ARVAATTEKO kenellä suonikohjut muistuttavat taas olemassaolostaan?
Mulla tuli suonikohjuja pohkeisiin jo täysikäisyyden kynnyksellä ja tukisukkia olen joutunut käyttämään jo ihan tämän raskauden alusta asti. Tässähän oli välissä helteitä ja joutusin heittämään tukisukat nurkkaan. Tämähän ei varsinaisesti auta suonikohjuihin, koska tukisukat pitäisi pukea jalkaan ennen sängystä nousua ja ottaa pois nukkumaan mennessä. Olen koko ajan kuullut kuinka ylipaino ja raskaudet altistavat suonikohjuille. Mutta minulle lääkäri sanoi, että sukurasite on suurin syy niiden ilmestymiselle. Ja meillähän on minun äidin puolella vahvasti suonikohjut vaivana. Raskaus kyllä pahentaa oireita, koska veri pääsee virtaamaan jaloissa huonommin. Paino minulla ei ole paljon noussut tässä raskaudessa, mutta huomattavasti enemmän joudun olla jaloillani. Minullahan alkoi suonikohjut oireilemaan jo ennen 18v synttäreitä, eli tästäkin voi jo päätellä ettei raskaus ole tähän syynä.
Sokeriarvot pomppivat, mutta katsotaan nyt mitä mieltä neuvola th on niiden tarkkailusta. Siis minulla on välipalaa ennen otettava arvo usein koholla. Mutta onko hirveästi, niin ei. Eikä se joka päivä ole. Paino ei vain ole omasta mielestä noussut ja syön edelleen terveellisesti. Ihan perusruokia. Mutta sokerit eivät kestä enää edes vesimeloonia. Perunaa ja riisiä en myöskään pysty syömään. Tästä pitääkin keskustella neuvola th:n kanssa. Millon ollaan siinä pisteessä että asiaa pitää käydä läpi diabeteskätilön kanssa. Olen siis ihminen, joka yrittää viimeiseen asti sinnitellä ja toivoa, että pärjään. Nyt jo joudun myöntämään neuvola th:lle, että en ymmärrä miten tehdä toisin. Tuntuu etten pysty syömään mitään ilman, että juurikin tuo ennen välipalaa otettava arvo ei jäisi koholle. Olen lisännyt mm. Kasviksia kypsennettynä ruokavalioon ja olen syönyt myös mm. Jauhelihapihvin ja kastiketta kasvisten kanssa. Silti arvot vain kasvavat ja nyt oli jo se ensimmäinen arvo, joka meni yli. Ennen aterioita otettavat arvot ovat siis ongelma ei sen jälkeen otettavat.
Mainitsin muuten vahingossa omalle mummolleni sokerien mittauksesta. Heti tämän jälkeen kirosin tätä lipsahdusta mielessäni. Ja totta kai sieltä tuli heti ”aijaaha, onko sulla sokerit koholla?” vastasin vain ”on ollut jo kuukauden”. No sieltähän kuului ”nyt sitten.. No, en edes viitsi sanoa”. Tässä kohtaa vain mietin mielessäni, että olipas taas tokaisu. Ja toivotin hyvät loppuillat. Hänhän tuskin muistaa, että olihan minulla myös radi kolmannessa raskaudessa, ja tuntuu myös tuo radi olevan aika yleistä. Mutta tästä en jaksanut alkaa muistuttamaan. Häntähän ei koko raskaus kiinnosta yhtään. Ja olen hänet ulkoistanut kaikesta siihen liittyvästä. Enkä myöskään aio mainita, että olen synnyttämässä tai mitään muutakaan. Aion myös ottaa häneen etäisyyttä synnytyksen jälkeen ym. En miellä ansaitsevani mitään negatiivista ja arvostelua. Elämähän on minun ja tuntuu, että sitä yritetään sörkkiä ja tonkia aivan turhaan. Toisin sanottuna olen saanut tarpeekseni siitä, että minua neuvotaan tekemään asioita, vaikka olen jo 28-vuotias. Minulla on kohta kuusi lasta. Aviomies ja omakotitalo. Lisäksi nämä neuvot on 60-luvulta ja kasvatustaidot 70-luvulta.. Kunnioituksen pitäisi olla molemminpuolista ja tuntuu, että sitä en häneltä ainakaan saa ja rajat on johonkin pakko laittaa..
Seuraa blogia ig:ssä:
Löydät meidät myös blogit.fi:stä:
