Tällä viikolla kevät yllätti. Täällä etelä-Suomessa asteita oli jopa +16. Kadut on putsattu hiekasta ja linnut visertää kauniisti. Ensimmäiset kukat puskevat näkyviin!
Sain viestin.. Tai pitäisikö sanoa paremminkin kysymyksen..
Huomasin kommentin blogissa (minun tulee siis hyväksyä kommentti, jotta se tulee näkyville kaikille).
Kommentissa luki jotenkin näin ”Terve, minulla on myös lapsi.. Oletko nyt ihan varma, että tuo on raskaudesta jo tuo maha?”
Pakko mainita, että ilmeisesti lukija ei ollut tietoinen siitä, että monesko tämä raskaus minulle on. Moni siis käy lukemassa yhden artikkelin ja lukemiseen ei tuhlata sen enempää aikaa. Ei siis lueta ns. esittelyä. Sanottakoon myös se, että oikein mielelläni olisin sen pienen siron vatsan omistaja, mutta se on varmasti vain unelma.. Moni myös unohtaa, että kuinka se oma maha on kasvanut raskauden aikana. Muistelisin ettei maha viimeksi ollut näin iso viidettä odottaessa, mutta kuvia katselessa pitää todeta ettei se nyt ainakaan pienempi ollut. Sitähän se terveydenhoitaja minulle viimeksi sanoi, että maha tulee nopeasti näkyviin ja kasvaa hieman eri tahtiin.. Onhan puoleenväliin raskautta jo alle 3 viikkoa aikaa. Ihme olisi, jos vatsa ei näkyisi jo. Tämä vatsa näyttää hyvin sopusuhtaiselta mielestäni.. Pidän aika paljon mm. löysiä housuja ja isoja paitoja. Ulkona pidän edelleen isoa takkia.. Raskaudesta en edelleenkään kerro kuin vain ihmisille joille miellän voivani kertoa myös ne ns. huonot uutiset.
Rakenneultraa oikeastaan jo odottelen. Hieman levotomin mielin ja tietenkin se sama pelko kolkuttaa takaraivossa. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ihminen ymmärtää, että kun ajatukset leijailee mielessä, niin siihen ei auta mikään. Ahdistuu ja ajattelee asioita syvemmin, kun yrittää ohittaa aihetta..
Jännittää, että antaako lääkäri minulle luvan lentää. Tuntuu ettei ole mitään järkeä suunnitella koko matkaa.. Herra Kurdi suunnittelee jo innoissaan, että mihin minut vie ja millaiseen hotelliin haluaisi. Ehdotti myös sitä, että ostettaisiin matkalta vauvallekin muutama vaate tai jotain.. Itseä tämä ajatus vain ärsyttää. Tulee sellainen olo, että turha edes ajatella tuollaista. Tai lähinnä tuntuu ettei edes päästäkään reissuun.. Tai tietenkin vauvan terveys pyörii mielessä tällä hetkellä kaikista eniten.. Mutta pitää myöntää, että yhteinen aika ja pieni loma tästä arjen kaaoksesta tekisi hyvää..
Tule seuraamaan meidän arkea ig:hen:
Löydät blogin myös blogit.fi:stä!
