissa raskauksissa ennen tätä meidän kuopuksen raskautta. Päätin että raskaustestit saa olla. Ja että testaan vasta seuraavan kerran dpo 12-14. (testejäkään ei enää ole, joten tämä on helppo toteuttaa). Mutta käskin tuon herra kurdin kuitenkin hakemaan yhen paketin pc testejä. Haen eri testit sitten taas noille muille päiville. Ja viiva olikin hieman vahvistunut.. (dpo10)

Dpo 10, illalla tehty.
Dpo 9, aamupissa.



Tein myös ovistestin ja dpo 9 se näytti haaleammalta, kun dpo 10 molemmat viivat olivat punaiset. Toki vielä ei hurrata, koska ovis raskaustestinä on varsin epäluotettava. Kun googletin aiheesta niin ensimmäisenä tuli kirjoitus syövästä. Toisena alkavista kuukautisista. Kolmantena vasta raskaudesta. Ja tällön laitoin ystäväni googlen kiinni ja sanoin itselleni mielessä, että lauantaina viivan pitäisi olla jo niin näkyvä ettei tarvitsisi tihrustaa.

Alin dpo 9 ja ylin dpo 10 ovistesti.

Kemiallinen vain kummittelee mielessä. Olen asennoitunutkin siihen ettei kyse ole kunnon raskaudesta ennen, kun olen saanut testiin kunnon näkyvän punaisen viivan.



Tässä on onneksi tekemistä sen verran ettei keri miettimään uutta mahdollista raskautta. Sanoin herra Kurdille, että seuraavan testin teen viikonloppuna tai ensiviikon alussa. Dpo 12-14:han yleensä alkaa kuukautiset, mutta minun tapauksessa en ole varma kierron pituudesta, koska lopetin maidon pumppailun tämän kuun alussa. Ja viime kierto oli 18pv. 🤔

Olen sitä mieltä, että tämä kierto olisi ollut yli 30pv, koska ovis on ollut dpo 18. Eli tämä kierto olisi niin, kun ensimmäinen kunnollinen. Välillä tulee alavatsaan menkkamaisia tuntemuksia. Voi kun joku olisi tarrannut kovaa kiinni.. 😔



Käytiin myös tämän meidän prinsessan neuvolassa eilen. Hänellä oli paino 7300g ja pituutta 69cm. Hienosti kasvaa, mutta joudutaan luutavasti fysioterapiaan taas. Hän ei jostain syystä enää käänny.. Neurologi on onneksi 2.10. Saadaan ehkä neurologilta suora lähete neurologian omalle fyssarille.