Alkuraskaus – Elämää kurdiperheessä

8.12.2023

Kohta puoliväli häämöttää!

Tässä sitä mennään jo raskausviikolla 18!
Voitteko uskoa?

Kävin sokerirasituksessa raskausviikolla 16. Siellä arvot olivat ihan ok. Ajattelin saavani arvot itselleni, mutta ilmeisesti näin ei enää ole.. Neuvolalääkäri sanoi, että arvot on täydelliset. Niinhän ne oli viimeraskaudessakin näillä viikoilla..

Neuvolassa lääkäri oli raskausviikolla 17.
Paino oli ottanut pienehkön nousun (n.600g, 4 viikon aikana eli 150g/vk)..
Nythän on meinaa niin, että paino ei saisi nousta samalla lailla, kun viime raskaudessa. Se meinaa alkoi viime raskaudessa nousta kuin ohjus konsanaan. Mutta radi diagnoosin jälkeen se laskikin ja pahoinvoinnin saattelemana taisi olla paino +2kg synnyttämään mennessä. Viimeksi radi diagnosoitiin raskausviikon 26 rasituksessa. Uskoisin myös tässä raskaudessa diagnoosin tulevan samoilla viikoilla.

Nyt lääkäri määräsi pahoinvointiin lääkkeet ja närästykseen reseptilääkkeen.

(Edellisen neuvolan tulokset suluissa)
Paino 72,2kg (71,6kg)
Verenpaine 103/74 (112/74)
Vauvan syke 160 (154+)
Sf-mittaa ei vielä otettu

Maha pyöristyy ja voisin jopa väittää, että napa yrittää pullahdella eteenpäin.
Neuvolalääkäri sanoikin, että kohtu on ylempänä ja vauva myös hengailee ihan kohdun yläosassa.

Vauvan liikkeet tuntuvat tuossa edessä ja ovat hieman vahvistuneet. Enemmän ne liikkeet tuntuvat maatessa ja etenkin sillon, kun yrittää alkaa nukkumaan.

Treenit ovat vähentyneet lähinnä nivusissa olevien kipujen vuoksi. Onneksi kävely vielä onnistuu ja nyt ajattelin aloittaa uinnin uudestaan. Liikkuminen on nykyisin minulle paras keino käsitellä ahdistusta. Lisäksi voin paremmin, kun liikun.

Piti muuten sanoa, että meillä on tämän 2022 syntyneen minin kanssa imetys loppumassa.. Hän ei ole rinnalla enään käynyt ollenkaan. Pienen huudon kanssa ollaan kamppailtu, mutta näin on parempi. Minulla alkoi tulla imettäessä supistuksia, jotka vahvisti sitä, että nyt on aika lopettaa imetys ja antaa kehon levätä ennen seuraavaa imetys rupeamaa. Hieman kieltämättä haikea olo, mutta imetyksen lopettaminen on myös auttanut miniä nukkumaan paremmin yöllä. Eli oikea päätös tässä kohtaa.

Nyt sitten odottelen seuraavaksi sitä rakenneultraa joka onkin heti Tammikuun ensimmäisellä viikolla. Kumpa vain siellä kaikki olisi hyvin. Sukupuolta ei kysytä ollenkaan.

Se saa olla yllätys synnytykseen saakka.

Olemme ig:ssä:

Löydät blogin myös Blogit.fi:stä:

10.11.2023

Raskaana 12+ #7

Nythän onkin jo marraskuu!

Kävin tosissaan viimekuun loppupuolella seuloissa. Nykysinhän ne tulokset pitää erikseen soittaa neuvolasta, koska ennenhän ne ovat tulleet suoraan omakantaan näkyviin.

Raskauspahoinvointi tulee ja menee edelleen.. Omasta mielestä se on ehkä vähän helpottunut. (Vatsa näyttää aika samalta, kun viimeraskaudessa tässä vaiheessa.)

Nt-ultra oli ja rv:t piti olla 12+4, mittojen mukaan viikot olivat juuri rv 8 otettujen mittojen mukaiset. Eli 12+4 ja laskettu aika pysyi siis samana (16.5.2024) , mitäkö siellä näkyi?

Jännittävintä ultrassa on se hetki ennen ultraukseen pyytämistä.. Nytkin odottamassa oli vanhempia yhdessä. Siellä minä yksin istuin ja ärsytti kuunnella jännittyneitä keskusteluita siitä, että onko siellä vatsassa ketään ja mikähän mahtaa olla vauvan sukupuoli. Ei puhettakaan siitä, että onko kaikki hyvin. Tieto lisää tuskaa ja itsellä se jännitys on lähinnä sellaista vellovaa pelkoa.. Kätilö tokaisi heti ultrauksen aluksi, että nyt on hyvä aloittaa ultraus kun on käynyt tiedot läpi ja sanoikin, että ihana tavata monisynnyttäjä. Hänellä oli kuulemma ollut useampi ensisynnyttäjä ultrattavana sinä päivänä. Kuulemma monisynnyttäjät vain hymyilee ja katsovat ruutua hiljaa. Ensisynnyttäjät odottavat aina tietoa kätilöltä joka asiasta, koska eivät osaa kuvaa tulkita juuri ollenkaan.. Kyseessä oli muuten sama kätilö, joka teki aivokurjettoman rakenneultran. Tästä tulikin juttua, kun hän kyseli aivokurjettoman poikkeamasta (eikä oikeastaan tämä saanut minussa mitään reaktiota aikaiseksi..).

Viimeisiin ultrauksiin poiketen kätilö kysyi, että yrittääkö piilotella sikiön alapuolta, koska monisynnyttäjänä kuulemma saattaisin saada nubin selville vai haittaako, jos sen saa kuvaan.. Sanoinkin että saa näkyä kuvassa. En sitä ala sen enempää tulkitsemaan. Viimeksikin pikku Duden ultrauksessa meni napanuora ja nubit sekaisin. Mietin siis muutenkin, että mahdankohan rakenneultrassa haluta sitä tietää.. Mutta tämä mini oli todella hankalassa asennossa. Pääperämitta oli n.63mm, eli vähän yli 6cm. Toki jalat siihen vielä päälle.. Nt-mitta oli 0,9mm. Eli oikein hyvä. Kuvat olivat lähinnä yläkroppaan sijoittuvia. Hän oli polvet koukussa ja kädet pään vieressä. Hän lähinnä heilutteli päätä koko ultrauksen ajan..

Seulojen tulokset tulivatkin ja down riskiluku oli 1/6459 ja trinosomia 18 riskiluku oli 1/100000. Verikokeet oli ok, eli kaikki hyvin!

Kärsin aivan kamalista mielialanvaihteluista. Tätähän joutuu kuunnella lähinnä tuo toinen puolisko.. Ilahduttavaa on se, että tiuskiminen ja ärsyyntyminen tulee luutavasti muuttumaan itkemiseksi. Unet on myös muuttuneet villeiksi. Alussa tuskin muistin mitä unta olin nähnyt. Mutta nyt.. Edes mielikuvitus ei riitä rajaksi! Voisin sanoa, että yöt menee elokuvia katsellessa. Päivisin kärsin edelleen väsymyksestä, mutta päiväunia en silti pysty nukkumaan.

Vanhin poika kertoi sitten mummolle nämä ns. Ilo-uutiset tästä tulevasta pienokaisesta. No. Kuten nyt jo tiesin, niin shokki ja ne ihanat kommentit alkoivat heti. Laittoi myös luurin pojan korvaan.. Kyllä hän asiasta toipuu, mutta ne kysymykset joihin joutusin pojalle vastata oli jotenkin liikaa ”eikö mummo tykkää meistä?”, ”miksi mummo noin sanoi?” ym.

Virallisesti sanotaan, että tässä kohtaa raskautta pitäisi olon alkaa helpottamaan. Se miltä osin sen pitäisi helpottaa onkin aika yksilöllistä. Varasin jo ajan sokerirasitukseen 15+ viikoille. Sikelle soitin myös ja aika rakenneultraan tulee seuraavan viikon aikana. Kaikin puolin olo on ollut hyvinkin vaihteleva ja tämä raskaus tuntuu täysin uudelta kokemukselta..

Rakenneultraus on siis erikoislääketieteen yksikössä aivokurjettoman poikkeaman vuoksi. Tähän on siis oikeus jokaisessa seuraavassa raskaudessa, jos sisarruksella on ollut tämän laatuinen poikkeama. Olen siis jo käynyt rakenneultrauksessa sikellä kahdesta seuraavasta sisarruksesta aivokurjettoman jälkeen. Olen tähän ollut hyvin tyytyväinen!

Jatkossa kirjoittelen omien fiiliksien ja lähinnä pahoinvoinnin mukaan (todellakin toivon, että se helpottuu..).

Löydät blogin ig:stä:

Olemme myös Blogit.fi:ssä:

15.10.2023

Kesä virallisesti ohi! 🍁

Niin on taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta.

Tässähän on tapahtunut vaikka mitä, mutta pääkohdat taitaa olla kurdi-vaarin kuolema, Herra kurdin välilevynpullistuma, talon ulkoremontti, kihomadot ja uusi raskaus.

Kurdi-vaari kuoli kesä-heinäkuun vaihteessa.. Jotenkin Herra Kurdille tämä oli iso asia ja se sai myös meidän parisuhteen koetukselle. Siinä sitten molemmat omilla tahoilla yritettiin asioita käsitellä ja kirjaimellisesti käytiin ääripäässä.. Siihen lisäksi Herra Kurdin pikkuvejen suru ja heidän sukulaisten tukeminen.

Siinä sitten alkoi Herra Kurdilla selkäsäryt. Hänellä on ollut aina välillä selkäkipuja, mutta nyt ne kivut saivat hänet aivan karrelle ja yhtenä aamuna jouduin soittamaan hänelle ambulanssin, koska hän ei päässyt ylös sängystä. Hirveillä suonensisäisillä lääkkeillä hänet kärrättiin ambulanssiin.. Lannerangassa todettiin välilevynpullistumaa ja hetken pähkäilyn jälkeen päädyttiin siihen, että Herra Kurdi menee turkkiin ottamaan puudutteen (sakraalipuudute). Koulut olivat jo alkaneet, joten lasten hoito jäi kokonaan minun vastuulle. Mutta tämä puudute auttoi! Olimme molemmat helpottuneita, koska Herra Kurdi oli todella turhautunut ja minä väsynyt. Herra Kurdi joutuu siis selkäleikkaukseen, mutta kirurgi miettii leikkaustapaa ja ajankohtaa.

Oikeastaan kaiken sotkun keskellä alkoi talon ulkoverhoituksen uusiminen..
Nythän tuo on nätin näköinen, mutta kestoa tällä projektilla oli n. Kaksi kuukautta. Tein ulkoverhoituksen tekijälle joka päivä lounaan (tunnen tästä suurta ylpeyttä!).

Sitten ne ällöttävät kihomadot. Minä huomasin niitä ensin minulla.. Siis pakko tässä vaiheessa kertoa, että yksi mato oli siis eksynyt väärään paikkaan (tästä olen onnellinen, koska saatiin kaikki lääkittyä..), meinaa alushousuihin. Piti vielä informoida omaa äitiäni tästä asiasta. Hirveässä paniikissa siis lähdin Hyvinkäälle apteekkiin. Niitä olikin sitten ainakin kahdella lapsella. Itse en huomanut omassa ulosteessa edes matoja, vaikka yksi minun pikkuhousuissa mönki. Toinen lääkeannos otettiin ohjeiden mukaan. Mutta neuvolaa tulee informoida siitä, että auttaako tuo pyrvin, vai onko kenties tarvetta vahvemmalle lääkkeelle.
Sitten voinkin kirjoittaa tästä viimeisestä aiheesta..

Eli raskaudesta.
Minun kierto on ollut todella epäsäännöllinen ja sekava. Yllätykseksi testi kuitenkin näytti haaleaa viivaa (luulin, että testi oli viallinen..). Viiva vahvistui ja oireita alkoi ilmetä. Nythän sitten on niin, että kävin ultrassa ja tällön mentiin jo viikolla 8. Näillä näkymin laskettu aika olisi 16.5.2024 (kuopus syntyi 16.9.2022). Minulla on ollut jo pahoinvointia yli kolme viikkoa ja tuntuu, että ruoat ja ruoka-aineet on vähentyneet minimiin.. Ennen ruoan syöminen on auttanut, mutta nyt tilanne on kääntynyt toisin päin.. Lisäksi kärsin päänsäryistä ja huimauksesta. Ultrassa näkyi selvä syke ja kätilö käytti ultrakoneen doppleria. Syke kuului nopeana ja vahvana!

Hello! Pikku nalle raskausviikolla 8.

Kävin myös neuvolassa raskausviikolla 9 ja meidän neuvola th vain totesi, että hän vähän toivoikin jo näkevänsä minut. Tämähän on jo kahdeksas raskaus (yksi kkm 2021) ja seitsämäs tähän asti kehittynyt raskaus. Kaikki oli neuvolassa hyvin ja sain lähetteen mm. Yhdistelmä seuloihin (verikoe rv 10+ ja muut testit).. Nt-ultra on jo varattuna ja se on jo ensikuun alkupuolella.

Toiveita voi laittaa instagramin puolella:

Löydät blogin myös blogit.fi:stä:

23.5.2022

Istanbul reissu ❤️

Tehtiin Herra Kurdin kanssa ns. Viikonloppumatka Istanbuliin..

Lähdettiin siis perjantaina ja tultiin sunnuntaina.

Perjantaina lähdettiin lentokentälle hyvissä ajoin.. Lentokentällä ollessa ensin siis vietiin laukut ja saatiin matkaliput. Seuraavaksi turvatarkastus ja kolmanneksi passitarkastus.. Passi ja lennot tarkastettiin joka pisteessä. Myöskin k-virus rokotteesta piti olla todistus mukana jota kysyttiin heti laukkujen viemisen yhteydessä.

Raskaana ollessa täytyy sanoa, että oli positiivinen asia, että lentokentillä oli vessoja joka paikassa.

Nousu sujui hyvin ja bebe potkutteli mahassa koko nousun ajan. Hieman epämukavaa oloa tuli paikallaan istumisesta ja ihmisten parfyymien hajusta.. Turkin päässä taisin kuitenkin kehasta Herra Kurdille minun lentosukkia (ehdottomasti suosittelen hankkimaan!). Ilmassa oli aika paljon turbulenssia. Mutta pääosin lento sujui hyvin!

Istanbulissa mentiin Herra Kurdin serkun vuokraamalla autolla (pakko mainita, että Herra Kurdi oli vihainen serkulleen, kun hän vuokrasi auton.) lentokentältä Istanbulin keskustaan. Matka päättyi pari kilometriä ennen hotellia siihen, että sanoin Herra Kurdille etten enään kestä kyydissä oloa, koska ajo oli pelottavaa ja voin todella pahoin. Päädyttiin sitten kävelemään vähän matkaa (tämäkin oli huono päätös, koska näin kadulla äidin ja pari lasta syömässä roskiksesta).. Hypättiin taksiin ja suunnattiin hotellille (golden sant hotel) jonne serkku toi laukut myöhemmin. Me käytiin tällä aikaa Herra Kurdin kanssa teellä hotellin terassilla.

Käytiin illalla syömässä viereisessä ravintolassa. Ravintolassa soi musiikki puoleenyöhön ja paikassa oli paljon turisteja.

Lähdettiin käymään kaupoilla ja tämä olikin suuri virhe, koska takasin tullessa päästessäni hotellin pihaan Oksensin iltaruoakani suoraan muovipussiin..

Meninkin nukkumaan ja lauantai aamuna käytiin hotellissa aamiaisella. Aamiaista rikastutti lokki, joka lensi ikkunan taakse kerjäämään ruokaa.. Oikeastaan koko lauantai päivän etoi.. Mutta en kuitenkaan oksentanut kertaakaan.. Käytiin shoppailemassa, ravintolassa syömässä ja meren rannalla kävelemässä. Merenrannalle menimme metrolla. Shoppailemaan taksilla (taksi maksaa n. 2-3€ matka, eli todella vähän). Itseä siis ärsytti, että joutusin aina etsimään vessaa, mutta onneksi Herra Kurdi piti huolen siitä, että pääsin aina tarvittaessa vessaan hädän tullessa. Kävely oli hieman raskasta mahan kanssa. Mutta kompressorisukat jelppasi paljon ainakin jalkojen kipuiluun.

Metrot olivat täynnä, mutta ihmiset tarjosivat istumapaikkaa joka suuntaan (ilmeisesti vatsasta ei voi enää erehtyä..).

Taksista pitää mainita sen verran, että niitä sai joka kadunkulmasta. Tupakan löyhkä oli todella voimakasta ja se sai olon todella huonoksi. Turkissa moni tupakoi sisätiloissa. Ilmassa leijui myös jatkuvasti savun haju ja tuntui, että ”viemäri” haisi joka paikassa. Myöskin autoja piti varoa paljon, koska autoilijat eivät noudattaneet nopeusrajoituksia eikä liikennesääntöjä.. Näin matkan aikana kolme peräänajoa ja yksi mopoilija ajoi suoraan auton peräpuskuriin..

Lauantai illalla käytiin hakemassa hedelmiä ja marjoja. Herra Kurdi kävi hakemassa toisen serkkunsa lentokentältä ja mutustelin tällä aikaa marjoja hotellissa.

Sunnuntaina (äitienpäivänä) lähdettiin aikaisin lentokentälle. Käytiin eka syömässä aamupala.

Lentokentällä kävelin aika paljon ja lentokoneessa taisin nukkua suurimman osan ajasta.. Heräsin syömään ja nukahdin taas uudestaan. Herra Kurdi jutteli koko matkan vieressä istuvan turkkilaisen herrasmiehen kanssa. Tällä kertaa lento oli hieman tasaisempi..

Kotiin päästessä kaikki lapset oli vastassa ja aivokurjeton oli onnellisenaa tulossa heti syliin. Myös tämä meidän kuopus huusi ensimmäisenä ”Äiti”, kun näki minun tulevan laukkujen kanssa ovelle. Vanhimmat lapset tulivat äitienpäiväkorttien ja lahjojen kanssa vastaan..

Yhteenvetona täytyy sanoa, että oli hyvä reissu, mutta ehkä kuitenkin turhan vaikea näin raskaana. Hajut ja liikenne olivat selvästi minulle liikaa.. Lisäksi laitoin merkille sen, että Herra Kurdi oli myös väsynyt reissusta. Sanoi kyllä, että taisi olla hieman huonoon aikaan reissu, koska voin todella pahoin koko matkan ajan.. Mutta oli kyllä parisuhdetta virkistävä reissu!

Löydät reissusta lisää kuvia ig:stä:

19.5.2022

Raskausviikko 22 ja 23 (Rv 21+0/ 22+0)

Rv 21+0

Raskausviikolla 22 ei ollut sen kummempia asioita, kun että prosessin vauvan sukupuolta ja terveyttä. Ajattelin siis mitä vielä voisi mennä pieleen ja miten ihmeessä osaan enään poikavauvaa hoitaa.. No. Tätähän oikeastaan naurattaa ajatella, koska onhan noita jo kaksi ennestään ja kuitenkin kuudes lapsi tulossa.

Käytiin Herra Kurdin kanssa tällä viikolla Turkissa ja Suomeen tultua olin todella väsynyt. Reissu valmistelut aloitin heti rakenneultraan jälkeen ja oikeastaan oman mielenrauhan takia oli hyvä, että tuo ultra ajoittui juuri ennen reissua.

Rv 22+0

Tasan rv 22+0 minulla oli neuvola (aika masentavaa..).
Minulla on paino ennen raskautta 68,8kg ja nyt neuvolassa vaaka näytti 78kg! Mitä ihmettä! Painoa on tullut siis +795g/viikko.. Sitä ihmettelin, että muutama päivää ennen vaaka näytti 2kg vähemmän painoksi, kun nyt. Meidän kotivaaka näytti meinaa 76kg ja kun kävin uudestaan, niin näytti myös 78kg (samalla lailla siis, kuin neuvolan vaaka).. Luulin siis, että paino olisi laskenut, koska Turkissa en pystynyt syömään juuri mitään.. Sanoinkin neuvola th:lle, että nyt en kyllä ymmärrä. Lohdutti kylläkin, että se varmasti tasaantuu (Tosin viikon lopulla kotivaaka näytti 76,5.. Ota tuosta nyt sitten selvää..). Verenpaineet olivat 110/75. Hb oli noussut 132 (alussa oli 127). Vauvan syke oli 150+ ja liikkeet ++. Sf-mitta oli 20cm ja tämähän sijoittuu Keski ja yläkäyrän väliin. Mutta tuohon sf-mittaan suhtaudutaan varauksella, koska jos laskettu oikeasti olisi viisi pv edellä, niin se olisi juuri keskikäyrillä. Sain taas lähetteen sinne sokerirasitukseen ja siellä pitää käydä sitten rv 24 jälkeen.

Toivottavasti sokerit olisi kunnossa.. Toiveena olisi polikliininen synnytys ja sehän ei sitten onnistuisi, jos pitäisi vauvalta sokereita mitata synnytyksen jälkeen. Ajattelin mainita tästä polikliinisesti synnyttämisestä rv 30 neuvolassa. Tällöin on eri neuvola th paikalla, mutta se ei haittaa. Koska asiat kirjataan kuitenkin keskusteluiden perusteella koneelle.

Tein äitiyspakkaus hakemuksen. Otin nyt kuitenkin pakkauksen pakkauksena, vaikka hieman epäilin sen ottamista.. Katselin myös vaatteita netistä ja taidan ostaa osan sieltä. Isompia kokoja tuntuu puuttuvan.

Tällä viikolla napa pullahti ulos ja närästys tuli mukaan kuvioihin. Kokeiltu on vaikka minkälaista kikkaa ja suoraan sanottuna kaikki närästää.. Olen myös tällä viikolla päässyt väsymyksessä ennätyksiin.

Seuraa blogia Instassa: